Tylypahka AM

Caine asteli ripein askelin koulun käytävää pitkin kohti Chinon työhuonetta. Vielä hetki sitten hän oli ollut omassa työhuoneesaan kaikessa rauhassa työskentelemässä koulun budjetin parissa. Heidän loppuvuoden tempauksestaan johtuen budjetti oli kasvanut huomattavasti ja vaati siten hieman enemmän työtäkin, mutta se tietysti oli vain hyvä asia. Hän oli ollut pikkujouluhumustaan selvittyään hieman jännittynyt ja skeptinen heidän suunnitelmansa onnistumisesta, mutta hyväksyvän kirjeen tultua Taikaministeriöltä, oli hänenkin olonsa ollut jopa hieman voitonriemuinen.

Tänään hänen ikkunans taakse oli kuitenkin ilmestynyt jostakin pöllö, joka muutti hänen koko päivänsä - ja todennäköisesti myös kaikki tulevat päivät - aivan toiseen suuntaan. Pöllö itsessään ei ollut varsinaisesti saanut hälytyskelloja soimaan hänen päässään, vaikka Taikaministeriön pöllöt olivatkin tavallisesti helposti tunnistettavissa. Hän oli odottanut, että kirjeessä olisi vain jokin tavallinen ilmoitus tehdystä apurahamaksusta tai muuta vastaava, mutta kirjeen luettuaan hänellä oli ollut vaikeuksia estää itseään joutumasta pieneen paniikkiin. He olivat niin pulasssa.

Kirjeen sisältö ei nimittäin ollut koskenut lainkaan apurahoja vaan tarkistuskäyntiä, jonka Taikaministeriö halusi suorittaa. Heidän uuteen taikakouluunsa, jota ei ollut olemassa! Miten sellaiseen pystyi tekemään tarkastuskäynnin?! Ei mitenkään! Heidän suunnitelmansa oli toiminut niin hyvin jo monta kuukautta ja Cainekin oli ollut jo aivan varma, ettei Taikaministeriöllä todellakaan ollut aikaa tarkistaa kaikkia syrjäkylien pieniä taikakouluja. Mutta selvästi oli tai sitten heillä vain oli naurettavan huono tuuri joutua satunnaiskäynnin uhriksi.

Caine oli niin tuohduksissaan kirjeestä, että törmäsi sisään Chinon työhuoneeseen koputtamatta. Nainen istui työpöytänsä ääressä ja tämän nostaessa katseensa Caineen, hän muisti taas käytöstapansa.

"Anteeksi... sisääntuloni. Saimme Taikaministeriöltä kirjeen ja... ja..." Caine aloitti, mutta huomasi, ettei pystynyt mitenkään sanomaan asiaa ääneen. Sen sijaan hän käveli Chinon pöydän luokse ja ojensi kirjeen tälle.

"Ehkä on parempi, että luet sen itse", hän totesi ristien samalla kätensä rinnalleen ja naputtaen hermostuneesti jalallaan lattiaa.

//Tämä on eräs kaunis iltapäivä maaliskuussa ja Chinoa ainakin odottelen tähän. Pikkuisen autohittasin Chinoa, mutta voinen muuttaa tuota loppua vähän, jos Chinon oli tarkoitus olla jossain muualla kuin työpöytänsä ääressä.//

Chino paistatteli päivää työhuoneessaan pöytänsä ääressä. Hän piti pientä taukoa tekemättömistä töistä. Hän oli hyvällä tuulella. Itse asiassa hän oli ollut harvinaisen hyvällä tuulella jo pitkän aikaa. Sen jälkeen kun he olivat saaneet Taikaministeriöstä hyväksyvän päätöksen uuden koulun apurahasta, oli suuri kivi vierähtänyt pois Chinon sydämeltä. Itse asiassa kaksikin. Kun hänelle oli pikkujoulujen jälkeisenä aamuna selvinnyt, mitä he olivat menneet tekemään, ei aamun etova olo ollut ainoastaan hehkusiman syytä. Mutta kun Taikaministeriö oli hyväksynyt kaiken, eikä mitään ylimääräisiä ongelmia tullut eteen, oli huoli sekä suunnitelman seurauksista että koulun taloustilanteesta haihtunut sen siliän tien. Kuinka upea tunne olikaan, kun vuosikausien nuukailun ja kitkuttelun jälkeen he olivatkin yhtäkkiä pystyneett maksamaan useammatkin koulun erääntyneet laskut ja korkoa kasvaneet velat pois saman tien. Ensi tilassa oli myös tehty muutamat välttämättömät hankinnat opetusta varten. Tapojensa vastaisesti Chino oli myös näyttänyt vihreää valoa astetta ylellisemmille ystävänpäiväjuhlallisuuksille. Nyt oli tuntunut sopivalta tilanteelta hiukan höllätä ja tällä tavalla kiittää koulun väkeä heidän kärsivällisyydestään. Chino istui työpöytänsä ääressä itsekseen hymyillen ja ajatteli, että ei tämä rehtorina toimiminen ollut lainkaan hassumpaa.

Yhtäkkiä joku pamahti täysin varoittamatta hänen huoneensa ovesta sisään. Chino pelästyi melkoisesti ja sitä seurasi todella suuri hämmennys. Caine, joka oli viimeistä piiruaan myöten kohtelias ja hillitty, ei todellakaan ollut sitä tyyppiä, joka syyttä ryntäisi kutsumatta sisään. Jokin Cainen olemuksessa kertoi Chinolle samantien, että hänen huolettomat kuukautensa vakavaraisen koulun rehtorina taisivat olla siinä.

Kun Caine antoi Chinon eteen kirjeen, ja vielä sanoi sen olevan Taikaministeriöstä, Chinon vatsassa muljahti. Hän katsoi tiukasti Cainea silmiin kuin yrittäen saada sieltä jotain vinkkiä, mistä oli kyse. Chino yritti varautua pahimpaan, otti kirjeen lähemmäs itseään ja alkoi lukea sitä. Rivi riviltä hän muuttui kalpeammaksi ja kalpeammaksi ja hänen äskeinen hyvä olonsa oli tipotiessään. Kun hän pääsi loppuun ja käsitti mitä heiltä odotettiin, Chino tunsi paniikin hiipivän ylleen. Mitä ihmettä he oikein tekisivät?

Chino tunsi itsensä niin levottomaksi, että hänen oli pakko nousta ylös. Hän alkoi kävellä edestakaisin työpöytänsä takana ja puhui samalla puoliksi itselleen ja puoliksi Cainelle. "Tämä on paha juttu.. Todella todella paha. Miten tässä nyt näin kävi? Minä luulin, että me olimme jo päässeet pälkähästä. Että pahin oli jo takanapäin. Miksi tässä piti käydä näin?" Hän tunsi paniikin ja epätoivon leviävän sisällään. Mutta ei, niille ei auttanut nyt antaa valtaa. Nyt oli keksittävä jotain uusia ratkaisuja. Hän pysähtyi, katsoi taas Caineen ja sanoi ja sanoi:"Okei, okei, tämä on paha, mutta miten me pääsemme ulos tästä? Tähän on pakko olla joku keino. Mitä tapahtuu jos tunnustamme kaiken tässä vaiheessa? Kerromme kaiken ja nauramme päälle, vetoamme johonkin kokeiluun, sen testaamiseen kuinka tarkasti taikakoulutoimintaa valvotaan? Sepitetään jotain yhteisestä hyvästä?" Chino kuuli jo puhuessaan sanojensa hataruuden, mutta katsoi silti Cainea silmiin ja toivoi, että tämä antaisi tähän asiaan jotain toivonpilkahdusta.

Caine vaihteli hermostuneesti painoaan jalalta toiselle Chinon lukiessa kirjettä. Nainen kävi koko ajan vain kalpeammaksi ja Caine pelkäsi, että tämä pyörtyisi pian. Täytyi tosin sanoa, ettei hänen omakaan olonsa ollut ollut erityisen hyvä silloin, kun hän oli lukenut kirjettä ensimmäistä kertaa. Sen sisältö kuitenkin oli kaikessa tavallisuudessaan heille varsin hälyttävää. Olihan koululla ollut tarkastajia aina silloin tällöin ja oli aina jonkinasteinen projekti kiinnittää näiden huomio pois kaikista koulun epäkohdista, mutta olemattoman koulun esittely sen sijaan... Se, että koululla ei ollut opettajia, oppilaita eikä edes seiniä ympärillään, oli jo aikamoinen epäkohta.

Chino oli ilmeisesti saanut kirjeen luettua loppuun, sillä tämä nousi ylös tuoliltaan ja alkoi kävellä edestakaisin pöytänsä takana miettien samalla ääneen tilannetta. Caine avasi kätensä puuskasta ja risti ne taas hetken kuluttua uudelleen kuunnellessaan naisen puheita. Välillä hän avasi suunsa vastatakseen jotain, mutta eipä hänellä oikeastaan ollut mitään vastauksia. Ja Chinon kysymyksetkin olivat varmaan lähinnä retorisia.

Lopulta rehtori pysähtyi ja katsoi häneen alkaen selvästi miettiä viimein jotakin todellista ratkaisua ongelmaan sen syiden pohtimisen sijaan. Tämän ehdotus oli vedota jonkinlaiseen kokeiluun, mikä ei sinänsä tietenkään ollut täysin tuulesta temmattu idea ja saattaisi mahdollisesti jopa onnistuakin. Se tosin riippuisi varsin paljon Taikaministeriön virkailijoiden suvaitsevaisuudesta tällaisia... tutkimusmenetelmiä kohtaan. Ja niin, tietysti myös eräästä toisesta asiasta...

"No, koulullahan tietysti olisi lehtikin, jonka nimeen voisi vedota kokeilun tehtäneen, mutta... en usko Taikaministeriön virkailijoiden olevan kovin hyvillään siitä, että jäävät kiinni liian helposta avustusten myöntämisestä", Caine aloitti hitaasti, "mitä yhtään tiedän Taikaministeriön toiminnasta, niin siellä ei olla mitenkään erityisen halukkaita myöntämään virheitä. En sano, etteikö se voisi ehkä onnistua, mutta... tiedäthän."

Caine hiljeni hetkeksi jääden omiin mietteisiinsä. Chinon ideassa oli perää, mutta siinä olisi paljon myös sattuman varassa. Ja riski taikakoululupien menettämiseen kokonaan olisi... liian suuri. Ainakin hänelle. Tylypahka AM oli ehkä ainaisessa rahapulassa, rakennuksena täysin sortumaisillaan ja henkilökunnaltaan vähintäänkin epäpätevää, mutta se oli hänen kotinsa... ja elämäntyönsä, ainakin tietyllä tavalla. Mutta mitä he oikein voisivat tehdä tämän koko sotkun selvittämiseksi... Olipa millainen rahapula tai tuliviskin tuoma loistava idea, heidän tekoaan ei varsinaisesti voinut vain selittää hyväksi...

"Minä sanoisin, että meidän ei kannata myöntää mitään ennen kuin se koulu voidaan varmuudella yhdistää meihin. Eihän sitä voida yhdistää meihin? Emme ikinä keksi syytä, joka täysin oikeuttaisi tämän... Ei sillä, että potisin itse erityisen huonoa omatuntoa, se oli nerokas idea, mutta Taikaministeriön katsantokannalta..." Caine jatkoi antaen lauseensa lopun häipyä jonnekin, "meidän on pakko keksiä keino ajaa tämä apurahaprojekti alas... hienovaraisemmin. Ilman jälkiä tänne."

Valitettavasti Caine oli ihan oikeassa, kun hän esitti Chinon esittämän idean huonot puolet. Jos he toisivat julkisesti esiin sen, kuinka olivat onnistuneet huijaamaan Taikaministeriötä tuosta noin vaan, olisivat seuraukset todennäköisesti katastrofaaliset. Taikaministeriön olisi jotenkin saatava arvovaltansa takaisin, ja todennäköisesti kostotoimenpiteet AM:ia vastaan olisivat suuret. Jos heillä olisi edes yksi henkilö heidän puolellaan Taikaministeriössä, voisi tunnunstamista harkita, mutta tällaisessa tilanteessa riski olisi liian suuri. Niinpä tämäkin ajatus oli vain kuopattava.

Seuraavaksi Chino ajatteli, että ehkä he voisivat perua koko apurahahakemuksen, ilmoittaa Taikaministeriölle uuden koulun nimissä, että he jättävätkin projektin kesken. Mutta silloin Chino tajusi, että hehän olivat jo hassanneet suurimman osan tähän mennessä saaduista rahoista. Heillä ei ollut mitään, mitä palauttaa takaisin. Tämä aiheutti vielä pahemman kuristavan tunteen hänen kurkkuunsa. Heillä ei ollut mitään mahdollisuutta perääntyä.

Caine oli selvästi myös huomannut, että kaiken peruminen ei ollut mahdollista. Chinoa helpotti hiukan Cainen huomautus siitä, että asiaa ei vielä voitu mitenkään yhdistää heihin. Se antoi vielä hiukan pelivaraa. Vaikka Chino pelkästi AM:in kohtalon puolesta, ei hän silti ollut ihan valmis myöskään luopumaan näistä ylimääräisistä apurahoista. Hän oli jo ehtinyt tässä muutaman kuukauden aikana tottua siihen, miten ihanaa olikaan, kun raha-asiat hoituivat ilman valtavan suurta stressiä. Ei rahatilanne vieläkään ollut täydellinen, mutta entiseen verrattuna parannus oli huomattava.

"Okei, huomaan sen, että tunnustaminen ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen vaihtoehto. Mutta silloin Taikaministeriön tarkastaja tulee. Eikä meillä ole koulua, mitä hänelle esitellä", Chino totesi, mutta saman tien hänen aivonsa alkoivat taas raksuttaa, samaan tapaan kuin tuona pahamaineisena yönä, jolloin tämä koko apurahasotku oli lähtenyt liikkeelle. "Jos siis haluamme yhä edelleen jatkaa apurahojen nostamista, niin silloinhan ainoa vaihtoehto on hankkia jostain koulu, eikö niin? Eivät ne Taikaministeriön tarkastajat ole ennenkään mitään järjen jättiläisiä olleet, joten voisikohan joku feikkikoulu mennä läpi? Mutta en kyllä yhtään tiedä miten sellaisen hankkiminen tällä aikataululla onnistuisi." Chino todella toivoi, että Caine saisi kopin jostakin Chino heittämästä ajatuksesta, ja keksisi keinon kuinka se onnistuisi käytännössä.

Caine käänsi katseensa kohti Chinon työhuoneen ikkunaa, josta näki koulun järvelle. Hetken hän olisi voinut vannoa nähneensä jotakin liikettä järven pinnalla, mutta silmänräpäyksessä se oli poissa. Olisi ehkä syytä huomauttaa asiasta taikaolentojenhoidon professorille. Hän ei oikein enää muistanutkaan, milloin jättiläiskalmarista oli viimeksi nähty havaintoja. Hänen huomionsa kiinnittyi kuitenkin jonkin ajan kuluttua jättiläiskalmarin sielunelämästä takaisin Chinoon, kun tämä avasi suunsa.

Caine nyökytteli Chinon sanoille, kunnes tämä piti pienen hiljaisuuden, jonka aikana hän saattoi melkein kuulla rattaiden pyörivän naisen päässä. Eikä aikaakaan, kun Chino jo suunnitteli ääneen, miten heidän ehkä onnistuisi jopa säilyttää apurahat. Feikkikoulu... Nyt myös Cainen ajatukset lähtivät laukkaamaan niitä hieman kieroutuneita ratoja, joilta hän tavallisesti yritti pitää ne visusti poissa. Hänenkin täytyisi kuitenkin varmaan ennemmin tai myöhemmin myöntää, että tällaisten suunnitelmien laatimisen parissa hän oli miltei yhtä paljon kotonaan kuin taikaliemipadan tai kaukoputken ääressä. Miltei.

Mies vilkaisi Chinon työhuoneen ovelle kuin olisi voinut oven läpi varmistaa, ettei kukaan varmasti ole kuuntelemassa ja kääntyi sitten takaisin rehtorin puoleen vetäen samalla itselleen tuolin pöydän toiselle puolelle.

"Onko sinulla olemassa kopiot perustamispapereista? Mihin tarkalleen ottaen mahdoimme... sijoittaa uuden koulumme?" Caine kysyi pohtiessaan edelleen suunnitelmaansa eteenpäin. Heillä ei todellakaan olisi aikaa - tai varaa - rakennuttaa mitään oikeaa koulua, mutta toisaalta... Feikkikoulu... Chinon heitossa saattoi olla jotain perää ja hänen suunnitelmansa alkoi ehkä muotoutua. Ja nyt oli varmastikin jo liian myöhäistä perääntyä.

"Tiedän, ettet ole opettanut enää vuosiin, mutta... sinähän kuitenkin olet muodonmuutoksien professori?" hän varmisti Chinolta nojautuen eteenpäin tuolissaan, "luuletko, että... että sellaisella voisi huijata taikaministeriön tarkastajaa? Tarkoitan... he tuskin kuitenkaan osaavat odottaa, että koulussa olisi jotain hämärää. Toivottavasti."

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

Caine istui alas ja Chinolla oli vahva tunne siitä, että he olivat salaliittolaisia tässä asiassa. Olivat he ennenkin hoidelleet monenlaisia asioita jäämättä kiinni, joten ehkä tässäkin oli mahdollisuudet. Oli vain toimittava järkevästi ja harkiten. Ja tietysti minimoida riskit. Kyllä tätä kannatti ainakin yrittää.

Chinolla oli koulun perustuspaperit hyvässä tallessa, mutta eivät ihan käden ulottuvilla. Hän oli kuitenkin juuri muutama päivä sitten niitä silmäillyt, joten koulun paikka oli hänellä muistissa. Cainen maininta muudonmuutoksista alkoi suunnitelma taas muotoutua suuremmaksi. Ja Chino tunnisti myös pienen lapsenomaisen innostuksen, jonka hänen rationaalinen puolensa yritti nopeasti vaimentaa. Tämä oli vakava asia, eikä sillä saisi pelleillä. Mutta silti, harvoin olisi tällaista mahdollisuutta päästä vähän leikkimään.

"Scunthorpe oli paikan nimi. Koulun pitäisi siis sijaita siellä. Ja tyhjästä ei pysty mitään luomaan, joten tarvtsemme sieltä jonkun rakennuksen. Sen ei tarvitse olla kovin kummoinen, mutta joku tarvitaan kuitenkin. Lopusta pystyn kyllä huolehtimaan, kunhan saan vähän aikaa ja rauhaa toimia." Visiot alkoivat jo hahmottua Chinon mielessä ja hänellä tuli vahva tunne, että tästä vielä selvittäisiin. Mutta sitten uusi ongelma juolahti hänen mieleensä.

"Mutta entä ihmiset, joita koululla pitäisi olla? Miten me sen hoidamme?" Chino kysyi huolestuneena.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

”Mmm? Scunthorpe…?” Caine toisti pohtien samalla, mitä ihmettä heillä oli oikein liikkunut päässä, kun he olivat koulun perustaneet. Sehän oli aivan liian lähellä nykyistä koulua. Täytyi vain kai toivoa, ettei heitä siitä huolimatta voitaisi yhdistää siihen mitenkään. Sehän tästä vielä puuttuisi, että he onnistuisivat kaatamaan peräti kaksi koulua kerralla. Itse asiassa hän oli jo ehtinyt miettiä jonkin verran sitäkin mahdollisuutta, että Tylypahkan rehtorin ja koko johtoryhmän vaihtamisesta olisi tehtävä valmiiksi paperityöt, jotta asia voitaisiin Scunthorpe-suunnitelman epäonnistuessa ajaa läpi saman tien ja taata siten edes yhden koulun säilyminen.

”Eiköhän sieltä joku hylätty lato tai autiotalo löydy...” Caine pohti ääneen, ”riittääkö se? Linna tai isompi kartano voi tehdä tiukkaa… Ellei…” Hän ei varsinaisesti huvikseen tavannut katsastaa Scunthorpen kiinteistötilannetta, mutta ottaen sijainnin huomioon sieltä saataisi jopa löytyä joku. Eri asia tietysti löytyisikö sellaista hylättynä. Kartanoiden ja linnojen vuokraaminen ei tunnetusti ollut mitenkään erityisen halpaa. Toisaalta… jotakin asumattomana olevaa pystyisi ehkä lainaamaan huomaamatta päiväksi tai pariksi. Ajatus ei ollut ehkä ihan mahdoton. Etenkään, jos tarkastuksen ajoittaisi oikein.

Valitettavasti Chino oli jo kuitenkin suunnitelmassa häntä askeleen edellä, sillä nainen oli huomannut jo oppilaiden puutteesta aiheutuvan ongelman. Kyseessä tosiaan oli pienoinen ongelma. Koulu ilman oppilaita oli vähintäänkin arveluttava avustuskohde Taikaministeriölle, mutta toisaalta eivät he voineet oppilaita uuteen kouluunsa mistään kaapatakaan. Mitkään muodonmuutostaiatkaan eivät sellaiseen ihmeeseen pystyisi. Tietysti heillä tässä koulussa oli ihan mukava määrä oppilaita, joten…

”Luuletko, että voisimme ehkä viedä omia oppilaitamme täältä pienelle… ekskursiolle?” hän ehdotti pohtien samalla mielessään, mikä kaikki siinä voisi mennä pieleen. Vastaus oli, että lähestulkoon kaikki. Koko suunnitelma itsessään olisi kyllä harvinaisen tuomittu epäonnistumaan. Heidänhän täytyisi jotenkin onnistua ensinnäkin hankkimaan nämä koululle ilman Tylypahkan koulupukujaan, sillä ne paljastaisivat yhteyden heti, ja toiseksi heidän pitäisi saada nämä myös pysymään ihan hiljaa siitä, etteivät todellisuudessa olleet minkään Scunthorpen Taika-akatemian oppilaita.

”Ehkä voisimme kieltää heitä puhumasta ja väittää, että kaikki oppilaat ovat kuuromykkiä?” hän ehdotti, vaikka tiesikin idean itsekin todella huonoksi, ”tai saisimmekohan tarkastusta lykättyä kesälle asti? Silloinhan olisi luonnollista, ettei koulussa ole oppilaita paikalla.”

Chino kuunteli Cainen ehdotuksia ja mietti samalla muodonmuutosten mahdollisuuksia. Pienikin mökki voisi riittää, vaikka se tietysti toisi omanlaisiaan haateita. Mutta kuten Caine sanoi, mitään isompaa voisi olla vaikea löytää. Varsinkaan hylättynä. Ja tilanteen huomioiden oli paljon parempi, ettei heidän liikkeistään jäisi mitään vuokrauspapereita tai vastaavia jäljelle.

Myös oppilaskysymyksessä Caine toi esiin hyviä pointteja. Viimeisimmästä tarkastuksesta AM:iin oli jo aikaa, joten Chino ei tarkalleen muistanut kuinka ministeriössä suhtauduttiin loma-ajalla suoritettaviin tarkastuksiin. Mutta ainakin sitä kannattaisi kokeilla. Hyvällä tuurilla he saisivat tarkastajaksi jonkun sijaisen, joka on aivan pihalla ja he pääsisivät vähän helpommalla. Tai sitten jonkun virkaintoisen sijaistajan, jos heidän tuurinsa jatkuisi samanlaisena kuin aiemmin. Jos ministeriössä ei joustettaisi eikä kesällä suoritettu tarkastus onnistuisi, niin sitten asiaa voisi miettiä uudestaan. Ja tarvittaessa kuljettaa pieni joukko luotettavia AM:in oppilaita paikalle. Mutta Chino toivoi, että siihen ei tarvitsisi mennä. Mitä vähemmän ihmisiä, joilla olisi mitään tekemistä tämän asian kanssa, sen parempi.

"Okei, minä alan nyt heti selvittämään mitä noista tarkastuksista määritellään. Olen yhteydessä ministeriöön ja yritän saada tarkastuksen kesälle. Kävi siinä kuinka vaan, olisi paikka hyvä olla katsottuna jo mahdollisimman pian. Pystytkö sinä lähtemään Scunthorpeen? Voitko ottaa sen puolen huolehdittavaksi? Mikä tahansa hylätty mökki käy, tietysti mitä hienompi, sen helpompaa, mutta ei varmaan voi liikoja odottaa. Jos sopiva löytyy, niin tulen katsomaan mitä sille voisi tehdä", Chino sanoi ja valmistautui jo kaivamaan virallisia papereita esille.

Vielä viimeiseksi Chino katsoi Caineen. "Kyllä tästä selvitään. On sitä joskus selvitty pahemmastakin. Kaikki järjestyy kyllä", Chino sanoi, eikä ollut ihan varma yrittikö enemmän vakuuttaa Cainea vai itseään.

Caine mietti mielessään jo sitä vaihtoehtoa, että he voisivatkin kääntää hänen ideansa ympäri ja perustellakin ministeriön tarkastajalle oppilaiden puutetta sillä, että nämä olivat parhaillaan jossain muualla ekskursiolla. Olisihan oppilaiden puuttuminen ehdottomasti helpotus koko tarkastuksen kannalta, sillä ei kuulostanut erityisen järkevältä, että he hankkisivat lapsia esittämään olemattoman koulun oppilaita. Todennäköisesti ennen pitkää joku kuitenkin mokaisi sen ja ennen kaikkea silloin olisi aivan liikaa ihmisiä, jotka tietäisivät totuuden Scunthorpe Academysta ja voisivat lipsauttaa sen kenelle tahansa muullekin. Mitä harvempi asiasta tiesi, sen parempi. Kaikista paras, jos asia säilyisi vain hänen ja Chinon välisenä.

Caine oli kuitenkin hieman yllättynyt siitä, millaisella vakaalla otteella Chino näytti suunnitelmaan nyt tarttuvan. Toisaalta ehkä hänen ei olisi pitänyt ihmetellä, sillä nainen hoiti tämänkin koulun asioita varsin vakaalla ja varmalla kädellä – ainakin aina silloin, kun ei ollut hermoromahduksen partaalla jonkin oppilaiden päättömän edesottamuksen vuoksi. Hän nyökkäsi rehtorille tämän kysyessä, voisiko hän lähteä Scunthorpeen etsimään jotakin sopivaa paikkaa heidän toistaiseksi olemattomalle, mutta ehkäpä pian olemassa olevalle koululleen.

”Voin lähteä heti tänään, jos minua ei kaivata täällä. En usko, että siinä menee kuin päivä tai pari…” Caine laskeskeli ääneen. Hän tiesi kyllä suunnilleen, mistä lähtisi etsimään, sillä oli ehtinyt kuitenkin pyöritellä tätäkin asiaa päässään siitä asti, kun oli Taikaministeriön kirjeen ensimmäisen kerran lukenut. Chinon selkeät käskyt ja työnjako loivat häneen melkein toivoa siitä, että tämä vielä onnistuisi – ainakin kunnes rehtori katsoi häntä ja sanoi, että kaikki järjestyy. Tämä sanoi sen juuri sillä tavalla, että haki enemmän tukea hänestä kuin yritti vakuuttaa häntä.

”Eiköhän sieltä jotain sopivaa löydy”, Caine kuitenkin hymyili valjusti vastaukseksi, vaikkei ollutkaan asiasta yhtään niin varma. Ei voinut kuin luottaa satumaiseen tuuriin. Kyllähän hän varmasti jonkin mökin löytäisi, mutta oikeasti sopivan löytäminen… se voisi olla hankalaa.

”Lähet-” Caine aloitti, mutta tajusi sitten, ettei voisi mitenkään uskoa pöllön vietäväksi sellaista kirjettä, jotta se ei vain joutuisi vahingossa vääriin käsiin, ”raportoin löydöistäni henkilökohtaisesti viimeistään maanantaina.” Lopuksi hän kumarsi vielä ennen kuin suuntasi Chinon toimiston ovea kohti ja häipyi etsimään koulun tarkempia karttoja Scunthorpen seudusta.