Lauantai-ilta Tylyahossa
Lähetetty: 17. Maaliskuuta 2015, 19:31
// Peliin odotan Lucaa Anastasian seuraksi! :-) //
Anastasia oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Hänellä oli ollut paljon aikaa valmistautua ja meikata nätisti. Noidalla oli yleensä paha tapa nukkua pommiin - siis varsinkin kouluaamuina, jolloin hän joutui kiiruhtamaan oppitunneille hieman suttuisen näköisenä -, mutta tänään oli lauantai ja aikaa vaikka kuinka paljon. Anastasian pitkät, hopean vaaleat hiukset olivat laineilla, eivätkä sotkuisella nutturalla. Ja meikkiä oli enemmän kuin arkena. Rajaukset oli tehty tarkasti, samoin kulmat. Noita näytti oikein sievältä. Eihän Ana ollut huvikseen laittautunut, ehei. Noidalla oli illaksi ohjelmaa, hän oli sopinut lähtevänsä Lucan kanssa Tylyahoon. Anastasia ei kehdannut edes myöntää kuinka innostunut hän oli oikeasti. Noidasta tuntui kummalta, ja hänen huulensa kääntyivät puoliväkisin hymyyn koko ajan, eikä normaalista kylmän viileästä ilmeestä ollut tietoakaan. No ehkä olikin normaalia olla enemmän innostunut Tylyahoon lähtemisestä, kuin koulukirjoihin syventymisestä näin lauantai-iltana, niin kuin noidalla oli alunperin ollut suunitelmissa.
Hän vilkaisi kelloa. Okei, nyt olisi aika lähteä makuusalista, ei olisi mukavaa antaa Lucan odottaa. Ana viihtyi tupatoverinsa seurassa, tuon pisteliäs - ja no välillä ehkä asiaton - huumori vetosi Anastasiaan. Noita veti trenssin päälleen, toivottavasti ulkona ei olisi ihan jäätävää, sillä takki ei ollut kovin paksu. Hän käveli täyden oleskeluhuoneen läpi, ja nyökkäsi muutamalle ystävälleen. Tai no, tupatoverilleen. Noita ei lukenut kovin monta ihmistä lähimpiin ystäviinsä, ja loput olivat tuttuja. Oli liian vaarallista päästää paljon ihmisiä liian lähelle. Anastasia ei ollut ehkä kaikkein sosiaalisin ihminen. Hän ennemminkin vältteli uusiin ihmisiin tutustumista, vaikka välillä hän päätti ryhdistäytyä. Kyllä hän omisti sosiaalisia taitoja, ainakin mielestään. Eikä hän ollut edes mitenkään esiintymispelkoinen. Oli vain parempi pitää ihmiset vähän loitommalla, yleensä. Mutta ei aina siinäkään voinut onnistua, noita virnisti itsekseen.
Koulun käytävät olivat suht hiljaiset, kun noita saapui eteisaulaan. Hän oli luvannut odottaa Lucaa täällä, mutta poikaa ei vielä näkynyt. Ehkä hän ei ollut ainut jolla oli tapana myöhästellä. Anastasia siirtyi vähän reunemmalle, seinän viereen. Eipä hänellä ollut mikään kiire, joten hän ehtisi hyvin odottaa. Noita vilkuili kelloa vähän väliä. Odottaminen ei ollut hänen juttunsa, hän oli hieman kärsimätön. Paitsi jos poika olikin keksinyt parempaa tekemistä? No, tuskin. Kuka muka voisi vastustaa reissua hämärään Tylyahoon Anastasia kanssa, noita ajatteli pienessä mielessään hieman ironisesti.
Anastasia oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Hänellä oli ollut paljon aikaa valmistautua ja meikata nätisti. Noidalla oli yleensä paha tapa nukkua pommiin - siis varsinkin kouluaamuina, jolloin hän joutui kiiruhtamaan oppitunneille hieman suttuisen näköisenä -, mutta tänään oli lauantai ja aikaa vaikka kuinka paljon. Anastasian pitkät, hopean vaaleat hiukset olivat laineilla, eivätkä sotkuisella nutturalla. Ja meikkiä oli enemmän kuin arkena. Rajaukset oli tehty tarkasti, samoin kulmat. Noita näytti oikein sievältä. Eihän Ana ollut huvikseen laittautunut, ehei. Noidalla oli illaksi ohjelmaa, hän oli sopinut lähtevänsä Lucan kanssa Tylyahoon. Anastasia ei kehdannut edes myöntää kuinka innostunut hän oli oikeasti. Noidasta tuntui kummalta, ja hänen huulensa kääntyivät puoliväkisin hymyyn koko ajan, eikä normaalista kylmän viileästä ilmeestä ollut tietoakaan. No ehkä olikin normaalia olla enemmän innostunut Tylyahoon lähtemisestä, kuin koulukirjoihin syventymisestä näin lauantai-iltana, niin kuin noidalla oli alunperin ollut suunitelmissa.
Hän vilkaisi kelloa. Okei, nyt olisi aika lähteä makuusalista, ei olisi mukavaa antaa Lucan odottaa. Ana viihtyi tupatoverinsa seurassa, tuon pisteliäs - ja no välillä ehkä asiaton - huumori vetosi Anastasiaan. Noita veti trenssin päälleen, toivottavasti ulkona ei olisi ihan jäätävää, sillä takki ei ollut kovin paksu. Hän käveli täyden oleskeluhuoneen läpi, ja nyökkäsi muutamalle ystävälleen. Tai no, tupatoverilleen. Noita ei lukenut kovin monta ihmistä lähimpiin ystäviinsä, ja loput olivat tuttuja. Oli liian vaarallista päästää paljon ihmisiä liian lähelle. Anastasia ei ollut ehkä kaikkein sosiaalisin ihminen. Hän ennemminkin vältteli uusiin ihmisiin tutustumista, vaikka välillä hän päätti ryhdistäytyä. Kyllä hän omisti sosiaalisia taitoja, ainakin mielestään. Eikä hän ollut edes mitenkään esiintymispelkoinen. Oli vain parempi pitää ihmiset vähän loitommalla, yleensä. Mutta ei aina siinäkään voinut onnistua, noita virnisti itsekseen.
Koulun käytävät olivat suht hiljaiset, kun noita saapui eteisaulaan. Hän oli luvannut odottaa Lucaa täällä, mutta poikaa ei vielä näkynyt. Ehkä hän ei ollut ainut jolla oli tapana myöhästellä. Anastasia siirtyi vähän reunemmalle, seinän viereen. Eipä hänellä ollut mikään kiire, joten hän ehtisi hyvin odottaa. Noita vilkuili kelloa vähän väliä. Odottaminen ei ollut hänen juttunsa, hän oli hieman kärsimätön. Paitsi jos poika olikin keksinyt parempaa tekemistä? No, tuskin. Kuka muka voisi vastustaa reissua hämärään Tylyahoon Anastasia kanssa, noita ajatteli pienessä mielessään hieman ironisesti.