Lauantai-ilta Tylyahossa

Valvoja: Tylypahkamafia

Avatar
Anastasia Deminov
Jäsen
Viestit: 15
Liittynyt: 8. Tammikuuta 2014, 23:11
Tupa: Luihuinen

Lauantai-ilta Tylyahossa

Viesti Kirjoittaja Anastasia Deminov »

// Peliin odotan Lucaa Anastasian seuraksi! :-) //

Anastasia oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Hänellä oli ollut paljon aikaa valmistautua ja meikata nätisti. Noidalla oli yleensä paha tapa nukkua pommiin - siis varsinkin kouluaamuina, jolloin hän joutui kiiruhtamaan oppitunneille hieman suttuisen näköisenä -, mutta tänään oli lauantai ja aikaa vaikka kuinka paljon. Anastasian pitkät, hopean vaaleat hiukset olivat laineilla, eivätkä sotkuisella nutturalla. Ja meikkiä oli enemmän kuin arkena. Rajaukset oli tehty tarkasti, samoin kulmat. Noita näytti oikein sievältä. Eihän Ana ollut huvikseen laittautunut, ehei. Noidalla oli illaksi ohjelmaa, hän oli sopinut lähtevänsä Lucan kanssa Tylyahoon. Anastasia ei kehdannut edes myöntää kuinka innostunut hän oli oikeasti. Noidasta tuntui kummalta, ja hänen huulensa kääntyivät puoliväkisin hymyyn koko ajan, eikä normaalista kylmän viileästä ilmeestä ollut tietoakaan. No ehkä olikin normaalia olla enemmän innostunut Tylyahoon lähtemisestä, kuin koulukirjoihin syventymisestä näin lauantai-iltana, niin kuin noidalla oli alunperin ollut suunitelmissa.

Hän vilkaisi kelloa. Okei, nyt olisi aika lähteä makuusalista, ei olisi mukavaa antaa Lucan odottaa. Ana viihtyi tupatoverinsa seurassa, tuon pisteliäs - ja no välillä ehkä asiaton - huumori vetosi Anastasiaan. Noita veti trenssin päälleen, toivottavasti ulkona ei olisi ihan jäätävää, sillä takki ei ollut kovin paksu. Hän käveli täyden oleskeluhuoneen läpi, ja nyökkäsi muutamalle ystävälleen. Tai no, tupatoverilleen. Noita ei lukenut kovin monta ihmistä lähimpiin ystäviinsä, ja loput olivat tuttuja. Oli liian vaarallista päästää paljon ihmisiä liian lähelle. Anastasia ei ollut ehkä kaikkein sosiaalisin ihminen. Hän ennemminkin vältteli uusiin ihmisiin tutustumista, vaikka välillä hän päätti ryhdistäytyä. Kyllä hän omisti sosiaalisia taitoja, ainakin mielestään. Eikä hän ollut edes mitenkään esiintymispelkoinen. Oli vain parempi pitää ihmiset vähän loitommalla, yleensä. Mutta ei aina siinäkään voinut onnistua, noita virnisti itsekseen.

Koulun käytävät olivat suht hiljaiset, kun noita saapui eteisaulaan. Hän oli luvannut odottaa Lucaa täällä, mutta poikaa ei vielä näkynyt. Ehkä hän ei ollut ainut jolla oli tapana myöhästellä. Anastasia siirtyi vähän reunemmalle, seinän viereen. Eipä hänellä ollut mikään kiire, joten hän ehtisi hyvin odottaa. Noita vilkuili kelloa vähän väliä. Odottaminen ei ollut hänen juttunsa, hän oli hieman kärsimätön. Paitsi jos poika olikin keksinyt parempaa tekemistä? No, tuskin. Kuka muka voisi vastustaa reissua hämärään Tylyahoon Anastasia kanssa, noita ajatteli pienessä mielessään hieman ironisesti.
Avatar
Luca Whistler
Odobenus rosmarus
Viestit: 58
Liittynyt: 3. Maaliskuuta 2014, 23:05
Tupa: Luihuinen

Re: Lauantai-ilta Tylyahossa

Viesti Kirjoittaja Luca Whistler »

Luca tiesi, että hänen piti olla jo aulassa. Hän tiesi, mutta oli silti myöhässä. Kyse ei ollut siitä, että Luca olisi unohtanut treffit Anastasian kanssa, ehei. Hänelle oli tullut kiireellistä hoidettavaa, minkä vuoksi hän oli joutunut juoksemaan pöllötorniin lähettämään kirjeen. Hän oli sitä ennen ehtinyt heittää valkoisen hupparinsa päälle mustan bleiserin, eikä farkuissa ja tennareissakaan ollut mitään valittamista, mutta Luca olisi siitä huolimatta uhrannut vähän enemmän aikaa ulkonäkönsä miettimiseen.

Jos totta puhuttiin, kyseessä eivät olleet treffit. Ei ainakaan nimellisesti. Luca oli ehdottanut Anastasialle, että veisi tämän treffeille Tylyahoon, mutta tyttö ei ollut tarttunut ehdotukseen muuten kuin myöntymällä tavalliselle käynnille Tylyahoon iltahämärässä. Luca huokaisi. Anastasia ei tainnut ottaa häntä ja hänen iskuyrityksiään vakavasti.
Ei Anastasialla tosin ollut mitään syytäkään ottaa Lucan treffiehdotuksia vakavasti. Luca heitteli kehuja ja iskuyrityksiä kevyesti kuin ne olisivat olleet tervehdyksiä, eikä kenenkään järkevän ihmisen kannattanut ottaa sellaisia vakavasti. Täytyi tosin mainita, että Luca oli ollut treffeillä kymmeniä kertoja, mikä kertoi siitä, että jostain syystä naiset aina menettivät järkevän ajatuskulkunsa hänen lähellään. Ja niin ikävältä kuin se saattoi kuulostaakin, Luca nautti siitä ja saamastaan huomiosta. Hän ei nähnyt siinä mitään väärää, niin kauan kuin molemmat osapuolet nauttivat toistensa seurassa. Ne, jotka syyttivät toisia hauskanpidosta, olivat vain kateellisia.

Ja vaikka Anastasia ei antanutkaan Lucalle aina täyttä huomiotaan, Luca nautti myös siitä, ettei Anastasia läheskään aina antanut hänen iskuyrityksilleen periksi. Pienenkin myöntymisen saamiseen kului enemmän vaivaa, ja vaivannäkö sai onnistumisen tuntumaan entistäkin paremmalta. Syy yrittää vieläkin enemmän oli se, ettei Lucan tarvinnut teeskennellä - Anastasia sulatti suurimman osan hänen joskus asiattomista vitseistään, ei nalkuttanut pahoista tavoista ja suhtautui häneen kuten ystävään. Luca pystyi jopa myöntämään, että hän jakeli tosissaan iskurepliikkejä Anastasialle, tai no, ainakin melkein tosissaan.

Luca viiletti viimeisen käytävän aulaan johtaville portaille ja loikki ne kaksi tai kolme kerrallaan alas. Anastasia odotti häntä jo aulassa, trenssi päällä ja hiukset kauniisti laineilla. Luca hymähti tyytyväisenä. Laittautumisesta näki, että Anastasia oli ainakin vähän odottanut retkeä Tylyahoon. Toisaalta naisista ei koskaan tiennyt, laittautuivatko he huvikseen vai jotain tarkoitusta varten. Ehkä hän saisi vielä tilaisuuden kysyä illan aikana ja saada Analta kunnon naurut siitä, että edes mietti asiaa.
"Hei, sori että olen myöhässä", Luca pahoitteli heti kun pääsi Anastasian luo. Poika oli hyvässä kunnossa, mutta säntääminen puolijuoksua pöllölästä aulaan sai hänet hengästymään silti. "Minulla oli yksi juttu mikä piti hoitaa tämän päivän aikana, ja sain tietää siitä pari tuntia sitten. Sama kaveri, joka aina pyytää näitä minulta, ei anna kuukausiin kuulua itsestään ja sitten kerralla laittaa kaiken sekaisin. Kiroaisin sen kaverin, jos en olisi hänelle niin paljon velkaa." Luca naurahti.

"Mutta hei, mennään vain että ehditään viettää vähän aikaakin ennen kuin pitää tulla takaisin", Luca sanoi ja käveli ovelle. "Teidän jälkeenne kaunis leidi." Nuorukainen avasi oven teatraalisesti Anastasialle ja virnisti leveästi.

[Päättelin Anastasian reaktion Lucan treffiehdotukseen, kerro jos päättelin liikaa. ;) ]

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine
"Painting is easy when you don't know how, but very difficult when you do."
- Edgar Degas
Viestiketju Lukittu