Tylypahka AM

Roolipelihaaste 3: Treffit (touko-kesäkuu)
Deadline: su 30. kesäkuuta 2019 kello 23:59
Etkö tiedä, mikä on roolipelihaaste? Lue lisää täältä!

Tehtävänanto
Sydämellisesti tervetuloa tämän vuoden kolmannen roolipelihaasteen pariin! Kun kesäkausi alkaa, niin mikä olisikaan sen ihanampaa kuin sopia tapaamisia järven rannalle, kahvilaan tai luokkahuoneeseen! Touko-kesäkuun roolipelihaasteen aiheena on siis treffit, jotta jokaisella olisi mahdollisuus ilahtua sovitusta tapaamisesta.

Treffit voi siis halutessaan ymmärtää romanttismieliseksi sovituksi tapaamiseksi, mutta myös muunlaiset sovitut tapaamiset vaikkapa esimerkiksi lähimmäisen eläinsuojeluorganisaation edustajan, vieraan tuvan valvojaoppilaan tai omien vanhempien kanssa sopivat yhtä hyvin tässä yksinpelissä käsiteltäviksi treffeiksi. Huomaa kuitenkin, että hahmosi on tarkoitus osallistua myös itse kyseisille treffeille = jotta jokaisella hahmolla on mahdollisuus kokea sovittujen tapaamisten ilo ja tuska!

Tämän haasteen ”Treffit” on tarkoitus olla enemmänkin aiheinspiroiva kuin sijainnin tai paikan antava. Täten treffiaiheisten yksinpelien ei tarvitse sijoittua juuri treffeille ajallisesti, vaan voivat sijoittua myös treffejä ennen tai jälkeen.

Toisin sanoin tähän sopii kaikenlaiset yksinpelit, jossa hahmosi esimerkiksi unelmoi ihastuksen kanssa olevista treffeistä, tapaa kiireellisen asian vuoksi omat vanhempansa Tylyahossa, manaa kuinka huonosti markkinoi itseään työnantajan kanssa olleilla treffeillä, pohtii kaverin kanssa miten järjestää omalle kumppanilleen ja itselleen yltiöromanttiset treffit.
Tai jotain aivan muuta, keksi omasi. Kunhan yksinpelin aiheena on selkeästi treffit, joihin hahmosikin osallistuu / osallistuisi / on osallistunut, niin se mitä luultavimmin kelpaa tähän touko-kesäkuun haasteeseen.

Roolipelihaasteeseen voit osallistua niin oppilas- kuin henkilökuntahahmolla, ja halutessasi useammallakin hahmolla. :3

Pisteytys
Ensimmäisestä hahmosta palkitaan 20 tupa/roolipelipistettä, toisesta 10, ja kaikista seuraavista 5 pistettä / hahmo. Täysiä pisteitä varten tekstin kokonaispituuden tulee olla vähintään 500 sanaa, ja lyhyemmät kirjoitukset pisteytetään sanamäärän mukaan (esimerkiksi 250 sanalla saat 50% täysistä pisteistä). Kaikenmittaiset tekstit ovat sallittuja, mutta 500 sanan ylittämisestä ei anneta lisäpisteitä.

Kaikki viimeistään 2. kesäkuuta 2019 postatut roolipelihaasteosallistumiset pisteytetään vielä lukuvuoden 2018-2019 pisteisiin. Tämän jälkeen postatut haasteosallistumiset lasketaan vain ja ainoastaan kesäleiripisteisiin.

Palautus
Kirjoitukset voi postata suoraan vastauksena tähän topiikkiin tai linkkinä luovuustopiikistasi löytyvään kirjoitukseesi. Jos osallistut useammalla hahmolla, postaathan jokaisen osallistumisesi (tai linkit niihin) erikseen.

Linkin voi tehdä seuraavalla koodilla:

Varoitukset: Lemmenjuomaa, harhoja, yksi särkynyt Yunan sydän ja yksi huolestunut kaksoissisko

Susie seisoi peilin edessä ja katseli siitä näkyvää kuvaa. Sadie. Eikun... Hän se taisi itse olla. Sadie istui sängyllä. Kasvojen punerrus ei ehkä ollut enää niin paha kuin alkuviikosta. Ehkä se loppisi pian, vaikka Carly olikin ihana ja vannoi aina, ettei se haitannut tuota. Carlyn luokse Susie oli nytkin menossa, kunhan saisi vaihdettua vielä vaatteet. Carly oli luvannut kunnon treffit, eikä Susie olisi enää oikein malttanut odottaa (hän oli ollut jo liian kauan ilman rakkaansa seuraa - koko yö ilman Carlya!) Vaatteet päälleen saatuaan Susie vilkaisi kelloa (ehkä nyt voisi vihdoin lähteä Carlya etsimään) ja suoristi hieman hameen helmaa astellen sitten makuusalin ovelle. Jälleen kerran jäi hänen lääkepurkkinsa koskemattomaksi, eikä Susie kauheasti välittänyt. Carly oli sanonut pitävänsä Susiesta sellaisena kuin tuo on, niin miksi turhaan tuhlata aikaansa lääkkeiden popsimiseen, kun voi sen ajan paremminkin (Carlyn kanssa) viettää?

Susie oli onnensa kukkuloilla laskeutuessaan portaita makuusalista, leveä hymy kasvoillaan. Näytti varmaan oikein ällöttävän rakastuneelta, kun Sophie tuli vastaan. Sus tervehti tuota kertoen menevänsä Carlyn luokse, mutta ei jäänyt kuuntelemaan siskonsa vastaväitteitä (tuolla tuntui olevan ongelma kaikkien Susien seurustelukumppanien kanssa) tai tuntenut huolestunutta katsetta, jonka sisko perään loi. Sisko ja tupa jäivät taakse, kun Susie lähti astelemaan kohti korpinkynsien tuvan sisäänkäyntiä. Carly ei kumminkaan ollut sielä vielä, joten Susie joutui odottamaan.

Carlyn sijaan tuvasta astui ulos Yuna, näyttikö tuo sairaalta? Kun tuo yritti lähestyä Susie siirtyi kauemmaksi, mika tahansa tauti tuolla olikin, Susie ei tahdo samaa, sairastuminen tarkottaisi Carlysta erossa olemista. Yuna yritti nyyhkiä jotain siitä, kuinka he eivät enää koskaan tavanneet ja kuinka tuolla oli ikävä ja mitä lie, ei Susie oikeastaan jaksanut kuunnella ja kun Carly vihdoin astui ulos tuvasta Susie ei sanonut edes hyvästejä, kun jätti tuon itkemään. Mitä hän oli edes nähnyt Yunassa? Siinä Sophie oli varmaan ollut oikeassa, Yuna ei ollut oikea henkilö Susielle. Tuo ei ollut mitään Carlyyn verrattuna. (Silti jokin kirpaisi Susien sisällä, kun hän käveli pois itkevän Yunan luota.)

Carly johdatteli heidät Tylyahon kaikkein äklöromanttisimpaan kahvilaan ja valitsi vähän rauhallisemmasta nurkkauksesta pöydän (koska Carly on ihana ja ajattelee Susieta kaikessa <3). He kävivät yhdessä hakemassa juotavaa, mutta pöytään päästessä Carly pyysi, josko Susie vois hakea vielä jotain syötävää sen kaveriksikin. Tietenkin Susie Carlylle hakisi, vaikkei hänellä itsellään kauhea nälkä ollutkaan. Palatessaan pöytään Susie oli näkevinään Carlyn sujauttavan jotain taskuunsa, mutta ehkä tuo oli vain katsonut kelloa... taskukellosta. Tai jotain. Ei Susie oikeastaan jaksanut välittää siitä, mitä tuo oli taskuunsa laittanut.

Siinä kahvia juodessa Susien pienet epäilyksenpoikaset katosivat, ei Carly voisi tehdä mitään mikä olisi Susielle pahaksi. Oikeastaan tuli vaikeammaksi ottaa otetta yhtään mistään ajatuksesta, joka ei liittynyt Carlyn ihanuuteen. Sadie pudisteli päätään hieman pettyneen oloisesti, muttei sentään sanonut mitään ilkeitä kommentteja Carlysta, joten kaikki oli hyvin.

Ei Susie olisi tahtonut lähteä sieltä takaisin koululle. Koululle palaaminen tarkoittaisi sitä, että täytyy hyvästellä Carly. Ja olla ilman Carlya. Taas koko yö. Voisivatkohan he mennä jonnekin? Piilotella yön, jotta ei tarvitsisi olla yksin. Susielle ei todellakaan riittänyt pelkät päivät toisen kanssa, vuorokaudessa oli aivan liian vähän tunteja siihen, että voisi olla hetkenkään erossa toisesta. Tupansa edessä Susie valitteli sitä, kuinka ei halua olla erossa toisesta ja pitkitti hetkeä suukoin. Mutta lopulta tuo oli pakko päästää omaan tupaansa. Nyyh.

Tämä kirjoitus on täynnä odotusta, ja treffit saattavat olla mukana vain odotusmielessä. Halusin silti kirjoittaa uuden hahmoni ensimmäisestä kosketuksesta kouluun aikuisiällä. Joten iloksenne välähdys Violetta Blackquillin saapumisesta. (Mikäli joku tahtoo kirjoittaa hahmonsa vastaanottamaan, se käy oikein hyvin. :) En ole sen suuremmin ajatellut ketä Violetta odottaa. Vain jotakuta päästämään sisään. :) )

Sateinen kevätilta oli jo pimentynyt, kun matala, viittaan pukeutunut hahmo seisahtui Tylypahkan porteille. Hän laski gobeliinikuvioidun matkalaukkunsa maahan, ja tunsi saman kutsuvan tunteen, joka kouluaikoina enteili ystävien tapaamista ja alkajaispitoja. Täällä oltiin taas.

Nyt linna ja sen valaistut ikkunat eivät kuitenkaan toivottaneet tervetulleeksi syyslukukaudelle. Oli kevät, ja Violetta oli tullut tänne töihin. Vuosia oli kulunut. Hän ei ollut suoraan suunnitellut palaavansa, mutta elämä olikin kuljettanut näin. Hänellä oli virka. Vakituinen työsuhde ensimmäistä kertaa elämässään.

Violetta tähyili sateen läpi kohti linnaa. Näkyikö pihamaalla valoa, tai edes pienen pientä liikettä? Kyllä varmaan jonkun pitäisi tulla päästämään uusi työntekijä sisään. Millainen koulu tämä nykyään oli? Kai täällä vielä oli riistanvartija tai edes vahtimestari?

Ketään ei tullut. Väsynyt Violetta kaiveli käsilaukkuaan ja veti esiin palan pergamenttia. Kyllä, kuudes toukokuuta 2019. Silloin hänen pitäisi aloittaa työt. Nyt oli sunnuntai, ja Violetta oli ajatellut saapua paikalle hyvissä ajoin. Pitihän hänen asettua taloksikin ja tutkia hieman paikkoja. Ainakin reitti majapaikasta kirjastoon olisi kiva tietää.

Satoi edelleen. Violettan villakankainen viitta oli jo läpimärkä. Hän oli halunnut välttämättä kävellä linnaan vanhoja aikoja muistellen, vaikka olisi tietenkin voinut yhtä hyvin vaikka ilmiintyä.

Ehkä olikin niin, ettei väki linnassa edes odottanut häntä vielä saapuvaksi? Violetta oli tullut Tylyahoon jo aamulla. Hän oli ilmestynyt ilmoituksensa mukaisesti sisarensa tulisijaan matkatavaroiden kanssa. Arkullinen kirjoja, matkalaukku välttämättömyyksiä ja toinen arkku muuttotavaraa. Kaksi arkkua olivat täyttäneet koko pienen työhuoneen ja Violetta oli luvannut hakea ne myöhemmin. Mitähän sisko sanoisi, jos hän palaisikin nyt pyytämään yösijaa? Tämä oli ollut koko päivän vähän tavanomaistakin kireämpi, ja joutui joka tapauksessa säilyttämään matkatavaroita. Violetta ei olisi kehdannut pyytää enää lisää.

Juuri silloin jostain linnan valtavan kivisen hahmon liepeiltä erkana pieni, pomppiva valonsäde. Hahmo lähestyi lyhty mukanaan. Violetta ei vielä nähnyt, oliko se nuori vai vanha, noita vai velho, mutta toiveikkaana hän tarttui pieneen matkalaukkuunsa. Violetta oli saapunut Tylypahkaan.

Noniin, sain lopultakin kirjotettua tämän. Oli aika hyvä pään tyhjennys päivän jälkeen. Voitte laskea montako kertaa löydätte sanan "ihana" :D

Tässähän tämä olis

Nauttikaa :D

Olen suunnitellut tämän kirjoittamista jo koko kuukauden, mutta vasta nyt sain sen aikaan. Sijoittuu siis poistumisharjoitusta seuraavaan yöhön, ja kaikkihan tietävät mitä yöllä miettii. Elikkäs tässä Esmen yöpohdinnat

No niin, eipä tämä nyt ihan valmiiksi asti tähän mennessä tullut, mutta postaan sen silti! xD Eli Elliotin (epäonninen) treffitarina löytyy täältä. Olisipa joskus vielä hyvätkin treffit. :( Angst, angst.

Kirjoitin sitten jotain ajatusvirta-angstia tänne vampysta ja vampyn äidin tapaamisesta, jee. Kunhan vain tietäisi, että kumpi äiti.