Tylypahka AM

((Esmeä tosiaan kaivataan tähän peliin ^^))


Lyra huokaisi kävellessään. Ei hän olisi arvannut, että koulu voisi olla näin... katastrofaalinen paikka. Ponnarikin oli vähän räjähtänyt siinä elvyttäessä ja ties mitä, poistuakin olisi pitänyt. Kyllähän se meni ihan hyvin, siihen asti kunnes Lyraa kiinnosti enemmän Esmen ihmissuhdekoukerot kuin se mukamas ruumis. Se toinen Fortune.

Tyttö kulki mietteissään, sillä halusi vain serkulleen hyvän tyttöystävän. Esme oli täydellinen siihen, hän oli mukava, fiksu, nätti ja tuli toimeen Jonahin kanssa, mikä voisi mennä pieleen? Lyralla oli vahva usko siihen että kaikki järjestyy, kun veteli vain oikeista naruista. Oliskohan sitä lemmenjuomaa vielä tarpeeksi, se voisi auttaa Esmeä... Lyra pohdiskeli samalla kun käveli korpinkynnen tupaa kohti.

Esme vilkaisi vielä Jonathanin perään, ja lähti sittten kohti marmoriportaikkoa aikomuksenaan jatkaa postumisharjoitusta. Herra Lowett oli kuulemma jo lähtenyt alas, joten reissu oli ollut yhtä tyhjän kanssa. Tai ei, olihan hän saanut otettua sen kirjeen puheeksi Jonathanin kanssa, mutta olivatko he puhuneet mitään järkeää? Esme ei tiennyt, kuinka hänestä kauniisti kirjoittaneeseen poikaan piti suhtautua. Esmen alkuperäinen suunnitelma oli ollut sanoa jotenkin lempeästi, ettei seurustelu juuri nyt kiinnostanut, mutta ensiapukoulutuksessa hän ei enää ollutkaan varma. Olihan Jonahissa jotain... Hän oli avulias ja taitava, luultavasi pätevimpiä koko koulutuksessa jossa muutamia kiinnosti enemmän harjoitusnuken sukupuoli kuin itse toiminta. Hän oli järkevä. Esme ei kuitenkaan osannut varmasti sanoa varmasti mitä ajatteli. Tämmöistäkö tämä nyt sitten oli?

Käytävät olivat jo tyhjenneet evakuoiduista. Esme kulki ulosmenoteiden suuntaan. Hänen pitäisi kyllä ilmaantua ulos, oikeassa tulipalossa viivyttely olisi vaarallista. Silloin Esme huomasi tutun hiuspehkon aivan toisessa suunnassa.
"Hei, Lyra?"

Lyra kääntyi katsomaan äänen suuntaan, tuntien hienoista pettymystä. MIKSEI tämä ollut Jonahin kanssa? Esmen pitäisi olla Jonahin kanssa, eikä suinkaan tulossa tänne suuntaan. Lyra kohotti kulmiaan hämmentyneenä. "No hei, mihin sä Jonahin jätit?" Suorat kysymykset oli Lyran erikoisalaa, eikä hän osannutkaan olla mitenkään hirveämmin hienovarainen. Mitä turhia?

"Luulin että teillä menisi jonkin aikaan kun keskustelisitte siitä kirjeestä... vai?" Okei, hitto, eikai Esme nyt sanonut mitään typerää? Tai Jonah heittäytynyt vaikeaksi? Jonahin vaikeaksi heittäytyminen olisi todennäköisempää, olihan jo suuri ongelma että Lyra toimittaisi kirjeen perille. "Vai saitteko treffit jo sovittua?" Lyra katsoi Esmeä, kallistaen päätään ja hymyili.

Mitä ihmettä Lyra nyt täällä teki? Nythän oli poistumisharjoitus. Entä miksi hän oli poistunut Fortunen luota? Esme ei olisi halunnut olla alunperinkään osana vammauttamisessa ja heitteillejättö tekisi rikoksesta varmasti astetta vakavamman. Sitten ystävä otti Jonahin puheeksi, varmasti aivan luonnollisista syistä, mutta silti Esmeä hieman epäilytti. Lyralla kun tuntui olevan joku pienoinen pakkomielle Jonahin tunteisiin, eikä Esme tiennyt, halusiko olla tuossa pakkomielteessä osallinen. Toisaalta, jos ei hän, niin ehkä joku... Äh. Esme ravisti ajatuksen mielestään. Tänään oli tärkeämpääkin. Eikä hän edes ollut varma. Ehkä.
"Se halusi lähteä tupaansa," hän sanoi niin neutraalisti kuin suinkin pystyi. "Entä mitä sinä nyt täällä? Minne sinä sen Fortunen jätit?" Esme katsoi Lyraa, ja alkoi olla hieman huolissaan. Olisiko ystäväkin voinut saada päänsärkyä?

Lyra kohotti kulmiaan. Okei, Jonahin ja Esmen juttutuokio ei varmastikaan mennyt hyvin kun Jonah oli halunnut lähteä tupaansa. Tosin, Jonah oli vähän sellanen nössö,hän on voinut ihan hyvin vaikka karata tilanteesta.

"Aijaa... Miten teidän keskustelu meni?" Lyra katsoi Esmeä uteliaana, sillä tämä oli se mitä hän oikeasti halusi tietää. "Ja Sophien sisko tuli siihen, samoin parantaja. Joten, mua ei tarvittu siinä" Lyra kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa kohti korpinkynnen tupaa. "Ja päätin mennä tupaan"

Vai että tupaan... Esme vilkaisi nopeasti ikkunan suuntaan, vaikka lasimaalaus peittikin näkymän ulos. Sinällään hän olisi halunnut liittyä seuraan, mutta Esme epäili, että sisään jääneille järjestettäisiin etsintäpartio, eikä hän halunnut tuottaa enää yhtään enempää hämminkiä. Toivottavasti Sophie Fortunekin selviäisi vammoitta...

"Tupaan?" Esme kysyi muina noitina. "Onko sinulla paha olo?"

Hän otti hengähdystauon vastaan tyytyväisenä. Nyt ei tarvinnut keksiä vastauta. Ei tarvinnut miettiä, oliko keskustelu mennyt jokseenkin metsään vai oliko ratkaisu ollutkin lähes tyydyttävä. Ei Esme itsekään tiennyt. Sanojen kurkkuun juuttuminen oli viimeinen asia, jonka hän oli lempeisiin pakkeihin suunnitellut.

No mitä hittoa, miksi Esme ei vastannut kysymykseen?! Lyraa ärsytti, sillä hän osasi jo aavistaa ettei välttämättä saa Jonahilta yhtään selkeämpiä vastauksia. Ei Lyraa edes kiinnostanut poistuminen, olisi todennäköisempää että koko koulu romahtaisi tulipalon sattuessa, ja suurin osa kuolisi. Sen toimintatavan voisi miettiä myöhemminkin.

"Ei mulla ole huono-olo, ei vaan kiinnosta tämä harjoitus." Lyra totesi suoraan ja kaunistelematta. "Jos jotain tapahtuisi, koulu lahoaisi muutenkin kasaan ja kuoltaisiin tänne"

Lyra katsoi Esmeä tarkkaavaisesti.

"Mutta entä sun ja Jonahin keskustelu? Miten se nyt meni? Mistä puhuitte?" Lyra toivoi ettei Esme leikkisi taas oraakkelia. Ärsyttävää.

Jaha, ystävää ei niin vain harhautettukaan. Esme huokasi. Nyt pitäisi keksiä hyvä vastaus, vai pääsisikö vielä livahtamaan pois? Hän voisi kertoa ulkona kahden jääneen sisään, jos joku kysyisi. Ei olisi ongelmaa.

Ongelma oli siinä, että Esme ei itsekään olisi viitsinyt raahautua ulos kaiken tämän jälkeen. Hänestä vanha kivilinna oli oikeastaan aika paloturvallinen.

"Ei kai me mistään puhuttu..." Esme mutisi. Silloin hänen korvansa erottivat alhaalta jyminää. "Hei, kuuletko sinä?"

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine