Tylypahka AM

//Tällä kertaa tämä peli on tarkoitettu vain Chinolle ja Cainelle. Myöhemmin ehkä selviää miksi. Stay tuned. :D//

Henkilökunnan pikkujoulut koulun Suuressa Salissa olivat jo kääntymässä loppua kohden. Tuliviskitarjoilu oli ollut varsin vakuuttavaa ja itse kukin osanottaja oli melkoisen tuntuvassa humalatilassa. Osa opettajista oli tanssilattialla esittelemässä uskomattomia tanssikuvioita, jotkut olivat siirtyneet kaksistaan käsi kädessä pois väkijoukon seasta, toiset konttasivat kohti omaa sänkyään ja joku tappelunnujakkakin näytti olevan alkamassa. Rehtori Chino ei ollut yhtään muita paremmassa kunnossa. Hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli ollut olla juhlissa selvin päin toisia vahtimassa. Hänen suunnitelmansa oli kuitenkin muuttunut, kun hän oli viettänyt päivän AM:in kevään budjettia ja laskupinoa selvittäessä. Hän oli tullut siihen tulokseen, että jos hän oli joskus ollut drinkin tarpeessa, niin se oli tämä ilta. Lopputuloksena Chino istui nyt Cainen kanssa eräässä nurkkapöydässä hyvin huonossa kunnossa, hehkusimapullo kädessään ja maailmantuskaa potien.

”Surkeaa, siis täydellisen surkeaa. Eikö noilla tanssilattian älykääpiöillä ole aavistustakaan mikä tilanne tällä koululla on? Luulisi näiden pikkujoulujenkin kertovan jotain. Elävästä musiikista ei tietoakaan, paikkana Suuri Sali kun muualle ei ole varaa mennä, juomat vuosia vanhoja ja dyykatty jonkun kuppilan roskiksista. Eikä aavistustakaan onko koulua mahdollista pitää edes pystyssä ensi vuoteen saakka”, Chino vaikeroi tuntuvasti sammaltaen, äänensävyn vaihdellessa epätoivon ja kiukun välissä. ”Ja kenen syytä? Minäpä kerron sinulle kenen syytä se on!” Chino sanoi tulistuen, vaikkei ollut varma kuunteliko Caine edes. ”Taikaministeriön!” hän kajautti lyöden nyrkkinsä pöytään. ”Ne Taikaministeriön tollot ovat leikanneet ja leikanneet meidän avustuksiamme sitä mukaan kun vuosia on tullut lisää. Millä he oikein luulevat meidän selviävän? Miten meidän pitäisi pitää huolta näistä lapsista? Miten voisimme saada toteutettua edes jotakuinkin laadukasta opetusta? Miten me pidämme tämän koulun pystyssä?!” Hänen äänenvoimakkuutensa kohosi koko ajan ja viimeiset sanat hän raivosi jo lähes huutaen ja päästessään loppuun hän oli jo niin kiehumispisteessä että heitti hehkusimapullonsa lattialle. Toisaalta hänen koordinaatiokykynsä alkoi olla jo niin heikoissa kantimissa, että heitossa ei ollut lainkaan sitä pontta mitä hän ajatteli. Hän tunsi muutaman epätoivon kyyneleen kohoavan silmäkulmiinsa. Hän kurottautui kohti uutta hehkusimapulloa, avasi sen ja otti siitä tuntuvan kulauksen, samalla tosin läikyttäen osan juomasta rinnuksilleen.

Caine katseli ympärillään leviävää Suuren Salin sekasortoa. Henkilökunnan pikkujoulujuhlat olivat jälleen kerran taas ehkä vähän niin sanotusti lähteneet lapasesta. Abigail oli kehitellyt juhlia varten jonkun oman pikku juomapelinsä, johon monet henkilökunnan jäsenistä olivat paremman tekemisen puutteessa osallistuneet. Caine ei tiennyt, oliko kyse ollut Abigailin koiranpentukatseesta vai mistä lie päähänpistosta, mutta jostakin syystä jopa hänkin oli päätynyt osallistumaan peliin ja Abigailin peliin varaamat juomat olivat kyllä olleet tavallisen vahvoja, sillä jo parin huikan jälkeen hänen päänsä oli alkanut tuntua jotenkin kummallisesti kevyemmältä. Palatessaan hetki sitten saattamasta jo lähestulkoon sammunutta Abigailia nukkumaan hänellä oli ollut myös ehkä hieman haasteita pysyä pystyssä kahdella jalalla.

Nyt pöydässä häntä vastapäätä istuva Chino näytti kuitenkin olevan jopa vielä huonommassa kunnossa. Tällä oli kädessään ties kuinka mones hehkusimapullo ja paasauksen aiheena mikä muukaan kuin koulun kertakaikkisen surkea taloudellinen tilanne. Caine jäi kuuntelemaan mielenkiinnolla, kenen syynä Chino oikein koulun huonoa tilaa, sillä hänen mielestään syypäitä olivat lähinnä he itse. Erityisesti koulun alkuaikoina ja Divinan erittäin suosiollisella avustuksella. Hän muisti kyllä, että silloin oli syydetty ehkä hieman turhan paljon rahaa hieman turhan kunnianhimoisiin projekteihin - hänen vastusteluistaan huolimatta. Mutta mitäpä hän oli silloin ollutkaan, pelkkä kadulta pelastettu orpopoika. Divina sentään oli tajunnut niin sanotusti nostaa kytkintä ennen kuin koulu syöksyi suoraan vapaapudotukseen.

Hämmentävää kyllä, Chino päätyikin syyttämään Taikaministeriötä. Hyvä valinta sekin toisaalta, sillä Taikaministeriö oli loistava syntipukki lähestulkoon kaikkeen ja tukien leikkaaminenkin oli täysin totta. Ministeriö vähensi koulun avustuksia joka vuosi, mutta vaati samalla vuosi vuodelta enemmän. Kuka tahansa olisi voinut sanoa, että sellainen yhtälö ei toiminut, mutta ministeriön valopäät ilmeisesti luulivat, että mitä suurempi ja vanhempi koulu, sen pieniä olivat menotkin. Jatkuvasti laskemassa olevat oppilasmäärät ja lisääntyvät tarpeet erilaisiin koulurakennuksen peruskorjauksiin eivät olleet mikään mahtava yhdistelmä.

Caine kurtisti hieman kulmiaan Chinon heittäessä hehkusimapullonsa rikki lattialle. Pullon pohjalla olleen hehkusiman levitessä lattialle hän ei voinut kaiken päässään vallitsevan sumun keskeltäkään olla ajattelematta, että tuo koituisi vielä hänen siivottavakseen. Hetken päästä hän nojautui kuitenkin taaksepäin tuolissaan. Siivous olisi seuraavan päivän ongelma.

"Jostain sen Taikaministeriönkin kai avustuksensa on kaivettava. Olen kuullut, että viime aikoina on perustettu melko paljon uusia kouluja. Muistat varmaan, kuinka paljon paremmat olivat aloittavan koulun tuet! Se oli aika juhlaa tänä verrattuna", Caine vastasi ja otti taas huikan tuliviskistään, joka hänen pienen aavistuksensa mukaan oli saatettu varastaa jostakin taikuuden historian professorin monista kätköistä.

"Ehkäpä ministeriö ei tahdo leikata uusien koulujen tukia vaan repii sen kaiken vanhojen koulujen selkänahoista. En kyllä ymmärrä, mihin ne tarvitsevat näin paljon kouluja… ellei…" Cainen lause jäi kesken, kun hänen päässään alkoivat laukata vapaana kaikki salaliittoteoriat siitä, miten ministeriö tahtoi päästä eroon kaikista vanhoista kouluista tai, vielä pahempaa, pelkästään heidän vanhasta koulustaan.

Chino tulistui entisestään, kun Caine mainitsi uudet taikakoulut ja niiden avustukset. "No niinpä! Uudet koulut! Ne ne ovat kaiken pahan alku ja juuri! Hetki sitten kuulin siitä yhdestä uudesta koulusta! Mikä se nyt oli? Barbarshh... Barnoroshke... Barnabarnas....", Chino yritti saada lähiseudulle juuri perustetun uuden Taikakoulun nimeä suustaan siinä onnistumatta. Hän otti huikan pullostaan ja nosti sitten taas katseensa Caineen, eikä enää muistanut mistä oli puhumassa. Hetken päästä asia tuli taas hänen mieleensä.

"Uudet koulut! Ne vasta ovatkin Taikaministeriön lellikkejä. Saavat valtavia avustuksia kunnostustöihin, opetustarvikkeisiin, palkkakustannuksiin... Ei järjen häivää! Ja ketkä ovat kärsijöinä? Me! Me kärsimme ja maksamme muiden eduista! Onko se reilua, onko?" Chino paasasi hakien vahvistusta sanoilleen Cainelta ja takoen taas sopivissa kohdissa nyrkkiä pöytään. Tosiasiassa oli ehkä vähän paksua esittää AM maksumiehenä yhtään mihinkään, mutta niin tarkkaan Chinon humalaiset aivot eivät kyenneet sanoja prosessoimaan.

Kun Caine mainitsi koulun alkuajat, Chinokin vaipui hetkeksi muistoihin. Silloin ei tarvinnut jokaista pientä hankintaa miettiä ja pohtia viikkotolkulla eikä kärvistellä vuotavan katon tai puuttuvan seinän kanssa vuosikausia. Ja saattoi tarjota niin kilpailukykyistä palkkaa henkilökunnalle, ettei tarvinnut tyytyä opettajiin, jotka eivät kelvanneet minnekään muualle, viitaten lähinnä erääseen Numerologian opettajaan ja seniiliin taikuudenhistorian professoriin. Silloin oli ollut erilaiset ajat.

"Huoh... Kun voisikin vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Avata uuden koulun eikä päästää asioita siihen kuntoon kuin nyt. Tai saisi edes samanlaiset avustukset kuin alkuvuosina, niin voisi saada tämänkin puljun uuteen loistoon", Chino huokaisi lannistuneena.

Ja yhtäkkiä Chinolla välähti! Hän keksi yhtäkkiä suunnitelman, joka oli niin loistava, että hänen silmänsä laajenivat ymmyrkäisiksi. Se oli niin ilmiselvä ja niin loistava, että miten ihmeessä he eivät olleet keksineet sitä koskaan ennen. Hän kävi vielä hetken juuri muotoutunutta suunnitelmaansa pään sisällä läpi ja se vaikutti täysin aukottomalta! Aivan loistava suunnitelma.

"Caine, arvaa mitä me teemme!" Chino hihkaisi voitonriemuisena. Sitten hän katsoi salaliittolaisen tavoin ympärilleen, mutta ketään ei näkynyt lähellä. Hän kuitenkin madalsi ääntään ja sanoi innostuneesti Cainelle. "Me perustamme uuden koulun! Lähetämme Taikaministeriölle hakemukset ja haemme kaikki mahdolliset avustukset uuden koulun perustamista varten. Ja tajuatko mikä on paras kohta? Se, ettei mitään koulua ole oikeasti olemassakaan! Kirjoitetaan hakemukset salanimillä ja koulun osoitteeksi joku paikka mahdollisimman syrjässä. Kouluja perustetaan niin tiuhaa tahtia, että se on Taikaministeriölle pelkkää paperin pyörittämistä! Ja tadaa, siinä meillä onkin sitten täysin uuden koulun kaikki avustusrahat AM:in käytössä!" Chino oli niin innoissaan loistavasta suunnitelmasta, että hän ei tiennyt miten päin olisi. Hän katsoi odottavasti Cainea ja oli aivan varma, että tämä käsittäisi tämän skenaarion nerokkuuden.

Caine nyökytteli päätään asiaankuuluvasti Chinon jatkaessa jauhamistaan nyt uusista kouluista. Välillä mies otti aina huikan tuliviskistään, sillä se hänen päänsä sisällä oleva pieni ääni, joka oli käskenyt häntä lopettamaan ajoissa, oli vihdoin hiljentynyt kokonaan. Hänellä alkoi kerrankin olla melkein hauskaa. Chino oli hauska. Jopa tanssilattialla jokseenkin hämmentäviä tanssiliikkeitä harrastava takaolentojenhoidon opettaja toinen käsi kipsissä näytti aika hauskalta.

Yhtäkkiä Caine huomasi kuitenkin jonkin syttyvän Chinon silmissä kesken tämän saarnan. Naisen alkaessa selittää suunnitelmaansa hän nojautui lähemmäs ja saikin pian kuulla tämän uuden älynväläyksen. Suunnitelma sai hänet naurahtamaan ääneen, mikä oli aikamoinen saavutus.

"Chino… Tuo on… röyhkeintä… alhaisinta... ja ennen kaikkea laittominta mitä olen aikoihin kuullut!" hän aloitti matalalla äänellä, jottei kukaan muu kuulisi. Joskin riski kuunnelluksi tulemiseen vaikutti varsin pieneltä ottaen huomioon koko muun paikalla olevan henkilökunnan senhetkisen kunnon.

"Tuo on rehellisesti sanottuna niin monella tapaa kyseenalainen idea, että se on suorastaan loistava!", julisti lopulta tuliviski Cainen hermojärjestelmässä hänen suullaan, "kukaan ei ikinä epäilisi mitään!"

Caine tunsi innon ja toivon heräävän sisällään. Chino oli oikeassa sen suhteen, että ministeriölle koko taikakouluruljanssi oli varmaan pelkää paperien pyörittelyä ja heidän olematon koulunsa olisi vain yksi paperi muiden joukossa… AM saataisiin pidettyä pystyssä ja ehkä jopa tehtyä joitakin tärkeitä korjauksia, joita oli pitänyt tehdä jo vuosia… Puhumattakaan siitä henkisestä tyydytyksestä, jonka tällaisen juonen onnistumisesta saisi. Hyvänen aika, mikeivät he olleet keksineet tätä koskaan aikaisemmin?!

Chino oli aivan innoissaan, kun Caine ymmärsi välittömästi miten hienosta suunnitelmasta oli kyse. Ja miksei olisi ymmärtänyt. Onnistuessaan he saisivat yli moninkertaistettua AM:in saamat vuosiavustukset! Ja miksei se onnistuisi? Ei Chino ainakaan keksinyt sille mitään syytä.

"Hei tämä pitää laittaa toteutukseen saman tien! Olen varma että minulla on jossain papereiden seassa lomake, jolla voi ilmoittaa uudesta koulusta ja hakea avustuksia. Jos laitetaan saman tien pöllö matkaan niin voidaan saada avustukset heti ensi lukukaudesta alkaen!" Chino sanoi ja kulautti loput hehkusimastaan kurkusta alas. Sitten hän nousi vähän turhan nopeasti ylös, mistä oli seurauksena rämähtäminen lattialle. Chino kuitenkin ponkaisi saman tien pystyyn ja lähti kävelemään, tai ehkä oikeammin horjumaan kohti Suuren salin ovea olettaen Cainen seuraavan perässä. Oviaukossa hän joutui ottamaan vähän karmeista tukea ja rappustenkaan kapuaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Asiasta ei tehnyt helpompaa se, että myös useat muut henkilökunnan jäsenet raahautuivat erinäisillä tavoilla omia vuoteitaan kohti.

Ihmeen kaupalla he kuitenkin pääsivät kapuamaan rehtorin kansliaan saakka. Chinolla oli työhuoneessaan valtavat määrät kansioita ja mappeja, joissa paperit olivat hyvin arkistoidussa järjestyksessä. Hänellä kesti kuitenkin hetki löytää etsimänsä. Etsiessään hän pudotteli papereita lattialle ja heitteli tarpeettomia kansioita olkansa yli. Lopulta hän kuitenkin löysi kansion, jossa oli Taikaministeriön virallisia avustushakemuksia. Sattuneesta syystä hänellä oli niitä tallessa vähän jokaista sorttia. Ja niinpä sieltä löytyikin lomake myös aloittavalle taikakoululle. Chino istahti voitonriemuisena työpöytänsä ääreen, kaivoi huterin ottein esiin sulkakynän ja mustepullon ja alkoi raapustaa. Hän joutui usean kysymyksen kohdalla vähän zoomailemaan katsettaan, jotta saisi tekstistä selvää.

"Hetkinen, milläköhän nimellä minä tämän allekirjoittaisin? Tai minkä ihmeen laittaisin koulun nimeksi?" Chino pohti ääneen ja heilauttaessaan sulkakynää mietteliäästi hän samalla sotki vähän lisää mustetta sormiinsa.

"Aaah, totta!" Cainellekin valkeni, kuinka tärkeää oli saada hakemus äkkiä menemään. Tosiaan. Jos hakemus ehtisi perille ennen vuodenvaihdetta, he olisivat kiinni jo heti kevätlukukauden avustuksissa. Loistavasti ajateltu Chinolta. Olihan hän aina tiennyt, ettei nainen mikään idiootti ollut, mutta täytyi sanoa, että hän alkoi nyt vasta nähdä tämän koko nerokkuuden. Niinpä hän seurasikin Chinon esimerkkiä ja joi itsekin tuliviskilasinsa tyhjäksi yhdellä kulauksella. Hänellä oli ehkä ollut arvokkaampiakin hetkiä, sillä tämä teko sai hänet yskimään varsin hillittömästi, mutta onneksi rehtori peittosi sen melko tehokkaasti rämähtämällä itse suoraan lattialle.

Varmstikin jonkin suuremman voiman saatelemina he pääsivät jotenkin ehjinä Chinon työhuoneeseen saakka ja Caine oli matkalla vielä saanut noudettua omasta huoneestaan muutamia papereita ja kirjoja sekä vuosikausia uskollisesti palvelleen helmitaulunsa. Chinon alkaessa etsiä kuumeisesti avustushakemuslomakkeita Caine istahti tämän työpöydän toiselle puolelle - sille, jossa tavallisesti istui joku heiman liian nerokkaan ideaan keksinyt oppilas - ja alkoi laskea kuinka paljon he voisivat kokonaisuudessaan tällä ideallaan netota. Siihen mennessä, kun Chino löysi etsimänsä ja istui voitonriemuisena työpöytänsä ääreen täyttämään paperia, luvut näyttivät varsin hyviltä.

Caine keskeytti laskutyönsä hetkeksi, kun Chino pohti ääneen, millä nimellä allekirjoittaisi paperin. Hänkin jäi hetkeksi miettimään sitä, kunnes keksi loistavan nimen.

"Amethyst Brewer", hän ehdotti Chinolle lähestulkoon hihitellen omalle nerokkuudelleen. Kreikkalaisethan olivat tunnetusti uskoneet ametistin suojaavan päihtymykseltä ja koko kiven nimikin tuli kreikan sanoista "ei" ja "päihtynyt". Puhumattakaan tietenkään sukunimestä, joka viittasi ikivanhaan ammattiin.

"Mitä koulun nimeen tulee… Hmm… Minne me edes laitamme sen…" Caine mietiskeli ääneen nousten samalla paikaltaan ja vaeltaen hieman horjuen Chinon työhuoneen seinällä olevan Brittein saaria esittävän vanhan kartan luokse.

"Ei tuonne… Siellä on jo koulu… Ja tuolla myös… Hmm… Miten olisi itärannikko… Skelton-in-Cleveland… Teesville… Hamsterley… Fishburn… Butterknowle..." Caine hihitteli tiiraillessaan kartalta nimiä. Tuliviskin ansiosta ne näytivät kaikki uskomattoman hauskoilta.

"Scunthorpe! Scunthorpe Academy! Siellä ei ole kovin lähellä muita kouluja… Muistaakseni… Vaikka mitä näistä nyt mitään tietää, kun uusia perustetaan kuin sieniä sateella…" Caine totesi ja pyörähti ympäri palatakseen takaisin pöydän ääreen, "eikä sillä nimellä niin varmaan väliäkään, ehtivätköhän edes lukea niitä hakemuksia niin tarkkaan…"

Chino nyökytti innokkaasti Cainen ajatuksille ja kirjoitti ne saman tien ylös. Ehkä nimien hassunhauskat merkitykset eivät täysin avautuneet Chinolle varsinkaan siinä kunnossa kuin hän oli, mutta hän piti niitä silti mahtavina ideoina. Scunthorpen kirjoitusasua hän joutui vähän meittimään ja varmistelemaan Cainelta, samoin kuin vastausta muutamiin kysymyksiin. Cainen helmitaulu osoittauti myös hyvin tarpeelliseksi erinäisissä kohdissa. Muutenkin hänen kirjoitustyöskentelynsä vaati melkoista keskittymistä, mutta hän tuntui selviävän urakasta kuitenkin kohtalaisen vähin kirjoitusvirhein ja sillä tavoin, että tekstistä sai jopa melko hyvin selvään. Aikamoinen saavutus siinä vaiheessa aamuyötä.

Kun Chino oli omasta mielestään saanut hakemuksen valmiiksi, hän antoi sen vielä Cainelle luettavaksi. Viimeisestä hehkusimahuikasta alkoi olla jo sen verran aikaa, että Chinon silmäluomet alkoivat painua uhkaavasti kiinni. Hänen olonsakaan ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta hän uskoi nukkumisen auttavan melkoisesti. Ensin oli kuitenkin ehdottomasti saatava kirje liikkeelle, se oli ensiarvoisen tärkeää.

Onneksi Chinolla sattui tavallisuudesta poiketen olla yksi koulun pöllöistä häkissä huoneessaan. Hän oli hakenut sen sinne jo aamulla, sillä hän oli arvellut tarvitsevansa sitä sen päivän aikana. Hän oli kuitenkin lannistunut toimissaan ennen aikojaan, ja päättänytkin suunnata pikkujouluihin. Niinpä pöllö huhuili edelleen nurkassa. Chino oli tyytyväinen. He olivat onnistuneet suuntaamaan hänen työhuoneeseensa, mutta pöllötornin löytäminen olisi saattanut tarvita suurempia ponnistuksia. Nyt he onneksi saattoivat laittaa pöllön matkaan saman tien.

Saatuaan hakemuksen sanamuodoille vielä Cainen hyväksynnän Chino laittoi sen kirjekuoreen ja kirjoitti vastaanottajan huolellisesti kuoreen. Sitten hän sitoi melkoisen kömpelösti kirjeen pöllön jalkaan ja avasi ikkunansa. Hän odotti melkein kuulevansa jotain juhlallista fanfaaria tai näkevänsä ilotulituksia heidän loistosuunnitelmansa täytäntöönpanon vuoksi. Hän yritti myös itse keksiä jotain mahtipontisia saattosanoja, muttei onnistunut keksimään ainoatakaan. Niinpä hän vain toivotti pöllölle turvallista matkaa ja päästi sen pitkälle matkalle kohti Lontoota.

Caine auttoi Chinoa hakemuksen laatimisessa oikeinkirjoituksesta laskutehtäviin miten perhaiten siinä kunnossa taisi. Saattoi olla, että hakemus ei välttämättä ollut ehkä ihan sillä tasolla kuin täysissä järjissä tehdyn hakemuksen pitäisi olla, mutta sitä Caine ei huomannut Chinon ojentamia papereita tarkistaessaan. Sen sijaan hän oli vain tyytyväinen siihen, että rehtorin käsiala näytti varsin luettavalta ja paperit oli allekirjoitettu Amethyst Brewerin eikä Chinon omalla nimellä.

"Näyttää hyvältä", Caine totesi lyhyesti ojentaessaan papereita takaisin Chinolle tarkistettuaan ne. Jos sitä nyt tarkitukseksi saattoi kutsua, sillä hän ei varsinaisesti ollut jaksanut kovin tarkasti mitään kohtaa tarkistaa. Mutta eiköhän nopea silmäilykin ollut ihan tarpeeksi. Kai hän sentään olisi räikeimmät virheet huomannut.

"Toivottavasti hakemus käsitellään nopeasti… Olisi hyvä saada rahat heti kevätlukukauden aluksi…" Caine pohdiskeli ääneen pyöritellen edelleen mielessään lukuja, joita oli hetki sitten helmitaulullaan laskeskellut. Heistä ei ehkä tulisi ökyrikkaita, mutta kyllä rahoilla sentään saisi parannettua opetusta ja korjailtua koulurakennusta varsin paljon.

Chinon noustessa sitomaan kirjettä koulun pöllön jalkaan ja lähettämään eläintä matkalle kohti Taikaministeriötä, Caine työnsi pöydällä olevia papereita sekä helmitaulunsa hieman syrjään voidaakseen hieman lepuuttaa silmiään. Ja päätään. Käyttäen käsivarsiaan tyynynä hän painoi päänsä alas ja vaipuikin pian jo uneen.