Tylypahka AM

((Sijoittuu lukuvuoden 2018 ensimmäiselle kouluviikolle, Carolynne Foxia toivotaan tähän peliin))

Lukuvuosi oli lähtenyt käyntiin suorastaan katastrofaalisesti. Sen sijaan, että Lazlo olisi päässyt nauttimaan valvojaoppilaiden eduista täysin rinnoin, tuntui rinnan alla sykkivän sydämen asiat kiinnostavan enemmän koko koulukuntaa. Tai ainakin tuntui jo siltä kuin puoli koulua olisi kuullut Lazlon ihastumisesta ja se jos mikä ei ollut asia millä leveillä. Etenkin, kun kyseessä on makuusalikaveri, jolla on tyttöystävä. Tyttöjen vessan vandalismin uhriksi joutuminenkaan ei päässyt ihan sinne Silversteinin top 10 -kokemuksiin.

Mutta nyt Lazlo oli keksinyt sen. Sen jutun, joka varmasti auttoi purkamaan ja häivyttämään sisällä kytevää ärtymystä. Niinpä tämä valvojaoppilas olikin opettajan toimiston eteen lupaamansa (feikki)tapaamisen sijaan valvojaoppilaan kylpyhuoneessa laskostamassa housujaan kenkiensä päälle. Hiuksia varten ostettu pinkkihoitoaineputeli oli siinä vieressä. Lattia vaikutti hieman kolealta avojaloin, mutta verrattuna saamaansa kohteluun, oli se ihan mukavaa. Kaikkien lämminhenkisten huonojen läppien sijaan tosi hyvää vaihtelua.

Ponnari yhä päänpäällä keimaillen Lazlo kumartui eteenpäin ja yritti tähyillä, minkälaista systeemiä tämä koulun pikkukylpylä käytti. Toivottavasti jotain helppotajuista, sillä häntä ei yhtään kiinnostanut jäädä pidemmiksi aikaa pohtimaan, että miten sitä tulisi käyttää. Kauluspaita ja ponnari vielä ja sitten hän voisi jo kipaista katsomassa. Hiljaisuus ainakin tuntui jo autuudelta oppitunneilla vietetyn ajan jälkeen.

Valvojaoppilaana oleminen oli yksinkertaisesti mahtavaa. Lyn oli jo ottanut parit tupapisteet pois nuoremmilta oppilailta, jotka olivat pukeutuneet todella huolimattomasti - eivät siis komealla tavalla huolimattomasti vaan tosi nololla tavalla huolimattomasti. Hän oli saanut ihailevia katseita ensi- ja toisluokkalaisilta rohkelikoilta, ja nyt hän oli päässyt huuhtomaan koulupäivän pölyt itsestään ankean yhteiskylpyhuoneen sijasta valvojaoppilaiden omassa luksuslukaalissa.

Pieni uima-allas oli täydellinen. Lyn oli himmentänyt kaikki valot kylpuhuoneesta niin, että hän saattoi tosissaan rentoutua. Hän oli jo peseytynyt, ja nyt hän ainoastaan lojui altaan kauemmassa päädyssä, jossa oli mukava koroke. Siinä saattoi vain olla, silmät raukeasti ummessa, ajatukset jossakin kaukana...

Vesi piti kotoisaa ääntä kiertäessään altaaseen ja sieltä pois. Lyn oli säätänyt lämpötilan niin korkeaksi, että altaasta nousi jatkuvasti huurua. Mistään ei kuulunut mitään muuta kuin veden hurinaa, joka täytti Lynin korvat. Hän makasi liikkumatta ja mietti, millaista olisi olla niin rikas, että voisi päivät pitkät vain makoilla rannalla tekemättä mitään.

Paljoa siitä systeemistä ei kyllä tänne asti oikeasti näkynyt. Se oli myönnettävä. Ehkä lähempänä olisi parempi näköala. Lazlo napitti viimeiset kauluspaidan napit auki ja wow — tuolla näytti olevan jo vettä. Mahtavaa. Poika kääntyi ympäri, laski huolellisesti kauluspaidan muiden kamppeidensa ja lähti uteliaana astelemaan lähemmäksi.

Valvojaoppilaiden kylpyhuone oli valtava! Jos vertasi siihen tuvan vaihtoehtoon. Okei, saattoi johtua vähän siitäkin, että tässä oli nyt vähemmän porukkaakin, mutta… kun viime kerrat otettiin huomioon, niin Silverstein ei jostain kummasta syystä ollutkaan se suosituin suihkuseura tai kumppani. Jostain. kumman. syystä.

Lazlo oli haromassa hiuksiaan, mutta sormi tyssäsi jo heti kukkaponnariin. Ponnari vedettiin pois hiuksista, ja silmät jatkoivat matkaansa. Tuolla kauempana taisi olla pyyhkeet, poika otti pari askelta sitä kohti, kunnes huomasi sivulla olevan altaan. Se höyrysi. Siinä oli jo vettä.

Mahtavaa. Hienoa. Uskomatonta. Ei tarvinnut edes tapella erilaisten hanojen ja sen sellaisten kanssa, jos ne siis eivät totelleet puhekäskyä (Lazlo ei tiennyt tottelivatko vai eivät). Vesi oli jo laskettuna altaaseen. Yksi työvaihe vähemmän.

Yksi askel vähemmän…. tai ei se vesi enää kuin askeleen päässä ollut.
”Mah-”, Lazlo kokeili varpaallaan veden pintaa ja antoi hitaasti varpaiden… koko jalan upota syvälle veteen veteen, ”tavaa.”

Jos siis olisi niin rikas mies, että ei tarvitsisi tehdä mitään, Lyn muuttaisi johonkin lämpimään. Hän löhöilisi rannalla aamusta alkaen ja ylläpitäisi todella tasaista rusketusta. Sitten hän kävisi lounaalla muiden vaimojen kanssa. Ehkä pelaisi jotakin - mitä niitä rentoja pallopelejä nyt oli - ehkä lentopalloa niin kuin silloin AM:in kesäleirillä. Hänellä voisi olla oma vakiporukka, ja heillä olisi tosi hauskaa, ja he ottaisivat mukaan aina rannan kuumimmat miehet, ihan vain koska voivat...

Lyn havahtui, kun vesi väreili. Oliko johonkin tullut vika? Hän nosti päätään ja - ei, ei voi olla - hän nousi kunnolla istumaan, kirkaisi ja painui erittäin pikaisesti pinnan alle.

"Kuka helvetti sinä oikein olet?" hän huusi. Huurun takaa oli mahdoton nähdä selvästi hahmoa, mutta aivan varmasti siellä joku hahmo oli, ja Lyn olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että kyseessä ei todellakaan ollut tyttö.

Lazlo henkäisi rauhallisesti. Ansioituneesti. Mutta sitten, sitten, jokin yllättävä huuto katkaisi ihanan autuuden ja vakaasti yhdellä jalalla seisovasta Lazlosta tuli vähemmän vakaa Lazlo ja aika nopeastikin märkä, altaaseen päistikkaa tippunut, Lazlo.

Kuuma vesi osui kasvoihin, käsiin, jalkoihin, kroppaan. Se tuntui liian kuumalta, mutta se veti alemmas ja alemmas. Piti ohjautua takaisin ylös. No, ainakin hän oli nyt vedessä. Sellainen ajatus kävi mielessä, vaikka äskeisen huudon lähde ei ollutkaan ihan selvillä. Lieneekö altaasta kummunnut?

Pärskähtäen halkaisi Lazlo veden pinnan toistamiseen. Tämän jälkeen hän siirteli vasemmalla kädellään märkiä hiuksia sivummalle pois otsaltaan ja yritti miettiä ja nähdä. Höyryn yli vaikutti siltä kuin toisella puolella olisi joku. Eli ööö joku toinen kylpylävieras…. ko? kö? Lazlo piteli itseään veden pinnan yläpuolella ja heilautti kättään. Pitäisi varmaan sanoakin jotain, mutta…. mitä?

”Öö….. moi? Oliko öööö teillä jokin juttu kesken, haha?” Sen parempaan hän ei tällä kertaa pystynyt. Jotain kesken, joo. Se tuntui varsin hyvältä. Etenkin, kun toinen oli parkaissut. Toivottavasti ei mitään kuolettavaa. Lazlo ei voinut olla naurahtamatta, vähän keveyttä kiitos, vaikka vesi saikin oman kropan tuntumaan keveältä. Ei mitään kuolettavaa? Toista jalkaa vähän särki.

Poika - se oli aivan varmasti poika - sukelsi suoraan altaaseen. Lyn kiljui nyt jo täyttä kurkkua ja peruutti kiireesti taaksepäin haluamatta kuitenkaan nousta ylös. Sittenhän poika näkisi hänet alasti! Merlin soikoon, miten tällaista saattoi tapahtua!

Onneksi - onneksionneksionneksi - poika ei tullutkaan suoraan Lynin luo vaan jäi huojentavan matkan päähän. Lyn kyyristyi veteen niin, että kaikki kaulan alapuolella oli piilossa. Onneksi vesi höyrysi niin vahvasti, ettei poika mitenkään voinut nähdä hänen kroppaansa. Kunhan vain pysyi siellä missä oli!

Sitten poika nousi ylös ja puhui. Ääni kuulosti tutulta... Niinpä tietenkin! Eihän kukaan muu voinut päästä tänne kuin toinen valvojaoppilas!

"Lazlo?" Lyn kysyi silti. "Kesken? Miksi sinä luulet että täällä on usemapi ihminen? Mitä sinä oikein sekoilet kun tulet tänne noin vain! Tämä on varattu, hiton idiootti pervo!" Lyn huusi hieman hysteerisenä. Noh, hieman ja hieman... Hän ei voinut käsittää, miten oli voinutkin joutua samaan aikaan alasti samaan altaaseen Lazlon kanssa.

Lazlo ei ehtinyt vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, eikä toiseen kommenttiin, eikä kolmanteen syytökseen. Oikeasti hän ei ehtinyt vastata mihinkään, kun selvästi arvon neiti Fox käytti kaikkia tuntemiaan loukkauksiaan. Hitto. Lazlo haroi hiuksiaan kauemmaksi ja sinnitteli jo vähän mukavammalta tuntuvassa vedessä. Selvästi Fox ei ollut kaatunut oikealla jalalla veteen. Siis astunut.

”Sori”, poika naurahti vähän vaivaantuneesti ja yritti miettiä, että mitä nyt. Fox mitä luultavimmin tähyili tänne, eikä voinut nauttia kylvystä, ja hän itse ei voinut nauttia kylvystä. Ainakin, jos tyttö vaikutti olevan taipuvainen hysteriaan ja niin korkeisiin äänialoihin.

Lazlo peruutti altaan reunaan tuntumaan ja vilkaisi alas. Ei se pinnan alainen maailma kovin selkeästi näkynyt. Tavallaan hyvä, mutta tavallaan harmi. Nilkkaa vähän särki, mutta kyllä se näytti muuten olevan kunnossa. Ainakin tuntui tavalliselta, kun sormilla koski.

”En tainnut sitten nähdä sitä varattu-kylttiä”, Lazlo huomautti niin rauhallisesti kuin osasi. Jos itse oli rauhallinen, niin ehkä toinenkin tajuaisi, että hetkinen tästä voisi selvitä ihan tavallisellakin äänellä. Korvat säästyisivät ja mieli kiittäisi ehkä myös.

((AHAHAHAAA "tavallaan hyvä, mutta tavallaan harmi" nyt hajosiiiinn :DDD))

Sori? Sori! "SORI?!" Lyn kiljui. "ETTÄ MITENNIIN SORI! Voi luoja, Silverstein, sinä vain tunget tänne ja olet hitto vieköön SAMASSA ALTAASSA KUIN MINÄ ja sanot että sori!"

Mitä enemmän Lyn asiaa ajatteli, sitä enemmän häntä hirvitti. Vesi oli kuitenkin vain yhtä yhtenäistä ainetta, ja nyt oli täysin satavarmaa, että hänen vartalonsa kosketti samaa ainetta joka koski Lazlo Silversteinin vartaloa, ja mitä todennäköisimmin he molemmat olivat alasti... Lyn pärskytteli käsillään vettä ympärillään, ikään kuin voisi saada veden virtaamaan pois hänen luotaan siten, että mitkään Lazlon kehon hiukkaset eivät mitenkään voisi koskettaa häntä veden välityksellä.

"No et vissiin huomannut niin!" Lyn huusi, koska totta kai hän oli laittanut varattu-kyltin oveen... Ehkä... Joskus elämässään... Pitikö tämä huone siis jotenkin varata? Hitto... Mutta totta kai oli silti Lazlon vika että tämä oli pamahtanut kylpyhuoneeseen!

"Kuule hei, vaikka sinä tykkäisit pojista niin ei se tarkoita että pitää kylpeä yhdessä tyttöjen kanssa!"

Ei, rauhallinen ääni ei auttanut. Sitä vastoin pieniä aaltoja kulki veden mukana, joten Fox taisi puuhailla jotain muutakin kuin vain huutaa ja syyttää, ja villivadelmat neiti Fox ei nyt ollut lainkaan rauhallinen. Lazlo henkäisi rauhallisesti ja oli ihan rauhallinen. Okeih.

Jos Lazlo lähtisi nyt, niin Fox ihan varmasti sanoisi ja levittelisi _tätä_ ihan kaikille. Tai siis, tytöillä taisi olla enemmän henkilöitä, joille voisi juoruta tällaisista. Siltä se aina vaikutti. Ja pojat-

Lazlo siirsi automaattisesti katseensa taas Foxin suuntaan, kun tämä aloitti vähän vähemmän syyttäväalkuisen virkkeen, mutta viestin lopullisesti sanomasta Lazlo ei kuitenkaan lopulta ollut ihan varma. Se oli vähän ööööö??? Tämän vuoksi hän naurahti. Haha. Joo, ettäs tällaista tällä kertaa…. mahtavaa. Not.

Hahahaaa. Kylvetään tyttöjen kanssa, jotta voitaisiin juoruilla samoista pojista? EI! Ei.
”Hahaha.. krmh, ei, EI! En minä sitä vaan öööö”, Lazlo yritti sanoa jotain puolustuksekseen. Ööö, Lazlo haroi hiuksiaan.

”Ja olet täällä ihan yksin.” Vähän ohi aiheesta, mutta totta. Ellei sitten jossain seinustalla seissyt sitä kolmatta henkilöä, toista tyttöä, joka…. Ei, asiaa ei edes kannattanut ajatella. Lazlo kauhaisi kämmeniinsä vettä ja kasteli kasvonsa toistamiseen. Blhhr.

Iu iu iuiuuu iuuuu Lynin niiiin teki mieli oksentaa, siis millainen pervo tuo poika oikein oli, nauroi vain! He olivat sentään jo VIIDENNELLÄ luokalla, eikö tähän ikään ehtineen pitäisi olla jo kypsä ja fiksu eikä vain nauraa tällaiselle! Lazlo vain naurahteli ja samaan aikaan väitti että ei tullut kylpeäkseen tyttöjen kanssa. Siis että jos ei niin MIKSI SITTEN, Lynin kanssa kahdestaanko hän halusikin olla?

Ja sitten Lazlo sanoi juuri sen asian joka teki tilanteesta entistä pahemman. Vaikka Lazlo olisi yrittänyt lähennellä Lyniä tai jotain, hän olisi sentään voinut kirkua ja puolustautua ja olla uhri. Mutta Lazlo päättikin huomauttaa, että Lyn oli kylpyhuoneessa ihan yksin.

Nyt täytyi koota nopeasti ajatukset. Lyn veti henkeä ja ajatteli pikaisesti, kunnes keksi täydellisen vastauksen.

"No voi hitto sentään!" hän huudahti. "Eikö tyttö saa edes kerran elämässään haluta rauhoittua itsekseen? MINÄ ainakin tulin tänne vain rentoutumaan, koska sori nyt vain mutta jos koulussa haluaa harrastaa muita juttuja, tiedän ainakin miljoona parempaa paikkaa kuin valvojaoppilaiden kylpyhuoneen! Jos sinä haluat hypätä saman tien alasti altaaseen jonkun kanssa niin se ei tarkoita sitä että kaikki ovat niin tyrkkyjä!"