Tylypahka AM

((Peli aloitettu foorumipeli-illan aikana. Sovittuina hahmoina mukana Alex ja Elena, muitakin hahmoja saa liittää peliin tutustumaan ja saamaan uusia kontakteja! :D Peli tosiaan alkoi puuskujen tuvasta, mutta siirrymme kasvihuoneelle, joten muutin myös pelin otsikkoa.))

Alex on valloittanut taidokkaasti kokonaisen sohvapöydän Puuskupuhien oleskeluhuoneessa. Poika on levittänyt pöydälle kasan kirjoja, muistiinpanovihkon sekä tietysti penaalin täynnä jästikyniä. Harvinainen tapahtuma sinänsä, sillä Alex yleensä pärjää tunneilla ja kokeissa hyvin tekemättä juurikaan ylimääräistä opiskelua. Alex on kuitenkin päättänyt nyt oikeasti panostaa yrttitiedon opiskeluun, sillä siinä on jästisyntyiselle pojalle niin paljon uutta. Ja yrttitieto on tärkeää, jos haluaa parantajaksi.

Juuri nyt Alex tuskastelee kasvien tunnistustehtävän kanssa. Vaikka tunnitettavissa kuvissa kuinka on kasvi kauniisti kolmiulotteisesti pyörimässä, se ei tunnu juurikaan lohduttavalta, kun ei yhtään tiedä mistä etsiä kasvin nimeä. Tunnistettavia rehuja olisi kaikkiaan 15 ja lähdemateriaalina on kauhean suuri yrttiopus, jossa on aivan liikaa vaihtoehtoja. Alex pitää tehtävämonistetta toisessa kädessään ja selailee tuskastuneen näköisenä paksua kirjaa, koittaen löytää saman näköisiä kasveja kuin paperin kuvissa on.

Elena oli päättänyt viettää rauhaisan loppupäivän tuvan oleskeluhuoneessa hyvän kirjan parissa. Hän jätti makuusalinsa taakseen kirjastosta lainattu kirja käsissään ja suuntasi kohti oleskeluhuonetta. Olisikohan siellä jokin mukava soppi vapaana? Oleskeluhuoneeseen saapuessaan Elena katseli ympärilleen etsien sopivaa paikkaa katseellaan. Sen sijaan tytön huomio kiinnittyi tuskastuneen näköiseen nuoreen, ehkä lähellä Elenan ikää olevaan, poikaan sekä tämän edessä olevaan sohvapöytään, joka oli täynnä ilmeisesti koulutarvikkeita.

Puuskupuh -poika vaikutti sen verran tuskailevalta, että Elena koki velvollisuudekseen vähintään kysyä, onko kaikki hyvin. Lähestyessään pöytää hän tunnisti kirjojen käsittelevän yrttitietoa. Se on ihan kiva aine! Saavuttuaan pöydän luo Elena pysähtyi ja uskaltautui kysymään: "Tarvitsetko apua?"
Hän hymyili ystävällisesti odottaen vastausta.

Alex nosti katseen ylös yrttitiedon kirjastaan kuullessaan jonkun tytön esittävän kysymyksen. Alex raapi hetken hämmästyneenä päätään. "No tuota... Jos olet hyvä kasvien tunnistuksessa." Alex virnisti tytölle ja näytti tehtäväpaperiaan. "Ei liene kovin vakuuttava pohja parantajan uralle, jos en löydä edes nimiä näille viidelletoista kasville." Alex sanoi ja osoitti myös vihkoaan, johon oli kuitenkin saanut osan nimistä jo kirjoitettua. Latinankielisine versioineen päivineen, ja lauseen pätkän siitä mitä kullakin kasvilla voi tehdä. Kuvaus oli jo ekstraa tehtävään, mutta Alex oli nyt todella päättänyt panostaa yrttitietoon. Hän opettelisi kaikkien hyödyllisten yrttien nimet ja käyttötarkoitukset.

Hetken tyttöä tarkasteltuaan Alex tajusi, etteivät he olleet koskaan kunnolla esittäytyneet, vaikka olivatkin samassa tuvassa. Alex nousi yhtäkkiä ylös sohvalta, ja tarjosi kättään tytölle. "Olen Alexander! Tai siis Alex. Ja siis.. tajusin että ei olla koskaan juteltu kunnolla, vaikka ollaan samassa tuvassa!" Alex odotti tytön tarttuvan kättelyyn, hyvin kätevästi sohvapöydän yli, jep.

”En minä mestari ole, mutta voin yrittää” Elena vastasi myöntymiseen avuntarpeesta. Hän hymyili pojalle, joka näytti vihkostaan, mitä on saanut jo aikaiseksi. ”Ihan hyvinhän tuossa on jo tietoa” Elena totesi lueskellessaan jo ylöskirjoitettuja asioita.

Elena hätkähti säikähdyksestä pojan ponkaistessa ylös sohvalta esittäytyäkseen. Hän toipui kuitenkin äkkiä säikähdyksestä ja tarttui ojennettuun käteen. ”Olen Elena” tyttö hymyili Alexiksi esittäytyneelle pojalle. ”Hauska tutustua. Mitä kasveja sinulla on vielä tunnistamatta?” Elena kysyi sen kummemmin ajattelematta kysymyksen asettelua. Tajusi vasta sen jälkeen, että kysymyksen voisi tulkita niin, että vastaukseen tarvitsisi kasvien nimet.

"Jaa siis... Näistä puuttuu vielä noin puolet." Alex teki Elenaksi esittäytyneelle tytölle tilaa sohvalle, ja näytti kädessään ollutta tehtäväpaperia. "Pelkkien kuvien perusteella nimien etsiminen paksusta kirjasta on tosi työlästä." Alex haroi hiuksiaan ohimennen. "Kuvia kun ei ole millään tavalla... aakkostettu tai muuta kätevää. Eikä nimen perusteella voi etsiä, kun juuri nimi puuttuu! Haluaisin oikeastaan tietää, miten professori on kuvitellut että löydämme näihin nimet."

Alex jätti tehtäväpaperin Elenan nähtäville, ja pläräsi samalla yrttitiedon kirjaa. Lisäksi hänellä oli pöydällä muutama ohuempi kirjanen, kuten "Yrtit ja niistä saatavat taikaliemet" sekä "100 käytetyintä yrttiä ja niiden olinpaikat". Tehtävän lisäksi Alex oli tehnyt jo muistiinpanoja muistakin hyödyllisistä yrteistä.

Alexin tehdessä tilaa sohvalle Elena istui alas tämän viereen ja laski kirjansa pöydän reunalle. Lukeminen nyt vähän jäi, mutta... Ei se haittaa. ”Joo, uskon sen” Elena vastasi kommenttiin siitä, miten työlästä tehtävä on tehdä. ”Miten voisin siis auttaa?” tyttö kysyi tutkaillen vielä tunnistamista vaille olevia kasveja. Osa kasveista näytti tutulta ja nimikin muistui osittain mieleen, sillä oli tehnyt joskus edellisessä koulussa saman tyyppisen tehtävän, joista osa kasveista oli samoja. Tarvitsisi vain kirjan, josta varmistaa muistikuvien oikeellisuus...

"Tässä isossa kirjassa on niin paljon saman näköisiä kasveja, ettei niistä ota tolkkua kukaan. Tai siis nämäkin varvut näyttävät ihan samoilta, mutta olevinaan ne ovat eri sorttia." Alex osoittaa kirjasta Elenalle aukeamallista erilaisia varpukasveja. "Tehtävälapussakin on yksi ihan saman näköinen, mutta mikähän se mahtaisi olla näistä?" Poika ojentaa kirjaa lähemmäksi Elenaa, jotta tämä saa katsoa tarkemmin kuvia.

"Oikeastaan tämä on samanlaista kuin se peli, tiedätkö sen missä pitää erottaa virheitä kuvista? Väärän muotoiset lehdet, ei käy, väärän värinen, ei käy, liian paksu varsi, ei käy..." Alex mutisi loppulausetta itsekseen. Mahtaakohan velhoilla olla lainkaan samanlaista peliä kuin mitä jästien sanomalehdissä on, kun velhomaailmassa kuvat kuitenkin liikkuivat?

Kieltämättä kirjan kuvat näyttivät keskenään hyvin paljon samanlaisilta. Elena mietti hetken, mikä olisi vastaava kuva tunnistustehtävän kuvaan, mutta luovutti pian. Tämä olikin vielä vaikeampaa kuin tyttö muistikaan! Elena pohti vaihtoehtoista tapaa tunnistaa kasveja kunnes sai idean. ”Voisiko kasvihuoneille mennä? Vertaamaan tunnistustehtävän kuvia oikeisiin kasveihin. Saattaisi olla helpompaa ja kasveissahan on kai nimikyltit?” hän ehdotti innoissaan keksimästään ehkä työtä helpottavasta työskentelytavasta. Ja samalla tulisi ulkoilua, kun olisi niin nätti sääkin!

"Ah, totta!" Alex hihkaisi Elenan kommenttiin silmät loistaen. "Olipas hyvä että tulit apuun." Alex pamautti kädessään olleen paksun kirjan oikopäätä kiinni. "Voihan olla, että niin tämä tehtävä kuuluisi tehdäkin! Tai minusta ainakin kävisi järkeen, että professorin antaman tehtävän kasvit löytyisivät myös koulun kasvihuoneelta." Alex alkoi kiireen vilkkaan kokoamaan tavaroitaan laukkuunsa.

"Onko sinulla muuta tekemistä, haluaisitko tulla mukaani?" Alex katsahti tyttöön hymyillen. Ainakin Elena näytti myös innostuneelta asiasta, mutta on kuitenkin kohteliasta kysyä, ennen kuin raahaa toista oppilasta mukaan. Alex sai kaikki kirjat ja muistiinpanovälineet ahdettua laukkuunsa, ja heitti sen olalleen noustessaan ylös sohvalta.

Elena ilahtui, kun hänen ideansa sai niin hyvän vastaanoton. ”Voihan se niin olla! Ei professori varmaan ole tarkoittanut oppilaiden istuvan monta päivää sisällä etsimässä kasvien kuvia pölyisistä opuksista” tyttö naurahtaa.

Alexin kysyessä Elenan tekemisistä, tämä pudistaa päätään. ”Ei, ei minulla ole mitään tähdellisempää tekemistä” hän vastaa hymyillen. Tästähän voi tulla jopa hauskaa! Seuratessaan katseellaan pojan tavaroiden kasausta Elena ihmetteli pienesti, kuinka Alex oikein sai kaiken mahtumaan laukkuunsa. Onko sitä laajennettu jollain loitsulla vai onko poika vain mestari ahtamaan kirjoja laukkuun? Elena nousi sohvalta seisomaan valmiina lähtemään ulos.

”Kasvihuoneille siis” tyttö toteaa ja lähtee kävelemään kohti ulko-ovea jättäen kirjastonkirjansa sohvapöydälle. Ei sitä kukaan varmaan vie, etenkään Puuskupuhissa!