Tylypahka AM

Jayden näytti hapanta naamaa. Omasta mielestään hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, joka olisi keskeyttänyt tunnin vaan professori oli toista mieltä. Ilmeisesti tuolilla keikkuminen ja sillä rämähtäminen alas, häiritsi tuntia paljon. Niin paljon, että sillä sai jälki-istuntoa. Siihen saattoi myös vaikuttaa taannoinen pusukojun pitäminen...Tällä kertaa rangaistus ei ollut edes istumista tuntien jälkeen (joka oli harmillista, sillä Jay olisi voinut viettää sen nukkuen) vaan inventaarion tekeminen kotitalousluokassa. Kuinka kuivaa se olisi! Onneksi muutama muukin olisi tulossa paikalle. Hyvällä tuurilla Jay saisi heitettyä hommat muille ja voisi itse vain istua ja toimia "työnjohtajana".

Poika astui luokkaan. Tyhjää. Kukaan muu ei ollut selkeästi vielä saapunut. Jayden mietti hetken, otti liidun ja kirjoitti tyhjälle taululle siistillä käsialalla "TEHTÄVIEN JAKO" jonka alle nimesi itsensä työnjohtajaksi. Sitten täytyi vain toivoa, ettei jäisi tästä kiinni. Kuinka nerokas hänen suunnitelmansa olikaan!

Käytävällä kulkiessa ei kannata kovaan ääneen valitella sitä miten lupaamasi työtehtävä on samaan aikaan kuin kaverisi huispausharjoitukset. Okei, tilanne kuulostaa vähän kerjäämiseltä, mutta… Lazlo Vesto ei tiennyt mitä tehdä toisin. Tietenkin hän pelastaisi toverin pulasta. Ottamatta nyt kantaa siihen kuinka toverillisissa väleissä he ylipäätään olivat. Ehkä samoilla jästitiedon tunneilla? Ehkä.

Asiaa sen kummempaa ajattelematta tämä rohkelikkopoika suuntasikin kohti kotitalousluokkaa, jossa tämä jokin ekstratyö olisi. Pitäisi varmaan kertoa jollekin vastaavalle henkilölle, että kenen sijasta hän tulee, Lazlo päätteli. Nämä ajatukset kuitenkin pyyhkiytyivät pois mielestä hänen avatessaan jo raolla olevaa kotitalousluokan ovea. Parin askeleen ja ”hyvää iltapäivää” lausuman jälkeen hän olikin jo luokassa ja tunnisti luokassa olevan, toisen ajoissa olevan, työmyyrän.

”Sinä… täällä?” Lazlo kysyi ehkä vähän yllättyneemmin kuin oli ollut tarkoitus. Hän ei vain ollut osannut yhtään odottaa, että Jay olisi osallistumassa.. mihinkään tällaiseen. Okei, ei Lazlo Vesto ollut vielä ihan varma siitä, että mihin hän osallistuisi mutta…. aika sen sitten ehkä näyttäisi. Mutta, että kaikista ihmisistä.. Jay. Oho.

”….mukava nähdä”, hän vielä lisäsi virnistäen ja jäi norkoilemaan lähimpää hellaa vasten.

Elliot suuntasi kohti kotitalousluokkaa varsin huonolla tuulella. He olivat koulufestivaaleilla kiertelyn jälkeen palanneet Jayn kanssa kojulleen – Jayn vaatimuksesta – jatkamaan pusuilla rahastamista, mutta valitettavasti paikalle oli sattunut pian sen jälkeen loitsujen professori, jonka mielestä pusukoju ei ollut mitenkään koulufestivaaleille sopiva koju. Heidän vähät tuottonsa oli takavarikoitu, ja heille oli määrätty vielä jälki-istuntoakin ”sopimattomasta käytöksestä”. Kaikki oli tietysti Jayn syytä, mutta jotenkin taas kerran hän silti oli mukana kärsimässä rangaistusta. Kaikkein pahinta oli tietysti se, että jälki-istunnoksi ei ollut määrätty tavallista istumista vaan inventaarion tekeminen kotitalousluokassa eli työtä. Tavallisessa jälki-istunnossa saattoi sentään vaikka samalla kirjoitella runoja tai jotain!

Elliot työnsi kotitalousluokan oven auki ja astui sisään huoneeseen. Hänen yllätyksekseen huoneessa olivat jo Jay ja… Lazlo? Elliot kurtisti kulmiaan, sillä Lazlohan nimenomaan oli säästynyt jälki-istunnolta, koska oli liuennut paikalta ennen kuin loitsujen opettaja oli saanut heidät kiinni.

”…mitä sinä teet täällä?” Elliot kysyi yllättyneenä Lazlolta tajuamatta ollenkaan, että kysymys kuulosti ehkä vähän epäkohteliaalta, kun ei tervehtinytkään ennen sitä.

Alexander käveli kohti kotitalousluokkaa, hiukan harmissaan siitä että oli joutunut mukaan tähän inventaariohommaan. Totta kyllä hän oli jutellut Islan kanssa edellisestä huispauspelistä kesken tunnin, mutta kyllä vaan niin oli Islakin! Ja he olivat olleet jo kiillottamassa pokaaleja palkintohuoneessa samasta syystä! Mutta ilmeisesti opettaja oli sitä mieltä, että Alexin ääni oli kuulunut kovempaa ja useammin kuin Islan, ja Alex oli passitettu tekemään myös inventaariota. Tai sitten jälki-istunnossa ei ollut tarpeeksi ihmisiä tekemään sitä, ja oli saatava joku lisää. No, jokatapauksessa Alex saapui kotitalousluokkaan, ja potkaisi vielä jalkansa ovenkarmiin tehdäkseen kunniakkaan sisääntulon.

"Aijaijaiii!" Alex pomppi sisään kotitalousluokkaan yhdellä jalalla, pidellen oikealla kädellään kiinni vasemman jalkansa varpaista. Taitava suoritus sinänsä, mutta harmillisen kivulias. Kaiken lisäksi Alex meinasi törmätä hänen edellään sisään tulleesseen poikaan (Elliotiin) mutta pomppasi juuri sopivasti sivuun välttääksen törmäyksen. Alex jäi nojaamaan ilmeisesti opettajan pöydään, ja hieroi varvastaan. "Himpuran ovenkarmi, kylläpäs sattui!"

Char kulki käytävillä muistellen kotitalousluokan sijaintia. Ehkä tämä oli oikea reitti... Hän oli luvannut auttaa inventaarion tekemisessä saadakseen jotain vaihtelua arkeensa ja etsi nyt oikeaa luokkatilaa.

Hetken käytävillä haahuiltuaan Char tunnisti paikat ja suunnisti oikean luokan luo aavistuksen myöhässä aikataulusta. Hän oli kuullut professorilta, että muut tulisivat olemaan jälki-istuntolaisia, joten suoraan luokkaan astumisen sijaan kurkisti ensin varovasti ovesta sisään nähdäkseen, tunnistaisiko sieltä ketään hyvässä tai pahassa.

Katse osui ensin muutamaan, ehkä käytävillä tai oppitunneilla aiemmin nähtyihin poikiin. Sen jälkeen Char huomasi joukossa vielä yhdet, valitettavan tutut kasvot... Jayden. Char muisti välittömästi lupauksensa pojalle, mutta onneksi tämä ei ollut tullut puhumaan asiasta enää mitään. Ehkä asia oli jo unohdettu tai ideana kuollut ja kuopattu? Pikaisen henkilökatsauksen jälkeen Char totesi olevansa ainoa tyttö paikanpäällä. Valmistautuen henkisesti tulevaan hän astui luokkaan sisään tervehtien ystävällisesti: "Hei"

Eih. Eijei! Lazlo saapui luokkaan. Jayn vilkaisi käsialaansa ja pisti liitunsa selkänsä taakse. Lazlo saattaisi tunnistaa hänen käsialansa vaikka Jayden olikin koettanut tehdä siistimpää jälkeä kuin normaalisti. Ei se kuitenkaan niiin paljoa ollut muuttunut normaaliin nähden.
"Kyllä vain! Minä täällä! Heh." Jayden naurahti vaivaantuneesti. "Minun pitäisi kysyä mitä SINÄ teet täällä. Ei siis sillä, että siitä olisi haittaa. Öö.. hyvä vaan että on tuttuja." Jay jatkoi.

Eikä aikaakaan kun seuraava tuttu ilmestyi paikalle. Elliot. Pahus. Jos joku niin Elliot todennäköisesti tunnistaisi Jaydenin käsialan, jos oli yhtään siihen kiinnittänyt huomiota. Ei sillä, että Jayden ajattelisi, että Lazlo ei olisi fiksu vaan... no, Elliot oli TOSI fiksu. Ainakin useimmiten. Ja silloinkin kun fiksuus ei olisi tarpeen.

Ja aina vain lisää tuttuja saapui paikalle. Seuraavana saapui kovan mekkalan kanssa puuskupuhpoika, jota oli ollut harvinaisen helppo käskyttää pääsiäisenä. Ja nyt tuo poika tulikin kovan melun kera! Jayden ilahtui tästä näystä. Jos jollekin niin tällehän pystyi sysäämään kaikki hommat. Kuka se nyt olikaan... Andrew? Matthew...?
"Sattuiko sinuun pahasti?" Jayden päätti aloittaa. Ystävällisyydellä pääsisi varmasti todella pitkälle.

Ja jotta kaverit eivät loppuisi kesken, ovesta kurkisti sisään vielä yksi tuttu. Jaydenin mallityttö! Tai no, yksi heistä. Jayden ilahtui suunnattomasti tästä. Malleilu oli yksi syy ilahtua, mutta Char oli lisäksi Yunan tupatoveri, joten Jayden voisi varmasti urkkia tältä tietoja Yunasta! Jos Jay joutuisi tekemään hommia, hän toivoi, että pääsisi Charin kanssa samaan ryhmään.
"Hei!" Jay sanoi reippaasti. "Onkohan tässä nyt kaikki..." Jayden sanoi pohtivasti.

Jay ei vaikuttanut kauhean ilahtuneelta tultuaan huomatuksi. Lazlo Vesto kallisti vähän kysyvästi päätään, mutta toveri käänsi jo kysymyksen ihan päälaelleen. Siinä samassa Lazlon mieleen muistuikin se, että pitäisi varmaan selittää, että miksi hän oli paikalla.

”Aa joo. Tulin sen jästitiedon tokan ikkunan luona istuvan Mairwenin sijasta”, Lazlo selitti ja nojaili hellaa vasten. Jaydenin takana olevalla taululla luki jotain. Ehkä ohjeistuksia? Pitäisi tsekata lähempää. Ei askellustakaan, kun jo kysymys katkaisi koko kävelyn.

Siinä missä Lazlo oli aiemmin kysynyt Jayn paikallaolon perään, Jay hänen paikallaolonsa perään, jatkoi Elliot tätä linjaa. Hetken ajan Lazlo Vesto ei voinut olla ajattelematta sitä, että mahtoikohan Elliot tehdä tämän tarkoituksella. Koska hei…. ei se nyt niin uusi asia ollut, että hän osallistuisi johonkin.

”Öö.. enkö saisi olla täällä?” Lazlo lopulta päätyi kysymään kulmiaan vähän kysyvästi kohottaen. Aika outoa.


Ihmettelyn kuitenkin keskeytti aika pian joku vaaleatukkainen. Tuo hyppelehti yhdellä jalalla sisään ja valitteli, Lazlo Vesto irvisti myötätuntoisesti. Jalan satuttaminen sattui. Sattuiko -kysymys olisi tähän tilanteeseen vähän huono, sillä… eikö asia käynyt jo muutenkin ihan ilmi? Kuin vastaukseksi tähän mietelmään poika vielä itse kommentoikin sen sattuvan. Lazlo nyökkäsi myötätuntoisesti ja katseli hellaa, jota vasten nojaili. Jos se olisi päällä, niin häneenkin varmaan sattuisi.


Huoneeseen ilmestyi vielä jokin tyttö, jonka Lazlo ainakin muistaakseen oli joskus nähnyt samoilla tunneilla. Vaikkei hellaan nojailua nyt varsinaisesti istumiseksi voinutkaan kuvata, irrottautui tämä Rohkelikko hellastaan. Ei sillä, että olisi jo nyt pitänyt varata, että mitä hellaa kukin käyttää.

”Moi”, Lazlo tervehti tulokasta, ja Jay yllättävä kyllä otti ohjat käsiin. Lazlo antoi kysyvän katseensa lipua Elliotin puolelle saadakseen ehkä jotain viitteitä tai selitystä siitä, että mikä tämä nyt on.

”Joo, ehkä… Ja olen siis Mairwenin sijasta. Hänen kaverilla oli jotkut huispausharjoitukset, ja Mairwenin piti mennä seuraamaan niitä”, Lazlo virnisti ja selitti syytään… tai pikemminkin kertoi kenen sijasta oli paikalla.

”Ja siis olen Silverstein, Lazlo Vesto, Lazlo. Ihminen, öisin vampyyri. Rohkelikko ja noiden kahden kanssa samasta makuusalista”, hän vielä esittäytyi lyhyesti ja ytimekkäästi. Vähän ehkä leikillään. Viitaten puheen lomassa kädellään Jayhyn ja Elliotiin. Tämä olikin niin tärkeä tieto, poika virnisti.

Elliotin keskittyessä siihen, miksi Lazlo oikein oli paikalla, saapui huoneeseen vielä näyttävästi kiljuen vuotta nuorempi puuskupuhpoika. Tämä pomppi yhdellä jalalla ja piteli kiinni vasemman jalan varpaistaan. Jayden onneksi kysyi pojalta heti, sattuiko tähän, joten Elliotin ei tarvitsisi alkaa puhaltaa pojan vammoja. Sen sijaan hän siirtyi suosiolla syrjään ovensuusta samalla, kun Lazlo kysyi eikö muka saisi olla paikalla. Huomautus sai hennon punan nousemaan Elliotin poskille. Yrittikö Lazlo haastaa riitaa nykyään kaikesta?

”En sanonut niin. Tarkoitin vain, että sinähän vältit jälki-istunnon”, hän totesi hieman puolustelevaan sävyyn kävellen samalla sisemmälle kotitalousluokkaan ja lysähtäen istumaan yhdelle työtason äärellä olevista korkeista jakkaroista. Silloin huoneeseen kurkisti sisään myös tyttö, joka peremmälle astuessaan osoittautui Char Cadwalleriksi, jota Jay sattumoisin oli myös pyytänyt aiemmin malliksi tennismekkokuvaukseensa. Miten Cadwaller oli päätynyt jälki-istuntoon?! Jay kuitenkin näytti selvästi ilahtuneelta tervehtiessään tyttöä. Elliot huokaisi ja nojasti päätään käsiinsä. Tästä tulisi vielä pitkä ilta.

Lazlo ilmoitti tulleensa Mairwenin sijaan paikalle, mikä kuulosti Elliotista vähintäänkin oudolta, sillä kuka nyt korvaisi toisten jälki-istuntoja ja vielä siksi, että piti mennä seuraamaan kaverin huispausharjoituksia. Hän loi pitkän katseen Lazloon miettien, olikohan kyseessä ihan oikea syy vai oliko poika vain keksinyt sen päästään. Tästä kun ei aina oikein tiennyt.

Lazlon esitellessä itseään muille paikalle tulleille Elliotin katse vaelsi liitutaululle, jossa oli ilmeisesti työnjako… ja Jayden Lewisin nimi työnjohtajan tittelin alla. Käsiala oli hänelle tuttu, mutta ei varmasti yhdenkään opettajan. Elliot purskahti nauruun.

”Kuka teki sinusta työnjohtajan, Jay?” hän kysyi virnistäen. Hän ei antaisi Jayn luistaa hommista millään pelkällä työnjohtamisella, koska tämä loppujen lopuksi yksin oli syypää siihen, miksi he edes olivat täällä!

"Äh, ei, kyllä tämä tästä." Alex tokaisi vastaukseksi Jayn kysymykseen hänen varpaansa tilasta. Ehkä siitä tulisi musta, mutta luultavasti ei sitäkään. Alex laski jalkansa takaisin lattialle, ja nosti katseensa muihin luokassa olijoihin. Oikeastaan hän ei tuntenut ketään, Jaydenin Alex muisti edellisestä kerrasta kotitalousluokassa. Selkeästi kotitalouluokka on kumma paikka, jossa päätyy aina Rohkelikkojen kanssa samoihin hommiin. Hassua kuitenkin, että jälki-istunnossa vaikutti olevan niin monta Rohkelikkoa. Ja Alexin perässä oli saapunut luokkaan yksi tyttökin. Häntä Alex ei tainnut olla koskaan tavannutkaan.

Varmasti olisi kohteliasta esittäytyä uudessa seurassa, Alex päätteli pienessä puuskupäässään. "Tuota, hei vain kaikki! Olen Alex, Puuskupuhista!" Alex tokaisi ja nosti kättään tervehdykseksi, erityisesti perässään tulleelle tytölle. Tytöille olisi eritoten oltava kohtelias. Tuvan mainitseminen taisi kyllä olla turhaa, se nyt lieni selvä jo sisääntulon perusteella. Ainakin Alex piti kunniakkaasti Puuskupuhien kömpelöä mainetta yllä! Harmillista kyllä.

Charin epäonneksi Jayden näytti epäilyttävän ilahtuneelta Charin paikalle saapumisesta. ”Olen Char Korpinkynnestä” hän esittäytyi, kerran muutkin niin tekivät. Char katseli poikia ja arvioi illasta tulevan... joko mielenkiintoista seurattavaa tai tylsää. Tyttö kuitenkin veikkasi jälkimmäistä vaihtoehtoa tässä seurassa.

”Ehkä me kaikki olemme nyt paikalla... Professori kertoi minulle, että lisäkseni täällä on muutama jälki-istuntolainen, joten... Ne olette kai te” Char vastasi Jaydenin pohdiskeluun paikallaolijoiden määrästä olkiaan kohauttaen. Tyttö vilkaisi taulun tekstiä ja sen jälkeen Jaydenia nimettömäksi jättäytyneen pojan nauraessa Jaydenin työnjohtajuudelle. Kieltämättä taulun teksti ei näyttänyt kenenkään professorin kirjoittamalta...

”Miten jaetaan työt?” Char päätyi kysymään yleisesti kaikilta näiden mielipiteitä, koska yhdessä päättäessä asiat sujuvat mutkattomammin, eikö?