Tylypahka AM

"Voitaasiinko jo unohtaa nämä verbit?" Lyn kysyi tuskastuneena tutoriltaan. "Ihan tosi, Yuna, kyllä sinäkin tiedät, että sillä ei ole tosielämässä mitään väliä, missä aikamuodossa tai persoonamuodossa minä jotain sanon. Kunhan osoitan ja käytän suunnilleen oikeaa sanaa, minut ymmärretään kyllä."

Vahvistaakseen sanojensa vaikutusta Lyn työnsi kielioppikirjaa kauemmas. Espanjan tunnit alkoivat mennä yhä vain vaikeammiksi, ja vaikka Yuna oli edelleen mukava, Lynin kiinnostus kaiken maailman verbikiemuroihin oli, no, tarkalleen sanottuna olematon.

Huokaisee syvään. Hän ymmärtää Lyniä vähän jopa liiankin hyvin. Verbitaivutus espanjassa...
"Lyn, tiedän, että verbitaivutus on syvältä. Meidän vain täytyy opetella nämä. Ja espanjassa, kuten muissakin kielissä, pitäisi osata käyttää suurinpiirtein oikeaa muotoa. Tiedäthän, et voi sinutella kaikkia, se on epäkohteliasta", Yuna selittää.
"Mutta voidaan ottaa tähän väliin jotain muuta. Ei tätä verbitaivutusta jaksa edes opettaa kun on aika puisevaa", Yuna naurahtaa ja jatkaa:
"Mitäs mieltä olisit, jos kertoisin, että voimme pitää nyt tauon?"Yuna kysyy Lyniltä hymyillen.

Kuten aina, Yuna oli aivan tuskastuttavan velvollisuudentuntoinen. Toisinaan Lyn tuskastui Yunaan juuri sen takia.

"Kyllä he tajuavat, miksi sinuttelen, kun en kerran osaa sitä espanjaa kunnolla", Lyn sanoi puoliääneen ja pyöräytti silmiään.

Ehkä Yunakin oli oppinut huomaamaan, milloin Lynillä meni totaalisesti hermot, sillä tämä ehdotti taukoa. "No joo!" Lyn vastasi ja pomppasi saman tien pystyyn. "Pieni happihyppely tekisi terää", hän sanoi ja kaavaili jo, miten saisi venytettyä sitä niin, etteivät he enää ehtisi jatkaa.

Yuna hymyilee. Tietysti hän tietää, että espanjalaiset ymmärtäisivät. Hän vain tahtoi hieman kiusata Lyniä.
"Mennään, mennään", sanoi pukien viittaa päälleen. "Happihyppely voisi tehdä tosissaan terää itse kellekin" , mutisee hiljaa, mutta hymy huulilla.
"Mennäänkö?" kysyy Lyniltä. Ulkona on oikeastaan Yunan mielestä ihan kiva ilma, joten Yuna toivoi, että ulkona oltaisiin hieman pidempään. 'Kerrankin ei sada kaatamalla vettä', ajattelee naurahtaen.

Lyn kiinnittää viitan soljen ja virnistää.

"Mennään!" hän sanoo ja harppoo heidän käyttämänsä pienen luokkahuoneen ovelle. Hän avaa oven ja astuu käytävälle jäämättä odottamaan Yunaa.

Äkkiä jostain kuuluu hyvin selkeä shhhhhhhhhh. "Mistä tuo tuli?" Lyn kysyy. "Ei kai täällä vuoda joku putki tai jotain?"

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine