Kiusallisia kysymyksiä

Valvoja: Tylypahkamafia

Avatar
Carolynne Fox
Eliittiä
Viestit: 172
Liittynyt: 15. Huhtikuuta 2017, 15:16
Tupa: Rohkelikko

Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Carolynne Fox »

Sairaalasiiven seinät tuntuvat paljon uhkaavammilta kuin muualla linnassa. Carolynnen kämmenet hikoilevat, kun hän kävelee epävarmasti eteenpäin. Hänen on jatkuvasti psyykattava itseään jatkamaan matkaa: nyt jos koskaan, nyt jos koskaan, tämä pitää hoitaa joskus pois alta, mene nyt vain kysymään...

Lopulta Lyn on parantajan ovella. Hänen on hengitettävä kolmeen kertaan syvään ennen kuin hän uskaltaa koputtaa oveen. Tai mistä sitä tietää, ehkä parantaja ei ole paikalla ja hän ehtisi vielä juosta pois? Tai siis ei juosta vaan tietenkin ihan rauhassa kävellä...
Carolynne "Lyn" Fox, 5. lk, valvojaoppilas
Avatar
Jason Lowett
Taikuri
Viestit: 28
Liittynyt: 3. Marraskuuta 2013, 20:47
Ammatti: Parantaja

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Jason Lowett »

Jason katseli ulos ikkunasta haukotellen ja raaputtaen valkeiden hiuksien peittämää takaraivoaan. Päivä oli totaalisesti madellut, mitään etäisestikään mielenkiintoista ei ollut tapahtunut koko parantajan työvuoron aikana. Ainoa tapahtuman puolikas oli Jasonin pöydällä kävellyt suurehko hämähäkki, joka oli saanut parantajan miltei kiljumaan kuin tyttö. Mies oli verenhimoisesti jahdannut hämähäkkiä paperipinon kanssa aikoen liiskata hyönteisen, mutta oli loppuviimeksi päätynyt kippaamaan mustan karvaisen hyönteisen sairaalasiiven ikkunasta rakennuksen ulkopuolelle, toivoen että hämähäkki ryömisi takaisin linnan rakenteisiin.

Jason hätkähti ajatuksissaan kuullessaan koputuksen oveltaan. Mies kääntyi ikkunan edessä ympäri ja lähti harppomaan pitkillä jaloillaan ovelle. Normaalisti parantaja olisi ehkä kuuluvalla äänellä huikannut "sisään", mutta tällä kertaa hän halusi varmistaa, ettei mahdollinen asiakaskontakti pääsisi karkuun. Toisinaan etenkin teini-ikäiset saattoivat käydä ovella kääntymässä ja todeta avun pyytämisen kynnyksen liian korkeaksi.

Jason seisoi ryhdikkäästi ja avasi oven, hymyillen jo valmiiksi niin kutsuvasti, kuin osasi.
"Sisään", mies sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi, kun sai ovensa auki. Miehen katse kääntyi alaspäin, kohti oven takana seissyttä, ilmeisesti myös oveen koputtanutta vaaleaa ja hoikkaa tyttöä. Mies siirtyi ovelta sivuun, tehden tilaa tytölle, kuin kutsuen tätä peremmälle.
"Tule vain, en minä pure.", Jason lisäsi, kuin vaistoten tytöstä huokuvan epävarmuuden.
Avatar
Carolynne Fox
Eliittiä
Viestit: 172
Liittynyt: 15. Huhtikuuta 2017, 15:16
Tupa: Rohkelikko

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Carolynne Fox »

((Mitä kummaa, miten oon kirjottanut tuon ekan roolin preesensissä, ihan epäluontevaa :DD))

Parantajan avatessa oven Lynistä tuntui siltä kuin hän saattaisi mahdollisesti pyörtyä kauhusta. Sikäli ihan hyvä, että hän oli nimenomaan parantajan luona. Toisaalta taas hyvin huono. Asiaa ei missään nimessä auttanut se, että parantaja oli mies - no, totta kai hän oli sen tiennyt, mutta hän oli jotenkin toivonut, että paikalla olisi ehkä ollut joku muukin... Joku naisharjoittelija, sellainen, jolle voisi mennä vain esittämään asiansa nopeasti ilman liikoja kyselyjä.

Lyn naurahti hermostuneesti ja astui pyynnöstä sisälle. Se tästä vielä olisikin puuttunut, jos parantaja olisi purrut niin kuin mikäkin vampyyri.

Huoneessa Lyn näki ensimmäisenä tuolin, joka näytti sen verran yksinkertaiselta, että hän varmaan voisi mennä siihen istumaan. Hän marssi mahdollisimman nopeasti penkin luo, istuutui, laski kädet syliinsä, katsoi parantajaa johonkin leuan tietämille ja sanoi luonnottoman nopeasti:

"Hei vain, minun nimeni on Carolynne Fox, Rohkelikko, neljäs luokka, tulin täältä hakemaan niitä ehkäisyjuttuja että voi harrastaa seksiä ilman että tulee lapsia, ja minulla on tässä vähän kiire joten olisi kiva jos tämä ei kestä kauan."
Carolynne "Lyn" Fox, 5. lk, valvojaoppilas
Avatar
Jason Lowett
Taikuri
Viestit: 28
Liittynyt: 3. Marraskuuta 2013, 20:47
Ammatti: Parantaja

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Jason Lowett »

Oli selvää, että sairaalasiipeen saapunut oppilas oli todella hermostunut. Jason ymmärsi hermostuksen aiheen siinä samassa, kun Carolynneksi itsensä esitellyt tyttö istahti parantajan pöytää vastapäätä olevaan tuoliin, kertoen samalla asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Jason seisahtui sekunnin murto-osaksi paikalleen, ajatukset päässä tuntuivat pysähtyneen. 'Neljäsluokkalainen? Eli noin viisitoista ikävuotta..' Tämän lyhyen ajatustasolla tapahtuneen toteamuksen jälkeen Jason sai itsensä taas takaisin liikkeelle, ainakin noin fyysisesti. Ajatuksen tasolla mieli oli kuitenkin jäänyt jauhamaan samaa asiaa; onko tämä yksilö edes tarpeeksi vanha miettimään näitä asioita?

Jason kiersi Carolynnen tuolin takaa kiertoreittiä parantajan työpöydän ääreen. Mies otti tavallista hitaampia ja harkitsevampia askeleita, kuin antaen itselleen aikaa ajatella, edes vähän. Ehkäisyasiat totta vie olivat tärkeitä nuorten kanssa töitä tehdessä, mutta yllättävän harvoin niitä oikeasti tuli esille koululla. Olihan se tietenkin selvää, että hormonit hyrräsivät teini-ikäisillä, mutta ilmeisesti he kävivät nämä keskustelut jossain muualla, ehkä vanhempiensa tai isosisarustensa kanssa..

Jason istahti tukevaan tummapuiseen työtuoliinsa yrittäen näyttää mahdollisimman rauhalliselta vaikka miehen mielessä vallitsikin sekasorto, kahtiajakoisuus sen suhteen, mitä sanoa. Henkilökohtainen minä olisi varmasti käskenyt tytön lähteä siivestä jatkamaan kasvuaan, mutta ammattiminä tiesi toisella tavalla. Jasonin tehtävä parantajana oli pitää nuorten oppilaidensa keho suojassa erilaisilta asioilta, esimerkiksi teiniraskaudelta tai.. Taudeilta.

Jason naulitsi syvän jäänsiniset silmänsä tyttöön, ja alkoi puhua tasaisella äänellä: "Valitettavasti näiden asioiden kanssa ei voi olla nopea, joten suosittelen malttamaan mielesi. Minun pitää varmistaa pari asiaa, jotta tiedän, voinko ammattieettisesti edes määrätä sinulle näitä rohdoksia. Ehkäisyloitsuhan on sinänsä haastava, etten usko sinun hallitsevan sitä vielä ennen viidettä luokkaa.. Vai oletko erityisen hyvä loitsuissa?"

Mies hiljeni hetkeksi, sitten nojautuen tuolissaan eteenpäin, silmät tiivisti Carolynnessä. "Kuule.. Miksi koet tarvitsevasi.. Ehkäisyä?" Jason punehtui hieman kääntäen katseensa hetkeksi maahan. "En siis halua mitään yksityiskohtia, vaan haluan lähinnä tietää, että eihän kukaan.. Eihän kukaan vain.. Painosta sinua mihinkään?", Jason kysyi ottaen taas suoran katsekontaktin Carolynneen.
Avatar
Carolynne Fox
Eliittiä
Viestit: 172
Liittynyt: 15. Huhtikuuta 2017, 15:16
Tupa: Rohkelikko

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Carolynne Fox »

Carolynne henkäisi syvään. Ainakaan parantaja ei ollut nauranut häntä ulos huoneesta, kuten hän oli pelännyt. Se oli ollut pahin skenaario. Hyvä skenaario puolestaan olisi ollut se, että hänelle olisi annettu käteen pullo jotain litkua ja lähetetty pois. Hän ei oikein tiennyt, mitä ajatella siitä, että asia ei hoituisikaan pikaisesti.

Vai että viidennellä luokalla vasta voisi hallita ehkäisyloitsun. Lynin teki mieli sanoa, että todellakin hän oli hyvä loitsuissa, ja hän avasi jo suunsa. Sitten hän kuitenkin tajusi, että ehkä tässä asiassa olisi parempi puhua totta. Hän päästi suustaan epämääräisen äännähdyksen ennen kuin vastasi: "No, en minä mitenkään erityisen hyvä ole. En ole kyllä kertaakaan reputtanut koetta." Sitten hän hymyili perään kokeillakseen, toimisiko se.

Kun parantaja kysyi, miksi Lyn kokee tarvitsevansa ehkäisyä, Lyn punastui ja suorastaan tunsi, että hänen kämmenensä alkoivat hiota saman tien. Hän alkoi visusti tuijotella varpaitaan ja pyöritellä nilkkaansa ja yrittää keksiä, mitä ihmettä tähän pitäisi vastata. Hän ei ollut saanut päähänsä yhtä ainoaa järkevää sanaa, kun parantaja jo jatkoikin. Lyn hätkähti ja nosti katseensa. "Ei, ei tietenkään painosta! Siis minä vain... tai siis että en ole edes ihan varma, tarvitsenko sitä oikeasti. Ajattelin vain, että kun olen yhden sellaisen vanhemman pojan kanssa, ja he varmaan haluavat kaikenlaista, ja sitten minä mietin, että en halua näyttää tyhmältä, koska en minä vielä halua lapsia." Lyn naurahti hermostuneesti ja laski katseensa takaisin varpaisiin. Tässä oli jo ihan tarpeeksi katsekontaktia koko tapaamisen ajaksi.
Carolynne "Lyn" Fox, 5. lk, valvojaoppilas
Avatar
Jason Lowett
Taikuri
Viestit: 28
Liittynyt: 3. Marraskuuta 2013, 20:47
Ammatti: Parantaja

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Jason Lowett »

Jasonin silmät olivat nyt kaventuneet viiruiksi, kun hän katseli punastelevaa Carolynnea epävarmana siitä, mitä hänestä pitäisi ajatella. Tyttö oli vielä ulkonäöllisesti melko nuoren, jopa lapsekkaan oloinen. Yrittikö tyttö kenties kompensoida kehittymättömyyttään sillä, että tarjosi kehoaan käytettäväksi tavoilla, joihin se ei ehkä vielä ollut valmis? Vanhempi poika? Kuinka paljon vanhempi? Jason tunsi lukuisten kysymysten nousevan päähänsä katsellessaan hermostuneen oloista tyttöä. Mies huokaisi kevyesti, nojautui taas tuolissaan taaksepäin, miettien seuraavia sanojaan.

"Kuule.. Neiti Fox. Ehkä se, ettet tiedä tarvitsetko ehkäisyä, kertookin siitä, ettet ole vielä valmis näihin asioihin? Ehkäpä sinun pitäisi vielä hieman pohtia asiaa, mitä luulet?" Jason kurtisti hieman kulmiaan jatkaen sitten seuraavaan hengenvetoon: "Sanot, ettei kukaa painosta sinua.. Mutta sanoit myös, että sinulla on vanhempi poika ja ajattelin vaan.. " Jasonin ajatus harhaili hetken, kun hän siirteli katsettaan Carolynnestä työpöydän pintaan ja takaisin.

"Tarkalleen ottaen kuinkahan paljon vanhempi?", Jason kysyi, siirtäen taas katseensa suoraan Carolynneen, kuin etsien merkkejä siitä, että aiheesta tulisi huolestua. "Tiedäthän, että on olemassa suojaikäraja? Ajatuksena se, ettei kukaan joudu.." Mies pysähtyi hetkeksi, kuin seisahtuen ajatuksiinsa. "Sopimattomaan.. Sopimattomaan tilanteeseen itseään vanhempien henkilöiden kanssa." Jason jatkoi, muuttuen sanoissaan takeltelevaksi, kuin sotkeutuen omiin ajatuksiinsa.

Minähän tässä olen paras ihminen saarnaamaan näistä asioista, mies ajatteli katkerasti muistellen omia useiden vuosien takaisia edesottamuksiaan. Edesottamuksia, joista ei paranisi enää puhua, joiden ajatteleminenkin tulisi lopettaa.
Avatar
Carolynne Fox
Eliittiä
Viestit: 172
Liittynyt: 15. Huhtikuuta 2017, 15:16
Tupa: Rohkelikko

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Carolynne Fox »

Mikä hitto siinä nyt oli, että parantaja ei voinut vain antaa sitä lientä tai mitä ikinä tähän hommaan tarvittiinkin? Jos Carolynne ei olisi ollut vieläkin niin kauhuissaan, hän olisi kirkunut turhautuneisuuttaan. Nyt hänessä taisteli kaksi tunnetta: toisaalta pakokauhunomainen paniikki näistä asioista keskustelusta ja toisaalta silmitön ärsyyntyminen siihen, kun parantaja ei suvainnut tehdä työtään.

Vai ei Lyn ollut muka vielä valmis! Toisessa tilanteessa hän olisi vastannut kysymällä, että hittojako se sinulle kuuluu, mutta nyt hän ei uskaltanut. "Ei kun kyllä minä olen ihan pohtinut tarpeeksi", hän sanoi ajatellen sanovansa sen oikein reippaalla ja varmalla äänellä. Kun hän kuuli oman säälittävän kimeän piipityksensä, josta oli itsevarmuus yhtä kaukana kuin Australia Tylypahka AM:in huispauskatsomosta, Lyn nipisti huulensa äkkiä kiinni.

"Ei painosta ei", Lyn sanoi, nyt jo vähän reippaammin. Paitsi että tällä kertaa hän yritti olla napakka. Lopputulos oli lähinnä hilpeä. Miksei tuo parantajatyyppi nyt voinut vain tajuta? "En minä ole kysynyt hänen ikäänsä, mutta hän on seitsemännellä luokalla. Juuri sopivan kypsä tietämään kyllä, mitä pitää tehdä. Ei me tehtäisi mitään sopimatonta. Hän on tosi hyvä tyyppi." Usko jo!! Lyn avasi vielä kerran suunsa sanoakseen jotain, millä vakuuttaa parantaja, että ne tropit mukaan ja menoksi, mutta ei keksinytkään mitään. Hän heilutteli jalkojaan ja piteli penkin reunoista kiinni ja yritti olla pureskelematta alahuultaan.
Carolynne "Lyn" Fox, 5. lk, valvojaoppilas
Avatar
Jason Lowett
Taikuri
Viestit: 28
Liittynyt: 3. Marraskuuta 2013, 20:47
Ammatti: Parantaja

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Jason Lowett »

Jason huokaisi helpotuksesta, kun kuuli Carolynnen puhuvan seitsemäsluokkalaisesta. Olihan siinä ikäeroa, mutta ei nyt mitään järjettömän huolestuttavaa.. Kuitenkin tarpeeksi, että Jason tiesi ammattinsa puolesta, että asiaan tulisi vielä tämän keskustelun aikana palata. Mies ei kuitenkaan halunnut välittömästi alkaa painostaa jo valmiiksi hermostunutta koulutyttöä asiasta, sillä viime kädessähän parantajan tärkein työ oli huolehtia että tyttö olisi suojattu, teki hän mitä tahansa päätöksiä.

Jasonin työtuoli piti pienen narahduksen hänen noustessaan istuma-asennosta takaisin seisaalleen. Parantaja käännähti ympäri ja asteli muutaman metrin päähän kaapille, jossa tiesi ehkäisymateriaalin olevan. Mies avasi kaapin oven, silmäili hetken sen hyllyjä, kunnes sitten nosti yhdeltä hyllyltä isohkon pahvilaatikon, jonka sisällä oli kaikenlaisia esitteitä ja oppaita aiheeseen liittyen. Laatikko oli melko pölyinen ja hieman unohdetun oloinen, oli tottavie yllättävää, kuinka harvoin näitä asioita käytiinkään läpi Tylypahkassa, vaikka koulu sisäoppilaitos olikin. Ehkäpä asiaan pitäisi tehdä jonkinlainen muutos, pitkä mies pohti mielessään koskettaessaan laatikon hieman vääntynyttä kantta.

"Mukava kuulla, että hän on loistotyyppi. Niinhän sen pitäisikin olla, sillä neitsyyttä ei saa takaisin, se menetetään vain kerran ja toivottavasti hyvälle tyypille.", Jason totesi nostaen esille kaivamansa laatikon syliinsä ja käännähtäen se kädessään takaisin kohti työpöytää. Eihän Jason oikeastaan tiennyt, onko Carolynne enää neitsyt, eikä kyllä halunnutkaan tietää, mutta toivottavasti tämä lausahdus antoi jotain ajattelun aihetta. Mies laski laatikon käsistään työpöydälle päästyään ja kaivoi muutaman hyväkuntoisen, mutta melko vanhahtavan oloisen esitteen laatikostaan ja tyrkkäsi ne pöydälle Carolynnen eteen. Maaginen turvaseksi, luki yhdenkin vihkomallisen esitteen kannessa. Samassa kannessa piirretyt noita ja velho hyppäsivät parisänkyyn peiton alle, jonka jälkeen peiton alta lenteli eri värisiä kipinöitä ja tähtiä.

"Kuule.. Olet erittäin fiksu, kun hakeuduit tänne. Se kertoo paljon, että olet ajatellut sitä mahdollisuutta, että näistä asioista voi seurata muutakin kuin ihmissuhdekiekuroita.. Olet fiksu, kun ajattelit, että haluat itse varmistaa, ettei tule sellaisia yllätyksiä, kuin lapsi. Aina ei voi luottaa toisen sanaan siitä, että ehkäisy on kunnossa, luota minuun, tiedän mistä.." Jason oli ollut sanomassa puhun, mutta pysähtyi punehtuen kasvoiltaan. Viimeinen asia, mitä mies halusi, oli se, että oppilaat tietäisivät, miten parantajan ja pimeyden voimilta suojautumisen professorin ainoa lapsi sai alkunsa. Vahingossa, kun Imogen yhden baari-illan jälkeen vakuutti olevansa suojattu. Jason ei ehkä ikinä unohtaisi sitä päivää, kun Imogen tuli useita viikkoja myöhemmin Jasonin luo sairaalasiipeen kertomaan, että on raskaana. Jasonin ja Imogenin kohdalla tämä tapahtumasarja oli kuitenkin päättynyt hyvin, eikä mikään kaduttanut näin jälkikäteen, mutta ehkä viidentoista vuoden iässä asiat olisivatkin menneet eri tavalla.

"Öhmm.. Siinä muutama esite asiasta, voisin nyt siis esitellä sinulle hieman mahdollisuuksia, jotta voimme yhdessä miettiä, mikä sopii sinulle.. Teille parhaiten. Onko mikään ehkäisykeino sinulle entuudestaan tuttu?", mies kysyi toivoen, että puna hänen kasvoillaan laskisi nopeasti.
Avatar
Carolynne Fox
Eliittiä
Viestit: 172
Liittynyt: 15. Huhtikuuta 2017, 15:16
Tupa: Rohkelikko

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Carolynne Fox »

[[En kestä tätä, hirnun naurusta :D Maaginen turvaseksi! XDD]]

Vihdoin ja viimein parantaja suvaitsi nousta ja mennä hakemaan niitä ehkäisyasioita. Lyn heilutteli vimmatusti jalkojaan sen aikaa, kun parantaja oli selin häneen. Saisikohan hän lientä? Ehkä jotain, mitä naukkailla sivistyneesti illallisen kanssa, jotta sen jälkeen kaikki menisi täydellisesti. Olikohan liemessä mukana jonkinlaisia vietteleviä ainesosia, tai ehkä lisäksi piparminttua raikkaan hengityksen takaamiseksi?

Kaikki alkoi siis olla jo ihan mukavasti, kun parantaja otti laatikon ja jotain muuta härpäkettä kaapista, ja Lyn alkoi olla ihan tyytyväinen oloonsa. Kohta kaikki olisi hoidettu, ja sitten hän olisi valmis mihin vain.

Ja sitten arvon herra parantaja päätti alkaa kommentoida poikaa ja puhua neitsyydestä.

Voi Merlinin varpaanvälikarvoitus sentään! Lyn olisi maksanut vaikka koko omaisuutensa, jos olisi sillä hetkellä päässyt vajoamaan maan alle. Ei kai kukaan parantaja nyt tosissaan voinut puhua jostain neitsyyden menettämisestä? Siis parantajahan oli varmaan miljoona vuotta vanhakin, tai no ainakin ihan tarpeeksi...

Lyn ei todellakaan kykenyt vastaamaan heittoon yhtään mitään, ja hän oli liian järkyttynyt (hän tuijotti lähinnä parantajan päälakea ja yritti keksiä, oliko oikeasti ehkä olemassa jotain loitsua joka taikoisi hänet sinne maan alle) tajutakseen, että hänen eteensä laitettiin jotain esitteitä. Sitten parantaja jatkoi höpinöitään - Lynkö muka fiksu, tämähän oli kaikkien aikojen erehdys, hän ei ikinä kertoisi kenellekään kuulleensa sanan neitsyt täällä - ja alkoi puhua jotain lapsista - siis LAPSISTA, voi Merlin, niitähän nimenomaan välteltiin tällä ehkäisyjutulla - ja sitten parantaja hiljeni äkisti. Lyn ei vieläkään kehdannut katsoa miestä, mutta pysähtyi hetkeksi ajattelemaan, mitä tämä olikaan sanonut - ja siis... hetkinen...

Ajatus ei kuitenkaan ehtinyt muotoutua loppuun ennen kuin parantaja taas höpisi jotain. Lynistä tuntui, että hänen aivonsa olivat jäässä. Hän oli niin kauhuissaan ja häpeissään, ettei mikään oikein mennyt tajuntaan asti. Jotain esitteistä, ja joku kysymys - siihen varmaan pitäisi vastatakin, voi paska...

"E-" Lyn aloitti, mutta tajusi sitten, mihin parantaja oli viitannut puhuessaan esitteistä, ja hänen silmänsä rävähtivät ammolleen. Siis ihanko totta tällaisesta oli ESITTEITÄ? Lyn tuijotti järkyttyneneä pariskuntaa, peittoa ja kipinöitä, ja voi Merlinin munakarvat, ei hän tällaiseen ryhtyisi, eikö hän voisi vain ottaa näitä lappuja ja juosta pois? Maaginen turvaseksi - mitä helvettiä sekin nyt tarkoitti, ei tästä tulisi mitään, eihän tällaisista asioista saanut puhua... Lyn oli kuitenkin yllätetty nyt niin täysin, ettei hän uskaltanut liikahtaakaan. Hän ei saanut suusta pihahdustakaan, joten hän vain istui ja tuijotti pöytää ja toivoi, että olisi ihan missä tahansa muualla. Hän voisi käskeä pahimman vihollisensa tänne kidutettavaksi, kyllä, se olisi hyvä idea. Ehkä hän pääsisi pois, jos sanoisi erehtyneensä henkilöstä, ja oikeasti jonkun muun pitikin tulla tänne?
Carolynne "Lyn" Fox, 5. lk, valvojaoppilas
Avatar
Jason Lowett
Taikuri
Viestit: 28
Liittynyt: 3. Marraskuuta 2013, 20:47
Ammatti: Parantaja

Re: Kiusallisia kysymyksiä

Viesti Kirjoittaja Jason Lowett »

Tunnelma oli esitteiden pöytään lätkäisemisen ja Jasonin omien möläytyksien jälkeen muuttunut, mikäli mahdollista, vieläkin kiusallisemmaksi. Sairaalasiivessä istuvan tytön hiljaisuutta tuntuivat vain säestävän hänen alati muuttuvat ilmeensä. Ensin järkytys, sitten jokin ärsyynnyksen tapainen, jonka jälkeen jo lähes shokeeraantunut ilme. Pitkänhuiskea parantaja huokaisi ja hieroi toisella kädellään ohimoaan.
'Ei koulutuksessa oikeastaan ikinä kerrottu, millaista tämä on oikeasti, lyötiin vaan nämä esitteet kouraan ja sanottiin kyllä se siitä luontevasti tulee. No ei tule.', Jason ajatteli hieman ärtyneenä.

"Tuota.. Haluatko käydä näitä esitteitä yhdessä läpi? Vai haluatko käydä näitä ensin itseksesi läpi muutaman päivän, jonka jälkeen mietittäisiin sinulle sopivia keinoja?" Tämän sanottuaan mies kuitenkin kaivoi laatikon pohjalta muutaman liilaan muoviin pakatun kumin, jästiehkäisyä oli kehotettu tarjoamaan nuorisolle alkuun, sillä luonnollisesti sen käyttäminen ei vaatinut ollenkaan osaamista taikuuden saralla. Jason laski esitteiden viereen kolme yksittäispakattua kondomia, jonka jälkeen hän siirsi ne pöytää pitkin kohti Carolynnea.

"Öh, en oikeastaan tiedä, onko sinulla kovastikaan kosketuspintaa jästimaailmaan, mutta näiden käyttöä suositellaan etenkin nuorille taikoville henkilöille, koska niiden jästivalmisteisuus takaa sen, ettei.. Minkäänlainen osaamattomuus häiritse.. Itse.. Aktia." Mies takelteli hetken, mutta jatkoi sitten. "Tiedätkö yhtään, mitä nämä ovat ja miten niitä käytetään?"
Viestiketju Lukittu