Tylypahka AM

//jeii Carolynne siis tänne löytäköön

Sängyllään istuva Spencer avasi innokkaana pientä pakettia, jonka Dreamy-pöllö oli tiputtanut hänelle aamiaisella. Kuorista paljastui hänen kauan odottama, alennuksesta tilattu Parhaat pilat ja Jäynimmät jekut -kirja, joka oli kuvauksen perusteella vaikuttanut erittäin hauskalta. Hetken kirjaa lueksittuaan houkutus käytännön kokeilemiseen kävi liian suureksi, joten hän nappasi kirjan viittansa alle piiloon ja lähti ulos korpinkynsien tornista.
Hetken vaelleltuaan Spencer oletti löytävänsä vähän syrjäisemmän käytävän, joka vaikutti täysin autiolta. Kun ketään ei näkynyt missään, hän avasi kirjan ja alkoi selaamaan loitsuja.
"Seelvä, mitäs näistä testaisi... Jotain minkä voi toteuttaa tyhjälle käytävälle", hän mumisi.
Lopulta hän päätyi kirjan keskiaukeamalle, jossa oli kuva kahden pylvään väliin taiotusta näkymättömästä verkosta, joka liimaisi läpikulkijan kolmeksi tunniksi paikoilleen. Esimerkkikuvissa liikkui verkkoon tarttunut velho, joka koitti pyristellä irti liimamaisesta seinämästä, joka antoi periksi hieman, mutta pongahti lopulta aina paikoilleen.
Tämä voisi olla hyvä. Jos harjoittelen tämän nyt, niin tulee olemaan joululomalla hauskaa pikkusiskon kanssa, Spencer ajatteli ja asettui keskelle käytävää.

"Liimatus juuttuum", hän sanoi ja heilautti sauvaansa esimerkin mukaan. Spencerin iloiseksi yllätykseksi väreilevä seinämä tosiaan ilmestyi koko käytävän leveydeltä hänen eteensä.
"Hah, vähänkö olen hyvä", hän hymähti, mutta ei tosiaankaan lähtenyt itse kokeilemaan verkkoa. Toisaalta olisi hauskaa, jos joku räyhähenki tulisi nyt ja jäisi satimeen, mutta toisaalta Spencer ei halunnut ottaa kiinnijäämisen riskiä. Hän ei edes tiennyt, olisiko tällaisten harjoitteleminen laillista. Se täytyisi siis nyt poistaa.
"Hetkinen.." Spencer tuskastui, kun sivulla ei lukenutkaan mitään poistoloitsusta. Eikä seuraavalla sivulla. Tai oikeastaan millään sivulla.
Hän piti tauon selailusta ja koitti osaamillaan loitsuilla poistaa seinämää, tuloksetta.
Hieno homma, hän ajatteli ja vetäytyi piiloon ikkunasyvennykseen selaamaan kirjaa uudestaan. Kai täältä nyt joku kumoamistaika täytyi löytyä...

Lyn kiharteli kävellessään hajamielisenä hiuksiaan taikasauvan ympärille ja mietti, että oli taatusti olemassa joku taika, jolla kiharat saisi syntymään nopeammin kuin tunnin odotusajan kuluttua siitä, kun on ensin kammannut hiuksiaan vartin Noita Ihmeaineita: Kutrikähärä [TM] -hiusvoiteella. Hänen pitäisi vain löytää jostain kyseisen taian ohjeet... Ja ehkä harjoitella sitä johonkin muuhun kuin itseensä. Muuten hänen vaivalla hoitamansa hiukset saattaisivat kärsiä.

Kunpa vain lounaalla olisi jotain hyvää tänään... Lynillä oli paljon läksyjä hoidettavana, eikä häntä olisi yhtään kiinnostanut keskittyä typeriin koulutehtäviin - ehkä hän saisi jonkun suostuteltua kanssaan tekemään jotain kivaa... Hän kääntyi vasemmalle aikomuksenaan suunnata Rohkelikkotorniin kysymään, kuka tekisi hänen kanssaan jotain, kun yhtäkkiä jokin limainen tarttui häneen joka puolelta - oliko se jonkinlainen seitti? Lyn kiljahti kauhuissaan ja alkoi rimpuilla, mutta hän tunsi, että mitä enemmän hän rimpuili, sitä tiukemmin se jokin tarttui häneen kiinni...

"APUA, APUA!" hän huusi ja yritti lähteä juoksemaan, pääsikin pari askelta eteenpäin, mutta pompahti sitten takaisin. Hänen taikasauvansa putosi kolahtaen, ja sitten hän alkoi kiljua täyttä kurkkua.

Spencer oli niin syventynyt kirjaan, että kuullessaan kirkumisen ja avunhuudot hän hätkähti niin, että opas putosi lattialle. Hän ryntäsi takaisin käytävälle ja huomasi tytön, jonka tiesi kasvoiltaan, rimpuilevan seinämässä, joka väreili liikkeen voimasta.

"Voi ei!" hän parahti hätääntyneenä ja harppoi tytön luo. "Anteeks kamalasti, mä olin just poistamassa tätä.. Ööm ei hätää", Spencer änkytti, mutta ei voinut välttää ajatusta, että oikeastaan rimpuilu näytti aika hauskalta.

Carolynnen paniikki laantui sekunnissa, kun hän kuuli puhetta. Sitten taas toisessa sekunnissa hänen mielialansa lennähti valtavaan ärsytykseen.

"Siis oletko SINÄ tämän takana?" Carolynne puuskahti. "Siis oletko sinä TEHNYT tämän? Tahallasi??"

Spencerkin rauhoittui, mutta punehtui hieman naamastaan.
"Joo mä tein, mutta öhh ei ollut tarkoitus, että kukaan kävelisi tähän", hän koitti selittää. "Luulin, että tää käytävä olisi tyhjä ja koitin juuri poistaa tätä."
Nolona Spencer vilkaisi kirjaa, joka lojui lattialla edelleen hyödyttömän näköisenä.

Lynin teki mieli kiljua, mutta nyt kun hänen paniikkinsa oli laantunut, se olisi ollut liian noloa, joten hän päästi vain älähdyksen. Hän olisi halunnut mennä kuristamaan tuon tyypin, mutta kun hän yritti liikkua, hän sotkeutui vain entistä enemmän.

"Et voi olla tosissasi! Katsokin, että saat sen minuutin sisällä pois! Ja kun sanon 'pois', tarkoitan että kokonaan pois - minä hankin sinut vielä PAHOIHIN vaikeuksiin, jos tätä... tätä... juttua jää edes pikkuriikkinen hitunen minun hiuksiini tai muualle!" Lyn veti henkeä ja jatkoi paasausta ennen kuin toinen ehti vastata: "Ja lisäksi! Sen jälkeen sinun on parempi pitää huoli, että minä näytän TÄSMÄLLEEN samalta kuin aikaisemmin, ja voin sanoa, että siinä onkin sinulla tehtävää!"

Spencerin kuumotus kasvoi ja nyt häntä oikeasti nolotti. Mitä tuo tyttö nyt meuhkasi, eihän tässä kuitenkaan ollut mitään hätää, hän ajatteli ärtyneenä. Mutta toisaalta hän ei pystynyt kuvittelemaan, miltä tuntui itse olla jumissa verkossa, varsinkin jos oli parempaa tekemistä kuin keikkua tuossa koko päivän. Vaikeuksiin joutumista kun ei enää muutenkaan pitänyt tapahtua tässä koulussa.

"Totta kai, olinkin juuri ottamassa tätä pois", hän koitti vielä rauhoitella, mutta tokaisu ei kuulostanut kovin lämpimältä. Spencer jätti sanomatta ettei oikeasti tiennyt vielä, miten verkko poistettaisiin. "Ratkaisu pitäisi olla tässä kirjassa.. jollain sivulla.." hän mutisi, kun oli juoksuaskelilla napannut kirjan takaisin käteensä.

Lyn tyytyi huokaamaan teatraalisen syvään, kun toinen tyttö selitteli tekemisiään. Juuri ottamassa pois ja niin edelleen. Lyn pyöräytti silmiään kerran, toisen ja kolmannenkin, vaikka hän oli melko varma, ettei sitä edes nähnyt sen ällöttävän seitin takaa. Tai no, toivottavasti toinen ei nähnyt häntä ollenkaan, vaan keskittyi kirjaan...

Noin 10 sekunnin kuluttua Lyn kyllästyi odottamaan. "Mitä jos katsoisit vaikka sisällysluettelosta? Et kai sinä nyt tosissasi sitä kohtaa hukannut?"

Spencer vilkaisi toista tyttöä nopeasti ja alkoi selaamaan kirjaa kohti sen sisällysluetteloa.
"En minä kohtaa hukannut, mutta öhm... samalla sivulla ei ollut vastaloitsua. Noh, sisällysluettelo auttanee asiaa." Hän silmäily sisällysluetteloa ja kalpeni hieman, kun näki suurella fontilla olevan tekstin Jekkujen toteuttajalle: muistathan ostaa kirjasarjan toisen osion Parhaat pilat ja Jäynimmät jekut - vastaloitsut
"Ehh.. tässä tulikin yksi arvaamaton mutka matkaan", Spencer hymyili leveästi, mutta erittäin syyllisen näköisenä.

Lyn veti hyvin, hyvin, hyvin, siis HYVIN raskaasti henkeä, kun tyttö myönsi, ettei samalla sivulla ollut vastaloitsua. Päästäessään ilmat pihalle Lyn yritti mahdollisimman nopeasti vaivata aivojaan sillä, mikä saattaisi mennä putkeen. Koska muka samalla sivulla ylipäätään oli edes vastaloitsu?! Kuka muka edes teki loitsun tietämättä vastaloitsua?! Ei - positiivista piti miettiä - siis ehkä sisällysluettelossa lukisikin oikea sivu, ja ehkä tuo typerä taliaivo olisikin hyvä loitsija, ja... öh...

"Niin mikä mutka?" Lyn kysyi, ääni jo hysteerisen sävyä lähennellen. "Älä vain sano, että siinä sisällysluettelossa ei lue oikeaa sivua. Jos niin on, sinä kuule käyt läpi joka ikisen muurahaisenpaskankin siinä kirjassa, aivan sama mitä joudut tekemään, kunhan löydät sen vastaloitsun ja vähän äkkiä!"