Eksyksissä metsässä
Lähetetty: 25. Heinäkuuta 2017, 18:56
((Peliin toivotaan Coral Oceania =D Peli sijoittuu tiistaihin 18.07 tutustumiskierroksen jälkeen.))
Tutustumiskierroksen jälkeen Alice oli mennyt päärakennukseen syömään välipalaa. Hän katseli talon takana levittäytyvää metsää ja mietti mitä kaikkea siellä mahtoi olla. Kierroksella oli kävelty lähinnä rantaa myöten koska metsä ei kuulemma ollut sopiva paikka lapsille. Alice ei ollut mielestään enää lapsi ja oli vähän turhautunut oppaan vähättelevään sävyyn, joten hän päätti mennä tutkimaan paikkaa. Eihän sitä oltu suoranaisesti kiellettykään, joten miksi ei? Aurinko paistoi puiden lehtien läpi antaen sinne vievälle polulle taianomaisen, vihertävän sävyn ja Alice kuuli ikkunoiden lasin läpi siellä laulavien lintujen kuoron. Hän nousi tuoliltaan ja lähti ulos. Mitäpä sitä tutustumaan muihin kun voi vain kierrellä yksikseenkin, hän ajatteli luovuttaneesti ja kiersi päärakennuksen. Auringon lämpö nostatti ilmaan huumaavan maan tuoksun ja Alice piristyi hieman lähestyessään metsänreunaa. Hän tiiraili puiden latvoihin ja hymyili itsekeen kävellessään polkua metsään, ja siksipä hän ei huomannutkaan polun yli levittäytyviä juuria. Jalka eteen, juuren alle ja Alice kaatui kiljaisten rähmälleen maahan. Hän kiroili ja nousi nopeasti jaloilleen, kiittäen onneaan siitä ettei kukaan ollut näkemässä.
Hän ei huomannut, että joku muukin oli päätynyt metsänlaitaan kuljeskelemaan.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Atlas
Tutustumiskierroksen jälkeen Alice oli mennyt päärakennukseen syömään välipalaa. Hän katseli talon takana levittäytyvää metsää ja mietti mitä kaikkea siellä mahtoi olla. Kierroksella oli kävelty lähinnä rantaa myöten koska metsä ei kuulemma ollut sopiva paikka lapsille. Alice ei ollut mielestään enää lapsi ja oli vähän turhautunut oppaan vähättelevään sävyyn, joten hän päätti mennä tutkimaan paikkaa. Eihän sitä oltu suoranaisesti kiellettykään, joten miksi ei? Aurinko paistoi puiden lehtien läpi antaen sinne vievälle polulle taianomaisen, vihertävän sävyn ja Alice kuuli ikkunoiden lasin läpi siellä laulavien lintujen kuoron. Hän nousi tuoliltaan ja lähti ulos. Mitäpä sitä tutustumaan muihin kun voi vain kierrellä yksikseenkin, hän ajatteli luovuttaneesti ja kiersi päärakennuksen. Auringon lämpö nostatti ilmaan huumaavan maan tuoksun ja Alice piristyi hieman lähestyessään metsänreunaa. Hän tiiraili puiden latvoihin ja hymyili itsekeen kävellessään polkua metsään, ja siksipä hän ei huomannutkaan polun yli levittäytyviä juuria. Jalka eteen, juuren alle ja Alice kaatui kiljaisten rähmälleen maahan. Hän kiroili ja nousi nopeasti jaloilleen, kiittäen onneaan siitä ettei kukaan ollut näkemässä.
Hän ei huomannut, että joku muukin oli päätynyt metsänlaitaan kuljeskelemaan.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Atlas