Tylypahka AM

Lazlon avatessa silmänsä, joita edes tiennyt sulkeneensa, kohtasi hän pienoisen sirpalemeren. Elliotin tiuskinta selvensi tilannetta, sillä Lazlo ei nyt varmasti ollut se, joka kuvitteli näkevän lautaset sirpaleina vaan ne oikeasti olivatkin sirpaleina. Auts.

”Joojoo”, Lazlo hieroi käsiään ja otti oitis varovaisen askeleen taaksepäin (tarkistaen ensin, ettei astu millekään isolle sirpaleelle). Poika kumartui sen verran, että ylettyi kädellään puistelemaan housun lahkeisiin tarttuneet palaset pois sen sijaan, että olisi nostanut lautasen osia ylös. Niitä oli huono lähteä siirtelemään pois, jos joku aikoi taikoa ne vielä ehjiksi.

Elliotin kysyessä oliko Lazlo kunnossa Lazlo hymähti ja suoristautui. Eihän tässä mitään kuolettavaa tapahtunut, joten joo.
”Joo, tietty. En minä alle jäänyt!” Lazlo naurahti ja vilkaisi ylös kaappiin, josta lautaset olivat tulleet ja yritti havainnoida mistä korkeudesta ne ehkä olivat jo tippuneet. Ihme lötkökädet.

”Entä sinä?” Lazlo kysyi katsoen Elliotia. Jos ei muuta, niin sirpaleiden päälle astuminen kirpaisi. Mutta okei, oli kaverilla kengät jalassa, jotka näyttivät olevan ihan ok kunnossa. Tai ainakin Lazlon pienoinen päästä varpaisiin ylettynyt ’olethan kunnossa’ -check antoi sellaisen mielikuvan. Ehkä liiankin ilmiselvän checkinsä jälkeen Lazlo kumartui hivenen haromaan omia hiuksia taakse.

”Joo”, Elliot vastasi ja silmäili Lazloa melko samanlaisella katseella kuin Lazlo häntä. Tupatoveri näytti kuitenkin olevan ihan hengissä eikä vuotavan vertakaan. Ruokakomerolta päinkin kuului jo askeleita sekä Jayn ääni, joka valitti, että he saisivat lisää jälki-istuntoa.

”Emmekä!”, Elliot väitti vastaan, ”se oli vahinko!” Hän haki samalla vähän matkan päästä roskakorin ja kyykistyi sitten maahan alkaen kerätä isoimpia sirpaleita roskakoriin. Parempi kerätä ne äkkiä pois ennen kuin kukaan opettaja näkisi. Heidänhän tehtävänsähän oli ollut laskea lautaset, joten se tarkoitti, että kukaan ei varmaan tiennyt, miten monta niitä olisi pitänyt olla.

”Ainakin on vähemmän lautasia laskettavana”, hän totesi Lazlolle siirrellessään varovasti posliininpalasia roskikseen. Kieltämättä laskemisurakka ei tästä kuitenkaan kauheasti edennyt.

Alex hylkäsi tyhjän pahvilaatikon kauhoineen lattialle, ja siirtyi myös Jayn perässä katsomaan mitä toisaalla oikein tapahtui. Ilmeisesti Lazlo ja Elliot olivat onnistuneet hajottamaan pinon lautasia. "Voi ei!" Alex tokaisi nähtyään sotkun, jota Elliot tosin aloitti jo siivoamaankin. "Toivottavasti tosiaan emme saa lisää jälki-istuntoa..." Alex yhtyi Jayn ääneen puhumaan ajatuksenkulkuun.

Kukaan ei näyttänyt loukkaantuneen ja Elliot näyttäisi hallitsevan sirpaleiden keräämisen, joten Alex palasi takaisin ruokakomerolle. Rytäkän aikana Char oli ehtinyt poistumaan ruokakomerosta. Nyt Alexilla oli tilaa etsiä laaria, josta pitäisi löytyä kaurahiutaleita. Korkeiden hyllyjen alapuolella olikin lattiatasossa tilaa, ja nurkasta löytyi kannellinen astia. Alex avasi kannen, ja astia oli kuin olikin lähes puolillaan kaurahiutaleita. Kyseessä oli kauhean iso astia, ehkä 60 litrainen. Kaurahiutaleet sentään näyttivät tuoreila ja syömäkelpoisilta, mutta ei astiassa mitään päiväyksiä näkynyt. Ilmeisesti hiutaleet oli vain tyhjennetty sinne isosta säkistä, ja säkkiä ei näkynyt mailla halmeilla. Alex vilkuili aiemmin lattialle laskemaansa pahvilaatikkoa ja kauhaa. Ei, hän ei kyllä alkaisi kauhomaan hiutaleita...

Alex oli samaa mieltä Jaydenin kanssa. Edelleen, loistavaa ajatuksenjuoksua. Ehkä Jayden vaihtaisi vielä vuoden loppuun mennessä bestiksensä! Tosin, jos Alexander olisi yhtään enemmän Jayn kaltainen, hän pitäisi myös samoista tytöistä ja... no, se ei käynyt laatuun! Alexander täytyi pitää kaukana Yunasta!

"Myöskin pusukojun pitäminen oli vahinko ja me silti saatiin jälki-istuntoa!" Jayden sanoi Elliotille vastaan. Eihän missään koulun säännöissä kielletty pitämästä pusukojua! Tai muutenkaan maksun pyytämistä pusuista! Joten pusukojukin oli vahinko, josta Jay ja Elliot joutuivat kärsimään. Ihan varmasti lautasetkin olivat. Onneksi Alex oli kuitenkin paikalla kertomassa opettajille, ettei lautasten tippuminen ollut heidän syytään!

Jayden palasi ruokakomerolle Alexanderin perässä. Char oli poistunut paikalta. Pahus! Joutuisiko Jay sittenkin tekemään töitä? Heillä menisi ikuisuus jos Alexander tekisi kaiken....
Lannistuneena Jayden meni komeroon ja katseli ympärilleen. Oli vaikea päättää mistä aloittaa. Alexilla oli menossa puurohiutaleet joten.... Jayden suuntasi pieniä laatikoita kohti, joita alkoi availemaan. Tyhjä. Tyhjä. Tyhjä... ja tyhjä. Kaikki oli tyhjää. Jopa niin tyhjää, ettei niistä pystynyt päättelemään, mitä niissä oli aiemmin ollut.
"Näissä on ollut jotain. En vain tiedä mitä." Jayden sanoi Alexanderille haukotellen. Kuinka rankkaa työnteko olikaan!

Elliotinkin mielestä lautasen tiputtamisesta ei saisi jälki-istuntoa. Ihan selvää, koska kyllähän tämän vahingon saisi vielä korjattua. Pusukoju jutun ehkä vähän ööö huonommin, mutta ei siellä nyt kenellekään mitään pahoja traumoja annettu, joten… jälki-istuntoon oli tavallaan ehkä vähän turha.

Lazlo ei kommentoinut Elliotin sirpaleiden pois siivoamista sen erityisemmin Jayn läsnäolon aikana, mutta seurasi sitä kuitenkin katseellaan. Mutta oikeastihan helpompihan oli vain taikoa lautaset ehjäksi kuin ööö nyppiä niitä yksitellen ylös. Nehän voivat pistää sormia ja kaikkia niitä pienempiä ei edes silmällä näe. Rikkalapiohan olisi kätevin ja oikeastaan Lazlo haluaisi mieluummin olla itse se joka hääräisi sen kanssa.

”Joo, mutta... eikö kannattaisi vain loitsia ne ehjäksi tai sitten etsiä jostain joku rikkalapio?” Lazlo tiedusteli Elliotilta.
”Tuolla tavalla voi lattialle jäädä vielä pieniä siruja, vaikka meillä onkin nyt kengät jaloissa”, hän huomautti ystävällisesti tai se oli tarkoituksena, ”ja ne sirut voivat olla teräviäkin.” Sivustajakatsojan on perinteisesti helppo kommentoida työprosessia, mutta Elliotin tuntien tämä tiuskisi vain vielä enemmän, jos Lazlo tulisi mukaan auttamaaan.

”Mitä?!” Elliot nosti katseensa sirpaleista Jaydeniin sellaista vauhtia, että melkein sai haavan sormeensa, ”millä tavalla pusukoju oli missään kohtaa VAHINKO?! SINÄ keksit sen! Sinä JÄRJESTIT sen!” Vahinko oli ollut se, että sen seurauksena hän oli päätynyt pussailemaan Lazloa. Vahinko oli myös se, miten vähän se oli kestänyt. Tai ei! Eieiei. Se oli koko juttu vahinko. Piste.

Jayden katsoi ilmeisesti parhaaksi palata takaisin ruokakomeroon ennen kuin Elliot ehti kertoa enempää siitä, mitä mieltä oli tämän pusukojuideasta. Luultavasti se olikin paras niin. Elliot yritti keskittää kiukkunsa posliininpalasiin. Hän oli jo saanut kaikki suurimmat kappaleet roskakoriin ja nyt vuorossa oli pienempiä palasi, joita hän keräsi kämmenelleen. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui, kun Lazlo päätti ehdottaa, että eikö kannattaisi vain loitsia lautaset ehjiksi. Elliot nosti katseensa hitaasti tähän. Hivenen ärtyneen katseen, sillä siinä nyt annettiin vierestä ohjeita, kun hän teki työt. Ei hän ollut mikään idiootti! Kai hänkin tajusi, että lattialle voisi jäädä pieniä siruja! Mutta kun ensin piti kerätä isot pois, että edes pystyi käyttämään mitään… rikkalapiota!

”…osaatko sinä loitsia nämä ehjiksi?” hän kysyi äänensävyllä, joka kertoi, että hän itse ei ainakaan ollut siihen kykenevä. Luultavasti hän onnistuisi vain räjäyttämään lautaset vielä pienemmiksi palasiksi. Tai koko keittiön. Ehkä se olisi armeliasta.

Alex ei välittänyt toisten keskustelusta pusukojusta. Mitä se ikinä oli ollutkin, kuulosti kohtalokkaalta jos siitä sai jälki-istuntoa. Pusut ei nyt oikein muutenkaan kuuluneet Alexin repertuaariin, joten parempi olla puuttumatta asiaan. Etenkin kun vaikutti siltä että Jay oli kuin olikin ollut asian takana, eikä se ollutkaan ehkä silkka vahinko. Voiko vahingossa edes pussata jotakuta? Ja koju...? No, antaa olla.

Pohtiessaan kaurahiutaleiden kohtaloa Alex huomasi Jayn availevan tyhjiä laatikoita toisensa perään. "Ei suinkaan ne olisi kaurahiutaleiden laatikoita?" Alex alkoi jo vähän tuskastua tähän hommaan, etenkin kun hiutaleiden laskeminen yksi kerralaan ei tulisi kysymykseen. "Motanko niitä laatikoita on, voidaanko se merkata kaurahiutaleiden määräksi?" Alex siirtyi katsomaan paperia johon kirjanpitoa oli aloitettu. "Tai voisiko tähän vain kirjoittaa että kaurahiutaleet: puoli laaria." Kirjanpito ei vaikuttanut kuitenkaan liian matemaattiselta, joten kai tuollainen sinnepäin arvio on parempi kuin ei mitään.

"Ei kukaan sitä kieltänytkään..." Jay sanoi vielä Elliotille ennen kun kääntyi pois. Tässä ei olisi hyvä lähteä tappelemaan. Ties vaikka saisi lautasensirpaleita naamaansa! Lazlo ja Alexander olivat vielä kommentoimatta juttua joten Jay ei voinut olla varma voittaisiko tässä vai häviäisikö. Parempi siis vain antaa olla.

"Kaurahiutaleiden?" Jay sanoi kysyvästi. Ehkä. Jayden nuuhkaisi yhtä laatikkoa testiksi. "Ei tämä haise kyllä kaurahiutaleilta. Ennemmin... teeltä?" Jay sanoi nuuhkittuaan hetken. Harvemmin Jay teetä joi, mutta ne kerrat kun hän sitä joi niin se haisi tältä. Ainakin melkein tältä. "Jos täällä on ollut teetä niin se on täysin loppu. Oletko sinä juonut teetä? Onko se ollut loppu?" Jay kysyi pohdiskelevana. Alexanderin kysyessä kuinka kaurahiutaleet merkataan, Jay kohautti harteitaan. "Minusta puoli laaria on ihan tarpeeksi hyvä merkintä." hän totesi. Jos se ei kelpaisi professoreille niin heidän vika! Mitäs laittoivat oppilaat tekemään näin hankalaa työtä.

Jayden siirtyi eteenpäin. Kananmunat. Niitä riitti.
"Kananmunia on paljon. Näissä ei tosin ole mitään päivämäärää.... joten en tiedä onko ne vanhoja vai ei." Jay sanoi pohdiskelevana. Hänen hiukan teki mieli keittää yksi samalla kun testaisi kelluvatko munat mutta... se veisi aikaa suklaan metsästykseltä! Ja se jos mikä olisi ikävää!

Lazlo oli vähän yllättynyt siitä, ettei Elliot tiuskinut. Ehkä rikkoutuneet lautaset olivat järkyttäneet liikaa tai sitten toveri vain yritti saada työn tehtyä. Lazlo jälkimmäistä veikaten koittikin hymyillä ystävällisesti Elliotille, kun tämä katsahti häneen. Wow, se vain katsoo, eikä pure.

”…osaatko sinä loitsia nämä ehjiksi?” Elliot kysyi vähän omituisesti, sillä öö joo tietenkin Lazlo osaisi. Miksei osaisi? Olivathan he jo entistusloitsua vähän harjoitelleet, tai sitten Lazlo oli vain sitä harjoitellut, mutta kun vähän sitä säheltää, niin sitä oppii myös siivoamaan omat jälkensä. Useimmiten käsin, mutta toisinaan loitsut olivat se pakollinen paha. Mutta kyllä niistäkin selvisi, jos oikein muisteli ja muiden liikkeitä matki.

”Joo, tietty”, Lazlo vastasi oitis ja virnisti. Hän sipaisi otsatukan sivummalle, otti askeleen taaksepäin ja demonstroi pienesti loitsuun vaadittavan liikkeen. Toki ilman sauvaa.
”Noin, mutta ööö pitäisi ensiksi löytää se minun sauva”, Lazlo vielä jatkoi sauvattoman demonsa jälkeen ja pälyili ympärilleen. Minneköhän hän oli taikasauvansa jättänyt.

”Vai otinkohan sen edes tänne mukaan?”

Elliot pyöritteli itsekseen silmiään Jayn valittaessa, ettei kukaan ollut kieltänytkään pusukojun pitämistä. Pitikö kaikki tyhmä erikseen kieltää, jotta Jay tiesi, että se oli tyhmää? Elliotista tuntui kyllä, että asia oli juurikin näin. Jay ei tunnistanut tyhmää, vaikka törmäisi siihen pää edellä.

Lazlon virnisti, että tietysti osasi korjata lautaset loitsulla kuin se olisi ollut maailman helpoin asia. Ärsytys ja alemmuudentunne jäytivät Elliotin mieltä, kun tämä pudotti kämmenellään oleva sirpaleet roskakoriin ja suoristautui sitten täyteen pituutensa – joka tosin oli vain muutaman sentin Lazloa enemmän, mutta olipa kuitenkin. Tottakai täydellinen Silverstein osasi korjata ihan mitä tahansa ja hän vain yksinään oli idiootti.

”Okei”, hän kuitenkin totesi ääneen ja viittasi sitten kohti sirpaleita, kun Lazlo alkoi etsiä taikasauvaansa. Ja etsimiseksi se ilmeisesti vain jäikin, sillä tämä ei näyttänyt edes muistavan, missä se oli. Millainen velho ei tiennyt, missä piti taikasauvaansa?! Miten saattoi osata lautasenkorjausloitsun, mutta ei muistaa, mihin oli jättänyt taikasauvansa?! Millainen velho osasi loitsun, mutta unohti ottaa taikasauvansa mukaan lähtiessään tekemään kotitalousluokan inventaariota?

”Jaa-a”, Elliot mutisi ja vikuili myös ympärilleen. Hän ei ainakaan muistanut nähneensä Lazlon sauvaa. Eivät Lazlon sauvat kauheasti kiinnostaneet. Mitkään sauvat!

”Missä sinulla oli se viimeksi?” hän yritti kuitenkin kysyä avuliaasti – tai vähemmän avuliaasti, koska sitä Lazlo varmaan mietti jo, ”voidaan me vain kerätäkin nämä ja sanoa, että lautasia nyt vain ei ollut enempää.” Kukapa niistä roskiksesta lähtisi laskemaan. Hän ei ainakaan lähtisi. Tosin toisaalta… hän saattoi kuvitella, että koulun rehtori ehkä olisi kiinnostunut vajauksesta lautasten määrässä. Koulua kun ei kuulemma ollut siunattu mitenkään turhan suurella tukibudjetilla Taikaministeriön suunnalta.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine