Tylypahka AM

"Mmh. Niin Kanaekin puhui." Chou sanoi huokaisten. "Tai uudesta suhteesta ja sellaista. Mutta onhan tässä mennyt jo pari kuukautta." Chou mietti hetken. "Ehkä minun täytyy malttaa odottaa."

Izumin mainitessa mahdollisesta vihjeestä, Chou kääntyi äkkiä katsomaan poikaa. Voisiko lappu olla vihje....? Chou avasi ja luki lapun kahdesti uudestaan. Ja molemmilla kerroilla se kävi paremmin järkeen - tavallaan.
"Ei kukaan sanonut millaisia vihjeet olisivat..." Chou sanoi hypisteli lappua. Pieni hymy kohosi tytön huulille. Onneksi Izumi oli auttamassa häntä! Chou olisi hölmöillyt ja heittänyt lapun pois!
"Tämä on ihan varmasti vihje!" Chou sanoi innoissaan. "Meidän pitäisi mennä järveen, eikö vain? Onkohan siellä uusi vihje vai aarre.." Chou sanoi innoissaan. Heti sen sanottuaan hän muisti Satout ja Yukikon. Choun ja Izumin täytyisi odottaa heitä. "Kauanko meidän täytyy odottaa vielä muita?" Chou kysyi innoissaan Izumilta.

"Eiköhän hän puhu sitten, kun... tahtoo", Izumi yritti lohduttaa Chouta, mutta ei ollut aivan varma, miten hyvin se onnistui. Hänestä tuntui, että Shizuka ei yleensä tahtonut puhua ylipäätään. Yhtään mistään. Hän oli sentään jakanut tämän kanssa huoneen edellisessä koulussa, joten hänen pitäisi tietää.

Izumi katsoi, miten Chou luki löytämänsä lapun uudestaan, hypisteli sitä ja sitten tytön kasvoille kohosi pieni hymy. Sen jälkeen tämä alkoi selittää innostuneena, että kyseessä varmasti oli vihje. Izumikin hymyili hiukan, koska oli hieman suloista, miten Chou oli äsken ollut vielä heittämässä paperilappusta roskiin ja valittanut roskaamisesta ja nyt tämä sitten olikin aivan varma, että kyse oli oikeasta vihjeestä, vaikka edes Izumi itse ei ollut järin varma siitä. Se oli vain ollut mahdollisuus.

Izumin ilme muuttui kuitenkin hieman toppuuttelevaksi, kun Chou jatkoi, että heidän pitäisi mennä järveen. Hän ei ollut aivan varma, oliko Chouta järkevää päästä lähellekään järveä, saatika sitten.. suoraan järveen. Tätä ideaa seurasi pian myös se, että tyttö ilmeisesti muisti Satout sekä Yukikon, mikä ei niinkään miellyttänyt Izumia. Hän mieluummin olisi antanut Yukikon pysyä mahdollisimman kaukana. Tosin ehkä tämä ei nyt enää roikkuisi hänessä, jos oli kerran suuttunut hänelle.

"Mmmmh", hän mutisi vilkaistessaan kelloaan, joka ei ollut vielä kovin paljoa. He olivat löytäneet vihjeen varsin äkkiä.
"Melkein tunti vielä", hän vastasi ja pohti sitten hetken, odottaisivatko he tosiaan toista etsijäryhmää kokonaisen tunnin vai ehdottaisiko hän jotain, mitä ei ollut koskaan ajatellut ehdottavansa. Hän päätyi lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon ihan vain siitä syystä, että se nyt oli oikein ja järkevää.

"Mutta voimme tietysti myös vain mennä kertomaan, että löysimme jo vihjeen", hän sanoi. Hänen elämänsä ei yleensä kulkenut niin päin, että hän meni sinne, missä Yukiko oli, mutta kai sitä joskus piti tehdä poikkeuksiakin.

"Olet varmasti oikeassa." Chou huokaisi. Shiki oli korpinkynsi. Pakkohan hänen oli olla oikeassa. Olihan hän ollut joskus Shizukan makuusalitoverikin!

"Olet ihan oikeassa! Mennään jo!" Chou sanoi Shikille innoissaan. Tyttö oli juuri lähdössä reippaasti eteenpäin, mutta pysähtyi. "Eiväthän muut pety, kun me olimme näin nopeita?" Chou ei ollut lainkaan ajatellut miltä muista ystävistä tuntuisi! Noto-senpai ainakin otti kaikki pettymykset niin raskaasti. Nytkin Noto-senpailla ja Shikillä oli ollut se hirveä riita... Ja nyt Chou vei Noto-senpain etsimisen riemun! Eihän tämä ollut lainkaan reilua. Tunti olisi kyllä pitkä aika odottaa... etenkin kun Chou halusi kovasti löytää aarteen. Ja piknikhetki tulisi nopeammin jos he vain etsisivät aarteen heti!
"Mitä luulet, kannattaako meidän mennä jo?" Chou sanoi kallistaen päätään.

Chou ojensi lapun kohti Shikiä.
"Pidä sinä huolta tästä. Minä saatan hukata tämän..." Chou tiesi, että olisi hyvin mahdollista, että hän kaatuisi ja sinne menisi vihje. Shikillä se olisi turvassa. Ihan varmasti.

Kun Chou ei enää katsonut häneen päin vaan oli lähdössä kävelemään takaisin kohti koulurakennusta, Izumi salli itsensä päästää pienen huokauksen. Se oli tietysti ollut hänen oma ehdotuksensa, mutta… kai hän silti sai vähän katua sitä? Siinä samassa Chou kuitenkin pysähtyi kuin seinään ja kysyi, olisivatko muut pettyneitä, kun he olivat olleet niin nopeita ja kannattaisiko heidän mennä sittenkään vielä etsimään näitä. Hetken Izumi mietti, halusiko Chou sittenkin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan kahdestaan vai… vai meinasiko tämä tosissaan, että muut pettyisivät, kun he olivat olleet niin nopeita. Hän jotenkin halusi uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta toisaalta Choun tuntien jälkimmäinen oli luultavasti enemmän totta. Siitä huolimatta hän harkitsi hetken ehdottaa, että he eivät menisikään etsimään vielä Satoun sisaruksia ja Notoa.

”Ihan miten vain”, Izumi päätyi lopulta vastaamaan oikein miehisen päättäväisesti. Olisi kuitenkin parempi antaa Choun tehdä valinta itse kuin tehdä se tämän puolesta, sillä Chou todennäköisesti tekisi ihan mitä vain mitä hän sanoisi. ”En kyllä usko, että he pettyisivät kauheasti”, hän kuitenkin vielä lisäsi totuudenmukaisesti, sillä tuntui hieman epäreilulta antaa Choun olettaa, että toiset oikeasti olisivat pettyneitä. Hänestä tuntui, että ainakaan Shizukaa ei kauheasti aarteen etsiminen kiinnostanut ja vielä vähemmän Notoa. Satou-senpaista ei tietenkään voinut aina mennä takuuseen. Tämä tuntui olevan mukana aina ihan missä vain, kunhan sai jotain tekemistä.

”Aaa.. Okei…” Izumi vastasi Choun ojentaessa vihjelappua ja otti sen vastaan yrittäen taitella sen mahdollisimman siististi housujensa taskuun. Olisi noloa hukata se. Etenkin, jos se oli hänellä säilytettävänä siksi, että Chou pelkäsi hukkaavansa sen.

”Joten… Haluatko mennä etsimään heidät vai…?” Izumi jätti lauseen lopun leijumaan ilmaan ilman päätöstä, sillä ei oikein tiennyt, mitä olisi esittänyt vaihtoehtona. Vai mennä pitämään piknikiä kahdestaan? Vai mennä järveen hakemaan aarre? Vai seistä tässä tyhmästi, kunnes muut tulisivat etsimään heitä?

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine