Tylypahka AM

Klaus oli niin komea kun nauroi... Niin nuorekas ja niin... vetävä. Ja varmasti hänellä oli kuppa ja kuus muuta, kun Klausin naistarinat tiesivät kaikki. Mutta jos ihan hetken nauttisi silmäruuasta. Mustikkashotti oli hyvää ja turvallinen valinta, se ei ainakaan aiheuttanut oksennusrefleksiä. Oliskin noloa jos oksentaisi Klausin päälle.

Aurelia otti shottilasinsa yllättävän tasapainoisesti, ja jopa kilisti Klausin kanssa. Eikä edes läikyttänyt! Sisäinen Aurelia hurrasi mielessään ja hymyili vain Klausille aurinkoisesti. "Otetaan viikonlopulle... ja sen loppumattomuudelle. Jos ei mene nukkumaan, viikonloppu ei lopu! Jatkot kuulostaa hyvältä..." Aurelia julisti, ja joi mustikkashotin kerralla.

Tämä oli virhe, krapula voi olla aika hieno huomenna...

Klaus nauroi Aurelian kilistykselle, mutta kilisti kuitenkin shottilasiaan vasten Aurelian lasia ennen kuin vetäisi juoman alas ykkösellä. Hän oli melko varma, että Aurelian viikonloppu tulisi loppumaan hyvinkin pian, kun tämä sammuisia ja olisi sen jälkeen huomisen pahassa krapulassa. Mutta hän ei sanonut sitä tietenkään ääneen, sillä sellainen olisi ollut epäkohteliasta. Hän oli melko varma, että Aurelian jatkot olisivat pian Nukkumatin kanssa.

Shotti oli niin makea, että Klaus irvisti kopauttaessaan pienen lasin takaisin baaritiskiä vasten. Ei sopinut yhtään oluen perään. Mutta tulipahan juotua, eikä edes omaan laskuun!

“No niin, miten olisi sitten ne jatkot?” Klaus kysyi Aureliankin saatua juotua oman shottinsa, ja liukui alas baarijakkaralta. Hän halusi oikeastaan päästä lähtemään baarista ennen kuin Aurelia sammuisi, jotta hän ei joutuisi raahaamaan tiedotonta naista koko matkaa takaisin koululle. Sehän näyttäisikin hänen kannaltaan todella huonolta.

Aurelia katsoi Klausin ilmettä tuon juodessa ja nauroi. "Ei se voinut olla NOIN pahaa, se ei ollut mitään tequilaa!" Aurelia nauroi ihmetteli miksi tuo nousi. Ai jatkot? Sun huoneessa? Okei, loistavaa.

"Jatkot kuulostaa hyvältä, mennäänkö meille... vai teille?" Aurelia virnuili valloittavasti, sensuuri oli kärsinyt jo matkalla aika pahasti. Hups. Nyt jos hän nousee, niin Klaus voi ottaa kopin, eikö vain? Lattia näytti kovin kaukaiselta, varsinkin jos jalassa on korkokengät. Aurelia laskeutui tuolilta harvinaisen onnistuneesti, tosin horjahtaen ja ottaen jälleen Klausista kiinni.

"Oho, lattia olikin epätasaisempi mitä muistin" Aurelia ihmetteli ja katsoi Klausia, pitäen tuon käsivarresta kiinni.

Klaus otti Aureliasta kopin, kun tämä melkein kaatui baarijakkaralta alas laskeutuessaan. Hän naurahti naisen todetessa, että lattia oli epätasaisempi kuin mitä tämä muisti. Se tietysti ei ollut täysin valetta Sianpäässä, sillä siinä baarissa ei kyllä ollut yhtä ainuttakaan täysin tasaista pintaa.

“Onneksi meidän ei tarvitse päättää sitä vielä, koska meillä on sama suunta!” hän totesi Aurelian kysymykseen siitä, kumman luo mentäisiin. Hän oli melko varma, että olivat menossa Aurelian huoneeseen ja hän peittelisi Aurelian sinne ihan yksin. Mikä ei olisi edes vaikeaa, koska rehellisesti sanoen hänellä ei ollut mitään kiinnostusta naisiin, jotka hädin tuskin pysyivät edes pystyssä. Sitä paitsi, oli hänelläkin sentään joku moraali.

Klaus otti naulakosta Aurelian viitan ja auttoi parhaansa mukaan sen naisen päälle (jos siis Aurelialla oli sellainen ja jos tämä oli riisunut sen, en enää muista, kun pelin aloittamisesta on niin kauan) ennen kuin puki itse oman viittansa päälleen ja ojensi taas käsivartensa naiselle.

“Mennäänkö?”

Ei luoja, lattia huojui ihan urakalla. Aurelia veti syvään henkeä ja kasaili itseään, kyllä tämä tästä. Hän ei kaadu, hän ei oksenna ja kävelee tyylikkäästi kohti koulua. Hymy kuitenkin tuli Aurelle herkästi, varsinkin kun katsoi Klausia.

"Sinähän sen sanoit" Aurelia naurahti ja mietti. Olikohan tämä fiksua... Tiesi olevansa humalassa, eikä Klaus kuitenkaan halunnut mitään. Tai halusi, kaikilta muilta paitsi häneltä. Yhtäkkiä viitta olikin jo Aurelian päällä ja Klaus tarjosi käsivarttaan. Ei tässä ehtinyt edes surkutteleen.

"Mennään vain, ulkona on varmasti tasaisempi maasto" Hän totesi ja tarttui Klausin käsivarteen.

Klaus irvisti mielessään, kun Aurelia veti syvään henkeä sen näköisenä, että saattaisi oksentaa kohta. Ei hänen kengilleen, pliis. Ulkoisesti hän yritti kuitenkin pitää ilmeensä neutraalina. Aurelian todetessa, että ulkona olisi varmasti tasaisempi maasto, hän nauroi.

“Varmasti”, mies totesi, vaikka olikin melko varma, että Aurelia ei seuraavana päivänä enää muistaisi, oliko maasto sitten tasaisempi vai ei. Itse asiassa hänestä tuntui, että oli ihan sama miten tasaista maasto olisi, Aurelia tuskin pysyisi korkokengillään pystyssä kovin pitkälle.

Joka tapauksessa hän laski vapaan kätensä vielä Aurelian kädelle, joka piteli hänen toista käsivarttaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Että hän saisi kopin sitten, kun tämä päättäisi vajota maahan. Ja niin hän suuntasi Aurelia käsivarressaan ulos Sianpäästä ja hiljaiseen lumisateeseen, joka oli alkanut heidän sisällä ollessaan.

((Jaaaa tämä oli varmaan viimeinen viestini tähän. :D Nämä varmaan selvisivät tavalla tai toisella koululle ja Aurelia on peitelty nätisti sänkyyn. <3))

Aurelia käveli Klausin vieressä, tukeutuen tuohon. "Tiedätkö... olen hyvä kävelemään korkokengillä, kun voin tehdä sitä humalassa... Mutta joka kerta mä mietin että miksi" Tyttö puhui lähinnä itsekseen, ja hengitti syvään raikasta ilmaa.

Klausiin nojaten, Aurelia käveli turvallisesti koululle, päätyen peitellyksi sänkyynsä yksin.

Seuraavana päivänä, krapula oli oikein kiva.

((Samaten, en tiennyt mitä tähän enää vastata. Mut jee, toinen peli mikä saatiin valmiiksi!))

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka ja valmis ketju lukitettu. -Caine