Tylypahka AM

Elliot yritti vedota siihen, ettei ollut koskaan aiemmin käyttänyt kynttilöitä ja oikein pisti kätensäkin puuskaan. Lazlo ei tosin ollut varma siitä, että johtuiko kyseinen ele siitä, että toisella oli vain kauluspaita päällä vai yrittikö Elliot nyt olla vaikeasti taivuteltavissa oleva.

”Noh, et olekaan ennen ennustanut mun kanssa”, Lazlo liversi ja hymyili Elliotille niin kauniisti kuin vain taisi ja osasi. Sitä paitsi kuka nyt missään vanhoissa tottumuksissa haluaisi pidättäytyä, jos voisi kokeilla jotain uutta ja ehkä vielä paremmin onnistuvaa. Etenkin, jos siihen lukeutui uusi poikaystävä.

Tämä ei kuitenkaan tainnut uppoa Elliotiin, joka ehdotti kynttilöiden unohtamista ja ulkovaloa. Okei. Kai sitä oli sitten pakko edes harkita. Lazlo yritti miettiä, että miten verhoista tuleva valo edes yltäisi toimituksen lattiaan asti tai että mitä verhoa edes kannattaisi raottaa. Hyvässä lykyssä valoa tulisi joko aivan liikaa tai ihan liian vähän puhumattakaan siitä, ettei tuota luonnollista valoa voisi hyvinkään kohdistaa juuri teekuppien lähettyville.

”En oikein tiedä”, Lazlo totesi hetken päästä ja hymyili poikaystävälleen.
”Kynttilät voisivat olla paljon tunnelmallisemmat ja oikeasti edistäisivät sitä, että tulkintamme ovat totuudenmukaiset. Ei meidän tietty tarvitse ihan kaikkia sytyttää, mutta parista kolmestakin on hyötyä”, hän lisäsi ja yritti astella vetoavasti salaisen Elliotinsa luo. Joskin välimatkaa olikin jo alkujaan vain vähäsen.

”Ja voin minäkin hakea jostain jonkun alustan, jolle asettaa kynttilät ja olla siten tahrimatta sun työpöytää”, Lazlo ehdotti. Lähtemisen sijaan hän kuitenkin nojautui vähän lähemmäs Elliotia ja hieman kiusoittelevalla sävyllä kuiskasi kysymyksen: ”Vaai pelkäätkö, mitä teelehdet kertovat suhteestamme?”

Lazlo oli ihan oikeassa siinä, ettei Elliot ollut koskaan aiemmin ennustanut tämän kanssa, mutta oliko sen silti pakko olla näin kamalan työlästä? Uskoiko Lazlo oikeasti, että ennustukset toimisivat jotenkin paremmin, jos ne tekisi kynttilänvalossa? Uskoiko Lazlo, että ennustukset toimivat ylipäätään? Nämä olivat kuitenkin ehkä hieman epäkohteliaita asioita kysyttäväksi suoraan, joten Elliot piti mölyt mahassaan.

Elliotin onneksi Lazlo näytti jopa ihan tosissaan harkitsevan Elliotin ideaa kynttilöiden unohtamisesta ja verhojen raottamisesta, mutta lopulta tämä ei kuitenkaan näyttänyt oikein lämpenevän ajatukselle. Sen sijaan tämä otti muutaman askeleen lähemmäs ja yritti vedota häneen, jotta saisi edes muutaman kynttilän, koska se kuulemma auttaisi tulkintojen totuudenmukaisuudessa. Missä ulottuvuudessa ennustustulkinnat ikinä olivat mitenkään totuudenmukaisia?!

Elliot piti kätensä edelleen puuskassa kuin yritti pitää myös päänsä, mutta oikeasti hän oli valmis kompromissiin, kun Lazlo ehdotti voivansa itse hakea alustat.

“No… hyvä on. Pari kynttilää, jos sinä tiedät, mistä löytyy niille kynttilänjalat”, hän lopulta myöntyi ja oli luovuttamisen eleenä jo ottamassa käsiään pois puuskasta, kun Lazlo nojautuikin lähemmäs ja kuiskasi melko tutun kuuloisen lauseen. Jotenkin se kuulosti kuitenkin Lazlon sanomana hyvin erilaiselta kuin Jayn sanomana. Elliotin kasvoille nousi hento puna.

“En pelkää”, hän kiisti hieman närkstyneenä, “sitä paitsi, ei kai meidän pitänyt ennustaa mistään… mistään suhteesta.” Ei kai Lazlo kuvitellut, että hän kirjoittisi jonkun ennustuksen läksynsä heidän suhteestaan? Professori Zainille? Ei ikinä!

“Ja… teekin on varmasti jo ihan kylmää”, hän vielä lisäsi, vaikkei tiennyt, miten se liittyi mihinkään.

Lazlo ei voinut olla virnistämättä, kun Elliot oli sitä mieltä, etteivät he ennustaisi suhteestaan. Eikö tämä ollut juuri sen kaiken ydin? Tutkailla yhdessä salaa, mitä tulevaisuus lupaa suhteellemme. Awws. Mukava lisä, kun samalla saa myös koulutehtävät tehdyksi.

”No se väistämättä vaikuttaa ennustustulokseen, koska ööö ollaan yhdessä”, Lazlo kuiskaisi ja katseli salaista seurustelukumppaniaan lähietäisyydeltä. Maininta teen kylmyydestä sai tämän nuorikon katseen ensiksi kääntymään pään mukana teekuppien suuntaan, kunnes Lazlo ymmärsi, mitä Elliot olit tarkoittanut.

Sievästi Lazlo kääntyi takaisin makuusalitoverinsa puoleen ja yritti laskea kätensä tämän olkapäille. ”Niin, mutta en ole ihan varma siitä villapaidasta vielä”, hän lisäsi hymyillen yrittäen näin estää Elliotin aikomukset pukea villapaita päälle. Sitä paitsi… kynttilän valossa saattaa tulla lämmin, jos on joku paksu vaate yllä ja… nyt kun asiaa ajatteli, niin kynttilän valossa ennustaminen oli ehkä paras idea ikinä, minkä Lazlo oli keksinyt.

”Etkä sinä sitä vielä tarvitse.” Teen kuumudella ja kylmyydellä ei kuitenkaan ollut suuresti Lazlon mielestä mitään väliä, sillä joka tapauksessa hänen pitäisi vielä kipaista näyttämövarastossa ja hakea sieltä ne kynttilänjalat. Jos tee olisi nyt vielä kuumaa, niin se olisi jo aivan varmasti jäätynyt sinä aikana, kun hän palaisi – vaikka matkaa tosin ei ollut ihan niin paljon.

Elliot katsoi Lazloa kulmat kurtussa tämän väittäessä, että heidän… yhdessäolonsa jotenkin vaikuttaisi ennustustuloksiin. Miten?! Tai siis… eihän ennustustuloksiin vaikuttanut mikään muu kuin ehkä sattuma. Jos sitäkään pystyi sanomaan vaikuttamiseksi. Itse asiassa yleensä eniten vaikutti varmaan Elliot itse, koska hän keksi ne jutut.

“..ai?” Elliot tyytyi kuitenkin vain toteamaan hieman tyhmästi, jotta ei sanoisi ääneen, mitä oikeasti ennustamisesta ajatteli.

Lazlon laskiessa kätensä hänen olkapäilleen ja sanoesaan, ettei ollut ihan varma siitä villapaidasta, Elliot ei pysynyt enää yhtään mukana tämän järjenjuoksussa. Mikä villapaita? Mitä siitä? Hän tuijotti Lazloa silmiin ilme kertoen, ettei hän ehkä ihan tajunnut, mitä tämä selitti.

“…no… luulen, ettei se ole vielä kuivunutkaan”, Elliot totesi hitaasti vilkaisten tuolin selkänojalle ripustamaansa villapaitaa. Hän ei myöskään ihan tajunnut, miten se liittyi varsinaisesti. Ja mitä tarkoitti ‘etkä sinä sitä vielä tarvitse’?! Oliko sen tarkoitus jatkua esimerkiksi ‘etkä kohta tarvitse tuota kauluspaitaakaan’?

“Ja… ja… puhuin siis teestä. Tee on kylmää”, hän vielä lisäsi tarkkaillen Lazlon kasvoja kuin etsien niistä jotain merkkiä siitä, että tämä oli tarkoittanut villapaitakommentillaan jotakin… enemmän.

((Lol, tuli vähän virheitä, niin jouduin vähän muokkaileen. :´´D Olisi kannattanut kerrata alkupeliä taas.))

Elliotin ilme viesti onneksi siitä, ettei tämä ollut vielä ajatellutkaan villapaidan pukemista, sekä pojan seuraavat sanat vahvistivat tätä mielikuvaa. Samalla vahvistui Lazlon huulille kohoava virne. Hänellä oli kyllä niin ihana poikaystävä. Lazlo yritti vielä hieman hieroa Elliotin olkapäätä, vaikka nyt eleen tarkoitus oli jo toinen. Ei tarvinnut enää huolehtia siitä, että salainen poikaystävä irrottautuisi otteesta ja kiskaisi villapaitaa takaisin päälle.

”Ja… ja… puhuin siis teestä. Tee on kylmää”, Elliot yritti tarkentaa. Lazlo hymyili vastaten myös toiseen katseeseen: ”Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit.” Jostain syystä tämä tilanne kuitenkin alkoi entistä enemmän hymyilyttämään, eikä Lazlo sitten enää voinut sille mitään.
”Kai tiedät, että ole tosi söpö”, hän lopulta vielä kuiskasi. Yritettyään ensin vielä vähän silitellä toisen olkaa laski hän sitten kätensä olalta.

”Selviätkö yksin, jos lähden hakemaan ne kynttilänjalat?” Lazlo kysyi vähän vakavammalla äänensävyllä, sillä asia oli varsin vakava. Jättää salainen poikaystävä koulun lehden toimitukseen. Sinnehän periaatteessa voisi kuka vain tulla sytyttelemään kynttilät sillä aikaa, kun hän itse olisi vielä matkalla. Pahin tietenkin olisi kuitenkin se, jos Elliotille tulisi liian kova ikävä. Tosin… se saattoi olla vain toiveajattelua – joskin aika kiehtovaa sellaista.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

Elliot punastui vielä lisää Lazlon kuiskatessa hänen olevan söpö. Hänestä tuntui siltä kuin hänen korvalehtensäkin olisivat olleet tulessa. Hänkö söpö? Oliko Lazlo koskaan katsonut peiliin? Hänen olkapäitään silittelevät kädet tuntuivat kuitenkin hyvältä, joten hän laski kätensä alas rinnaltaan ja kietoi ne Lazlon ympäri vetäen tätä vähän lähemmäs. Näin hän sai myös ovelasti piilotettua punertavat kasvonsa kumartumalla hiukan eteenpäin ja painamalla poskensa vasten poikaystävänsä poskea. "Sinäpä", hän kuitenkin kuiskasi Lazlon korvaan, kun hänen huulensa olivat sopivasti sitä lähellä.

Sitten Lazlo kuitenkin hetken päästä laski kätensä alas ja hetki oli ohi. Elliotkin irrotti oteensa ja vetäytyi hiukan kauemmas yrittäen tahdonvoimalla saada kasvojensa värin palaamaan edes jotenkin normaaliksi. Ehkä hän voisi sanoa, että huoneessa oli vain liian kuuma. Mikä tosin ei ollut yhtään totta, koska koulu kuulemma vähensi lämmityskuluissa joululomalla ja koululehden toimitus ei taatusti kuulunut parhaiten lämmitettyihin tiloihin lukuvuoden aikanakaan.

Elliot ei voinut kuitenkaan olla naurahtamatta hiukan Lazlon kysyessä, pärjäisikö hän yksin sen aikaa, kun tämä hakisi kynttilänjalat. Miksi hän ei selviäisi? Tai mitä ylipäätään toimituksessa voisi tapahtua?

"Pelkäätkö, että ehdin kuolla sillä välin janoon?" hän kysyi Lazlolta vähän huvittuneena, mutta hymyili sitten vähän rohkaisevammin.

"Mene vain hakemaan, minä voin sillä aikaa...", Elliot aloitti silmäillen ympäri toimitusta, kunnes hänen katseensa osui teekuppeihin, "...lämmittää teen uudestaan."

//XD okei. nyt tuntuu oudolta jatkaa jotain elliotlazloa siltä ajalta, kun oltiin salaa yhdessä, kun lazlo on jo ihastunut johonkin toiseen… :D eli ero ei ollut riittävä tuomaan outouden tunnetta — tarvittiin uus ihastus. xD


”Pelkäätkö, että ehdin kuolla sillä välin janoon?” Elliot kysyi, mutta hymyili kuitenkin. Lazlo vastasi hymyyn ja pohdiskeli, että mitäköhän oikeastaan pelkäsi. Jos pelkäsi? Että salainen poikaystävä kuolisi janoon? — Ei, ei oikeastaan. Että joku tulisi ja veisi hänet pois sillä välin? — Ehkä. Että Elliot pakahtuisi kaipuusta? — Ehkä. Että tämä polttaisi itsensä teellä? — Mahdollisesti.

”Ehen”, Lazlo vastasi ja koitti vielä lyhyesti suudella poikaystäväänsä, jottei tämä varmasti kuolisi rakkauden janoon. Varsinainen nestehukka ei ainakaan tämän pojan mieleen tullutkaan.
”Noin, nyt sinun pitäisi selvitä”, hän vielä kuiskasi.

Elliot sitten taas muistutti Lazlon kynttilänjalkahakuaikeista, mikä oli ihan hyvä muistutus. Toinen aikoi sillä välin taas keittää teevettä, joten Lazlon ainakin pitäisi olla nopea. Ehtiä takaisin ennen kuin tee oli ehditty hauduttaa oikeaoppisesti, muutoin kynttilöiden tuominen oli vähän epärationaalista.
”Joo. Tee niin, ja yritä olla polttamatta itseäsi, vaikken ole läsnä”, Lazlo kujersi ja lisäsi, ”ethän myös avaa ovea kenellekään tuntemattomalle.” Tämän sanottuaan hän vihdoin yritti lähteä koululehden toimituksesta, vaikka se tekikin vähän vaikeaa. Elliotin tuntien tämä kuitenkin osasi odottaa ja pysyä toimituksessa, joten mitään pelättävää ei varmasti ehtinyt tapahtumaan. Toivottavasti. Kunhan sitä vain itse löytäisi ne kynttilänjalat heti kätevästi.

//jaa kiitos pelistä. olihan tämä vain yli kahden vuoden peli xD

Elliot naurahti ja hymyili Lazlon huulia vastan, kun tämä suuteli häntä vielä kerran. Hänen kätensä löysivät uudestaan poikaystävän vyötärölle, johon ne sopivat niin hyvin. Jos hän olisi saanut valita, hän ei olisi varmaan koskaan päästänyt irti.

“Minä yritän”, poika kuitenkin virnisti joutuen lopulta irrottamaan otteensa Lazlosta, kun tämä kuiskasi, että nyt hänen pitäisi selvitä. Eiköhän hän kyllä selviäisi. Kunhan Lazlo vain löytäisi takaisin… Olisi ikävä joutua lähteä etsimään tätä, kun hän ei ollu edes varma, mistä tämä oikein aikoi niitä kynttilänjalkoja tarkalleen hakea.

“Yritän, yritän. En tee samaa virhettä kahdesti!” Elliot totesi varsin optimistisesti Lazlon varoittaessa häntä polttamasta itseään. Seuraava varoitus sen sijaan kirvoitti hänestä naurahduksen.

“Kyllä, kyllä, äiti”, hän vastasi vitsailevaan sävyyn alkaen taas täyttää teepannua vedellä, “äläkä sinä eksy matkalla!” Ja niin Lazlo pääsi lopulta lähtemään kynttilänjalkametsälle, ja Elliot puolestaan aloittamaan teenkeiton alusta. Tällä kertaa pyrkien kiinnittämään vähän enemmän huomiota siihen, mitä oli tekemässä. Tietysti se oli helpompaakin, kun Lazlo ei ollut paikalla… viemässä hänen huomiotaan.

//Jeeee, loppuuuu. xD Minunkin osaltani. Oli kaunista xD Kiitos pelistä!//

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine