Tylypahka AM

Johnny nyökäytti päätään. “Ymmärrätte ehkä, miksi toivon salaisuuteni pysyvän salassa”, Johnny lausahti hieman kysyvään sävyyn siirtyen sitten jälleen omalle paikalleen pöydän ääreen. Poika asetti lautasliinan jälleen syliinsä, jatkaen sitten keskenjääneen ateriansa syömistä.

“Ehkä ymmärrätte myös, miksi en toivo unhoituttamista. Jos veisitte väärän muiston...”, hän hymähti hetken salaattiaan syötyään. “Salaisuutenne on turvassa kanssani, kukaan ei saa sitä kuulla minulta”, Johnny lupasi vielä, vieden jälleen haarukallisen ruokaa suuhunsa.

Aurelia selasi kirjaa hämmentyneenä edelleen, oli kyllä kuullut tapauksesta jotain. Ainakin äiti oli opettanut Johnnyn perheen sukupuuta jonkin verran, joten ei nyt ihan ummikkona ole. Aurelia nyökkäsi ja katsoi Johnnyä. "Ymmärrän kyllä..." Aurelia sanoi hitaasti, ruoka oli jo unohtunut tämän uutisen johdosta.

Aurelialla oli kuitenkin edelleen pieni pelko siitä, että oma salaisuutensa tulisi ilmi. Toisaalta, ei tämä Johnnynkään juttu mikään läpihuuto ole. Vaarallista tämäkin. "Okei, en unhoituta sua... " Tyttö hymyili Johnnylle. "Mäkin pidän sun salaisuuden, ei tämmöistä voi vain kertoa kenellekään" Aurelia jatkoi.

"Joten, ollaan molemmat hiljaa toistemme asioista... ja olen pahoillani että olet joutunut tänne" Aurelialla oli hieman surullinen ilme, onhan se nyt kamalaa kun toinen on joutunut maanpakoon.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka -Caine