Tylypahka AM

"Ai minun fanikerholleni?" Nagi toisti ja naurahti. "En usko, että minulla on sellaista... vielä!"
Nagi virnisti hivenen tuijotellessaan kattoon. Hän oli saanut odotettua enemmän hyvää huomiota uudessa koulussa. Koska Nagi oli kasvanut ympäristössä, jossa isoäiti harvoin edes huomioi häntä, Nagi kerjäsi kiitoksia ja ihmisten ihailevia katseita kuin pikkulapsi. Hän nautti siitä, että sai ihmiset katsomaan suuntaansa, minkä vuoksi Nagi oli myös huispauksessa erittäin kilpailuhenkinen. Hän halusi olla paras ja herättää ihailua. Muiden kehut saivat hänet jatkuvasti yrittämään enemmän. Ja jos odotti kehuja, niitä piti osata antaa myös muille. Useimmat pitivät Nagista juuri siksi, että hän huomioi myös muut, vaikka tavoittelikin etupäässä huomiota itselleen.

"Teillä näyttää olevan sen yhden hengen fanikerhosi kanssa tosi läheiset välit", Nagi huomautti Haroldille. "Missä sinä oikein olet tutustunut Mariaan? Mistä noita toimivia parisuhteita oikein löytää?"
Nagin äänensävy oli kepeä, ja kuka tahansa Nagin tunteva tiesi, ettei poika kysynyt vinkkejä tosissaan. Nagi oli tunnemaailman irtolainen, joka paloi halusta miellyttää kaikkia, muttei ketään erityisesti. Hän oli puheväleissä kaikkien koulussa tapaamiensa tyttöjen kanssa, mutta ei ollut jutellut yhdenkään kanssa mistään järin syvällisestä. Tyttöjä piti kehua vaatteista, meikeistä, hiuksista, mistä hyvänsä. Siten heidät sai usein puolelleen ja hymyilemään valloittavasti. Sama päti yleensä poikiinkin, sillä kukapa ei olisi pitänyt kehuista. Kun kehuttiin, tuntui siltä, että oli onnistunut jossain. Vaikka useimmat eivät halunneet myöntää kehujen vaikutusta, oli totta, että muilta saatu palaute rakensi käsitystä minästä. "Tässä minä olen hyvä" oli lause, jota kehutut päätyivät toistamaan itselleen. Oli samaan aikaan ihanaa että pelottavaa, että niinkin pienet hyvät sanat rakensivat monen käsityksiä minuudesta.

Koska Harold oli yksi Nagin lähimmistä tutuista koulussa, Nagi tietenkin halusi saada kehuja myös tältä. Suurin osa Haroldin kehuista taisi kuitenkin mennä tyttöystävä Maria Weatherfieldille, jota Nagikin piti valloittavana persoonana. Maria oli kuitenkin ehdottomasti iskemisyritysten ulkopuolella, koska Nagi halusi säilyttää hyvät välit Haroldiin. Vaikka Nagi leikittelikin yleensä myös flirttailemalla varatuille tytöille, Mariaan Nagin ei pitänyt kajota. Hän tiesi sen itsekin. Ja sitä paitsi: kyse oli vain ihmissuhteista, jotka parhaimmillaankin kestivät vain osan elämää. Nagi ei ymmärtänyt elämän omistamista yhdelle henkilölle, sillä jos se yksi ihminen häipyisi, mitä ihmettä hän silloin tekisi elämällään? Oli parempi laajentaa ystäväpiiriä kuin keskittyä yhteen, pitkään parisuhteeseen.
Nagi vaistosi, että tässä hänen ja Haroldin maailmankatsomus saattoi hyvinkin erota. Hän käänsi hieman päätään ja vilkaisi Haroldia.
"Teillä on varmaan Marian kanssa tulevaisuudensuunnitelmat ja kaikki laadittuna? Mitä meinasitte tehdä valmistumisen jälkeen?" Nagi kysyi. Hän virnisti hivenen. Ehkä Harold osaisi selittää hänelle, mikä pointti oli elämän sitomisessa toiseen ihmiseen.

”Siis Marialla on, ei minulla”, Harold korjasi hieman hymähtäen.
”Hän ainakin useammissa kuvitelmissaan haluaisi asua jossain maaseudulla kanssani. Meillä olisi siellä lampaita, vuohia, lehmiä, hevosia, sikoja ja mitä näitä kaikkia muita eläimiä onkaan ”, hän jatkoi virnuillen.
”Mutta minä… enpä tiedä. Ehken keskity niin paljon kaukaiseen tulevaisuuteen vaan tähän mikä on nyt ja sitten lähitulevaisuuteen”, takkutukka kertoi ja hymyili pienesti. Tosiasiassa hän ei halunnut kauheasti etukäteen suunnitella kaukaista tulevaisuutta, jos se zombiapokalypsi tulisi ja jos ei… No se olisi sitten sen ajan murhe, mutta mitä sitä nyt turhaan stressaamaan etukäteen. Olihan 10 vuotta kuitenkin 10 vuotta. Tyttöystävälleen Harold ei tietenkään ollut maininnut mitään tästä zombijutusta, sillä hän ei oikein tiennyt miten voimakkaasti tuo edes reagoisi siihen. Poika ajatteli myös olla mainitsematta siitä Nagille, sillä hän ei osannut kuvitella miten Nagi siihen suhtautuisi.

”En kyllä yhtään tiedä mitä tekisin valmistumisen jälkeen. Siihen on kyllä onneksi vielä aikaa”, Harold totesi huokaisten helpotuksesta. Jotenkin uskottiin ja vaadittiin, että hänellä olisi ainakin yksi tosi hyvä suunnitelma tulevaisuuden varalle ja että hän tietäisi mitä aineita kirjoittaisi S.U.P.E.R –tutkinnossa, mutta ensiksihän olivat ne vipit.
”Onko sinulla jo minkälaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle?” takkutukka kysyi hetken päästä Nagilta, sillä tällä oli ehkä hieman selkeämpi kuva siitä mitä voisi tehdä joskus tulevaisuudessa. Harold kun ei ihan sitä voinut hyvin miettiä, kun tiesi rajallisesta ajastaan. Jos hän ei olisi tiennyt siitä, niin ehkä sitten hänelläkin olisi yhtä huikaisevia kuvitelmia omalle tulevaisuudelleen.

”Hei, mitä sinä muuten aiot jatkaa S.U.P.E.R.:eissa?” Harold vielä tiedusteli Nagilta ehkä voisi saada vähän inspiraatiota ja vinkkejä siihen, mitä Haroldilta itse saattaisi jatkaa tulevaisuudessa. Amalielta Harold oli aiemmin jo kysynyt, mutta tyttö oli, yllätys yllätys, jatkamassa miltei kaikkia aineita ellei jopa ihan kaikkia.

"Olisinkin ollut aika huolissani siitä, jos teillä olisi ollut jo jotain oikeita tulevaisuudensuunnitelmia", Nagi naurahti. "Se olisi saanut minut tuntemaan itseni jälkeenjääneeksi. Ja sitä paitsi, minusta on parempi elää tätä päivää kuin huomista."
Nagi oli myös aikeissa lisätä jotain siitä, että asiat olivat ohikiitäviä ja muuttuvia, ja siksi niitä ei kannattanut miettiä liikaa etukäteen. Se, mitä omisti tänään, ei välttämättä pätenyt huomenna. Oli aina mahdollisuus siihen, että suunnitelmat menivät pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen. Nagi piti kuitenkin mölyt mahassaan, koska sellainen toteamus olisi helposti kuulostanut siltä kuin hän olisi ennustanut Haroldin ja Marian eroa. Sellainen käänne aiheessa olisi vienyt puheen masentavampaan suuntaan, ja Nagi halusi pitää keskustelun melko kevyenä. Vaikka Nagi olikin sitä mieltä, että myös rakkaus oli väliaikaista, hän varoi sanomasta sitä kenellekään ääneen. Jos ikäviä asioita toisti liikaa ääneen, niillä oli myös taipumus muuttua todeksi. Jos niistä pysyi vaiti, oli edes pieni mahdollisuus, että epäilyistä ei tullut totta.

"Ai minun tulevaisuudensuunnitelmani?" Nagi toisti Haroldin seuraavan kysymyksen. Hän tuijotteli hetken mietteliäästi kattoa. "No, onhan minulla paljon kaikenlaista, mitä haluaisin tehdä, mutta... en oikein tiedä. Olisi hauskaa huispata, mutta tiedän, ettei minusta ole ammattilaiseksi. Olisi hauskaa tehdä jotain taikaeläinten parissa, mutta toisaalta haluaisin tehdä jotain ihmisten kanssa ja... ääh, en tiedä."
Nagi oli ajatellut myös parantajaksi ryhtymystä kuten äitinsä, mutta hän ei ollut varma, halusiko sitä oikeasti. Nagi tiesi, että parantajan ammatissa kaikkein raskain osa oli nähdä kuolemaa, sillä ihmiselämän ohikiitävyys ahdisti häntä. Puheen vieminen parantajan urasuunnitelmiin olisi voinut taas olla yksi käännös masentavampiin aiheisiin, joten Nagi jätti sen hienovaraisesti sanomatta.

Sitten Harold vaihtoi puheenaiheen S.U.P.E.R.-kokeisiin. Nagi vilkaisi vähän epäuskoisena Haroldiin ja purskahti varoittamatta nauruun.
"Älä kysy noin vaikeita!" Nagi totesi tukahdutettuaan naurunsa pieneen virneeseen. "En osaa sanoa tulevaisuudestani mitään, ja minulla on edelleen V.I.P.-kokeet tulossa, mutta.... no joo, voisin ehkä koittaa S.U.P.E.R.:eissa ainakin loitsuja, taikaeläinten hoitoa, taikaliemiä ja muodonmuutoksia. Muista en ole vielä ihan varma. Hyvä jos selviän edes V.I.P.:eistä kunnialla.... Entä sinä? Mitä meinasit suorittaa?"

"Ai niin, ja jos valitsemme samat S.U.P.E.R.-aineet, pääsemme samoille kursseille", Nagi jatkoi hymyillen. "Vaikka en uskokaan, että kurssien valitseminen kavereiden mukaan on kauhean fiksua, minusta olisi silti hauskaa olla ensi vuonna samoilla kursseilla. Mitä mieltä olet ennustuksesta? Kannattaisikohan sitä ottaa..?"

Harold virnisti Nagin tulevaisuuden pohdinnoille ja pistäen merkille sen, että Nagi oli todellakin paremmin selvillä niistä kuin hän itse omistaan. Takkutukka kun tiesi ehkä suunnilleen ne asiat, joita hän ei mielellään tekisi tulevaisuudessa ja sitten oli vielä se zombiapokalypsi ja kaikki.
”Sinusta on kyllä enemmän ammattilaishuispaajaksi kuin minusta”, Harold vielä lisäsi virnuillen. Asialle omistautunut Nagi ainakin oli ja täten myös enemmän ammattilaisaineista kuin tupajoukkuetoveristaan.

Takkutukka oli ehkä hieman ihmeissään siitä, että kaveri alkoi nauramaan hänen kysymykselleen. Okei, se oli kyllä ehkä sellainen kysymys jota ei niinkään uskonut Haroldin suusta kuulevan, vaikka hän olikin korpinkynsi. Se että korpinkynnet olisivat niin kiinnostuneita opiskelusta ja muusta sellaista oli vain joku vanha ja älytön stereotypia, josta takkutukka ei kauheasti välittänyt. Nagi sitten vielä totesi virnistellen, ettei Haroldin pitäisi kysyä niin vaikeita, johon Harold reagoi yrityksellä pörröttää toisen hiuksia.
Harold kuunteli kaverinsa suunnitelmia ja nyökki hieman.
”Loitsuja ainakin ja muodonmuutoksia, muista en vielä ihan varmaksi voi sanoa. Pitää katsoa, että mitä niistä V.I.P.:eistä tulee. Luulen kyllä, että jatkan myös liemiä”, takkutukka yritti parhaansa mukaan pohtia ääneen omia jatkosuunnitelmiaan.

”Hyvä pointti!” Harold virnisteli Nagin huomautukselle siitä, että jos he jatkaisivat samoja aineita, he myös pääsisivät samoille kursseille.
”Ei se varmaan niin fiksua kyllä ole ja eikö siitä varoiteltu jo ’ei kannata aina mennä niin kuin kaveri haluaa’, mutta mitä sille voi jos aikoo jatkaa samoja aineita kuin oma kaverikin”, hän jatkoi ja hymyili vinosti.

”Ennustus, ennustus... Se ei ihan ole minun makuuni toki se on parempi kuin numerologia, mutta en varmaan jatka sitä enää V.I.P.:ien jälkeen”, Harold pohti ääneen.
”Ja numerologiaa en ole missään nimessä jatkamassa, sillä olen siinä jo ihan surkea. En kyllä usko, että professori Cheshire kuitenkaan niin paljon V.I.P. –kokeiden arvosanoja katsoo, mutta numerologiaa – ei kiitos. Jos siis huomaat syksyllä muiden korpinkynsien karttavan minua parin mailin säteellä, niin se johtuu numerologian arvosanasta.” Poika virnisti vielä Nagille, mutta oli puhunut aikalailla totta numerologiasta ja mahdollisesta kohtalostaan.

Nagi virnisti Haroldille, kun tämä pörrötti hänen hiuksiaan. Juttelu tulevaisuudesta alkoi olla jo sen verran vakava aihe, että Nagi oli tyytyväinen kun aihe saatiin pysymään sopivan kevyenä. Haroldin kanssa pystyi sentään vitsailemaan aiheesta. Vakavien aiheiden puhuminen Korpinkynnen oleskeluhuoneessa oli tavallista, mutta Nagi itse oli sitä mieltä, että pohdinnat otettiin välillä liiankin tosissaan. Hän oli ajatellut usein tulevaisuutta, ihmisluontoa ja maailmanrauhaa, mutta liian pitkälle ajateltuina sellaiset asiat tuppasivat muuttumaan ahdistaviksi. Tulevaisuuteen, ihmisyyteen ja maailman kaoottiseen tilanteeseen ei ollut yksiselitteistä ja helppoa ratkaisua, ajatteli niitä kuinka paljon hyvänsä – ja Nagin mielestä oli Korpinkynneltä vaadittavaa älykkyyttä pitää sellaiset aiheet sopivan pinnallisina. Piti vain tietää, milloin luovuttaa, sillä jotkin asiat eivät muuttuneet ajatuksen voimalla paremmiksi. Jos maailman epävarmoja muuttujia ajatteli liian syvällisesti, saattoi masentua, eikä Nagia huvittanut masentua sellaisten asioiden takia. Hän masentui mieluummin hävityn huispausmestaruuden tai tytöiltä saatujen rukkasten takia, koska niille sentään pystyi pieni ihminen tekemään jotain.

Nagi vähän yllättyi, kun Harold kertoi olevansa surkea numerologiassa. Hän oli kuvitellut, että Haroldilla oli numerologiaan vaadittavaa matemaattisuutta, mutta ilmeisesti hän ei vielä tuntenut Haroldia riittävän hyvin. Eikä Nagi voinut itsekään myöntää olevansa kovin matemaattinen, sillä hän oli hylännyt numerologian opinnot jo heti kättelyssä ja keskittynyt opiskelemaan taikaolentojen hoitoa ja ennustusta.
"Ai, en tiennyt, että numerologia ottaa sinulla noin koville", Nagi totesi ajatuksensa ääneen ja piti kasvoillaan pienen virneen. "Mutten myöskään ihan rehellisesti sanottuna usko, että professori Cheshire on kauhean tarkka arvosanoistaan. Miksi olet opiskellut numerologiaa, jos se tuottaa sinulle noin paljon vaikeuksia?"

”Hyvä vain, ettei se ole jo yleinen puheenaihe”, Harold kommentoi hieman virnistäen Nagille, kun tämä kertoi, ettei tiennyt numerologian vaikeuksista. Okei, takkutukka ei harrastanut ihan kaikille omien heikkouksien kertomista. Suurin osa Haroldin kavereista kyllä jo tiesi hänen suhteestaan numerologiaan tai ainakin ne kaverit, jotka myös opiskelivat sitä. Muillehan oli hieman haastavampaa valittaa siitä etenkin, jos he eivät koskaan ole käyneet professori Cheshiren pitämillä tunneilla.

Nagi kuulosti hieman liian aikuismaiselta Haroldin mielestä, kun kysyi miksi Harold oli opiskellut numerologiaa, jos se tuotti hänelle vaikeuksia. Takkutukka antoi kätensä käydä omien takkujensa läpi ennen kuin kehui kysymystä. Oikeasti poika halusi siten vain pelata lisää aikaa ja keksiä jokin hieno selitys omalle toiminnalleen, muttei hän itsekään oikein tiennyt miksei ollut jo aiemmin lopettanut sen opiskelun. Kavereiden takiako?
”Hyvä kysymys todellakin. En itsekään tiedä miksi”, Harold sitten myönsi naurahtaen. Parasta varmaan olisi vain kääntää keskustelu seuraavaksi johonkin aivan toiseen eikä ainakaan kouluun. Takkutukka katseli hieman ympärilleen oleskeluhuoneessa löytääkseen jotain, josta jatkaa keskustelua.

Pojan silmiin osuikin tyttöystävältä lainassa oleva laukku, ja hän ponnahti pystyyn.
”Tiedätkö muuten mitään laajennusloitsua?” Harold kysyi Nagilta vilkaistuaan tätä vielä olkansa yli ennen kuin syöksähti nappaamaan neulelaukun siltä sohvalta, jonne oli sen jossain vaiheessa viskonut. Hän kääntyi laukkua kädessään heiluttaen ja samalla hieman virnuillen takaisin kaverinsa puoleen.

"Laajennusloitsua?" Nagi toisti. Hän käänsi päätään suuntaan, jonne Harold oli hetki sitten hypähtänyt. Nagia hämmästytti, kuinka nopeasti Harold oli saanut itsensä ylös lattialta. Hänestä itsestään nimittäin tuntui, ettei hän liikkuisi matolta mihinkään, ei ainakaan hetkeen. Eikä ainakaan yhtä nopeasti. Lähistöllä palava takkatuli ja pehmeä sininen matto saivat Nagin tuntemaan olonsa raukeaksi, eikä hänen tehnyt mieli hypätä ylös kuin sähköiskun saanut kaniini. Toisaalta, joku olisi ehkä voinut huijata hänet salamana pystyyn väittämällä, että oleskeluhuoneessa oli sieppi, joka piti saada kiinni.

Kesti hetken, ennen kuin Nagi tajusi, minkä laajentamisesta Harold puhui. Hetken hän vain katsoi ystäväänsä, joka näytti kovin nurinkuriselta lattianrajasta katsottuna. Nagin aivot yrittivät käsittää, miksi pojan kädessä oli kirkasvärinen neulelaukku. Neulelaukku ja laajennusloitsu? Laukun laajentaminen? Mutta miksi ihmeessä laukku oli pirteänvärinen neulekassi, ja Harold heilutti sitä omistajan elkein? Pojan kasvoilla oli kuitenkin virne, joten Nagi virnisti takaisin ja arveli, että Harold luultavasti pilaili.

"Luulisin osaavani, ainakin jonkinlaisen", Nagi vastasi. Hän oli opetellut laajennusloitsun joskus, mutta sille ei ollut ollut pahemmin käyttöä viime aikoina. Nagi piti aina vain vähän tavaraa mukanaan, joten hänellä ei useimmiten ollut edes tarvetta loitsulle. Hän ei ylipäätään ymmärtänyt, miksi jonkun piti kantaa mukanaan varmuuden vuoksi kaikenlaista. Ainahan pystyi käyttämään kutsuloitsua tai hakemaan tavarat itse, jos niille tuli tarvetta.
"Haluatko että laajennan tuon laukun, mikä sinulla on kädessäsi?" Nagi kysyi ja nousi sitten hyvin laiskasti istumaan matolla. Hänen ei juurikaan tehnyt mieli nousta, mutta jos hän aikoi loitsia, se ei varmaan onnistuisi makuuasennosta.
"Kenen laukku tuo muuten edes on?" Nagi tiedusteli suorasukaisesti ja katsoi Haroldia virnistäen leveästi. Hän päätteli, ettei laukku ollut Haroldin tyyliä, joten sen oli pakko olla jonkun muun. Ja tuskin Harold sentään loukkaantuisi, jos laukku olisikin (Nagin arvauksista huolimatta) sittenkin Haroldin oma.

”Hienoa”, Harold totesi hymyillen, sillä oli hienoa että Nagi osasi laajennusloitsun – hienompaa kuin hienompi. Takkutukka otti pari askelta takaisin maton luo ennen kuin rojahti taas istumaan sille. Hän laittoi jalkansa ristiin sekä ojenteli laukkua hieman sylissään. Pirteä laukku ei ainakaan näyttänyt saaneen minkäänlaisia ulkoisia epämääräisiä kolhuja tai mitään, joten Harold oli aika tyytyväinen itsestään.

Nagin kysymys keskeytti nuoremman korpinkynnen neulelaukun kääntelyn ja tarkastelun, ja tämä katsoikin Nagiin virnistäen.
”Joo se olisi siistiä”, Harold sanoi vielä virnistäen ja ryhdistäytyi hieman.
”Jos siitä ei ole sinulle haittaa. Lupaan kyllä katsoa tarkkaan ja painaa kaiken mieleeni jopa taikasanatkin, ellet sitten yritä sanattomia”, poika jatkoi tarkoittaen kyllä viimeisen lauseen pienoiseksi vitsiksi. Harold yrittäisi kyllä parhaansa mukaan pistää loitsun mieleen, sillä eihän sitä koskaan tiennyt milloin mistäkin loitsusta voisi olla apua ja hyötyä.

Takkutukka hämääntyi hetkeksi kaverinsa kysymyksestä laukun omistajuudesta. Eikö Nagi sittenkään halunnut laajentaa laukkua?
”Se on minun?” Harold vastasi hieman kysyvästi Nagille ennen kuin vilkaisi uudestaan laukkua. No, ei se ehkä ihan näyttänyt hänen laukultaan vielä – onneksi. Tyttöystävä ei varmaan olisi kuitenkaan ihan ollut onnensa kukkuroilla, jos lainassa oleva laukku olisi muuttunut liian paljon lyhyessä ajassa. Harold ei kyllä aikonutkaan yrittää mitään muodonmuutosjuttuja laukkuun, sillä se olisi ehkä ollut vähän liian häikäilemätöntä ja jotenkin sopimatonta.

”Siis se on nyt lainassa Marialta eli se on nyt minun. En kyllä tiedä kuinka kauan minulla saa olla tämä lainassa… Mutta nyt se on minun, tämän epämääräisen ajan”, Harold selvensi. Takkutukka hymähti vielä ottaessaan neulelaukun hihnoista hyvän otteen ennen kuin tähtäsi laukun koko komeudessaan Nagin rintamusta kohti.
”Ja laajennusloitsuhan ei olisi kauhean paha niin kuin joku muodonmuutosloitsu olisi”, hän vielä jatkoi kaveriaan tsempaten, sillä olisi ollut ikävää jos hyvä laajennusloitsu menisi häneltä ihan sivusuun neulelaukun mutkikkaiden omistajuussuhteiden vuoksi.

Nagi nauroi Haroldin puheille. "Sanattomia? Olen vielä tosi huono niissä, joten voisin tehdä laukustasi vahingossa pienemmän. Haluatko ottaa riskin?"
Naurustaan huolimatta Nagi oli aavistuksen yllättynyt siitä, kun Harold vastasi laukun olevan hänen omansa. Nagi ei kuitenkaan antanut yllätyksen näkyä kasvoiltaan. Vaikka hän olikin edelleen sitä mieltä, ettei Haroldille ihan sopinut kirkkaanvärinen neulelaukku, oli ehkä parempi olla näyttämättä sitä. Sitä paitsi, Nagin pitäisi varmaan pikimmiten korjata käsitystään Haroldista, sillä pojalla näytti olevan Nagille vielä tuntematomana säilynyt yllättävä puoli. Nagi oli pitänyt Haroldia tasaisena niin lentotyyliltään kuin persoonaltaakin, mutta maailmassa ei tainnut olla ihmistä, joka olisi kaikessa kohdannut ennakkoodotukset. Aina, kun Nagi luuli ajattelevansa avoimesti, hän yllätti itsensä ajattelemassa sitä, miten muiden olisi pitänyt käyttäytyä. Tällä kertaa odotuksista poikkeaminen ei onneksi aiheuttanut harmia, vaan lähinnä pientä huvittuneisuutta, jonka Nagi yritti peittää vitsailuun. Hän ei tiennyt, kuinka Harold reagoisi, jos hän alkaisi nauraa, ettei pirteä laukku ihan sopinut Haroldin imagoon.

Lähes heti vastauksensa perään Harold kuitenkin selitti, että laukku oli lainassa tyttöystävältä. Nagi huomasi ajattelevansa, että hänen arvauksensa oli sittenkin osunut oikeaan. Ehkä Harold oli halunnut vain kiusoitella häntä sillä, että uskotteli laukun olevan alun perin oma. Nagi virnisti hieman. Hän oli tainnut mennä lankaan ja ajatellut, että Harold oli ostanut laukun itse. Oli jossain määrin huvittavaa ajatella Haroldia laukkuliikkeen kassalle värikkään neulekassin kanssa. Mutta toisaalta, jos Harold kerran käytti tyttöystävänsä laukkua, se saattoi olla hänen tyyliään. Ainakin se tuntui jollain tapaa sopivan yhteen rastojen kanssa. Nagi pudisti hiukan päätään ja hymyili ajatuksilleen.

Kun Harold heitti laukkunsa Nagille, Nagi nappasi siitä yhdellä kädellä kopin ja alkoi sitten käännellä laukkua arvioiden käsissään. Sen sijaan, että hän olisi pohtinut laukun ja Haroldin yhteensopivuutta, hänen täytyisi keskittyä laajennusloitsuun. Jos laukku oli Marialta lainassa, Maria ei varmaan pitäisi siitä, jos Nagi tuhoaisi laukun vahingossa. Poika arveli kuitenkin osaavansa laajennusloitsun melko hyvin, joten hän laski laukun eteensä ja kaivoi taikasauvan taskustaan.
"Oletko ihan, ihan sataprosenttisen varma?" Nagi kysyi Haroldilta ja vilkaisi poikaa. "Siis jos tämä on tosiaan Marialta lainassa, niin.... en tiedä suhtautuisiko hän kauhean hyvin epäonnistuneeseen laajennusloitsuun.... Vaikken tietysti ajatellut epäonnistua!"

Nagi tuntui hieman varovaiselta Haroldin mielestä, mutta takkutukka antoi sen olla ja katseli kiinnostuneena miten kaveri käänteli laukkua käsiensä varassa. Nagi myös kysyi, että oliko Harold ihan varma. Tietenkin hän oli, sillä hän ainakin oletti Nagi osaavan loitsun riittävän hyvin eikä täten sytyttäisi mitään tuleen. Muussa tapauksessa takkutukka ei ehkä olisi ollut ihan varma.

Toinen vielä jatkoi siitä miten hän ei tiennyt mitä mieltä Maria olisi epäonnistuneesta laajennusloitsusta. Ei Haroldkaan itse asiassa tiennyt, kuinka suopeasti tyttöystävä suhtautuisi epäonnistuneen loitsun tuhoamaan laukkuun. Mutta ei varmaan niin huonosti, sillä Mariallahan oli muitakin laukkuja tai niin Harold ainakin oletti, kun tyttö oli niin innoissaan kiikuttanut oman laukkunsa Haroldille lainaan. Sitä paitsi takkutukka ei ihan voinut kuvitella toisen vihastuvansa siitä, kun jonkun loitsu epäonnistuisi. 'Olisi se voinut onnistuakin ja ihan hyvä yritys tämä oli!' Harold pystyi jo kuulemaan yhden suopean - ja ehkä hyvinkin mahdollisen - vastaanoton.

”Haha”, takkutukka naurahti sille, kun Nagi ei aikonut epäonnistua, ”se nyt olisi vielä puuttunut.”
”En kyllä usko, että Maria panee niin pahakseen, jos se epäonnistuisikin... Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että yritetään epäonnistua”, Harold jatkoi pitäen pienoisen tauon.
”Ei vaan, ei hän oikeasti varmaan ota sitä niin pahalla.”

Matolla istuskellessaan ja Nagin taikasauvaa katsellessaan Harold ymmärsi, että olisi varmaan ihan järkevää tyhjentää laukku kaiken varalta ennen loitsuyritystä.
”Hei Nagi muuten! Mitä mieltä olet, pitäisikö meidän tyhjentää laukku sitä ennen?” hän vielä kysyi kaverinsa mielipidettä noustessaan polvilleen seisomaan matolla, jotta näkisi laukun hieman paremmin. Hän ei ollut ihan varma, että mitä kaikkea oli sullonnut laukkuun ja mitä oli siellä vielä tyttöystävän jäljiltä - tai siis tämän antaessa laukun lainaan.