Tylypahka AM

Miten Lucakselle saattoi olla noin helppoa mennä kenen tahansa kanssa tansseihin? Paitsi Sylvanan. Niin varmaan. Eikö poika pelännyt, että kohta hänen perässään olisi hirmuinen tyttöarmeija? Toisaalta... normaalisti pojat olivat melko otettuja tyttöarmeijoista.

Sebastiania alkoi harmittaa samointein kun Lucas alkoi käärimään pergamentteja pois. Lucas vaikutti loukkaantuneelta. Ja sitä varmaan tämä olikin. Olihan Lucas nähnyt niin kauheasti vaivaa Sebastianin eteen. Sebastian hieroi niskaansa.
"Anteeksi.. Haluan vain.. Että parini olisi sitten edes tosi hyvä. Eikä vain melkein. Ne ovat viimeiset tanssini, joten haluan nauttia niistä." Sebastian selitti. Poika toivoi kovasti, että Lucas antaisi parijutun olla kokonaan. Asia voitaisi vain... unohtaa.

Sebastian hörppäsi loput juomastaan. Pojan oli vaikea keksiä enää mitään puhuttavaa Lucaksen kanssa. Sebastian pelkäsi loukkaavansa tätä vain pahemmin.
"Mmm. Meinasitko tehdä vielä muuta täällä?" Sebastian kysyi. Ehkä Lucaksella oli muitakin hommia kuin parittaa Sebastiania tytöille. Ja ehkä pojat voisivat vaihtaa aiheen siihen. Se jos mikä olisi loistavaa.

Lucas huokaisi, kun Sebastian muuttui hieman vaivaantuneen näköiseksi hänen kerätessään pergamentteja pois. Hän yritti ottaa kasvoilleen hieman vähemmän loukkaantuneen ilmeen ja muutenkin häivyttää synkeitä ajatuksiaan. Valitettavasti Sebastian ei kuitenkaan tehnyt siitä sanoillaan ainakaan mitenkään helpompaa.

”No kuka sitten olisi tosi hyvä? Tässä koulussa on monta tyttöä, joiden kanssa sinulla voisi olla ihan kivaa! Eikö sinua kaduta, kun nämä kerran ovat viimeiset tanssiaisesi ja menet yksin?” Lucas kysyi, sillä hän ei todellakaan tajunnut Sebastianin järjenjuoksua. Kun kyseessä sentään olivat viimeiset koulutanssiaiset, niin luulisi, että sitä haluaisi koko kokemuksen pareineen kaikkineen eikä vain nyhvätä yksinään tarjoilupöydän luona. Hänen teki kovasti mieli alkaa väitellä aiheesta uudestaan, mutta hän oli jo vähän niin kuin tehnyt päätöksen jättää asian rauhaan, jos Sebastian kerran oli niin varma asiastaan.

Kun Sebastian tyhjensi kermakaljamukinsa, Lucas teki saman. Ehkä olisi aika lähteä, koska tunnelma alkoi olla ehkä hivenen kireä. Hän turhautti ja Sebastian oli selvästi vaivaantunut siitä.

”Mmmh? Kuten?” Lucas kohotti kulmakarvojaan, kun Sebastian kysyi, aikoiko hän tehdä täällä vielä jotain. Hän ei ollut aivan varma oliko täällä Kolme Luudanvartta vai Tylyaho ylipäätään, mutta oikeastaan hänellä ei ollut tänään muuta asiaa mihinkään. Hän oli tullut varta vasten auttamaan Sebastiania parinvalinnassa, kun se oli näyttänyt olevan tälle niin vaikeaa. Mutta selvästi se oli vielä vaikeampaa kuin hän oli ajatellut.

"En minä tiedä" Sebastian vastasi Lucakselle ja laittoi kätensä puuskaan. Olihan se totta, että tytöt koulussa oli ihan hyviä. Kukaan ei tosin ollut niin hyvä, että Sebastian saattaisi tämän takaisin tupaansa kovin mieluusti saati sitten viettäisi muutenkaan mielellään vapaa-aikaansa näiden kanssa! Kaksin! Lucas ei selkeästi ymmärtänyt Sebastianin pointtia. Sebastian olisi halunnut lisätä vielä tansseihin höpsähtäneet tytöt, mutta Lucas ei ollut tajunnut Sebastianin pointtia aiemminkaan. Poika päätti antaa asian olla ja toivoi että Lucaskin antaisi.

"A-ajattelin mennä vielä Hunajaherttuaan. Jos sinulla ei ole muuta tekemistä, voisit ehkä tulla seurakseni?" Sebastian ehdotti varoivaisesti. Lucas todennäköisesti lähtisi vain takaisin kouluun. Kannattihan sitä kuitenkin yrittää! Ei Sebastianilla oikeasti edes asiaa Hunajaherttuaan ollut. Ehkä hän päätyisi ostamaan Samille jotain turhaa. Sam ei ainakaan vihannut karkkia, joten Sebastian voisi tunkea siskolleen ostoksensa.

Kun Sebastian laittoi kätensä puuskaan, myös Lucas teki saman. Sebastianille oli aivan mahdoton puhua järkeä! Hän oli nyt yrittänyt kaikkensa. Johonkin oli vedettävä sentään raja ja se raja taisi olla juuri tässä. Hän ei voinut vieläkään ymmärtää Sebastianin asennetta tähän koko asiaan. Miten joku saattoi vastustaa tytön viemistä tanssiaisiin niin perin juurin ja koko sydämestään? Hän oli aivan varma, että Sebastianilla oli jokin syy, jota tämä ei vain jostain syystä voinut tai halunnut kertoa hänelle. Se oli ajatuksena hieman häiritsevä ja ehkä jopa loukkaava.

Siitä huolimatta Sebastianin ilmoittaessa menevänsä Hunajaherttuaan ja kysyessä, lähtisikö hän seuraksi, Lucas huokaisi ja vastasi myöntävästi. Kuitenkin vasta suoristettuaan kätensä ja kallistettuaan kermakaljamukiaan sen verran, että saattoi varmistua sen olevan jo tyhjä.

”Mennään sitten”, hän sanoi alkaen jo nousta ylös pöydän äärestä. Hänen äänensä kuulosti vieläkin ehkä hieman turhautuneelta, mutta ennen kaikkea luovuttaneelta. Ainakin tällä erää. Onneksi tanssiaisiin oli kuitenkin vielä aikaa. Hän ei kuitenkaan tahtonut tänään suututtaa Sebastiania enää enempää yrittämällä puhua tälle järkeä. Hän varmasti saisi vielä toisen tilaisuuden. Tai ehkä Sebastian tulisi järkiinsä ihan omia aikojaan.

Sebastianin olo keventyi hiukan Lucaksen vastatessa, että lähtisi tämän mukaan vielä Tylyahoon ostoksille. Lucas ei olisi ainakaan niin vihainen, ettei ikinä enää haluaisi nähdä Sebastiania. Oli Sebastianin onni ettei hän menettänyt kunnon ystäväänsä tämän takia. Ehkä ensi kerralla Sebastianin täytyisi esittää vähän enemmän kiinnostunutta asian suhteen, jos sellainen sattuisi kohdalle.

"Joo, mennään!" Sebastian sanoi ja alkoi valmistautumaan lähtöön. Poika vilkaisi ikkunasta ulos. Siellä satoi. Edelleen. Jos Sebastian ja Lucas olisivat nopeita, Sebastianin tukka pysyisi varmasti suhteellisen hyvännäköisenä.

//Joo, tämä oli sitten tässä. :D//