Tylypahka AM

"Ei se nyt ihan noin mene, Tris", Ace korjasi. "Oikeastaan tuvilla ei ole niin kauheasti väliä - tai ei ainakaan entisessä koulussani ollut. Mikään tupa ei ole ainakaan toista parempi tai huonompi."
Hän oli kysynyt äidiltään kesällä hieman koulusta, ja siten myös tuvistakin, sillä hänen äitinsä oli myös aikoinaan käynyt samaa koulua - joskin hänen aikansa jälkeen ainakin koulun rehtori oli muuttunut - mutta toisaalta hänen äitinsä informaatiota asiasta ei voinut pitää kovinkaan luotettavana. Vaikka kertomukset linnasta olivatkin varmasti paikkaansapitäviä, tupakeskustelun tuloksena syntynyt uhkaus siitä, että Ace saisi odottaa räyhääjää mikäli ei tulisi lajitelluksi Luihuiseen, kertoi ihan tarpeeksi äidin mielipidelatautuneisuudesta.

"Luihuisetkin ovat oikeasti kivoja. Minun äitinikin oli Luihuinen", Ace totesi. Hän tiesi tasan tarkkaan Trisin vanhempien olevan myös Luihuisen kasvatteja, mutta ei viitsinyt mainita sitä ääneen, sillä ei jaksanut tapella Trisin kanssa asiasta. Sen sijaan hän jäi muistelemaan, mitä oli lukenut tuvista aiemmin. Kotona kirjahyllyssä oli ollut koulun historiakirja, ja vaikka muuten opus olikin ollut suurimmalta osin varsin tylsä, oli osa tarinan perustajista ollut tarpeeksi mielenkiintoinen selailtavaksi.

"Tuvat on kuulemma päätetty niiden perustajien arvostamien piirteiden mukaan. Rohkelikko arvosti rohkeutta, Korpinkynsi älykkyyttä, Luihuinen kunnianhimoa, ja Puuskupuh rehtiyttä. Mutta onhan ihmisissä enemmänkin piirteitä kuin yksi, joten ei pelkkä tupa vielä määritä koko ihmistä." Poika yritti miettiä, muistaisiko vielä jotain muuta lukemaansa, mutta ehkä tämä informaatio riittäisi täksi kertaa. Sitä paitsi hän ei ollut edes ihan varma, muistiko lukemaansa oikein. Hänestä tuntui, että kuvauksiin sisältyi joitain muitakin adjektiiveja, mutta ehkä se ei ollut niin tarkkaa.

Eliah kuunteli keskittyneesti, kun Tristan kertoi tuvista, ettei vain missaisi ainuttakaan sanaa. Hän nyökytteli sopivissa kohdin vakavana, vaikka Korpinkynsien kutsuminen nörteiksi hieman satuttikin hänen itsetuntoaan. Hän piti ehkä lukemisesta, mutta nörtti ei varsinaisesti ollut sana, jonka hän mielellään yhdisti itseensä. Ei häntä edellisessäkään koulussa oltu pidetty nörttinä! Tosin hän ei ollut ihan varma, kuulostiko Tristanin kuvaus Puuskupuheista sen paremmalta. Olisiko parempi olla nörtti vai sei, joka ei sopinut mihinkään muuhun tupaan? Eliah ei ollut aivan varma.

Poika kuitenkin nyökytteli, kun Tristan sanoi, ettei Korpinkynsi olisi kauhean huono. Luihuiseen hänkään ei uskonut päätyvänsä, koska ei ollut ilkeä eikä tyhmä. Ainakin hänellä oli hyvä keskiarvo ja monet ihmiset sanoivat, että hän oli kiltti – joidenkin mukaan jopa liian kiltti, ainakin silloin, kun hän ei suostunut lähtemään mukaan pistämään nastoja opettajan tuolille. Eliah hymyili hiukan, kun Tristan kertoi hänen vaikuttavan olevan ihan okei. Niin hänestä oli taidettu edellisessä koulussakin sanoa.

Pian vanhempi poika kuitenkin saatti Tristanin kertomat asiat hieman kyseenalaiseen valoon ilmoittamalla, etteivät tuvat menneet ihan niin kuin tämä oli kertonut. Acen mielestä tuvilla ei ollut juurikaan väliä ja tämä kertoi äitinsäkin olleen Luihuinen. Eliah ei uskonut, että poika olisi kertonut sitä, jos tämän äiti oli kovin ilkeä. Sellaista ei ollut tapana levitellä muille. Ei hänkään koskaan kertonut isänsä siitä puolesta. Eliah kuitenkin nyökytteli nyt puolestaan Acen kertomukselle tuvista. Häntä alkoi kuitekin samalla hieman epäilyttää, sillä hän oli omasta mielestään ainakin älykäs, kunnianhimoinen ja rehti. Miten koulu päättäisi, mitä hän oli eniten?

Rohkelikko kuitenkin oli ilmeisesti menetetty vaihtoehto, sillä hän ei tainnut olla kovin rohkea. Itse asiassa häntä oli sanottu jopa pelkuriksi – etenkin juuri silloin, kun hän ei suostunut laittamaan nastoja opettajan tuolille. Tämä sai hänet hieman pettyneeksi, sillä hän oli toivonut voivansa mennä Tristanin ja Acen kanssa samaan tupaan. Mutta ehkäpä Korpinkynsikään ei olisi niin paha. Hän tahtoi todella uskoa pääsevänsä Korpinkynteen. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa mukaan edellisen vuoden päättötodistuksensa koulusta, jotta olisi voinut todistaa olevansa ihan fiksu.

Tupakeskustelun jatkuessa juna alkoi vähitellen hidastaa vauhtiaan, ja lopulta pysähtyi päätepysäkillään.
"Taidamme olla perillä", Ace totesi vilkaisten ikkunasta ulos. "Tris, laita kengät jalkaasi." Lattialla tosiaan vielä lojui pari koulupuvun kenkiä, ja oli helppo päätellä, kelle ne kuuluivat, sillä Acen serkulla näytti olevan tällä hetkellä jaloissaan vain sukat. Acen teki mieli kysyä, mistä syystä poika oli ylipäätään riisunut kengät jalastaan, mutta arveli, että saisi vastauksesta vain päänsärkyä, joten hän päätti vaieta.

"Ekaluokkalaiset varmaankin kulkevat koululle eri ryhmässä muista lajittelun takia", aussipoika sanoi, siistien vielä hieman hiuksiaan, jotta olisi suurin piirtein edustavan näköinen astuessaan ensimmäistä kertaa uuteen kouluunsa. "Olisi tosiaan mukavaa, jos päätyisimme kaikki samaan tupaan, mutta ei eri tupiinkaan päätyminen estä kavereina olemista. Ja älkää turhaan jännittäkö lajittelua liikaa, ei se ole ollenkaan paha juttu."
Ace ei tietenkään tiennyt varmuudella, millainen uuden koulun lajittelu tulisi olemaan. Se saattaisi hyvinkin olla aivan erilainen kuin hänen entisen koulunsa lajittelu. Etukäteen jännittäminen olisi joka tapauksessa turhaa, tulisi lajittelu sitten olemaan aivan kamala kokemus tai ei, joten pieni valkoinen valhe rohkaisemaan ensimmäisen luokan oppilaita oli varmasti sallittua.

Ace arveli, että hänen serkullaan ja tämän uudella tuttavuudella mahtoi olla suurempi todennäköisyys päätyä eri tupiin kuin samaan, mikä oli varsin harmillista. Hän tiesi, kuinka vaikeaa Trisille oli ystävystyä kenenkään kanssa, ja tällä kertaa Tristan oli sentään päätynyt keskustelemaan jollekin oppilaalle, ilmeisesti kohtuullisen rauhanomaisissa merkeissä, mikä oli jo hyvä alku. Ehkä oli vielä mahdollista, että serkkupoikakin oppisi tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa, tai ainakin Ace toivoi hartaasti niin.

Tristan irvisti Acen mainitessa äidistään. Jody-täti ei ehkä ollut Trisin mielestä yhtä paha kuin hänen omat vanhempansa, mutta täti oli silti hänen äitinsä sisko, ja pelkästään siitä hyvästä Tris ei halunnut pitää hänestä. Ja sitä paitsi Jody-täti oli kauhean puhelias, ja tykkäsi kutsua Trisiä vesseliksi sekä nipistellä hänen poskeaan kertoen, kuinka paljon poika olikaan taas kasvanut sitten viime näkemän. Nyt kun täti asui hänen perheensä kanssa, kasvamisen päivittely oli, suureksi onneksi, kuitenkin jäänyt jo historiaan.

Ennen kuin Tris ehti protestoida Acen tupaselityksestä, juna saapuikin jo asemalle. Juna oli saapunut hänen makuunsa aivan liian pian. Vaikka taikomisen oppiminen olikin kiva ajatus, opiskelu sinänsä oli kaikkea muuta. Koulu oli kuitenkin täynnä tylsiä opettajia, joiden sääntöjä pitäisi noudattaa - ja pöh, sitähän hän ei tulisi tekemään. Tris veti kengät takaisin jalkaansa ja nyökkäsi vakavana Acen maininnalle lajittelusta. Vaikka hän olikin intoutunut puhumaan varsin paljon matkan aikana, nyt häntä ei enää jutteluttanut. Jännitys kouraisi hänen vatsanpohjaansa. Mitä jos hän sittenkin joutuisi Luihuiseen? Se olisi kamalaa. Mutta vaikka kuinka jännitti, hidastelu ei juuri auttanut, joten hän valmistautui lähtemään junasta koululle Eliahin kanssa. Olisi harmi, jos Acen aavistus ekaluokkalaisten erottamisesta muista oppilaista lajitteluun asti pitäisi paikkaansa, sillä vanhemman pojan paikallaolo olisi saattanut ehkä vähän lievittää jännitystä.

Eliah vilkaisi hämmentyneenä ulos ikkunasta, kun Ace mainitsi, että he taisivat olla perillä. Juna tosiaan näytti pysähtyneen ja ulkona näkyi junalaituri. Eliah tunsi, miten perhoset lehahtivat jostakin taas hänen vatsaansa. Hän katsoi, kun Tristan puki kengät takaisin jalkaansa ja varmisteli samalla, että hänen oma koulupukunsa oli hyvin päällä. Hän tunki käsissään olleen kirjan takaisin laukkuunsa. Ei hän voinut oikein kantaa sitä käsissäänkään lajitteluun. Hän kosketti mustan koulukaapunsa sisätaskua ja tunsi siellä taikasauvansa. Hän ei ollut uskaltanut vielä edes yrittää sen käyttämistä kertaakaan, mutta ehkä hän pian pääsisi. Mitä jos lajittelussa pitäisikin taikoa jotain?

Eliah vilkaisi hieman huolestuneena isoon matka-arkkuunsa, mutta hänen onnekseen Ace kertoi, että kaikkien oppilaiden matkatavarat tuotaisiin perässä makuusaleihin eikä hänen tarvitsisi itse huolehtia sen kuljettamisesta. Se oli helpotus, sillä hän ei olisi tiennytkään, miten olisi omin avuin hoitanut tavaransa koululle asti juna-asemalta. Niinpä hän varmisti vielä kerran vain sen, että hänen taikasauvansa oli vielä paikallaan ja kaapu jotakuinkin suorassa ennen kuin seurasi Acea ja Tristania ulos laiturille toistellessaan mielessään kaikkea, mitä nämä kaksi olivat kertoneet hänelle eri tuvista.

//Ja loppuuuu~ Kohti lajittelua. :D Kiitokset pelistä!//