Tylypahka AM

Caine ei pistänyt merkille sitä, miten kaikki vähäkin väri katosi Zainin kasvoilta hänen mainitessa liekehtivän pikarin, sillä hän oli sillä hetkellä varsin keskittynyt teehensä sekä miettimään sitä, mitä kaikkea ennen lukuvuoden alkua tosiaan vielä pitäisi ehtiä tehdä. Sen sijaan, kun Zain lopulta hetken kuluttua avasi suunsa, hän ei voinut olla huomaamatta tämän erittäin syyllistä äänensävyä. Myös tämän lausumat sanat tekivät varsin selväksi, että pikaria ei todellakaan ollut vahingossa varastanut, rikkonut ja piilottanut kukaan oppilas vaan häntä vastapäätä istuva mies itse.

Caine ei oikein ollut vielä aivan varma, mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa, joten hän tyytyikin vain hetken katsomaan Zainia erittäin syyllistävästi. Samalla hän yritti koota itsensä, jottei heittäisi miestä saman tien ulos tyrmistä ja mielellään vaikka koko koulustakin. Hän oli todella kuvitellut ja hermoillut, että oli itse laittanut pikarin väärään paikkaan sen edellisen käyttökerran jälkeen ja miettinyt, miten oikein ilmaisisi asian Chinolle! Häntä ei kuitenkaan helpottanut juurikaan tieto siitä, että asialla olikin hänen sijaansa ollut Zain, sillä tämän tekemiset varmaan vieritettäisiin kuitenkin hänen kontolleen.

”Kysyn tätä nyt vain kerran ja sinun on parempi vastata parhaimman tietosi mukaan”, hän aloitti hitaasti ja rauhallisella äänensävyllä, ”mitä sinä tarkkaan ottaen teit sille pikarille? Äläkä yritä väittää, ettet mitään. Näytät syyllisemmältä kuin useimmat oppilaat silloin, kun nämä saadaan kiinni jostakin kielletystä. Itse teossa.”

Cainen rauhallisesti esitettyä kysymystä ei voinut vältellä tai kiertää.
"Teoreettisesti on mahdollista..." Zain aloitti, etusormi pystyssä, mutta vaimeni sitten huomattuaan Cainen ilmeestä, ettei valehtelu varmaan auttaisi, ja laski kätensä alas. Hän yskäisi hieman, ja aloitti sitten uudestaan, käännellen katsettaan teekupissaan kuin olisi tutkimassa, oliko se hyvää posliinia.

"Ennen kuin lähdin koululta viimeksi, löysin pikarin varastosta. Ajattelin vain siirtää sen jonnekin muualle hetkeksi - olisin palauttanut sen heti, kun - " mies keskeytti itsensä taas, päätellen, ettei ehkä ollut hyvä myöntää, että oli toivonut anteeksipyyntöä, "...no, olisin palauttanut sen myöhemmin. Mutta siirtäessäni sitä tapahtui... pieni onnettomuus. Ei mikään peruuttamaton! Pikari voidaan vielä hyvin korjata! Palaset olivat sitä paitsi aika isoja, ja korjaamisen jälkeen ei varmasti edes huomaa, että se koskaan olikaan rikki! Joka tapauksessa, keräsin palaset kokoon, ja laitoin ne... talteen. Kirjoitin muistiin, missä mikäkin palanen on, jotta voisin palata myöhemmin korjaamaan pikarin."

Zain veti syvään henkeä, ennen kuin jatkoi nopeaan tahtiin, kuin yrittäen vain saada ikävän tilanteen mahdollisimman nopeasti ohi.
"...mutta kadotin muistilappuni. Erinäisistä täysin minusta riippumattomista syistä se on nyt palasina, enkä tiedä missä palaset ovat. Mutta ne ovat varmasti jossain koulun alueella, ja käytin tarttumatumilla loitsittua pergamenttia, joten ne ovat todennäköisesti vielä luettavassa kunnossa. Ja kaikki pikarin palasetkin ovat koulun alueella, en vain tiedä missä." Saatuaan yhteen pötköön selitetyn osion päätökseen hän veti taas henkeä, ja pyöritteli teekuppiaan käsissään. "Sitten unohdinkin koko asian, ja lähdin Afrikkaan."
Zain päätti selityksensä, ja vilkaisi varovasti Caineen. Hän ei halunnut ajatella, miten Caine reagoisi koko asiaan. Mutta kai hän loppujen lopuksi taas antaisi Zainille anteeksi - täytyihän hänen? Olisihan Zain toki korjannut ja palauttanut pikarin, jos olisi muistanut! Täytyihän Cainen nyt ymmärtää!

Caine otti kasvoilleen varoittavan ilmeen, kun Zain nosti etusormensa pystyyn ja oli selvästi aikeissa ladella lisää jotain keksittyjä syitä sille, missä pikari oli ja miksi. Ilmeisesti se auttoi, sillä mies laski kätensä ja hiljeni, miettien selvästi sanojaan uudelleen. Caine risti kädet rinnalleen ja nojasi tuolissaan hieman taaksepäin odottavasti rukoillen samalla kaikilta tietämiltään jumalilta, että pikarin pystyisi vielä löytämään, korjaamaan ja ottamaan jälleen käyttöön. Mieluiten vielä ilman, että Chino huomaisi mitään.

”Löysit?” Caine toisti vähintäänkin epäilevän kuuloisena Zainin aloittaessa tarinaansa. Varastoille ei kuitenkaan noin vain sentään sattumalta eksytty. Ne olivat visusti suljettua aluettakin. Ei tietenkään sillä, etteikö Zain tai kuka tahansa muu kykenevä velho olisi päässyt sisälle – tämä oli koulu eikä mikään Irveta – mutta useimmille riitti jo pelkkä se tieto, että ne olivat aluetta, jonne ei ollut mitään asiaa. Hän antoi miehen kuitenkin jatkaa, sillä halusi kuulla tämän koko version tarinasta. Siinä todennäköisesti olisi enemmän aukkoja kuin keskivertokatiskassa.

Caine antoi päänsä vajota käsiinsä, kun Zain mainitsi ”pienen onnettomuuden”. Hän ei uskonut hetkeäkään, että kyseessä olisi ollut onnettomuus, mutta asiasta lieni turha väitelläkään. Vaikka hän saisi Zainin myöntämäänkin, että kyseessä oli ollut tahallinen teko, se ei varsinaisesti muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan. Pikari olisi silti edelleen kateissa. Ja palasina. Ympäri koulun aluetta. Zainin viimeinen lause teki rauhallisena pysyttelemisen erittäin vaikeaksi, mutta toisaalta hänellä oli vuosikausien kokemus juuri tällaisen typeryyden sietämisestä.

”Aivan… Olisihan se pitänyt arvata… mutta itse asiassa… sellainen pieni juttu tässä vain jäi askarruttamaan, että…” hän aloitti hitaasti nojaten jälleen eteenpäin ja pyöritteli etusormeaan hetken ilmassa kuin olisi yrittänyt saada kiinni siitä jostakin, mikä häntä jäi kerotmuksessa häiritsemään, mutta laski sitten kätensä ja katsoi Zainin vihaisesti, ”että miksi juot täällä kanssani teetä etkä ole etsimässä niitä kirottuja palasia?! Tai muistilappujasi! Ihan mitä vain!”

”Ymmärrätkö? Meillä – tarkoitan siis, että sinulla – on viikko aikaa löytää kaikki ne palaset, korjata se, palauttaa varastoon ja kukaan ei saa koskaan tietää”, hän ilmoitti painokkaasti, ehkä sillä kaikkein vaativimmalla äänensävyllään, ”minäkin lupaan unohtaa koko jutun.”

"Kuinka olisin voinut etsiä niitä, enhän muistanut koko juttua ennen kuin vasta nyt, kun aloimme puhua siitä!" Zain yritti puolustautua tuohtuneesti. "Minulla on paljon asioita mielessäni, en voi millään muistaa kaikkea", hän vielä lisäsi vaimealla äänellä. Hänen muistinsa katkeilevuus oli jopa hänen omasta mielestään jokseenkin noloa, eikä hän millään myöntänyt sitä. Ei ainakaan tällaisissa tapauksissa, kun hän ei voinut esittää unohduksen johtuvan ylimielisestä ajattelusta, ettei unohdettu asia ollut muistamisen arvoinen.

"Minun oli kyllä tarkoitus korjata se hyvissä ajoin", hän sanoi vielä lähes pahoittelevaan sävyyn. Nyt muistettuaan koko asian hän aikoikin korjata pikarin. Tosin hän ei halunnut tehdä sitä heti kun häntä oli käsketty, sillä eihän kukaan voinut käskytellä häntä, Zainia! Josta hän muistikin, miksi tämä kaikki vaikutti epäilyttävästi siltä, että hän oli yksin syytetyn penkillä? Eihän se toki näin saanut olla!

"Sitä paitsi, tämä on yhtä paljon sinun syytäsi kuin minun!" hän julisti, ja nousi tuoliltaan. "Sinä rikoit lupauksemme! Olet aina niin kiireinen, ja olin odottanut jo pitkään, että voisimme viettää yhdessä ai-" Zain keskeytti itsensä nopeasti. Näin suora myöntäminen ei käynyt päinsä. Sehän olisi kuin häviön myöntämistä. Mies puisti nopeasti päätään, ja jatkoi, "Rikoit lupauksen! Tiedät kyllä, ettei minulle tehdyn lupauksen rikkoja selviä seuraamuksitta! Olisin voinut tehdä jotain paljon pahempaakin!" Mies ei oikeastaan yrittänyt aloittaa uutta riitaa aiheesta, vaan halusi vain työntää osan syystä Cainen niskoille.
"Että ihan turhaan käytät tuota äänensävyä. Mutta menen kyllä! Ja saat sen pikarisi takaisin ehjänä!" Zain kääntyi kipakasti kohti ovea. Ainakin Caine oli luvannut unohtaa koko asian, jos hän tosiaan palauttaisi pikarin ehjänä takaisin...

Caine yritti pysyä rauhallisena, kun Zain yritti puolustautua vetoamalla huonoon – suoraan sanottuna täysin toivottomaan – muistiinsa. Hänkin tiesi kyllä, että miehellä oli ihan oikeita muistiongelmia ja oli tietysti väärin syyllistää miestä siitä, koska tämä ei yksinkertaisesti voinut sille, mitään mutta… se ei tietenkään estänyt häntä tuntemasta ärsytystä asiasta, koska kuka tahansa normaali ihminen olisi varmasti muistanut asian. Oli myös täysin mahdotonta tietysti kertoa, milloin mies oli oikeasti unohtanut asian ja milloin tämä vain esitti unohtaneensa. Hän oli melko varma, että vaikka osa miehen muistamattomuudesta olikin varmasti aitoa, kaikki ei ollut. Hän ei vain voinut sanoa, kuinka suuri osa mahtoi olla teeskentelyä. Muistamattomuus oli kuitenkin melko loistava syy suunnilleen kaikkeen.

Caine nyökkäsi Zainin todetessa aikoneensa kyllä korjata pikarin hyvissä ajoin. Miehen äänensävy antoi ymmärtää, että kyseessä oli miltei anteeksipyyntö ja hän olikin valmis antamaan anteeksi, kunhan pikari vain saataisiin löydettyä ja korjattua ja mahdollisimman pian. Tai siis olisi ollut ilman Zainin seuraavia sanoja.

”Minun?!” Caine toisti ja nousi myös ylös ristien kädet rinnalleen. Olisihan se pitänyt arvata, että mikään ei koskaan ikinä ollut Zainin syytä vaan aina oli joku muu syypää. Miehen tämänkertaiset syytökset iskivät hänen rintaansa kuitenkin melko pahasti, koska ne olivat totta. Ainakin osin. Hän ei ainakaan omasta mielestään ollut varsinaisesti luvannut mitään, mutta… Hän ei voinut silti olla tuntematta syyllisyyttä, kun Zain vetosi siihen, että oli odottanut matkaa pitkään. Hän ei voinut kuitenkaan näyttää sitä tai muuten hän olisi seuraavaksi itse etsimässä ja korjaamassa pikaria kaikkien muitten töidensä päälle.

Caine katsoi kädet puuskassa herkeämättä takaisin, kun Zain raivosi lupausten rikkomisesta ja siitä, miten olisi voinut tehdä jotain paljon pahempaakin. Cainekin tiesi sen varsin hyvin. Pikarin rikkominen ja kadottaminen ehkä olikin aika lievää. Mutta sitäkään hän ei tietenkään aikonut sanoa ääneen. Jos hän nyt tekisi myönnytyksiä mihinkään suuntaan, peli olisi pelattu. Jos Zainille antoi pikkusormen, tämä veisi saman tien koko käden. Niinpä Caine tyytyi vain näyttämään mahdollisimman tyytymättömältä Zainin selityksiin, kunnes tämä kääntyi kohti ovea ilmeisen vihoissaan, syytellen häntä väärästä äänensävystä, mutta toisaalta luvaten pikarin takaisin ehjänä.

Pienen ohikiitävän hetken hän mietti, pitäisikö hänen sanoa jotain, mutta… ei. Hän tarvitsi pikarin takaisin. Joskin Zainista eroaminen jälleen riidan merkeissä ei tietenkään kuulostanut mitenkään hyvältäkään vaihtoehdolta. Ehkä tämä menisi etsimään pikarin ja palauttaisi sen ehjänä, mutta toisaalta ehkäpä hän huomaisi seuraavalla viikolla, että koululta oli kadonnut niin Zain kuin kymmenen muutakin esinettä pikarin lisäksi.

”Tarvitsemme sen vuodenvaihteeksi”, hän lopulta totesi hiljaa, vaikkei se ehkä ollutkaan sitä, mitä hän oli tarkoittanut sanoa. Kaikki loput sanat kuitenkin jäivät jonnekin, kun yhtäkkiä hänen loitsimansa tiimalasin viimeinenkin, punainen hiekanjyvä putosi alas ja tiimalasista alkoi nousta punaisia kipinöitä. Caine osoitti sitä taikasauvallaan, jolloin kipinät loppuivat, ja lähti itsekin astelemaan takaisin luokkahuoneeseen ja kohti liemikattilaansa.

Cainen vastaus oli rauhallisempi - ja hiljaisempi - kuin Zain oli odottanut. Hän ei ollut kyllä aivan varma, mitä oli tarkalleen ottaen odottanut. Syyn kasaaminen Cainen niskaan oli ollut melko lailla epätoivoinen viime hetken temppu, eikä onnistumisprosentti ollut kovinkaan korkea, mutta ehkä tällä kertaa kuitenkin tarpeeksi korkea? Caine ei siis ehkä ollutkaan vihainen hänelle - ja selvästikin syy nyt sitten oli ollut myös Cainen, koska hän ei ollut kieltänyt asiaa, joten Zainin ei tarvinnut tuntea itseään niin syylliseksi koko asiasta... eihän? Jostain syystä kuitenkin Cainen vastaus sai hänet tuntemaan olonsa yhä kurjemmaksi.

"...saat sen kyllä takaisin ajoissa," Zain lupasi vaimeasti, kääntymättä katsomaan Cainea. Hän nykäsi hiuksiaan kiinni pitävän nauhan irti rusetiltaan, ja antoi hiusten laskeutua takaisin alas, kävellen kohti ovea. Mitä paremmissa ajoin sitä parempi, hän vielä mietti itsekseen. Hänellä ei oikeastaan ollut aavistustakaan, miten pikarin palat löytyisivät, mutta eihän niiden etsiminen niin hankalaa voinut olla! Ehkä hänen muistinsa vetreytyisi ja palasten piilopaikat palaisivat hänen mieleensä, kunhan hän vain tutkisi koulun aluetta ja mahdollisia paikkoja, joissa ne voisivat olla? Jos Zain yhtään tunsi itseään, palaset olisivat varmasti jossain erittäin hyvin valituissa paikoissa, joten jos hän vain lähtisi ajattelemaan asiaa siltä kannalta...

Ovella taikuri pysähtyi, ja vilkaisi hieman taakseen Cainea ja hänen liemikattiloitaan.
"...toivottavasti saat liemesi tehtyä ajoissa," Zain sanoi pehmeästi, laskien sitten katseensa ja avaten oven. Vaikka sanat saattoivatkin kuulostaa uhkaukselta, varsinkin ottaen huomioon niiden lausujan, tämänkertainen äänensävy vihjasi toiseen suuntaan. Saatuaan sanottavansa sanotuksi valkohiuksinen mies poistui huoneesta sulkien oven hiljaa perässään, lähtien etsimään palasia - lupaus kun nyt oli jo annettu.

Caine ei erityisemmin luottanut siihen, että saisi pikarin ajoissa takaisin, vaikka Zain niin lupasikin, mutta ainahan sitä saattoi toivoa. Hän katsoi, kun mies käveli kohti ovea samalla, kun nosti itse liemikattilansa kannen ylös ja totesi nopealla vilkaisulla, että väri oli oikea. Hyvä niin, koska hänellä ei todellakaan tällä aikataululla ollut varaa enää virheisiin. Zainin seuraavat sanat saivat pahaenteisyydellään hänen ajatuksensa kuitenkin hetkeksi pois raiteiltaan. Äänensävy ei ollut varsinaisen uhkaava, mutta… Caine ei voinut silti olla vilkaisematta ympärillään porisevia kattiloita ja ajattelematta, että ehkä oli ihan hyvä, että hän joutuisi valvomaan niiden kanssa joka tapauksessa koko yön, niin Zain ei pääsisi käsiksi niihin hänen huomaamattaan.

Oven sulkeutumisen äänen kuullessaan Caine nosti katseensa kattilastaan, jonka sisältöä oli juuri sekoittamassa ja kaivoi hetken asiaa mietittyään taskustaan taikasauvan ja osoitti sillä luokkahuoneen ovea lausuen lukitusloitsun. Hän ei tahtonut tänään enää mitään yllätyksiä. Huokaisten mies alkoi pilkkoa liemeensä siankärsämön juuria yrittäen koota ajatuksensa ja tehdä mielessään aikataulua sille, missä järjestyksessä hoitaisi lienten keittämisen tänä yönä.

((Ja tämä olikin varmaan sitten tässä. :D Kiitokset pelistää~ Ilmoittelen tämän päättyneeksi.))