Tylypahka AM

Niin, miksei Jones olisi suostunut? Välillä Vivianna mietti, että miksi Jones oli edes rakastunut häneen, he olivat ihan eri planeetoilta, tai sitten se oli se juttu. Vivi hymyili tuolle hölmön onnellisesti, hetkeen varmaan ei tytön kasvoilla ollut näkynyt näin rakastunutta ilmettä.

"Haluan jonkun yksinkertaisen ja tyylikkään, en mitään kermakakkua yltiömäisellä pitsillä. Ja sen pitää näyttää multa" Vivi tykkäsi jos vaate oli hyvin istuva ja yksinkertainen, Harriet olisi varmaan sanonut että reikäisiä, mut nekin sopivat vain tiettyyn tilanteeseen, ei hääpukuun.

Armiksen selittäessä sormuksesta Vivin silmät laajeni. "Mitä jos mä tuhoan sen? Tuo kuulostaa todella arvokkaalta." Paniikki, mitä jos hän oikeasti tuhoaisi Jonesien perintökalleuden. Hitto, tuliskohan hänestä Vivianna Jones? "Tosin se kuulostaa ihanalta"

Vivianna mönki lähemmäs kihlattuaan ja kiersi kätensä tuon ympärille. "Sun perhe varmaan sekoaa hieman..." vivi sanoi huvittuneena. "Omastani en tiedä... paitsi no, sovittiin Harrietin kanssa että tavataan isovanhempamme yhdessä. Se varmaan innostuvat tai jotain..." Vivi pohti epävarmana.

"Täytyy sanoa, että olisin vähän yllättynyt jos olisit halunnut kermakakkumekon." Armstrong sanoi hymyillen. Kermakakut olivat enemmän Harrietin tyyliä. Vivianna oli ennemmin... tyylikäs. Moderni. "Toki, hääpuvun kanssa voi irroitella, jos haluaa jotain erikoista. Mutta tuo kuulostaa enemmän sinulta." Armstrong vielä jatkoi. Jos Vivianna jotain erilaisempaa hääpukua olisi halunnut, se olisi varmaan ollut housupuku. Tyylikäs, elegantti, mutta sellainen, jota ei ole kaikilla.

Vivianna alkoi panikoimaan sormuksen takia. Tai lähinnä jos se tuhoutuu. Armstrong koetti hymyillä Viville rauhoittavasti.
"Et sinä sitä tuhoa. Luotan sinuun. En kai minä nyt muuten sitä antaisi sinulle." Armstrong sanoi ja naurahti. "Sitä paitsi kuinka usein olet kuullut, että joku tuhoaa sormuksensa?"

Armstrong otti laski mukinsa ja otti Viviannan halaukseen. "Harriet ja hänen äitinsä sekoaa." Armstrong huomautti hymyilevänä. "Isä ja äiti tulevat olemaan ilahtuneita, mutta voisitko nähdä isääni sekoamassa?" Armstrong kysyi Viviltä naurahtaen. Armstrongin isä kuitenkin tuli paljolti Armstrongiin itseensä. Ja Armstrong ei seonnut! Ainakaan kovin helposti. Äidillä taas kestäisi hetki tajuta asia. Ja tajuamisen jälkeen hän olisi varmaan innoissaan. "Teidän isovanhempanne innostuvat varmasti! Tämä on hyvä asia. Iloinen asia. Parasta!" Armstrong sanoi ja suukotti Viviannaa hiuksiin.

Vivi naurahti. Nii-in, kaikki yllättyisivät jos näkisivät hänet kermakakkupuvussa. Ei, jotain yksinkertaista ja tyylikästä. Tosin ei varmaan haittaisi jos helma olisi leveä, kunhan se ei näyttäisi kermakakulta. "Valkoinen ja tekonahkainen, miten olis?" Vivi kysyi armikselta virnuillen.

"Ja niinhän sä luulet etten tuhoa, mitä jos tuhoan sen vahingossa?" Vivi kysyi huolestuneena. Okei, Armis luotti häneen mutta silti. "Kai siinä on jotkut kunnon suojataiat?"

Vivi hymyili Armikselle. "Olisi mielenkiintoista nähdä Harriet ja hänen äitinsä yhdessä sekoamassa. Se olisi varmasti näky" hän naurahti ajatukselle. "Ja en isovanhemmistani osaa sanoa, mutta pakko sanoa että heidän mielipiteensä ei kiinnosta mua... tai se ei olisi muuttanut tilannetta. Mietin tätä jo kesällä"

Armstrong naurahti Viviannan ehdottaessa valkoista ja tekonahkaista mekkoa. Se ei olisi mitenkään yllättävää kun Viviannaa tunsi.
"Karvakaulus siihen vain niin se olisi täydellinen talvihäihin. " Armstrong totesi. Hän ei pistäisi pahakseen sellaista. Toki siinä voisi olla ongelmana se, että se olisi erittäin tiukka ja siinä olisi ikävä viettää aikaa. Kuulemma ainakin osa tekonahkaisista vaatteista oli sellaisia.

"Rakas, et sinä voi sitä vahingossa tuhota. Se on vahvaa tekoa!" Armstrong sanoi Viviannalle hymyillen. Jos suojataika helpottaisi kuitenkin Viviannaa, Armstrong oli varma, että sellaiset voitaisi tehdä. "Isä voi varmasti suojata sormuksen, jos sinua stressaa liikaa." hän lohdutti Viviannaa.

Armstrong naurahti kun Vivianna puhui halusta nähdä Harriet ja Harrietin äiti sekoamassa. "Se voisi olla hauska näky sivullisesta, mutta odota vain. Sentään Harrietin sekoamisen saat nähdä ja vielä paraatipaikalta." Armstrong tuumasi. Isovanhempien ilahtuminen ei kuitenkaan ilahduttanut Viviannaa. Armstrong hiukan yllättyi siitä. Enemmän hän yllättyi, että Vivi oli miettinyt asiaa jo kesällä. "Mitä, niinkö kauan? Tosin... ei tälläinen iso mielipiteen muutos varmaan yhdessä illassa tule." Armstrong pohti.

"Näyttäisin kävelevältä nojatuolilta, jos pukeutuisin tekonahkaan jossa on karvareunus" Vivianna naurahti ja poimi korista suklaakeksejä.

Vivianna melkein huokaisi helpotuksesta, kun Armis kertoi mahdollisuudesta suojataikoihin. "Jos isäsi millään vaan voi. En halua vahingossakaan tuhota toooosi arvokasta sormusta, enkä usko että hänkään haluaa perintökalleuden tuhoutuvan"

Hän myös vähän epäili Harrietin reaktiota. Koska voisi olla mahdollista että tuo olisi katkera tai kateellinen, ja reaktio sen mukainen. Mut voisihan Harriet reagoida hyvinkin. Vivi hymyili Armikselle ja ojensi tuolle suklaakeksiä. "Joo, kesällä jo, mietin sitä kesäleirillä, mut vähän odotin oikeaa hetkeä ja halusin olla satavarma" hän kertoi ja söi suklaakeksiä. "Ei se tosiaan tullut hetkessä"

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine