Tylypahka AM

"Tottakai. Tehdään vain. Se vie aikaa, mutta parissa illassa sen saa valmiiksi." Chou sanoi ja hymyili.
Chou otti ankan alta lettuja ja jakoi niitä halukkaille. Sen jälkeen Chou irroitti ankasta nahan ja jakoi ankkaa sen mukaan, halusivatko hänen ystävänsä pelkkää lihaa vai lihaa ja nahkaa. Chou itse otti lopuksi molempia, olihan nahka maustettu loistavasti, vaikka hän itse niin sanoikin.
"Meillä ei ole kasviksia koska, no, en olisi saanut kannettua niitä tänne. Mutta... tämä on näinkin ihan hyvää." Chou sanoi ja tunsi itsensä laiskaksi. Olisihan hän hyvin voinut pilkkoa kasviksia. Se ei olisi ollut homma eikä mikään, mutta kasvisten tuominen paikanpäälle olisi ollut haasvamapi homma. Iso kasa pieniä suikaleita olisi varmasti tippunut maahan, viimeistään siinä vaiheessa kun Chou olisi astunut ulos. Chou oli hämmästynyt jo siitä kuinka ankan tuominen oli ollut näin vaivatonta!

"On, Michiko." Chou sanoi hieman kummissaan. Hän ei muistanut että olisi kertonut Shiki-sanille siskostaan. Ehkä ohimennen, mutta eivät he Michikosta sen suurempia keskusteluja olleet käyneet. Ihmekkös, että Shiki-san oltiin lajiteltu korpinkynsiin, kun poika muisti tuollaisia asioita.

"Karaoke on hauskaa." Chou totesi. "Harmi ettemme asu yhtään lähempänä toisiamme. Olisi mukavaa mennä yhdessä laulamaan." Chou oli surkea laulaja, mutta väliäkös tuolla. Se oli yksi hauskimpia asioita, mitä kavereiden kanssa pystyi tekemään. Noto-senpai oli varmasti loistava laulaja. Chou oli varma, että tyttö vietti suuren osan vapaa-ajastaan karaokessa. Ainakin silloin, kun ei shoppaillut. Sitäkin senpai varmasti teki erittäin paljon. Chousta tuntui, että Noto-senpailla oli todella usein uusia vaatteita. Harvoin tämä ainakaan käytti samaa vaatekappaletta kahdesti. Noto-senpai mahtoi olla rikkaasta perheestä.

"Muuten, kakuista puheenollen. Pidämmekö ensi vuonna englannin tunteja? Niistä voisi olla hyötyä. Jatko-opinnot eivät ole kuitenkaan kovin helppoja." Chou kysyi katsoen Satoun sisaruksia. Chou tosiaan toivoi, että tunnit jatkuisivat. Jos eivät, hän olisi pulassa.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

Yukiko kysyi Choulta opettaisiko tämä pekingin ankan kokkausta ja Izumin teki mieli haudata kasvonsa käsiinsä. Tämäkö oli sitä karmaa? Yukiko varmasti kantaisi hänelle ankkoja koko seuraavan lukuvuoden. Ehkä hän oli ansainnut tämän kiusattuaan Chouta. Hetken poika toivoi, että Chou olisi saanut tarpeekseen pekingin ankasta ja vastaisi kieltävästi, mutta eipä tietenkään. Tyttö taisi olla aivan liian kiltti sellaiseen. Tai sitten tämä vain piti kokkaamisesta. Izumi ei voinut kuitenkaan olla tuntematta pientä pistoa sydämessään Choun mainitessa, että ankan tekemiseen menisi pari iltaa. Pari iltaa! Hän ei ollut ikinä tiennyt, että pekingin ankka oli niin aikaa vievä ruokalaji kokata. Ehkä hänen pitäisi lopettaa sen kanssa pilailu.

Izumi otti vastaan Choun ojentaman annoksen ankkaa sekä nahkaa. Voisihan hän sentään tytön vaivannäön jälkeen olla kohtelias ja syödä kaikkea mitä oli tarjolla. Samalla hän kuunteli muiden keskustelua näiden kesäsuunnitelmista. Häntä hieman nauratti Kanaen huomautus siitä, ettei taikaeläinpuiston eläimiä voinut syödä. Shizuka kieltämättä oli varsin tunnettu siitä, että tällä oli lähestulkoon aina jotakin ruokaa mukanaan. Kakkubuffet ei sen vuoksi ollutkaan mitenkään yllättävää, mutta karaoke sen sijaan ehkä oli. Hän ei ollut tiennyt, että Shizuka piti laulamisesta. Hiljainen poika ei vaikuttanut pahemmin miltään laulajalta.

Choun idea mennä laulamaan yhdessä kuulosti loistavalta – tietysti tosin vain ilman Yukikoa. Izumi itse ei ollut tietääkseen kovin kummoinen laulaja, mutta häntä hieman kiinnostivat karaokepaikat, sillä hän ei ollut koskaan itse ollut sellaisessa, mutta kaikki hänen kaverinsa tavallisessa koulussa olivat käyneet niissä varsin useastikin. Ehkä heidän joskus onnistuisi mennä ilman Yukikoa… Asia vaati selvästi suunnittelua.

Choun kysyessä englannin tunneista Izumin teki mieli tarjoutua opettamaan Choulle englantia. Olivathan hänen taitonsa ainakin paremmat kuin Kanaen ja luultavasti ainakin hieman paremmat kuin Shizukankin. Hän sai kuitenkin juuri ajoissa hillittyä kielensä sillä avun tarjoaminen tässä kohtaa varmasti vain toisi hänelle Choun lisäksi myös toisen oppilaan… mikä ehkä hieman tärvelisi hänen omia tarkoitusperiään. Niinpä hän vain pysytteli hiljaa ja maistoi ankkaa.

”Onpa hyvää. Loistavasti maustettu, Komura-san”, hän kommentoi ehkä jopa hieman hämmentyneenä. Olihan hän tiennyt, että tyttö osasi laittaa ruokaa, mutta ankka tosiaan oli erittäin hyvää. Ja hän sentään oli tottunut syömään ammattilaiskokkien valmistamia ruokia.

Chou suostui auttamaan Yukikoa ankan kanssa! Kuinka ihanaa. Yukiko nyökkäili innoissaan. Pari päivää Izumin sydämen vievää ankkaa kannatti valmistaa!
"Kiitos! Olet niin kultainen!" Yukiko sanoi hymyillen. Hymy ei ollut täysin aito. Eihän Yukiko voinut täysin luottaa siihen, että Choulla ei ollut tunteita Izumia kohtaan. Toisaalta, kenellä ei olisi tunteita Izumia kohtaan? Olihan Izumi täydellinen mies.

"Karaokea! Kyllä!" Yukiko hihkaisi muiden puhuessa karaokesta. "Me käymme Tokiossa aina yhdessä karaokepaikassa. Se ei ole edes kallis ja kaikki juomat kuuluvat hintaan. Ja kakusta en tiedä, mutta pizzaa sieltä saa, jos se kelpaa. Mennään yhdessä! Jos siis tulette Tokioon." Yukikolla ei ollut aavistustakaan millaisia karaokebokseja muualla Japanissa oli. Hyvällä tuurilla Yukiko tosin saisi muut oppilaat Tokioon jo pelkällä karaokella! Izumihan se tärkein olisi, mutta voisi olla hyödyllistä viettää aikaa muidenkin kanssa.

”Ah! Anteeksi, Shizuka! Ajattelin, että sinä… no, ei se mitään”, Kanae pahoitteli veljelleen, kun tämä näytti hieman nolostuneen näköisenä selittelevän, ettei aikonutkaan syödä taikaeläinpuiston eläimiä. Olisihan hänen nyt pitänyt tajuta, ettei Shizuka sentään sellaiseen asti menisi, vaikka ruoasta pitikin! Onneksi veli ei kuitenkaan vaikuttanut loukkaantuneen hirveän pahasti, sillä pian tämä jo totesi, että olisi mukava käydä karaokessakin. Kanae päätti tarttua tilaisuuteen hyvitellä veljelleen aiempaa mokaansa.

”Karaoke kyllä olisi kivaa”, hän totesi maistaen samalla ankka ja kehuikin sitä ääneen Choulle. Se olikin erittäin hyvää. Chou todella osasi kokata. Hän tosin uskoi, että Yukiko ei tahtonut saada ruoanlaitto-opetusta Choulta pelkästään siksi, että tämä oli siinä erittäin hyvä. Yukikoa todennäköisesti kiinnosti vain ja ainoastaan se, että tämä luuli Izumin pitävän pekingin ankasta jotenkin erityisesti. Vähänpä tämä tiesi, että kyseessä oli vain vitsi.

”Etkö sinä asunut Osakassa, Chou? Voisimme tulla Shizukan kanssa käymään”, hän ehdotti kuin ei olisi kuullutkaan Yukikon koko ehdotusta Tokiossa olevasta karaokepaikasta, ”sen jälkeen siis kun olemme ensin kiertäneet eteläisen Japanin.” Ei pitänyt antaa Yukikolle tilaisuutta ajatella, että hänen hieno tarinansa heidän tulevasta matkastaan oli täysin tuulesta temmattu. Jos he kuitenkin menisivät oikeasti takaisin Japaniin käymään, he voisivat varmasti ihan hyvin käydä Osakassa.

”Mmm. Eiköhän se onnistu”, Kanae sanoi mietteliäänä kääntäen katseensa veljeensä päin, kun Chou kysyi englannin oppitunneista. Totuushan oli, että hän itse ei ollut englannissa mitenkään erityisen hyvä vaan Shizuka lähinnä oli opettanut heitä molempia. Hän tiesi, että Shizuka ainakin varmasti tahtoisi jatkaa kakun ja englannin parissa vietettyjä oppitunteja.

Shizuka maisteli Choun hänelle tarjoamaa ankan lihaa ja nahkaa, eikä sanoja varmastikaan vaadittu kertomaan, mitä mieltä hän oli siitä. Hyvä ruoka sai pojan aina lähes säteilemään ilmeettömyydestään huolimatta, ja tämä pekingin ankka oli todellakin herkullista. Kasvisten kanssa makuelämys olisi ollut täydellinen, mutta näinkin se oli suorastaan suussasulavaa. Syödessään ankkaa Shizukan mieleen juolahti ajatus, että Chousta tulisi varmastikin vielä erittäin hyvä vaimo jollekulle, mutta se oli parempi olla sanomatta ääneen. Olisi kuulostanut vain oudolle, jos hän olisi yhtäkkiä sanonut jotain sen kaltaista.

Kanaen ehdottaessa Choulle, että he voisivat vierailla hänen luonaan kesällä, Shizuka nosti katseensa ruoastaan ja katsoi Chouta odottavasti. Hänenkin mielestään se oli hyvä idea. Sekä karaokea että seuraa, josta hän piti! Ja mahdollisesti vielä hyvällä tuurilla jotain Choun leipomaa. Sen sijaan Yukikon ehdotuksen hänkin jätti huomiotta. Vaikka Tokiossa vieraileminen olisi itsessään ihan mukavaa, ja esimerkiksi juuri Akibassa olisi hauska vierailla, vaikkei hän itseään minkäänlaiseksi otakuksi mieltänytkään, ajan viettäminen Yukikon kanssa ei kuulostanut yhtä hauskalle. Hänen melkein kävi sääliksi Chouta, joka ilmeisesti aikoi opettaa rohkelikolle ruoanlaittoa, mutta ehkä Chou oli vain liian kiltti pitääkseen Yukikoa ärsyttävänä.

Shizuka nyökkäsi hieman tavallista innokkaammin vastauksena Choun kysymykselle.
"Minulle käy", hän myöntäili. Vaikka Kanae ja Chou eivät olleetkaan mitään mallioppilaita, Shizuka piti heidän opettamisestaan. Ja kakuistakin, toki. Kärsimättömämpi ihminen olisi saattanut jo antaa periksi joutuessaan selittämään yksinkertaisia kielioppisääntöjä tai ääntämystä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta häntä se ei erityisesti haitannut.

Chou hehkui tyytyväisyyttä huomatessaan ystäviensä pitävän ankasta. Hänen tekemänsä työ ei ollut siis turhaa!
"Ottakaa toki itse lisää, jos haluatte. Tätä kuitenkin riittää." Chou sanoi. Hän ei todellakaan halunnut heittää ankkaa hukkaan. Ankkaa oli paljon ja sen tekeminen kesti, joten olihan se ihan mukavaa, että se myös syötäisi lähes puhtaaksi. Ei sitä kuitenkaan junaan kehdannut ottaa. Varmasti se säilyisi ja olisi kiva, ettei ruokakärrystä tarvitsisi ostaa mitään, mutta olihan se hiukan noloa kulkea junassa ankkatarjotin käsissä.

Samassa Kanae ehdotti, että tämä voisi tulla käymään Osakassa veljensä kanssa. Chou innostui. Olisi aika hienoa viettää aikaa omien ystävien kanssa kesällä. Hänen ja siskon ystävät olivat nykyään enemmän.. no, siskon ystäviä. Ymmärrettäväähän se oli. Sisko oli jäänyt Osakaan kun taas Chou opiskeli Englannissa.
"Se olisi mahtavaa! Kertokaa kun tulette niin koetan keksiä mitä voisimme tehdä." Chou sanoi innoissaan. Karaoke, kahvila, huvipuisto? Mihin ihmeeseen hän veisi sisarukset. Chou halusi näyttää jotain hienoa Osakasta, mutta mitä? Toki Satout saisivat vaikuttaa siihen, missä he kävisivät. Chou halusi kuitenkin, että heillä olisi paljon vaihtoehtoja.

"Ee, Tokiossa on noinkin hienoja karaokepaikkoja?" Chou kysyi Noto-senpailta. Ilmaiset juomat olivat tuttu juttu myös Osakassa, mutta pizzatarjoilusta Chou ei ollut kuullutkaan. Chou ei liiemmin pizzaakaan ollut syönyt. Tyttö mielellään lähtisi karaokeen, josta saisi myös pizzaa.

Chou sädehti, kun sai tietää englannintuntien jatkuvan. Ne olivat aikalailla Choulle viikon kohokohta. Ensinnäkin hän sai leipoa. Toisekseen, Satoun sisarukset olivat hauskaa seuraa. Chou alkoi samointein pohtimaan, mitä hän kokkailisi näille. Pitäisiköhän hänen joku kerta koettaa ihan kunnon ruokaa? Herkkuja hän voisi tehdä jälkiruuaksikin, mutta esimerkiksi sushi voisi olla mielekästä syötävää englantilaisten ruokien jälkeen.

Izumin into karaokeideaa kohtaan laantui huomattavasti, kun Yukiko ehdotti, että he kaikki menisivät tämän luokse Tokioon. Ei hänellä tietenkään ollut mitään Tokiota vastaan ja karaokepaikkakin sinällään kuulosti ihan kivalta, mutta Yukikon seura sen sijaan ei. Hänellä vain alkoi yksinkertaisest olla jo mitta hieman täynnä sitä, miten tyttö seurasi häntä koko ajan kaikkialle, vakoili häntä ja liehitteli kaikin mahdollisin keinoin. Välistä hänestä tuntui siltä, ettei hän voinut saada hetkenkään rauhaa missään muualla kuin Korpinkynnen tuvassa, jonne tyttö ei päässyt. Yrittäen olla näyttämättä turhan synkältä Izumi kurottautui ottamaan itselleen hieman lisää ankkaa Choun kehotuksesta. Ruokaa tosiaan näytti olevan vielä jäljellä ihan riittämiin. Tällä kertaa hän lappoi lautaselleen myös muidenkin tuomia piknikeväitä.

Satoun sisarukset ilmeisesti lupasivat pitää Choulle jatkossakin englannin tunteja, mikä oli ihan hyvä juttu – vaikka Izumi tietysti olisi tehnyt sen mieluummin itse. Mutta ehkäpä hän nyt esittäisi välinpitämätöntä koko englannintuntiajatusta kohtaan ja lyöttäytyisi sitten salakavalasti porukan mukaan joku sellainen hetki, kun Yukiko ei huomaisi. Sellaista hetkeä tosin saattaisi olla hyvin vaikea löytää. Izumin ärsytys rohkelikkoa kohtaan vain kasvoi entisestään, kun Kanae ehdotti, että nämä vierailisivat Osakassa ja Chou näytti innostuvan ajatuskesta. Hänkin olisi halunnut tavata Choun kesän aikana, mutta jos hän nyt sanoisi sen, myös Yukiko olisi varmasti mukana. Vaikka ei tietenkään sillä, että hänellä välttämättä olisi sellaiseen muutenkaan aikaa, sillä hänen isänsä varmasti järjestäisi hänelle koko kesäksi jotain enemmän tai vähemmän tylsää ohjelmaa, kunhan hän vain pääsisi kotiin asti. Ja tietysti luvassa olisi myös jokavuotinen vierailu Ruotsiin.

Yukikoa harmitti, että lähes kaikki jättivät hänen ehdotuksensa huomiotta. Toki Chou totesi, että Yukikon kuvailema karaokepaikka oli hieno, mutta siihen se jäi. Ei sitten jos ei kelvannut! Ehkäpä Yukiko menisi kahdestaan Choun kanssa karaokeen! Ehkä heistä tulisi parhaat ystävät. Se olisikin hyvä siirto. Yukiko utelisi ihan kaikkea Izumiin liittyvää. Ja laittaisi Choun utelemaan omasta puolestaan kaikkea. Esimerkiksi ruokia, mistä Izumi pitäisi. Olisipahan Yukiko ajantasalla Izumin mieltymyksistä.

Yukikon teki mieli ilmoittautua myös Osaka-reissulle, mutta lopulta tyttö päätti, että ehkä muut vaihtarit tulisivat hänen luokseen jos halusivat. Osaka oli kaukana, eikä hän majoitusta saisi. Paitsi ehkä Choulta. Ja jos he eivät tulisi Tokioon, he menettäisivät paljon! Hehän voisivat päästä Yukikon ja tämän suosittujen ystävien joukkoon! Olihan Yukiko ystävineen lähes kuuluisia. Ainakin Shibuyassa. Maine ei ollut ehkä mikään parhain, mutta ei kai kuuluisuus nyt huono juttu ollut? Maine tarkoitti rahaa. Ja sitähän Yukiko tarvitsi.

//Ja niin piknik jatkui iloisena (tai vähemmän iloisena, mutta melko tapahtumaköyhänä) jutustelun ja piknikeväiden nauttimisen merkeissä, kunnes oli aika kerätä tavarat ja suunnata hakemaan viimeisetkin tavarat makuusaleista ennen suuntaamista junalle... Eli toisin sanoen tällainen hieno fade-lopetus tähän peliin. :D//