Tylypahka AM

Portaiden etsinnässä ei yhtään auttanut se, että Fox tuli lähemmäksi. Lazlo ei vaan yhtään tajunnut, että miksi. Jotta portaiden etsinnästä tulisi entistä ikävämpää, ei varmaankaan? Hitto. Poika yritti tähyillä toiselta puolen portaita, mutta koska Foxia päin ei saanut vahingossakaan katsoa, se näkökenttä oli loppujen lopuksi aika pieni. Sieltä vain näkyi tyhjää allasta.

Lazlo antoi katseen seurata veden kulkua ja kyllä näytti pahasti siltä, että tämä kylpyläreissu oli nyt päättynyt. Mukava temppu. Oikein mukava temppu. Vielä valvojaoppilaiden kylpyä häiritsemään tehty.

”Joojoo”, Lazlo totesi Foxille kävellessään todella hyvän matkan päästä ohi ja toivoen, että Fox huolehtisi enemmän omasta itsestään kuin mistään muusta. Tytön ohitettuaan oli näkökenttä paljon laajempi, mutta samalla oma selusta oli ihan ööö turvaton. Poikien kanssa suihkuttelu oli vielä ihan ok, mutta öööö Fox. Parempi, ettei asiaa edes ajatellut.

”Täällähän ne portaat ovat”, tummatukkainen totesi astellen lätisevillä askeleilla portaiden luo. Siinä sivummalla taisi myös olla tämän kylpyläaltaan toimintasysteemijutut. Siis jos ne olivat täällä… ja nyt Fox oli tuolla niin… Lazlo vilkaisi varovasti olkansa yli. Fox vaikutti nyt varsin viattomalta, mutta…

"Älä sitten edes unelmoi katsovasi tännepäin!" Lyn puhisi ja vilkuili Lazloa. Pojan kunniaksi oli sanottava, että tämä tosiaan piti naamansa selvästi kohti kaikkea muuta paitsi Lyniä. "Varokin, jos näet yhtään mitään niin minä pidän huolen että kaikki koulusta tietävät, että olet ihan hirveä pervo!" Lyn silti varmuuden vuoksi uhkaili. Toisaalta taas jos Lazlo näkisikin jotain, ehkä hän pitäisi näkemästään? Lyn pudisti rivakasti päätään. Ei ei, ei tällaisia pitänyt ajatella, olisi katastrofi jos Lazlo näkisi jotain ja sillä selvä.

Valitettavasti Lazlo ei selvästi päässyt poistumaan altaasta, vaan joutui kulkemaan toiseen päähän päästäkseen portaille. Lyn puri hammastaan katsoessaan, kuinka Lazlo ohitti häntä. Hänen piti tietysti pitää Lazloa tiukasti silmällä varmistuakseen, että tämä ei edes vilkaisisi häneen päin. Luonnollisesti hän piti katseensa tiukasti rinnan yläpuolella - ja no vesi kieltämättä peitti toistaiseksi kaiken vyötärön alta, jalkojen liike vähän erottui mutta ei mitään muuta - hups - siis Lyn katsoi ihan vain Lazlon naamaa koko ajan.

Vesi jatkoi uhkaavaa vähentymistään, ja vaikka Lyn oli nyt jo lähes altaan syvimmällä kohdalla, se yletti häntä enää lantioon. Lyn kyyristyi ja käänsi selkänsä Lazlolle peittäen yhä rintoja käsillään. Hän kuitenkin kaarsi vartaloa voidakseen pitää Lazloa silmällä, mutta loi tähän vain satunnaisia parin sekunnin vilkaisuja, jotta Lazlo ei tajuaisi, että hän kyttäsi.

((Eieieieieieieiiei Lynn!!! :´´D ))

Ei. Jos Fox olisi jotain tuollaista tehnyt tahallaan, niin ei. Maailman kirjat olisivat ennemminkin sekaisin. Tietenkin Lazlo tiesi, että tytötkin kykenivät näyttelemään ja tekemään hölmyyksiä, mutta että tällaista tahallaan ööh ei. Joten Lazlo käänsikin katseensa Foxin nurkasta poispäin ja vilkuili ympärillensä.

Jättispottivaloja ei tietenkään ollut päällä, mutta ikkunoista tuli himmeästi mukavaa valoa. Lattiakaan ei tuntunut niin kylmältä. Okei, kyllä se tuntui. Lazlo paleli pikkasen, mutta hän ei valittanut. Lämmin vesi oli jo matkannut aikoja sitten altaasta jonnekin muualle. Ei hän oikeastaan edes tiennyt, että minne, jonnekin vaan.

”Oliko täällä joku muu, kun tulit?” Lazlo kysyi ja nousi portaita yksitellen. Oma nilkka näytti olevan kunnossa, vaikka tietyissä asennoissa sitä vähän särki.
”Siis koska tuossahan on noita säätöjuttuja”, hän vielä selvensi jatkaen matkaansa ylös, hieroen vasemmalla kädellä oikeaa käsivartta ja oikealla vähän vasenta kyljenpuoliskoa. Kylmä, kylmä, kylmä. Asiaa ei auttanut, että hiuksistakin vielä valui vettä kasvoille. Märillä lattioilla ja portaissa ei kuitenkaan kannattanut juosta. Tosin, altaaseen putoamistakaan ei varmaan suositeltu kauhean syvästi.

"Täh?" Lyn kysyi ja alkoi katsella päättäväisesti uima-altaan syvemmän päädyn seinää ikään kuin ei olisi ikinä Lazloon vilkaissutkaan. "Miksi ihmeessä täällä olisi ollut joku, kun minä tulin tänne? Eivät kaikki ole niin kuin sinä ja halua kylpeä random tyyppien kanssa!"

Toki tämä oli jo käyty läpi, mutta Lyn ei aikonut lopettaa siitä muistuttamista.

Vesi väheni yhä vain, ja Lyn risti huolella jalkansa. Sitä olisi kuvitellut, että kun oli ollut Lazlon kanssa samassa tilassa alasti näinkin pitkään, ajatukseen olisi jotenkin tottunut. Lyn alkoi kuitenkin panikoida koko ajan vain enemmän ja enemmän. Hän ei keksinyt mitään hyvää poispääsyä tilanteesta.

"Siis meinaatko, että joku olisi tahallaan sormeillut niitä säätöjuttuja?" hän kysyi. "Se kyllä varmaan selittäisi, miksi vaahtovipu tyhjentää altaan..."

((Selvisin kokeista, joten pääsen taas pelaamaan. xD Jeee))

Aaa, ei. Sitä Lazlo ei ollut tarkoittanut, mutta kehon läpikulkeva kylmäväre sai pään notkahtamaan kerran. Hitto. Poika oli enemmänkin ajatellut jotain aikarajaa tai muuta sellaista kätevää, mutta että väärät vivut. Tämä haiskahti jo liian paljon siltä 3. kerroksen tyttöjen vessan tapaukselta. Tämänkin kerran uhreina: valvojaoppilaat.

”Ai. Siis täällä on useampia säätöjuttuja, vai?” Lazlo kysyi ja pysähtyi portaiden yläpäässä. Tavallaan kylmyys houkutti hakemaan pyyhettä ja muuta, mutta — siis oikeasti se pakotti hakemaan pyyhettä ja muuta — mutta velvollisuus painoi toisessa vaakakupissa. Tai sitten se ärtymys. Hän halusi katsoa niitä säätöjuttuja tarkemmin.


”Odota”, Lazlo lopulta pyysi toista kättään hieman kohottaen, ”haen pyyhkeen.” Tietenkin juuri silloin, kun ihmiset haluavat nauttia ja unohtaa huolet tulisi muistutus siitä, että ’hei oikeasti sähän oot valvojaoppilas, hoidapa tämä’. Mitään hihoja tämä valvojaoppilas ei kuitenkaan voinut pyyhkeiden luo astellessaan kääriä, koska sattuneesta syystä hänen vaatteensa olivat muualla.

Lattia vaikutti kuivalta, mutta jalanpohjat olivat märät. Lazlo ei ollut ihan varma, kuinka hyvin hänen tasapainonsa pysyisi yllä, jos hän luottaisi enemmän toiseen jalkansa… tai hitto, ei sitä mennä hitaasti pyyhkeiden luo. Tämä varmuuden vuoksi pelaaminen oli ihan älytöntä, koska jos hänellä oli kylmä, niin varmasti myös Foxilla oli kylmä ja Fox ei olisi saamassa pyyhettä kovin nopeasti… tai kovin helposti, ainakaan ihan itse.

Syvään huokaisten Lazlo antoi enemmän painoa jalalle ja nilkalle, jota särki. Ainakin pyyhkeiden luona hän olisi siten nopeammin pyyhkeiden luona. Yksi murhe vähempi.

((Hyvä sinä! Ja voih nyt Lyn on jumissa tuolla syvässä päädyssä eikä pääse tekemään mitään xD))

Lyn ei todellakaan aikonut odottaa! Hän huomasi jo tärisevänsä kylmästä. Hän oli kietonut kätensä ympärilleen piilottaakseen strategisia paikkoja, mutta nyt hän huomasi puristavansa käsiä tiukemmin siksi, että se tuntui hieman auttamaan paleluun, vaikka tuskin oikeasti auttoikaan.

"Mihin sinä luulet meneväsi?" Lyn huusi ja arpoi, kääntyäkö ympäri vai ei - vesi oli käytännössä hävinnyt jo kokonaan, eikä mikään enää piilottanut häntä. Hän totesi, että mihin ikinä Lazlo sitten menikin, se ei ollut ympäri kääntymisen arvoista, ja niinpä hän yritti vain kurkottaa päällään. Lazlo näkyi kapuavan pois altaasta, eli näköjään ihan oikeasti hakemaan pyyhettä.

"Sinun on parasta heittää minullekin!" Lyn huusi. "Ja et sitten vilkaisekaan, mihin sen heität!" hän karjui. "Laitat silmät kiinni ja kädet silmien eteen ja annat minulle sen pyyhkeen! Ja et kurki tippaakaan! Ja se ei sitten saa pudota maahan, täällä on märkää!" Hän veti henkeä välissä ja mietti vielä hetken. "Ja siis et varmasti heitä sitä, et osu kuitenkaan!" hän vielä lisäsi.

Fox halusi myös pyyhkeen ja Lazlo nyökkäsi. Joo, joo. Poika pääsi pyyhkeiden luo ja otti tangolta alas yhden pitkältä ja pehmeältä vaikuttavan pyyhkeen. Kokemus kertoo, että pehmeältä vaikuttavat pyyhkeet ovat usein myös varsin imukykyisiä pyyhkeitä. Ei niin imukykyisiä sentään, että aiheuttavat fritsuja, mutta.. no.. tiedätte idean.

Lazlo tarttui pitkään beigeen pyyhkeeseen ja levitti sitä pituussuunnassa sen verran, että sai kiedottua sen helpommin hartioilleen. Foxin pyyhkeen pitäisi olla ehkä vähän lyhempi, vai hetkinen oliko Fox häntä pidempi? Altaaseen tuntui väärältä heittää tai viedä liian pitkiä pyyhkeitä, koska nehän hei kastuvat tai sitten imevät sitä uimavettä. Tosin nyt siellä altaassa oli vähän vähemmän vettä jo muutenkin ja… Fox halusi pyyhkeen.

”Joo. Eikä varmaan ole väliä, että minkälainen?” Lazlo huikkasi kysymyksen ja siirteli omaa pyyhettään paremmin. Se oli oikeasti aika pitkä. Tarvitsisi vielä jonkin vyön tai muun asusteen, jolla pitää pyyhkeen helmat paikoillaan. Harmittava kyllä mitään sellaista ei koulu tarjonnut pyyhkeiden luona.

”Tai otan varmaan tämän ööö”, poika jatkui tarttuen lähimmäiseen pyyhkeeseen ja käänteli sitä kädessään, ”epätasaisen? Ei vaan… onkohan tämä nyt enemmän jotenkin muodokas, pitempää ja lyhempää… Jotain kirjailua tämä varmaan on?” Selvää oli se, ettei se ollut ihan samanlainen kuin se, johon Lazlo oli jo kääriytynyt.

Foxille tarkoitettua pyyhettä vasemmassa kädessä roikottaen ja oikealla oman pyyhkeen vasenta reunaa pidellen Lazlo lopulta kääntyi ympäri takaisin kohti allasta.

"SILVERSTEIN! NYT SE HIIVATIN PYYHE TÄNNE JA VÄHÄN SASSIIN!" Lyn kirkui niin kovaa, että kylpyhuoneen seinät kaikuivat.

Oli se nyt kumma kun poika alkoi jotain kysellä ja valita! Lynistä tuntui, että hänen pitäisi olla kuiva jo - niin paljon hänen sappensa kiehui, kun tuo idiootti ei vain viskannut äkkiä pyyhettä hänelle.

"JA ET KURKI SITTEN TIPPAAKAAN!" Lyn karjui huomatessaan, että Lazlo oli ilmeisesti vihdoin suvainnut valita pyyhkeen. Jos Lazlo ei pitänyt kiinni Lynin antamista ohjeista, hän saisi tosissaan kärsiä. Lyn kyyristyi hieman ja yritti peittää yhdellä kädellä kaikkia taktisia paikkoja, jotta voisi kurkottaa toisella kädellä pyyhkeen Lazlolta. Mahdotonta ja äärimmäisen vaikeaa, mutta hän ei tosissaan halunnut, että Lazlo näkisi mitään.

((En heti huomannut vastaustasi, ja sitten peli taktisesti jäikin taas pitkäksi aikaa roikkumaan x.x ))

Silmien sulkemisen unohtaminen ei tullut kuuloonkaan, kun neiti Fox ah niin ystävälliseen kovaan ääneen muistutti asiasta. Joojoo. Niin kuin Lazlo ei olisi aiemmin muka nähnyt vähäpukeisia tyttöjä, ja niin kuin hänestä asiassa olisi edes jotain kiinnostavaa. Kuuliaisesti poika kuitenkin sulki silmänsä ja yritti muistaa paikan pohjarakennetta edes jotenkin… tai ainakin laski nyt, kuinka monta askelta portaisiin ja kuinka monta porrasta… ehkä?

Vaikeaksi asian vain teki se, että Fox oli hoputtamassa ja jalkaa vähän särki. Kastunutta pyyhettä Fox ei varmaan kuitenkaan halunnut, joten Lazlo laskeutui portaita tupatoverille suunnattua pyyhettä ylhäällä pidellen ja varoen mahdollisia liukkaita portaita. Tyhmintä olisi kaatua näissä portaissa.
”Kuinka monta porrasta tässä edes on?” Lazlo vielä kysyi, mutta pian sen jälkeen hän olikin jo taas altaassa. Allas, jossa ei ollut vettä. Jossa toivottavasti ei ollut enää vettä, sillä tällöin pyyhe auttaisi tosi vähän.

Jalanpohjissa tunsi askel askeleelta, miten allas loivasti syveni toiseen päähän mentäessä. Lazlon mielikuvissa Fox taisi olla vielä jossain siellä ihan toisessa päässä, joten pitäisi vaan reippaasti silmät kiinni kulkea ööö sokkona eteenpäin ja toivoa, että tyttö kyllä huomauttaa ennen kuin olisi itse tietämättömänä kävelemässä päistikkaa altaan reunaa vasten. Toisella kädellään Lazlo vielä piteli omaa pyyhettään paikoillaan tai oli tarkoituksena.
”Tulossa!”

[Lääh puuh kun ei ole taas kerennyt käydä täällä! Mitä olet mieltä, voisiko tätä peliä hissuksiin pistää jo pakettiin? En ainakaan enää keksinyt tähän enää mitään jänniä käänteitä :D]

"Kaksi porrasta", Lyn tuhahti tirkistellen itsekin aika huonosta kulmasta, koska piti tosiaan keskittyä kääntymään poispäin Lazlosta. Olihan tällä toki aidon näköisesti silmät kiinni, mutta Lyn ei ollut silti ihan varma: ehkä poika vain huijasi kysymyksillään? Mitä jos Lazlo tosiaan näkisi jotain ja menisi kertomaan muille, mitä näki? Se olisi niin käsittämättömän noloa, että Lynin täytyisi varmaan lopettaa koulu kesken.

Vaivalloiselta Lazlon kulku tosiaan näytti, mutta hän selvästi pääsi kuin pääsikin silti eteenpäin. Lyn tuijotti (siis siltä osin kuin pystyi, kun se oli tosiaan haastavaa) tarkasti joka askelta. Lazlo käveli vähän hänestä vinoon, ja Lyn yritti pohtia päänsä puhki, oliko se tahallista vai ehkä kuitenkin tarkoituksetonta.

Kun Lazlo oli noin metrin päässä, Lyn syöksähti eteenpäin, nappasi pyyhkeen käsiinsä ja kiljahti samaan aikaan: "Silmät kiinni!" Hän ravisti pyyhkeen auki ja kietoi tiukasti ympärilleen. Ah, mikä ihana lämpö! Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka paljon oli palellut. Eikä sitä, kuinka kiitollinen voi olla jostain niin arkipäiväisestä asiasta kuin pyyhkeestä. Hänelle tuli saman tien parempi mieli, ja hän hengitti syvään.

"No niin, kiitos", Lyn sanoi. "Meidän pitää päättää, miten lähdemme täältä. Kukaan ei saa tajuta, että olimme täällä yhtä aikaa", hän sanoi painokkaasti, kuin haastaen Lazloa väittämään vastaan ja paljastamaan todelliset aikeensa.