Tylypahka AM

“Voisittehan te syödä minunkin seurassani”, Johnny totesi, antoi vaihtoehdon. Sellainen hän tuppasi olemaan. ‘Se mikä on minun, olkoon teidänkin! Jos vain tahdotte! En pakota!’ -tyyppinen henkilö. Ei siis mikään kauhean mahtava ‘olen päällikkö’ johtajahenkilö.

“Oh! Niin vanha!” hän henkäisi päätä kallistaen. “Anteeksi. Ette näytä niin vanhalta...” Johnny totesi, vaikkei oikeasti osannut sitä lainkaan arvioida, näyttikö tuo ikäiseltään vai eikö.

“Minä... maalaan”, Johnny vastasi harrastuskysymykseen, olihan hän sen jo aikaisemminkin ääneen lausunut. Ja tullut sen myötä värvätyksi näytelmäkerhoon. Ei hän oikein tiennyt kuinka siinä oli niin käynyt. “Ja... ajattelin yrittää Puuskupuhin huispausjoukkueeseen... ehkä... ensi vuonna”, kertoi hän vielä hieman sivummalle katseensa jälleen kääntäen. Ei hän oikein uskonut mahdollisuuksiinsa päästä joukkueeseen, sillä varmasti oli Puuskupuhissa parempiakin huispaajia.

Hyvä ruoka 12-vuotiaan seurassa, vai surkea ruoka koko muun leirin kanssa, siinä olikin pohdittavaa Aurelialle hetkiseksi. Aurelia mietti vaihtoehtoja hetken ja päätyi hyvään lopputulokseen. "Ehkä joku päivä voisinkin, kiitos kutsusta" Valloittava hymy pojalle, ollen entistä varmempi siitä että tässä on jotain erilaista.

Ikäkysymys... Noh, Aurelia on tiennyt aina näyttävänsä nuoremmalta kuin onkaan. Kävisi varmaan vielä 7-luokkalaisesta ihan helposti. Tyttö naurahti pojan kommentille. "Otan tuon kohteliaisuutena, tiedän että en mene ihan ikäiseni näköisestä" Aurelia joi taas teetään, kunnes Johnny ilmoitti maalaavansa.

"Oi, säkin voit tulla taidekerhoon ensi syksynä!" Innokkuus näkyy selvästi Aureliassa kun on taiteesta kysymys. "Mäkin maalaan ja piirrän, aika paljonkin vielä" Aurelia jatkoi ja kuunteli kun poika kertoi muista harrastuksistaan. Kieltämättä huispaus ei näyttänyt pojan harrastukselta, tosin eipä Aurelia huispauksesta mitään tiennytkään. "Kannattaahan sitä yrittää, urheilu kuitenkin tekee hyvää" Yhtä hyvää kuin korkokengillä kävely!

Johnny nyökäyttää päätään, kun toinen sanoo, että voisikin joku päivä tulla Johnnyn seuraksi syömään. Johnnylla ei valitettavasti ole minkäänlaista aavistusta siitä, että toinen epäilee hänen olevan jotenkin erilainen. Sellainen olisi ikävää, sillä Johnny on kaikin tavoin oikein keskiverto! Ei mitenkään poikkeuksellinen!

“Taidekerhoon?” Johnny kysyi ihmeissään. Hän ei ollut kuullut sellaisesta aikaisemmin. Hän mietti, riittäisikö hänen aikansakaan, jos näytelmäkerho ja mahdollisesti huispauskin! “Se voisi olla kiva”, sanoo myötäillen. Vastaan väittäminen ei ollut suotavaa, mennään mukana.

Taidekerho oli just se minkä Aurelia piti mielessään. Hän halusi päästä maalaamaan, ja opettaisi mielellään siinä sivussa muitakin. Eihän sitä koskaan tiedä jos oppilaissa oli vaikkapa Picasso. Se olisi todella hienoa, ja Aureliasta tuntui että poika voisi olla hyvä maalaamaan.

"Joo, taidekerhoon, odotan innolla että pääsen vetämään sitä!" Aurelia totesi hyväntuulisena ja katsoi Johnnyä. Taide oli enemmän poijalle sopivaa. "Ja siitä tulee kivaa, toivottavasti" Aurelia lisäsi hymyillen.

“Millainen se... taidekerho on? Mitä siellä... tehdään?” hän kysyi, vaikka saattoi arvella, että jotakin taiteeseen liittyvää se saattoi mahdollisesti olla. Tämä ei ollut kumminkaan kauhean keskivertoa, Johnnyn piti olla keskiverto! Eivät keskivertopojat yleensä liittyneet näytelmäkerhoihin tai taidekerhoihin. Keskivertopojat pelasivat huispausta. Tai harrastivat jotakin muuta urheilua. Eivät taiteita.

“Mitä te maalaatte? Ja piirrätte?” Johnny kysyi sitten, toinen oli aikaisemmin maininnut maalaavansa ja piirtävänsä myöskin. “Mietin aikaisemmin, että olisi mukavaa jonakin iltana kaivaa välineet esiin ja maalata jotain”, kertoi hän sitten, pää jälleen hieman kallellaan.

"Ajattelin opettaa kaikkea perusasioita, en tiedä oikeastaan vielä... Maalataan ja piirretään, ehkä tehdään jotain muutakin" Aurelia vastasi hymyillen pojalle. Haluaisi opettaa savitöitä, muotokuvamaalausta, hiilipiirtämistä.. Kaikkea mahdollista, tosin ei ole itsekään mitenkään erityisen kokenut. Paitsi muotokuvissa, niitä voi rehellisesti sanoa osaavansa tehdä.

Aurelia joi taas hieman teetä ja katsoi Johnnyä, kertoen hieman kaunistellun version siitä mitä tekee. "Maalaan muotokuvia pääasiassa, välillä muutamia maisemia" Tyttö siirsi kasvoille karkaavia hiuksia mietteliäänä. "Voidaan maalata joku päivä yhdessä, tai no mulla on vain lehtiö ja kynät mukana" Aurelia hymyili Johnnylle aurinkoisesti.

Johnny nyökytteli päätään, kun toinen kertoi mitä taidekerhossa tehdään. Johnny kyllä osasi perusasiat, mutta kai hän voisi silti kerhoon liittyä. Eihän hän voinut kieltäytyäkään, kun kerran pyydettiin... Ja kai se olisi ihan kivaa käydä taidekerhossa, pääsisi tapaamaan ihmisiä.

Poika nyökytteli päätään myös kertomukselle muotokuvista. “Minäkin olen maalannut jonkin verran muotokuvia”, kertoi hän tytölle. “Ja öh... minut pyydettiin koulun näytelmäkerhoon maalaamaan lavasteita tuossa... keväällä”, hän lisäsi vielä.

“Se olisi kiva”, Johnny vastasi hymyillen, kun toinen ehdotti yhdessä maalaamista. Tai siis tuolle toiselle ilmeisesti piirtämistä, kun tuella ei maalaustarvikkeita ollut mukanaan.

'Onko koululla näytelmäkerho? Hauskaa' Aurelia mietti ilahtuneesti, sillä näytelmät, oopperat ja erilaiset tanssiesitykset olivat hänestä kivoja. "Näytelmäkerho? Koululla on sellainenkin, mukavaa... Oliko teillä jokin esitys keväällä?" Aurelia katsoi poikaa uteliaana, syöden viimeisen palan leivoksestaan. "Ja voisit kyllä näyttää töitäsi, minusta olisi hauska nähdä niitä" Uteliaisuus ja kiinnostus paistoi kasvoilta, ties vaikka poika olisi seuraava Picasso.

"Pitää katsoa jokin kaunis päivä kun ei ole mitään ylimääräistä tekemistä, niin voisi keskittyä rauhassa piirtämiseen" Aurelia katsoi poikaa.

Johnny nyökäyttää päätään näytelmäkerholle. “Kyllä. Meillä oli esitys keväällä”, Johnny vastasi tuolle. Ei hän oikeastaan tiennyt, mitä näytelmäkerho oli keväällä esittänyt, joten hän toivoi, ettei toinen kysyisi siitä enempää. Hän oli vain maalannut lavasteita, ei hän ollut perillä muusta (voisihan hän toki kertoa, millaisia lavasteita näytelmässä oli käytetty, mutta...).

“Hmmm...”, Johnny äännähti, kun toinen sanoi, että olisi hauska nähdä Johnnyn töitä. Hän nousi paikaltaan ja meni jälleen telttaansa. Ei hän ollut leirin aikana mitään maalannut, eikä siten ollut mitään maalauksia siellä. Mutta... oli hänellä luonnoslehtiössään jotain piirustuksia (vaikka enemmän siveltimien ystävä olikin).

Hän onnistui löytämään kyseisen luonnoslehtiön ja palasi taas ulos, ojentaen kyseistä lehtiötä toiselle. “Eivät ne mitään... kummoisia ole, mutta...” Johnny selitteli kasvot jälleen punertaen. Hänen lehtiössään oli lähinnä muutamassa minuutissa sutaistuja piirroksia ihmisistä, joita Johnny oli nähnyt (koulussa, nykyisen kotipaikkansa kaduilla, tällä leirillä ja muualla). Johnny istui jälleen pöydän toiselle puolen vältellen toiseen katsomista.

Aurelia katsoi jälleen pojan perään tuon kadotessa telttaansa. Teltta vaikutti kaikinpuolin kiinnostavalta, mitähän kaikkea siellä olisi? Vain vaivoin onnistui Aurelia hillitseen itsensä ja sen tilasta otti keksin. Nyt vain odotteli että poika näyttäisi töitään.

Pojan tullessa ulos ja ojentaessa lehtiötä, Aurelia otti sen kiinnostuneen vastaan, alkaen selaileen lehtiötä. Ainakin luonnokset näyttää hyvältä, tai niin hyvältä kun voi olettaa noin nuoren pojan tekemäksi. Hymyilee vienosti. "Luonnokset ainakin näyttää hyvältä..." Aurelia totesi ja sulki lehtiön, ojentaessa sen takaisin pojalle. "Suosittelen taidekerhoa todellakin!"