Tylypahka AM

Ilmeisesti suurin osa porukasta oli sitä mieltä, että parempi olisi jos Lazlo ja Elliot laskisi lautasia ja Jayden, Alex ja Char hoitaisivat ruokakomeron. Pahus. Alex oli lautastenlaskun kannalla, mutta pelkästään Alexin ja Jaydenin äänet eivät riittäneet siihen, että heidän ryhmänsä pääsisi laskemaan lautasia. Jay huokaisi syvään ja vilkaisi Alexia.
"Minusta tuntuu, että tätä ei voiteta. Mennään vaan suosiolla ruokakomeroon."

Jay vilkaisi vielä Charia, kun tämä lupautui kirjuriksi. Tyttöhän oli nappaamassa helpoimman homman! Oli paljon hankalampaa laskea satoja kananmunia kun kirjata ne ylös.
"Eikö sinun kannattaisi kuitenkin hoitaa laskeminen?" Jayden kysyi Charilta. "Tai siis, eihän siinä ole järkeä, että meidän fiksuin tyyppi..." Jayden aloitti, mutta keskeytti vilkaistakseen Alexiin ja muodosti äänettömästi sanan 'anteeksi', ennen kuin jatkoi "tekee helpoimman homman. Minä voin kyllä kirjata kaiken."

((Hauskaaaaa fooruiltaaaa! Saavun paikalle myöhemmin, nähdään sitten joskus xD))

Kun Lazlo sitten vihdoin pääsi taulun luokse, tuli hän havainneeksi, että kaikki nimet olivat jo taululla. Selkeästi vaan vähemmän tukevalla liidulla kirjoitettuina. Toinen vähän nolo ja ikävä asia oli se, kun Elliot ilmiselvästi tyrmäsi Lazlon ystävälliseksi tarkoitetun ehdotuksen. Ilmeisesti ruokavarastoehdotus ei sitten sopinutkaan Elliotille, kun tämä sitten ehdotti, että he (siis Lazlo ja Elliot) voisivat laskea astioita, kunhan se Alex oli niistä maininnut. Se siitä ruokakomeron tasapuolisesta jaosta. Lazlo ei kommentoinut asiaa sen enempää, vaihtoi vain painoa jalalta toiselle ja seisoskeli taulun luona ja yritti vaikuttaa fiksulta.

Onneksi paikan ainoa tyttö keksikin hyvin fiksun kysymyksen. Ei tarvinnut kuin ottaa pari askelta lähemmäksi ja sitten Lazlon eteen avautui opettajanpöytä koko komeudessaan. Joskin, rohkelikkopoikanen vaihtoi painoa jalalta toiselle, oliko pöydän tarjonta tarkoitettu heille? Lazlo ei kuitenkaan sitten jäänyt ajattelemaan asiaa sen tarkemmin, vaan nosteli pöydältä bongailemiaan kirjoja, vihkoja ja asioita ylös näytille ja yritti sitten laskea ne sitä mukaa alas samoille paikoille.

Jayn mielestä kirjurin homma ei tarjonnut liian paljon haastetta fiksuille ihmisille ja ylipäätään koko kirjurin virka veti vähän hiljaiseksi. Sen sijaan, että Lazlo Vesto olisi nyt itse ehdotellut Elliotille joko kirjurin asemaa tai yrittänyt vetää sitä itsellensä, hän pisti kaiken osaamisensa aurinkoiseen hymyiseen. Josko hän samalla tulisi näin valaisseeksi Elliotin sisimpään ja saisi paremmin selvyyttä siitä, että mistä kaverin kenkä nyt taas kerran puristi.

Elliot ei jaksanut keskittyä toisen ryhmän tappeluihin siitä, kuka toimisi kirjurina. Se olisi nyt Jayn ongelma, kun tämä niin epäreilusti oli jakanut ryhmät niin kuin oli. Sen sijaan hän asteli opettajainpöydän luokse, jossa Lazlo nosteli esille vihkoja sun muita. Naurettavaa, jos heille ei oltu muka jätetty mitään kirjoitusvälineitä inventaariota varten. Erään kirjan alla näytti kuitenkin olevan tyhjiä pergamentteja ja pöydällä oli myös sulkakyniä. Kai niitä voisi käyttää? Mihinpä kotitalousluokassa kirjoitusvälineitä tarvittiin. Tosin taulullekin tietysti voisi kirjoittaa... Mutta sitten ne täytyisi kuitenkin kopioida taas pergamentille ennen kuin joku pyyhksi ne. Kauhean hankalaa.

Elliot nosti katseensa opettajainpöydän tarvikkeista Lazloon, joka hymyili jälki-istuntolaiseksi (tai jälki-istuntolaisen sijaiseksi) harvinaisen iloisesti. Hän joutui laskemaan katseensa takaisin pöydän pintaan, kun vatsanpohjassa alkoi tuntua oudolta. Eikä hän muutenkaan tahtonut katsella Lazlon huulia turhan pitkään, olivatpa ne sitten hymyilevät tai eivät.

"Näitä voi varmaan käyttää", Elliot lopulta sanoi ja nosti esille tyhjäksi toteamansa pergamentit, jotta toinenkin ryhmä näkisi ne. Parempi keskittyä käsillä olevaan tehtävään, jottei ehtinyt ajatella muita asioita. Niiden ajatteleminen oli pahasta.

"Haluatko sinä kirjoittaa vai laskea?" hän kysyi Lazlolta nostaen lopulta katseensa tähän ja yrittäen pitää ilmeensä mahdollisimman neutraalina. Hänelle oli itselleen loppujen lopuksi sama, kumpaa hän tekisi. Kirjaaminen oli varmastikin helpompaa, mutta häntä ei varsinaisesti haittanut laskeakaan. Lautasten laskeminen ei kuitenkaan kuulostanut turhan vaikealta.

Alex seurasi joukon jokseenkin epämääräistä tehtävien jakoa. Kylläpäs koko juttu vaikutti yllättävän hankalalta, olisi varmaan ollut viisasta jos joku opettaja olisi ollut koordinoimassa tätä hommaa. Toisaalta, koko inventaario tuntui turhalta, ruokaahan syödään heti kohta pois kuitenkin!
Lautasia ei nyt ilmeisesti laskettaisikaan, joten Alex tyytyi seuraamaan Jaydenia, mihin tämä nyt sitten päätyisikin. Jayden vaikutti kuitenkin siltä, että tällä on homma hanskassa. Tai ainakin joku ajatus, miten päin hanskoja pidetään.

Alex kohautti Jaydenille olkiaan tämän anteeksipyytelylle, kun oli kutsunut tyttöä fiksuimmaksi tyypiksi. Tottapuhuen Alex oli hyvin samaa mieltä, mutta kyllä kirjurin homma varmasti oli vaativampi kuin voisi luulla. Kai ne saadut luvut täytyy jotenkin loogisesti järjestellä, ja kirjurin pitää olla kokoajan perillä kaikesta ja huolehtia että kaikki tulee laskettua. No, oli miten oli, Alex oli vain tyytyväinen että hänestä ei edes uhannut tulla kirjuria.

Alex siirtyi kurkkimaan ruokakomeron ovesta sisään. Onneksi se oli sentään sisältä isompi kuin mitä voisi kuvitella, muuten heillä olisi jo ongelma siinä miten kaikki mahtuisivat sisään, saatika tekemään jotain. Ruokakomerossa oli kätevästi erillään kuivat ainekset hyllytettynä pahvilaatikoihin ja purnukoihin, sekä tuoreet vihannekset ja muut asiat viileämmässä osassa laareissa ja laatikoissa. Ruuan määrä vaikuttaa jokseenkin kohtuulliselta, mutta taitaa tästä tulla joka tapauksessa pitkä ilta.

Fiksuin? Eihän tupa sitä määritä, voihan esimerkiksi Alex olla vaikka kuinka fiksu, vaikkei Korpinkynsi olekaan! Char ajatteli Jaydenin kutsuessaan häntä heidän kolmen hengen ryhmästä fiksuimmaksi. ”Kyllä laskeminenkin minulle käy” Char myöntyy Jayn ehdotukseen ja vilkaisi nopeasti ja salavihkaa taululta Jayn kirjoittaman tekstin käsialaa tarkistaakseen, saahan siitä kirjanpidossa tarpeeksi selvää. Kyllä sitä saa luettua. ”Ja minun puolestani sinä voit kyllä olla kirjanpitäjä” tyttö sanoi hymyillen Jaylle.

Elliotin nostaessa tyhjät pergamentit esille, tyttö nyökkäsi. ”Joo, ne on varmaan tarkoitettu meille” Char oletti Jayn kirjurina hakevan itse pergamentit ja sulkakynän, joten hän siirtyi itse Alexin luo ruokakomeron ovelle. ”Meidän on varmaan parempi tehdä hylly kerrallaan yhdessä? Ettei tule laskuvirheitä” Char ehdotti Alexille pohtivana. ”Loppujen lopuksi on varmaan nopeampaa laskea yhdessä, kuin erikseen ja sitten vielä tarkistaa”

Jes jes jea Jayden sai homman, onneksi. Jay hymyili tyytyväisenä.
”Ja se on sitten sillä selvä! Puhukaa sitten selkeästi ja kovaan ääneen ettei virheitä tule!”

Jayden haki pergamentin ja sulkakynän. Hetken pohdittuaan Jay päätyi istumaan lähelle ruokakomeron ovea, risti-istuntaan.
”Noniin tiimi! Tehdään työt reippaasti, että päästään poiskin.” Jay sanoi ja kirjoitti pergamentilla isoin kirjaimin RUOKAKOMERO. Sitten poika kääntyi katsomaan Elliotia ja Lazloa.
”Onko teillä toiveita mitä haluaisitte syödä tuolta? Minulle voi vipata.... suklaat!”

Lazlo Veston pienoiseksi yllätykseksi oma hymy joko tehosi tai oli tehoamatta, hän saisi itse valita ryhtyisikö kirjuriksi vai laskemaan. Elliotin kasvoista ei saanut valitettavasti suurta löydöstä siitä, mikä olisikaan ollut se oikea ratkaisu tähän pulmaan… Saati siitä, että mikä oli Elliotin ongelmana. Piti luottaa siis omiin vaistoihinsa.

”Voin laskea”, Lazlo sanoi ennen kuin tajusikaan. Näin sen kuuluikin mennä!
”Eli sinä varmaan kirjaat sitten?” hän ehdotti hymyillen. Ei niin sädehtivän aurinkoisesti kuin ennen, koska se hymy muistutti ehkä enemminkin sitä aurinkoa, joka valaisee yksinäistä vuorta ja vuori… Noh, vuori on vuori ja ei oikein muuta teekään.

Hitaasti, mutta varmasti, Lazlo ujuttautui opettajanpöytää pitkin sivummalle Jayn tullessa hakemaan kirjoitusvälineitä. Tavallaan kirjoittaminen tuntui nyt kutkuttavalta, koska hän ei ollut päässyt kirjoittamaan taululle, mutta hei – tällaisia oli nyt turha muistella tai perään haikailla! Lautasiahan ei nyt tällä pöydällä ollut, joten Lazlo yrittikin jo vähän sniikisti, kädet sivuilla tahdissa heiluen, köpötellä lähimmäisten kaappien luokse.
”Käyn hakemassa lautaset”, Lazlo Vesto huikkasi vielä selvennyksensä Elliotille.

Jayn outo kysymys hidasti iloista Lazlon ylläpitämää omaa iloista askelmusta. Hidastus tosin sai kädet kyntineen sormineen näyttämään joltain vähemmän piikikkäiltä tapeilta, jotka liikkuivat, kun tietyt jutut oli kunnossa. Jästiteknologia oli mielenkiintoista, mutta se ei vielä kertonut missä ne lautaset olivat. Lazlo ei ihan ymmärtänyt kysymystä, joten helpompi vain vetää sekin leikiksi taaai antaa Elliotin vastata.

Elliot tanssi mielessään jonkinlaisen pienen voitontanssin, kun Lazlo tarjoutui laskemaan. Hän voisi siis toimia kirjurina. Työnjako sopi hänelle loistavasti. Päällepäin hän yritti kuitenkin olla näyttämättä niin innostuneelta. “Okei, sopii”, hän totesi ja otti itselleen pergamentin ja sulkakynän Lazlon lähtiessä hakemaan lautasia. Hän haki kaksi luokan korkeista jakkaroista astiakaappien läheisyydessä olevan työtason ääreen, jotta he voisivat laskea siinä. Tai Lazlo laskisi ja hän kirjoittaisi. Ajatus sai hänet miettimään, millainen matikkapää makuusalitoverilla mahtoi olla. Ajatus kuitenkin keskeytyi, kun Jay huikkasi heille, että mitä he tahtoisivat syödä ruokakomerosta, ja Elliot nosti katseensa ylös pergamentista.

“Et syö sieltä nyt mitään! Tulit juuri päivälliseltä!” hän valitti Jaylle. Jos Jayden söisi puolet inventoitavista tavaroista, niin he olisivat täällä laskemassa vielä huomennakin. Tai siis Jayn ryhmä olisi, sillä Lazlo toivottavasti ei ollut kiinnostunut syömään lautasia tai mitään muitakaan astioita. Mistä puheen ollen Elliotin katse siirtyi Lazloon, jolla ei vielä näyttänyt olevan lautasia.

“Löydätkö niitä astioita?” hän kysyi tältä, “muistaakseni niitä on ainakin noissa kaapeissa.” Hänen käsivartensa pyyhkäisi kohti luokan yhdellä seinustalla olevia työtason yläpuolella roikkuvia kaappeja, joissa hän muisteli olleen niitä ainakin vielä edellisellä kerralla, kun luokassa oli ruokaa laitettu.

Hylly kellarraan yhdessä laskeminen kuulosti ihan järkevälle ehdotukselle. Alex nyökkäsi siis Charille ja rupesi tuumasta toimeen. Alex kurkotti ylähyllyltä alas ensimmäisen laatikon, joka paljastui olevan täynnä pastapaketteja. Tai siis luultavasti halvinta makaronia, mitä on saanut tilattua julmetun ison laatikollisen. Jayden oli ilmeisesti ottanut tämän laskemisen myös syömisen kannalta, mutta ainakaan kuivia makaroneja kukaan tuskin halusi rouskuttaa, niin niistä voisi hyvin aloittaa. Hävikkiä ei varmaan pääsisi syntymään inventaarion aikana.
"Jos kaadan nämä kaikki lattialle, ja nostellaan pussit sitten yksitellen takaisin laatikkoon kun lasketaan?" Poika kysyi seistessään pahvilaatikollinen pastaa sylissään. Alex ainakin oletti, että pelkästään täysien pussien lukumäärä riitti, kukaan tuskin laskisi yksittäisia makaroneja. Kummemmin odottamatta Alex jo kippasi laatikon sisällön lattialle. Makaronipussit levisivät kauniiseen läjään. Sentään kaikki olivat oikeasti avaamaattomia!

”Mehän joudutaan laskemaan nämä moneen kertaan, jos sinä syöt sieltä välistä aina jotain Jay!” Char toteaa siihen sävyyn, ettei nyt mielellään antaisi tuon syödä kaikkea tuolta komerosta.
Vastattuaan Jaydenille tyttö kääntyi kohti Alexia, joka kurottelikin jo laatikkoa itselleen ylähyllyltä. Laatikon sisällön paljastuessa ja Alexin ehdottaessa laskemistapaa, Char oli jo vastaamassa myöntävästi pojan ehdotukseen pussien kaatamisesta lattialle, kun tuo olikin jo käynyt tuumasta toimeen ja Charin jalkojen juuressa komeilikin nyt kasa makaronipusseja. ”Se on hyvä idea” tyttö hymyili Alexille ja kyykistyi sitten pussikasan äärelle. ”Jos laitat sen laatikon vaikka tähän viereen ja nostellaan pusseja laatikkoon laskien ääneen? Niin ei mennä sekaisin” Char ehdotti Alexille, joskin heti tämän jälkeen tuli ajatelleeksi astioiden laskijoita. Häiritseeköhän ääneen laskeminen heitä? Jay ainakin pysyisi kärryillä pussien määrästä..... Toivottavasti. Tai sitten poika vain penkoo jostain ne suklaat eikä kuuntele.