Tylypahka AM

Prunella oli langennut jo murjottamaan, mutta kun Timothy ilmoitti suunnitelmanvaihdoksesta noidan leuka kohosi heti toiveikkaasti rinnasta ja tämä silminnähden piristyi niin, että sipsutti takaisin velhon luo virkeänä kuin vesipisara. Prunella oli iloinen siitä, että Timothy oli nopeasti hyväksynyt hänen kyvyttömyytensä kiivetä puuhun, eikä ollut jäänyt kommentoimaan sitä sen enempää. Se merkitsi paljon Prunellalle, joka oli huono häviämään itselleen.

Timothy oli siis luopunut puihin liittyvistä suunnitelmista ja sen sijaan ehdotti, tai pikemminkin hoputti, Prunellaa kävelyretkelle kanssaan. Prunella päätti mennä mukana, vaikka hän alunperin olikin tullut metsään tarkoituksenaan varoittaa Timothya siitä, ettei siellä ollut turvallista liikkua. Hän ei rehellisesti sanoen uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa ja tuntea itseään sitten ilonpilaajaksi.
Varovaisen huolestuneena Prunella sanoi: "Okei, mutta käykö ettei mennä niin kauas että kadotetaan metsän reuna näkyvistämme?"

Timothy kuunteli tarkoin prunellan sanoja ja vastasi sitten "kyllähän se taitaa sopia". Timothy lähti reippaasti kävelemään kohti metsän keskiosaa toivoen prunellan seuraavan perässä. "Tule jo meillä ei ole koko päivää aikaa"

Prunella hymyili. Onneksi Timothy oli valmis jarruttelemaan ja kulkemaan noidan kanssa kypsästi huutomatkan päässä hotellilta sen sijaan että he olisivat lähteneet seikkailemaan suoraan päätä metsän syvyyksiin. Tai mistä sen tiesi, ehkä velho oli alun perinkin suunnitellut kävelyretkensä huolella ja vastuullisesti (siis aivan päinvastaisesti kuin Prunella luuli). Prunella vilkaisi metsänreunaa huolettomasti, luottavaisena sen suhteen että palaisi pian sen luokse, ennen kuin käänsi selkänsä hotellille ja lähti Timothyn perään.

"Joo!" Prunella huudahti Timothyn kutsuessa tätä. Hän juoksi helposti Timothyn vierelle, risti kädet selänsä takana ja kumartui hiukan eteenpäin katse ikätoverinsa kasvoissa kun he kävelivät eteenpäin puiden alla. "Oletko käynyt täällä sen meidän yhteisen retken jälkeen? Etsitkö jotain?"

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Atlas

((Anteeksi paljon pitkä vastaus väli))
Timothy käveli reippaasti kohti metsän keskustaa, kunnes huomasi prunellan ilmestyneen hänen vierelleen. Timothy huomasi prunellan kyyristyvän hiukan eteenpäin ja yhtäkkiä tyttö kysyikin että oliko Timothy käynyt metsässä edellisen retken jälkeen. Timothy mietti hetken ja vastasi "en ole". Timothy hidasti hieman vauhtiaan kun huomasi että metsän reunaa ei enää näkynyt. Timothy kääntyi katsomaan prunellaan hieman huvittuneena kunnes hän kuuli kovaa kohinaa takanaan. Timothy katsoi eteenpäin ja huomasi edessään valtavan vesiputouksen ja totesi "tuo on siistiä"

(( No, eipä mitään. :) ))

Kenties Prunellan iloisesti pamppailevan sydämen ääni oli peittänyt kohinan alleen, mutta hän ei joka tapauksessa kuullut vesiputousta ennen kuin näki sen. Se tapahtui yhtäkkiä: hän huomasi astuneensa vesiputouksen vaikutuspiiriin, ja täytyy sanoa, ettei se harmittanut häntä lainkaan.
Timothyn mielipiteeseen yhtyen hän sanoi, kuin kehuen coolisti vesiputousta sen arvostettavasta suorituksesta: "Ei huono."

Prunellaa hämmensi se, miten hän oli saapunut tälle valon saarekkeelle huomaamattaan. Kauniin ympäristön kun yleensä aavistaa ennen kuin siihen törmää, lehtien takaa kimaltavasta vedestä tai jostain muusta paljastavasta pikkuseikasta. Vesiputous oli kuitenkin ilmaantunut varoittamatta. Se virtasi kuin laulu kalliolta lampeen, ja lammesta jokea pitkin viidakkoon. Lampi aaltoili pehmeästi, rauhallisena ja hymyilevänä. Lammen ympäristössä kasvoi isolehtisiä kasveja, oransseja ja keltaisia kukkia ja paljon pehmeää, kasteista ruohoa.

Kuin satukirjasta. Prunella oli aikaisemman coolin kommentinsa jälkeen nyt valmis täysin häikäistymään. Niin kuin hän tekikin. Hän lähti astelemaan lampea kohti nurmikon yli, lirkuttelevasti solisevan ympäristön houkuttelemana. Hymy nousi varovaisesti hänen kasvoilleen, kun hän antoi kaiken kauneuden hitaasti saavuttaa ajatustensa tahdin.

Hänen jalkansa olivat lähdössä juoksuun, kun hän vilkaisi Timothya ja huusi: "Putoukselle!" Sitten hän lähti matkaan, juoksemaan kohti vesiputousta, ja hänestä tuntui, että hän lensi laakeiden kivien ja kutittavan ruohikon yli, monta askelta kerralla.

Timothy katseli lumoutuneena putousta eikä halunnut millään lopettaa sen katselemista, kunnes kuuli yhtäkkiä prunellan huutavan" putoukselle!. Tyttö siis ilmeisesti halusi mennä lähemmäs. Timothy lähti juoksemaan kohti putousta ja tunsi kostean tuulahduksen kasvoillaan ja sanoi " tämä on ihanaa"

Prunella kiisi eteenpäin ja nauroi lähestyessään hallitusti virtaavaa putousta. Hän hyppeli isoista kivistä muodostunutta sammaleista mäkeä pitkin ylemmäs ja kurotti vihdoin kätensä putouksen alle. Vesi oli viileää, muttei liian kylmää. Prunella kikatti ja viskoi vettä kädellään ilmaan nähdäkseen sen kimaltavan hetken lentomatkallaan ennen kuin putoamistaan.

Pelleilläkseen hieman Prunella räiskäisi vettä myös lähestyvän Timothyn (?) suuntaan. Hän arveli pojan antavan pian takaisin moisesta tempusta ja ryhtyi sen takia navigoimaan äkkiä pakotietä pois suojattomalta paikaltaan putouksen vierestä. Valitettavasti Prunella oli kuitenkin umpikujassa, selkänsä takana kivinen kallio jonka huipulta putous laskeutui ja edessään Timothy (?).

Timothy juoksi prunellan perässä kunnes yhtäkkiä tyttö roiskaisi hänen päälleen vettä. Timothy naurahti hieman ja lähti sitten jahtaamaan prunellaa kunnes prunella tuli umpikujaan. Timothy odotti hetken ja roiskaisi sitten prunellan päälle vettä. "Sinä senkin" hän huusi nauraen kunnes yhtäkkiä humpsahti veteen.

Prunella perääntyi aivan kalliota vasten. Hän ei voinut muuta kuin odottaa Timothyn vastahyökkäystä. Poika lähestyi häntä ja otti aikansa huomatessaan saaliinsa jääneen loukkuun. Prunellan ei kuitenkaan tarvinnut odottaa liian kauaa, sillä pian hän sai ansaitun roiskauksen vettä päällensä. Timothy huusi "Sinä senkin!" ja nauroi, viitaten Prunellan aiempaan yllätyshyökkäykseen.
Prunella huudahti protestoivasti, muttei voinut paeta mihinkään. Hän suojasi kasvonsa käsillään samalla kun käänsi ne sivuun Timothysta. Vesi imeytyi hänen vaatteisiinsa ja sai ne tuntumaan kylmiltä. Prunella pyyhki märän otsatukan pois silmiensä edestä ja väläytti Timothylle rohkean virnistyksen. Hän kuitenkin hämmentyi, kun velho yhtäkkiä horjahti pois näkyvistä.

Prunella päätteli nopeasti että Timothy oli luultavasti kadottanut jalansijansa ja pudonnut joko veteen tai sitten kivikkoon. Toivottavasti edeltävään. Prunella ei halunnut nähdä Timothyn kolhiintunutta ruumista rantakivien päällä. Alhaalta kuului räiskähdys jonkin osuessa lammen pintaan ja Prunella rauhoittui. Timothy oli kunnossa, ainakin jos hän ei ollut osunut veteen kovin kovaa.
Huoli pojasta kalvoi Prunellaa. Hän asteli mäen reunalle ja katsoi alas lampeen. Timothya ei näkynyt, mutta renkaat levisivät veden pinnalla siinä kohdassa mihin hän oli pudonnut. Hän ilmestyisi varmaan pian pintaan. Prunella katsoi tarkasti kohtaa mistä oletti Timothyn pulpahtavan pinnalle.

Timothy avasi silmänsä veden alla ja näki sumeasti miten kaunista siellä oli. Pienen hetken jälkeen Timothy nousi takaisin pinnalle ja henkäisi syvään. "Huoh" "et kyllä ikinä usko mitä näin" Timothy huusi Prunellalle. Timothy odotti hetken ja katsoi sitten taas veden alle ja oli ihan innoissaan näkemästään. Timothy pulpahti jälleen pinnalle ja huusi prunellalle "sinun on oikeasti nähtävä tuo kaikki"