Tylypahka AM

Odessa seurasi Carolynnen loitsintaa silmä kovana. Huolimatta muutamasta irtomutterista, lopputulos näytti kohtuullisen lupaavalta. Odessa sai kellon takaisin käteensä ja tutkaili sitä hetken. Päällisin puolin kello näytti hyvältä, viisaritkin pysyivät paikallaan kun Odessa heilautti kelloa kevyesti. Viisarit näyttivät myös liikkuvan, mutta hetkinen, takaperin? "Tuota, ei tämä ehkä ihan putkeen mennyt. Kello näyttäisi liikkuvan takaperin!" Odessa tokaisi. "Mielenkiintoista oikeastaan! Se toimii, mutta takaperin!" Odessa jatkoi katsoen Carolynneen silmät kiiluen. Tyttö ei ehkä ollut maailman paras loitsija, mutta varmasti parempi kuin Odessa itse. Ja miten hän onnistui saamaan kellon näyttämään aikaa takaperin, ja ihan vahingossa? Jännittävää!

"Minäkin voisin kokeilla loitsia jotain näihin." Odessa sanoi otti innoissaan seuraavan rikkinäisen jästikellon käteensä. Tätä hän ei nyt purkaisi osiin, olisi pysyttävä yksinkertaisemmissa jutuissa. Jos näistä kelloista nyt oikeasti tulisi myytäviä koruja, ei lopputulokset tarvitisi olla kovin ihmeellinen, Odessa ajatteli. Seuraavan korun kohtaloa pohtiessaan Odessa seurasi Carolynnen puuhailua omien korujensa kanssa. Niistä näytit syntyvät oikein kivoja korvakoruja, ja kokoaminen loitsulla näytti niiiin helpolta. "Ehkä... Koru voisi vaihtaa väriä..." Odessa pohti puoliääneen ja koetti pohtia tietäisikö hän ja jonkun loitsun millä saisi kellon edes hohtamaan jonkin värisenä.

Carolynne vilkaisi Odessan yli loitsimaansa kelloa, ja toden totta, se näkyi liikkuvan takaperin. Hänestä se ei kuitenkaan ollut millään tasolla mielenkiintoista, joten hän vain kohautti olkapäitään ja jatkoi omien korujensa kokoamista. Hän teki useampia samanlaisia, koska kun ihmiset ihastuisivat hänen koruihinsa, kaikki haluaisivat sellaiset. Hän voisi pitää yhdet itsellään, jotta kaikki varmasti tajuaisivat, että hän on uuden muotisuuntauksen takana.

"Oi, värinvaihto kuulostaa kyllä hyvältä!" Carolynne sanoi. "Voisimme tehdä tupakoruja - kullan ja punaisen välillä vaihtuvat kivet olisivat niin nättejä!"

Carolynne innostui ideastaan toden teolla ja alkoi haalia kiviä yhteen. Hän tekisi näistä riippuvia versioita: iso kivi korvanlehden tuntumaan, sitten pari pienempää ja taas isoja. Kivet olivat kaikki erivärisiä, mutta hän kyllä korjaisi sen.

"Kaulakorutkin voisi tehdä näihin sopiviksi - ehkä jopa joku noista kelloista saattaisi sopia siihen."

"Kullan ja punaisen välillä vaihtuvia kiviä? Kuulostaa kyllä sellaiselta mitä vaih Rohkelikot ostaisivat." Odessa kerkesi sanomaan ennen kuin mietti ollenkaan mitä puhuu. "Tai siis, jos on Rohkelikon värejä, niin pitää olla kyllä muitakin! Tuleeko Korpinkynsien värejä? Sellaiset voisin ehkä jopa ostaa..." Odessa jatkoi, koittaen vaihtaa töksäytyksensä hieman kohteliaammaksi. "Itse ajattelin koittaa saada kaikki värit samaan koruun!" Tyttö julisti.

Vaan loitsu, mikä loitsu sen tekisi... Odessalla ei ollut mitään hajua. Mutta koska toinen tyttö oli osannut loitsia niin hyvin, oli hänenkin kokeiltava. Odessa kohotti sauvaansa ja koitti keksiä hyviä sanoja. "Hmm. Välkkyös väritjo!" Odessa napautti kelloa kokeeksi sauvallaan. Kello kyllä välkähti violettina, mutta siihen se jäikin. "Äh, varmasti se välkähti vain koska sauvassa on taikaa." Odessa harmitteli ja nosti kyynärpäänsä pöydälle nojautuakseen lähemmäs kelloa.

"Kivikorvakorut ja kellokaulakorut sopisivat varmaan hyvin yhteen. Etenkin jos saadaan ne vaihtamaan väriä samalla tavalla." Odessa jatkoi Carolynnen ehdotuksen jälkeen. Odessa alkoi pujottamaan lisää kaulakoruiksi sopivia ketjuja kelloihin, ja tälläkertaa hän koitti pujottaa mukaan myös korukiviä joissa oli reikä keskellä. Hän päätti odottaa ja katsoa osaisiko Carolynne tehdä värinvaihtoloitsun, ja kopioida sen sitten.

Carolynne pyöritteli silmiään - eihän tietenkään kukaan muu ostaisi rohkelikkovärisiä koruja kuin rohkelikko! "Niin, no, kai niitä muidenkin tupien värisiä koruja voisi yrittää tehdä", Lyn sanoi hetken epäröityään. Hänestä tuntui jotenkin väärältä alkaa sillä lailla hypellä muiden tupien alueelle. "Se varmasti lisäisi kyllä myyntiä."

Hän yritti olla mahdollisimman tehokas ja pujotella kiviä ja latoa sulkia ja muita hepeneitä koruiksi. Lopuksi voisi sitten loitsia kaikki. Lyn vilkuili Odessan sähläystä - välkkyös väritjo, mikä loitsu se nyt oli olevinaan? Lyn ei voinut pidätellä nauruaan, kun loitsu ei toiminut, mutta onneksi Odessa vaikutti ihan kunnon tyypiltä ja totesi itsekin, että välkähdys tuskin johtui itse loitsusta.

"Niin", Lyn kommentoi vastoin todellista mielipidettään, kun Odessa selitti kellokaulakorujen yhteensopimisesta. Kellot nyt vain olivat kelloja - ei niiden kuulunut vaihtaa väriä. Mutta sama kai se, mitä Odessa ajatteli; hän saisi itse enemmän myytyä, kun pitäytyisi oikeasti hienoissa yhdistelmissä. "Pitää vain keksiä kunnollinen värinvaihdosloitsu... Voi pahus, kun en tajunnut opetella sitä etukäteen." Lyn kurtisteli kulmiaan ja tuijotti koruja. Hän yritti muistella loitsutuntien oppeja, mutta hänen mieleensä ei tullut mitään tilanteeseen sopivaa. Hänen täytyisi varmasti vain soveltaa... "No, kokeillaan tätä", Lyn sanoi lopulta, rykäisi, napautti korua taikasauvallaan ja sanoi: "punaistu!"

Koru muuttui kui muuttuikin punaiseksi, mutta alkoi paisua ja täristä, kunnes lopulta ei enää kestänyt vaan räjähti singoten sulkia ja punaisia korukiviä joka puolelle huonetta.

Carolynnellä oli selkeästi vain myyntitavoitteet mielessä tässä koruaskartelussa. No, motivaatio kai sekin. Odessa unohti jatkaa omaa puuhailuaan jäädessään seuraamaan Carolynnen loitsimista. Vaikka Odessan oma loitsu olikin tuulesta temmattun, ei Carolynnen punaistumisloitsu toiminut juurikaan sen paremmin. Odessa ehti nykäistä pöydältä tarjottimen kasvojensa suojaksi, kun Carolynnen koru alkoi paisua ja täristä. Osia korusta sinkosi ympäriinsä. "Wau, se räjähti!" Odessa totesi silmät loistaen laskiessaan tarjottimen takaisin pöydälle. "Tai siis tietenkään niin ei pitänyt käydä. Mutta wau, sinulla on voimakas sauva!" Odessa oli edelleen vaikuttunut Carolynnen loitsintataidoista, vaikka loitsu olikin mennyt niin pieleen kuin vain voi olla.

"Koru oli hetken punainen ennen räjähtämistä, joten ehkä olet oikeilla jäljillä!" Odessa nousi seisomaan ja kaivoi taas oman sauvansa. Luovan pohdinnan ja tarkan kellon pöydälle asettelun jälkeen Odessa tähtäsi sauvansa kohti kelloa. "Yritän tehdä tästä sitten Korpinkynsille sopivan. Hmm... Sinisty!" Odessa totesi ja lausui loitsunsa. Se oli lähes suora kopio Carolynnen loitsusta - joka ei ollut toiminut. Odessa osoitti kelloa sauvallaan ja siitä purskahti savua. Sentään savu oli sinistä, mutta sitä oli aika paljon.

Räjähdys ei toki ollut ollut suunnitelmissa, mutta Carolynne ilahtui kovasti Odessan kehuista. Hän hymyili levästi pyyhkiessään tuhkaa naamastaan. "Kiitos paljon! Levisivätkö minun meikkini kamalasti?" Lyniä vähän huoletti, ettei hän nähnyt omaa naamaansa, sillä missään ei vaikuttanut olevan peiliä. Mutta tämä Odessa oli niin mukava, että varmasti kertoisi totuudenmukaisesti, jos hän näyttäisi aivan - no - räjähtäneeltä.

Odessa jäljitteli Lynin loitsua omaan koruunsa, ja hetken aikaa Lyn oli aivan varma, että loitsu toimisi. Hän ehti jopa ristiä sormensa sen puolesta - mutta sitten kellosta purskahti valtava määrä sinistä savua. Lyn yski voimalla ja viuhtoi savua pois naamansa edestä hetken ennen kuin muisti puhallusloitsun, joka sai savun hälvenemään heidän pöytänsä luota.

"No, ei se ihan putkeen mennyt", hän totesi ääni vieläkin vähän käheänä. "Ehkä tuota voisi tosin yrittää johonkin miesten koruihin! Jos ne saisi syöksemään savua käskystä. Minä vain en kyllä tiedä, miten sellainen loitsu tehdään..."

Siinä vaiheessa Lyn oli saanut jo suurimman osan samanlaisista korvakoruistaan kasattua, ja alkoi olla korkea aika saada niihin joku mukava taika mukaan. "Minä taidan yrittää jotain kimallejuttua", hän totesi. "Värinvaihto ei nyt vain taida sujua. Loistajo!"

Koru, jota hän oli osoittanut, muuttui kauttaaltaan tasaisen kimmeltäväksi. Lyn virnisti voitonriemuisena.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

"Noh, näytät kyllä aika räjähtäneeltä." Odessa vastasi Carolynnen huoleen tämän meikeistä, tai siitä mitä niistä nyt oli jäljellä. "Mutta ei tuosta voi kyllä sanoa ovatko meikkisi levinneet, vai onko se nokea." Huoli noesta ja muusta oli kyllä aika turha, etenkin kun seassa oli nyt sinistä väriä Odessan loitsun jäljiltä. Savu sentään hälveni, kiitos Carolynnen puhallusloitsun.

"Miesten koruihin? Käyttävätkö miehet koruja?" Odessalla ei selkeästi ollut juurikaan käsitystä miesten muodista, tosin ei kyllä juuri paljon enempää naistenkaan muodista. "Jos kellokorut olisivat sittenkin suosittuja miesten keskuudessa, ne ovat sentään käytännöllisiä ja näyttävät aikaa. Ainakin osa." Odessa vilkaisi yhtä kelloistaan, jonka viisarit liikkuivat takaperin. Odessan pohtiessa syviä miesten muodista, Carolynne onnistui tekemään jopa toimivan kimallusloitsun koruihinsa. Odessa hämmästyi suuresti huomattuaan lopputuloksen.
"Oho! Wau! Tiesin että olet hyvä loistuissa!" Odessa totesi innoissaan, vähintään yhtä voitonriemuisena kuin miltä Carolynnen oma ilme näytti. Odessa ihaili Carolynnen kädenjälkiä ja koitti samalla kuumeisesti keksiä miten hän voisi myös onnistua jossakin loitsussa. Olisi todella noloa, jos hänen korunsa jäisivät vain tylsiksi kelloiksi.

Nokea?! Carolynne alkoi vimmatusti hieroa naamaansa. Hän kostutti kättään pikaisesti suussaan ja hinkkasi. Kun Odessa ei enää katsonut häntä, hän luotti siihen, että oli saanut kaiken pois - koska eihän noki sentään leviäisi hieromisesta... kai.

"Totta kai miehet käyttävät koruja!" Lyn sanoi. "Tai siis, ainakin heidän pitäisi käyttää enemmän - minä olen nähnyt muutamia upeita luomuksia erityisesti Agathassa - tiedäthän sen muotilehden? Ja kelloja he nyt ainakin käyttävät! Oi, minä näin kerran sellaisen upean taskukellon joka oli päällystetty smaragdeilla, jotka vaihtoivat väriä vuorokaudenajan mukaan. Kunpa osaisin tehdä sellaisen!"

Lyn katsoi kelloa, jota Odessakin vilkuili, ja tajusi sen juoksevan takaperin. "Kuule, tuosta saisi mahtavan pilailukellon! Mainostat sitä lahjaksi jollekin, ja voit pyytää tuplahinnan!"

Kimallusloitsu toden totta oli täydellinen, ja Lyn paistatteli Odessan kehuissa. Toki hän valitettavasti tiesi, ettei oikeasti ollut erityisen hyvä loitsuissa - korkeintaan Kelvollinen - mutta väliäkö sillä. Odessa taisi sitä paitsi olla häntä alemmalla luokka-asteella, joten totta kai Lyn vaikutti hänen mielestään hyvältä.

"Seuraavaksi minä voisin tehdä näistä laulavia", Lyn sanoi ja osoitti sitä kasaa koruista, jota ei ollut vielä loihtinut kimaltamaan. "Luin siitä kuudesluokkalaisten loitsukirjasta. Se vaikutti ihan yksinkertaiselta", hän sanoi itsevarmana. "Ad kantapoo!" hän huudahti ja heilautti taikasauvaansa. Valo välkähti ja korut loistivat hetken valkoisina. Kun loiste häipyi, ne näyttivät siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

[[Google translaten mukaan "laula" on latinaksi "ad cantapo" :D]]

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Atlas

((Mietin jo kehtaako tätä edes jatkaa, melkein vuosi mennyt. xD Mutta ei ihan, joten nostetaan vielä. Tai ainakin pelataan joku loppu tälle!))

Väriä vaihtavista kelloista ei oikein tuntunut tulevan mitään, joten Carolynnen suunnitellessa korujen loitsimista laulaviksi, Odessa päätti kokeilla Carolynnen aiemmin käyttämää kimallusloitsua. Odessan onneksi kimallusloitsu tuntui olevan helpompi, tai sitten hän oli lämmennyt enemmän loitsimiseen, muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Odessa sai kaksi kelloista kimaltamaan. "Ehkä näitä voisi käyttää yövaloina tai lukuvaloina. Etenkin, jos ajan näyttäminen on hiukan epävarmaa, on hyvä olla toinenkin käyttötarkoitus." Odessa riiputti yhtä kelloista kasvojensa edessä. Kuvitteliko hän vain, vai vaihtoiko se jopa hiukan väriäkin kimaltamisen lisäksi?

Sivusilmällä Odessa huomasi Carolynnen loitsun aiheuttaman valkoisen loisteen, mutta Odessan käännettyä katseensa valonlähteen suuntaan, se oli poissa. Ja Carolynnen korut näyttivät ihan samalta kuin aiemmin, eikä mitään ääntäkään kuulunut. "Jos niitä tökkii tai liikuttaa, laulaisiko ne sitten?" Odessa katsahti kysyvästi Carolyneen. Olisihan se nyt kummallista, jos ei vanhemman oppilaan loitsu toimisi lainkaan.

Odessa päätti jatkaa vielä kimallusloitsun yrittämistä jäljellä oleviin kelloihin. Ehkä hän saisi ne vielä vaihtaman väriä, kyllä se olisi ainakin paljon erikoisempaa niin. Olisi hienoa saada kaikki tupavärit, se myisi varmasti!

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

((Hyvin kehtaa vielä! :D Pelataan ihmeessä joku pikaisempi loppu, eipä tässä ihan hirveästi varmaan enää tarvitsisikaan jatkaa.))

Carolynne katseli hyväksyvästi, kun Odessa sai kellot kimaltamaan. Blingiä kun ei koskaan voinut olla liikaa - paitsi jos se oli mautonta, tietenkin. Kellot olivat niin tylsiä, että kaikenlainen kimallus oli vian hyväksi.

Idealle yö- tai lukuvalosta Lyn irvisti. "Tai sitten ihan vain koristeena?" hän ehdotti miettien, että voisi kai valo olla tylsempikin.

Omasta yrityksestään Lyn ei ollut niin ylpeä. "Jaa, ehkä niitä tosiaan pitäisi liikuttaa", hän mutisi. "Kuudesluokkalaisten kirjassa ei mainittu siitä kyllä mitään, mutta ehkä se olisikin pitänyt vain tietää. Adkantapooo!" hän huudahti ja tökkäisi taikasauvallaan kasaa. Tietysti hänen olisi jo pitänyt tietää, ettei sellaista kannata taikoessa tehdä. Kuului valtaisa BOOOM, kun korukasan keskellä jokin räjähti, ja koko kasa lennähti kattoon ja ropisi sieltä kilisten alas.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka -Caine