Tylypahka AM

((Joo, tästä tulee niin paras xD Melinda ei kyllä ole samaa mieltä! xD))

Melinda katsoi Lazloa ja koetti peittää kauhunsa. Että pitäisi valehdella luokkalaisille! Eihän se käynyt. Siitä saattaisi vaikka jäädä luokalle! Melinda näki pikakelauksella kuinka olisi jumissa nolojen toisluokkalaisten kanssa ja kuinka hänen ystävänsä olisivat porukassa ilman häntä. Ja Wembleykin varmasti nauraisi hänelle. Se ei olisi kamalaa, se olisi katastrofi!
"Emme me voi valehdella! Faktat pitää kertoa todenmukaisesti. Tietenkin jos haluat, voit käyttää tosi mystistä puhekieltä. Mutta kunhan faktat ovat oikeita faktoja." Melinda sanoi.

"Tottakai se näyttää." Melinda sanoi kun Lazlo epäili selkeästi tämän piirrustustaitoja. "Olen hyvä piirtämään." tyttö lisäsi ja koetti kuulostaa vakuuttavalta.

"MITÄ?!" Melinda sanoi turhan kovaa. "E-en minä sitä tarkoittanut!" Melinda sanoi. Hän näki kyllä tämän kaiken tapahtuvat ja suosionsa romahtavan yhdellä kertaa! "Tarkoitin vain sitä, että sinähän olit jonkun nuoremman oppilaan kanssa kihloissa, eikö se niin ollut?" hän jatkoi pää punaisena.

Neiti Hudson (valitettavasti vai onneksi?) huudahti yllättyneesti. Hän ei selvästikään ollut ajatellut asiaa siltä kannalta kuin Lazlo Vesto oli ajatellut hänen ajattelevan. Pojan pettymys ei silti ollut niin suuri. Hän virnisti ja seurasi mielenkiinnolla, miten pari reagoi tähän.

Hudson kertoi, ettei ollut tarkoittanut sitä sillä tavalla. Vampyyri nyökytteli ja kallisti päätään taaksepäin. Ah, tästä tuli niin hauska käänne. Hän virnuili vielä, kun tyttö kysyi, etteiköhän oikeasti ollut jonkun kanssa ollut kihloissa. Huomaavaisuuttaan Lazlo Vesto nojautui takaisin eteenpäin ja tuki lopulta mietteliäästi leukaansa kämmeneensä. Kihloissa hän ei tietääkseen koskaan ollut itse ollut. Joku hänen roolihahmonsa aivan varmasti! Jossain peleissäkin oli se pelattava henkilö ollut kihloissa, mutta ei tämä poika niitä hahmoja omalla nimellään kutsuisi ja niitä itseensä suuresti rinnastaisi. Ei kai.

”Ööh, no olen varmaan joskus sanonut olevani. Se on ollut vain leikkiä ja näyttelemistä, vitsiä vähän niin kuin… niin kuin se aiempi, että olisit ollut neiti Wormstock vaikka oikeastikin olet Hudson etkä Wormstock sukunimeltäkin”, Lazlo Vesto selitti katsellen pöydän ja tavaroiden yli työskentelypariaan kohti ja hymyili.

Lazlo Vesto piti vielä pienen tauon ennen kuin lisäsi: ”Vai olenko minä ollut kih-”
Ihan loppuun asti hän ei sitä saanut sanottua, koska oli kokenut tarvetta levitellä käsiään. Vähän niin kuin näytellyt olevansa vielä entistä kysyvämpi kuin olisi muuten kysymyssanansa ja kysymyslauseensa kanssa ollut. Ohi vain sattui kulkemaan juuri joku oppilas ja sai kädestä osuman.

”Ah, anteeksi. Oletko kunnossa?” vampyyri kysyi hypättyään heti ylös ja käännettyään katsomaan poikaa, joka piteli itsestään kauempana jotain kuppia. Tummat läikät peittivät toisen pojan rinnuksen.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Atlas

No, ilmeisesti Lazlo ei sitten ollutkaan ollut kihloissa. Onneksi tämä myös unohti kihlasuunnitelmat Melindan kanssa. Onni sinänsä. Lazlo kertoi kaiken olevän leikkiä ja näyttelrmistä, mikä selvensi edes hiukan pojan ajatusmaailmaa. Ilmankos Lazlo oli outo. Tai käyttäytyi oudosti. Jos tämä kerran näytteli jatkuvasti! Vaikka Melinda nyt haluamattaan ymmärsi Lazloa paremmin, kyllä poika oli silti outo. Eikä Melinda voisi kertoa ystävilleen ymmärtävänsä Lazloa. Sehän kuulostaisi ystävistä vain siltä, että Lazlo ja Melinda olisivat ystäviä. Eikä se kävisi laatuun. Nyt esitelmä pitäisi vain saada äkkiä valmiiksi ja Melinda voisi antaa asioiden olla. Unohtaa kaikki kihlaushommat. Ja mitä tärkeintä - Melinda voisi hyvin mielin jättää Lazlon huomiotta etenkin jos tämä vielä kehtasi käyttää tytöstä nimeä Wormstock!

Eikä aikaakaan kun Lazlo onnistui sähläämään. Melinda katsoi kun Lazlo huitaisi erästä poikaparkaa. Melinda peitti kasvonsa käsillään. Ei voinut olla totta! Onneksi poika ei sentään ollut Wembley!
Melinda otti nopeasti servettejä pöydältä ja ojensi niitä Lazlolle.
"Voi ei! Toivottavasti tuo lähtee pois!" Melinda sanoi aidosti pahoillaan. Jotku tahrat oli hankala poistaa ja Melinda tiesi sen. "Onneksi meidän pergamentillemme ei lentänyt mitään." Melinda mutisi katsellessaan pöytää. Oli näköjään tässä aamussa edes jotain hyvää.

Lazlo Vesto hymyili vähän anteeksipyytävästi pojalle, joka ei ollut edes vastannut kysymykseen vain hiljaa mutissut kirouksen. Hetken aikaa vampyyri seisoi siinä tumput suorina, koska hän ei ihan tiennyt kuinka hyvin vitsit uitetusta koirasta sopisivat tähän tilanteeseen. Eivät kaikki varmaan sellaista hauskana kai pitäneet? Tämän vuoksi Rohkelikko jättikin ne sanomatta.

Työpari taisi olla paremminkin tilanteen tasalla tai ainakin tuo osasi heti sympatisoida tämän kohtauksen uuden palasen kanssa. Lazlo Vesto virnisti, mutta tajusi sitten, että virne oli ehkä vähän tyhmä reaktio tässä tilanteessa.
”Muistin taas sen, että miltä uitetut koirat näyttävät”, hän yritti keksiä jotain köykäistä vitsiä samalla, kun otti ojennetut servietit vastaan. Servietit ojennettiin eteenpäin tyypille, joka oli kastunut.

Lazlo Vesto joutui pohtimaan hetken ajan, että mistä tuo toinen oli tuttu. Paljon aktiivisia kanavia julkisuuteen koululla ei ollut. Vampyyrille ei valitettavasti jäänyt kauheasti aikaa jäädä korjaamaan tilannetta ja tekemään siitä vielä mukavampi ja hassumpi, kun joku neljäs jo huikkasi ja kutsui samaisen kolmannen istumaan heidän joukkoonsa.
”Nähdään! Pidä tädeistäsi hyvää huolta!” Rohkelikko vielä toivotti toisen perään ennen kuin istahti takaisin pöydän ääreen.

”Mihin jäimmekään?” hän kysyi nojaten kyynärpäillään pöytään vasten, pitäen päätä ja eritoten leukaa pystyssä kämmenten avulla. Lazlo Vesto ei silti voinut olla vilkuilematta pari kertaa olkansa yli suuntaan, jonne juomauhrihenkilö oli mennyt. Ajatuksetkin harhailivat siihen suuntaan.

”Ööh, ja oliko tuo äskeinen oikeasti joku huispaaja tai valvoja- tai johtajaoppilas?” vampyyri lopulta kysyi mietiskelevään sävyyn. Muita keinoja tulla tunnetuksi ei oikein tainnut tässä koulussa olla. Oli Lazlo Vesto kyllä näytelmäkerhon olemassaolostakin kuullut, mutta sinne hän ei äskeistä oppilasta oikein voinut kuvitella. Ei Rohkelikkopoika ollut yrittitiedon läksytehtävää vielä unohtanut, mutta… olihan se hyvä keskittyä tähän hetkeen eikä niin paljoa vielä tulevaan. Olihan?

Jos Melinda olisi kehdannut, hän olisi töytäissyt Lazloa ja äkkiä, että tämä pitäisi suunsa kiinni! Poika parka oli juuri kastunut ja Lazlo kutsui tätä vain uitetuksi koiraksi! Eihän tuollainen ollut lainkaan hyvä juttu. Pojalla saattoi olla treffit tänään... tai ehkä hän näkisi ihastuksensa.. Melinda ei koskaan antaisi anteeksi jos joku kastelisi hänet heti aamusta! Etenkään jos Wembley näkisi hänet. Pojalla oli varmasti sama tilanne. Ihan varmasti hänelläkin oli joku tyttö, johon hän halusi tehdä vaikutuksen ja Lazlo vain kasteli tämän.

Lazlon huikkaillessa pojan tädeistä, Melinda olisi halunnut pudistaa päätään. Pään pudistaminen ei kuitenkaan kuulunut hyviin tapoihin, joten tyttö jätti sen tekemättä. Melinda toisteli päässään yhtä lausetta - ole ystävällinen, hymyile. Lopulta Melinda sai kasvoilleen pienen hymyn. Lazlolla oli omat jutut eikä tyttö saisi tuomita tätä. Tämä olisi vain yksi työ, mikä pitäisi tehdä yhdessä. Ja se yksi työ olisi pian valmis.

Melinda oli juuri vastaamassa Lazlon kysymykseen siitä mitä piti tehdä (ja ohjaten tämän kihla-ajatukset muualle) kun tämä kysyi kastellusta pojasta. Melindalle poika oli etäisesti tuttu. Tytön koko vuosi oli kuitenkin mennyt Wembleyn tuijottamiseen joten muistikuvat muista pojista oli hiukan hatarat. Toki Melinda muisti kaikki erikoisemmat kaverit, kuten Lazlon, mutta keskivertopojat olivat jääneet unholaan.
"Ehkä joku huispaaja. Tuskin se kukaan valvojaoppilaista oli, ei hän ole ainakaan käskyttänyt ketään." tyttö vastasi Lazlolle. "Sitä paitsi, jos hän olisi ollut joku joka voisi ottaa sinulta pisteitä pois, eiköhän hän olisi jo tehnyt sen. Älä huoli." Melinda vielä jatkoi. Rohkelikoilla ei ollut enään mitään mahdollisuuksia voittaa, ellei Luihuiset ja Korpinkynnet räjäyttäisi linnaa, joten Melindasta Lazlon oli turha huolehtia pisteistä. Viimeiseksi ei kuitenkaan jäätäisi!

”Okei”, Lazlo Vesto sanoi mietteliäällä sävyllä hieroen elokuvamaisesti olematonta parran peittämää leukaansa. Ei hän oikeasti ollut edes pelännyt tupapisteiden menettämistä. Se olisi ollutkin jotain. Menettää nyt tupapistettä ilman, että oli saanut mahdollisuutta päästä pälkähästä söpöllä hymyllä tai jotain. Mielellään vampyyri olisi myös korjannut neiti Hudsonin käsitystä siitä, että hän menettäisi kauhean paljon pisteitä. Ei asia oikeastaan niin ollut. Okei, koulutunneilla piti vähän keventää tunnelmaa, mutta vapaa-aika oli jo yleensä niin kevyttä, ettei siellä yleensä…! Mutta hei, mihinkäs sitä nyt jäätiin…

Poika suoristautui ja koitti päätellä pöydällä olevista tavaroista ja muista sitä, että kuinka pitkälle he olivat jo päässeet. Hudson oli kai aikeissa piirtää se kasvi, lihansyöjäkasvi? Okei. Ai niin ne tiedot ja muut jutut siitä kasvista. Kirjasta?
”Piirsitkö jo sen kasvin? Voinko nähdä?” Lazlo Vesto kysyi ystävällisesti hymyillen. Hmm, ai niin toinen ei kai halunnut tehdä siitä niin pelottavaa, mutta olisi ehkä ihan hyvä tietää, että minkälaiselta se kasvi näyttää ennen kuin sitä tekstissäkin lähtisi kuvailemaan. Liian suuret erot kuvan ja tekstin välillä olisivat ehkä vähän outoja. Hauskaa se kyllä olisi, mutta professori ei ehkä ihan niin suuresti arvostaisi sitä, jos näyttäisi siltä, että teksti ja kuvat kertoisivat kaksi eri tarinaa ja vaikuttaisi siltä kuin kyseessä olisi oikeasti kaksi eri kasvia, jotka vain oli jotenkin sattuneet pääsemään samaan, yhteen, esitelmään. Mielikuva kyllä sai nuoren vampyyrin hymyn levenemään.

”Ja minä.. siis kirjoitan vai?” poika kysyi, kun tajusi, että kirjoittaakin kai pitäisi. Mielellään hän kyllä olisi vetänyt koko esitelmän ihan suullisesti. Silloin olisi saanut hienot kliimaksitkin tehtyä ja muuta, mutta ehkä esitelmän voisi tehdä nyt kirjallisesti, kun kerta Hudson halusi piirtää kuvan eikä esimerkiksi näytellä kasvia. Sitä Lazlo Vesto ei kyllä ollut ehdottanut, mutta ehkä ihan hyvä niin.

”Käsialani on luettava”, rohkelikkopoika lisäsi vielä vakuuttavasti siirtäessään hiuksiaan sivummalle.

Onneksi Lazlo ei enää murehtinut pisteiden menetystä. Olipahan Melinda saanut edes jotain hyvää aikaiseksi! Poika näytti vähän miettivältä, mutta jätti onneksi asian taakseen. Tyttö oli ollut varma, että saisi vakuutella enemmän Lazloa ja lohduttaa tätä, mutta ei! Melindan onni. Tietenkin jos Lazlo olisi ollut murheissaan, Melinda olisi hoitanut lohduttanut Lazloa niin paljon kun pystyisi! Ei hän olisi voinut antaa Lazlon olla murheissaan. Siitähän olisi seurannut huonoa mainetta. Ja ties kuka saattaisi kuulla siitä!

"Ei... en ehtinyt ihan näin nopesti piirtämään." Melinda sanoi Lazlolle hymyillen. "En tosin usko, että tämän piirtämiseen menee kauan, kunhan pääsen vauhtiin. Haluammeko muuten värittää tämän?" Melinda kysyi Lazlolta. Olisihan se nyt tietenkin tärkeää saada Lazlon mielipide siihen, olisiko kuva värillinen vai ei. Osa professoreista tuntui pitävän siitä, että kuvat väritettiin, mutta osaa se ei tuntunut kiinnostavan pätkääkään. Melindalle se oli se ja sama. Toisaalta jos kasvin värittäisi, se olisi kivemman näköinen, mutta toisaalta... olihan siitä vaivaa!

Melinda oli ehdottamassa, että toki Lazlo voisi kirjoittaa esitelmän, mutta sitten hän sai paremman idean. Etenkin kun pojan mukaan tämän käsiala oli vain 'ihan luettavaa'.
"Tuota... mitä sanoisit siitä jos minä kirjoittaisin esitelmän?" Melinda ehdotti. "Tuota... sinä voisit esittää koko hoidon sitten.. Minä olen kuitenkin vähän.. ujo! Esiintymään luokan edessä siis. Tiedän, onhan se noloa Rohkelikolle, mutta onpahan meillä jokaisella oma heikkoutensa!" Melinda selitti. Koko juttu oli tietenkin sellainen, minkä hän äkkiä keksi, mutta jos se toimisi, esitelmä olisi ehkä pelastettu!

((Vähän ehkä liioittelua, mutta tätä oli hauska kirjoittaa, niin suokoot tämä liioittelu anteeksi xDD Ja odotan mielenkiinnolla Melindan reaktiota xD ))

”Okei, ei kiirettä! Ja jos haluat, niin voidaan värittää”, Lazlo Vesto totesi hymyillen. Suurta innon paloa värittämisen puolesta tai sitä vastaan hänellä ei oikein ollut. Kummin vain kävisi, joten tehdään siten mikä Hudsonillekin sopisi!

Vampyyri silmin nähden yllättyi siitä, että Hudson halusi kirjoittaakin. Hudson piirtää, Hudson värittää ja Hudson kirjoittaa? Hänelle jäi vain työn esittäminen? Eihän se sitten ollut enää parityö! Pojan ilme suli kuitenkin hämmentyneestä ymmärtäväiseen nyökyttelyyn.

Jaahas, että esiintymisjännitystä… Sormet alkoivat syyhyämään. Lazlo Vesto siirteli kirjaansa edes takaisin pöydällä vain, jotta tekisi jotain eikä heti poksahtaisi innosta niin lähellä tätä vakavahenkistä keskustelua. Hän ei kyllä ollut kuvitellut, että Hudson olisi kovin ujo esiintymään luokan edessä, kun oli jo pari kertaa sellaista päässyt seuraamaan, mutta eiväthän kaikki näyttelijätkään ihan sinuja olleet lavojensa kanssa. Heitäkin jännitti. He näyttelivät silti. Sitä ei vain ulkopuolinen päässyt näkemään, sitä jännitystä.

Lazlo Vesto lopetti kirjan kanssa pelleilyn kuin seinään ja tarttui sitä vastoin antaumuksellisesti pöydän kanteen nojautuen sitten lähemmäs Hudsonia kuin hyvät liittolaiset konsanaan neuvottelupöydän ääressä istuessa.

”Tiedätkö mitä, jos haluat niin voin koittaa auttaa pääsemään yli siitä esiintymisjännityksestä”, poika puuskahti innoissaan yrittäen kuitenkin parhaansa mukaan jättää intoilun vähän vähemmälle ja asiallisuuden vähän enemmälle. Liian kovaan ääneen ei tällaisia varmaan sopinut puhua. Hudson varmaan kiroaisi hänet muuten. Tai siis, eihän jännittämisessä ollut mitään pahaa, mutta siis! Onneksi hän, Lazlo Vesto, oli päätynyt Hudsonin pariksi. Yhdessä he tulisivat vielä muuttamaan kaiken!

Siis ainakin poistamaan Hudsonin esiintymisjännityksen!

”Milloin tavataan? Minulle käy vaikka nyt heti, mutta ennen ryhmätyön esittämistä olisi varmaan huippuhyvää, jos olisimme tavanneet jo”, Lazlo Vesto jatkoi ja yritti kaiken pulppuamisen ja virnuilun lomassa keksiä kuinka monta tapaamiskertaa saattaisi olla järkevää ”ainakin useammin”.

”Kirjastosta löytyy varmaan myös kirjoja, mutta voin pyytää Thamesia lähettämään minulle pari uuttakin. Hän on minulle vielä viime tansseista velkaa”, vampyyri muisti lisätä hymyilyn kera. Ai että! Kuinka hienoa! Sanat eivät pystyneet edes kuvailemaan tätä innon ja ilon tunnetta, mikä hänen rinnassaan pomppoili. Vain ehdat hyväntekijät pystyivät kuvittelemaan miltä tämä nimenomainen tunne varmaan tuntuisi! Lazlo Vesto kyllä tajusi, että saattoi hieman mennä äärimmäisyyksiin ja liioitella, mutta oli vain hienoa huomata, kuinka nopeasti Hudson oli kuitenkin luonut häneen tällaisen luottamussiteen ja myöntänyt olevansa jännittäjä.

Melinda ehti hetken toivoa, että hänen suunnitelmansa toimisi. Lazlo nyökkäili jo siihen malliin, että Melinda oli varma, että poistumisreitti oli varma! Melinda alkoi erittäin hitaasti pakkaamaan tavaroitaan laukkuun ajatellen, että saisi vihdoin omaa rauhaa ja mahdollisuuden haaveilla Wembleystä! Se tekisi hyvää näin raskaan aamun jälkeen. Olihan tässä kuitenkin aikaa, ennen kun pitäisi lähteä yhtään mihinkään.

Juuri kun Melinda oli avaamassa suutaan, Lazlo yllätti tämän epämieluisasti. Tämä halusi auttaa Melindaa pääsemään yli esiintymisjännityksestä! Ja tavata uudestaan! Ja sopia siitä heti! Melinda katsoi Lazloa suu rakosellaan. Mitä tähän nyt vastaisi? Hänellä ei todellakaan ollut mitään intoa tavara Lazloa minkään ulkopuolella! Mitä ystävätkin siitä sanoisivat?! Ainakin kaikki juorut alkaisivat levitä... ja huonolla tuurilla Wembleyn korviin. Olihan Melindalla ystäviä jokaisessa tuvassa. Ja jos Wembley kuulisi... Melindan kaikki mahdollisuudet menisivät! Ja se jos mikä olisi kamalaa! Melinda koetti keksiä pakoreittiä, mutta ei. Mitään ei tullut mieleen.

Lazlo oli hankkimassa jopa uusia kirjoja Melindaa varten. Ei tämän näin pitänyt mennä! Melinda tiesi, että Lazlo varmasti tarkoitti vain hyvää ja tunsi pienen pistoksen omatunnossaan. Valehtelu oli helppoa, mutta tälläisessä tapauksessa se ei ollut ollenkaan mukavaa. Vaikka Lazlo oli... outo, ei tämän tarvinnut nähdä näin paljoa vaivaa Melindan eteen!
"Tuota... en oikein osaa sanoa.. tai siis... kevät kun on niin kiireistä aikaa..." Melinda sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen katsoen pöytää. "Ja muutenkin, olisihan se hankalaa kun koko juttu pitäisi pitää salassa.. en.. en oikeastaan halua, että kukaan saa tietää tästä. Joten... niin, eikö se mene turhan hankalaksi?" Melinda kysyi ja toivoi koko sydämestään, että Lazlo olisi samaa mieltä! Eikä harmistuisi tästä!

((Tämä on kyllä nyt niin söpöä kaikki x3 ))

Hudson ei vastannut heti. Piti varmaan miettiä. Lazlo Vesto ei halunnutkaan hoputtaa ja yritti vain hymyillä. Olikohan odottavat kasvot ja vastausta janoavat silmät kuitenkin ikävä kohdata, sitä hän ei tiennyt. Huomaamattaan vampyyri naputteli sormellaan pöytää. Ai että, tämähän oli aivan mahtavaa. Siis tavallaan.

Kevät oli kuulemma kiireistä aikaa. Rohkelikkopoika nyökytteli hieman mietteliäästi laskien sormet takaisin pöydälle. Tosiaan. Pitäisi miettiä hieman enemmän... ja nyt, kun olisi tämä esitelmäkin vielä tekemättä ja ylipäätään vielä koulua ja läksyjä... Mutta ööh eikö loma ollut vielä aika kaukana?

Lazlo Vesto raapi sormellaan korvantaustaansa ja yritti keksiä hyvää ratkaisua tähän. Selvää oli, että jotain tälle esiintymisjännitykselle pitäisi tehdä. Hudson kyllä vielä yritti vakuuttaa siitä, että asiasta tulisi vaikeasti salattava. Tosin, jos sitä ei korjaisi ja Hudson joutuisi esittämään jotain… niin eikö se myöskin tulisi ilmi? Lazlo Vesto ei ollut kyllä ihan varma enää siitä, että miten Hudson oli viime kerroilla esiintynyt. Ei ainakaan kovin selkeästi jännittyneenä, mutta silti. Paraniko asia ajan kanssa vai paheniko se vain? Etenkin, jos sen tiedosti jo nyt!

”Ööh, se riippuu kai siitä miten sitä asiaa katsoo”, Lazlo Vesto vastasi kysymykseen ja liu’utti käden korven juuresta takaisin pöydälle.

”Siis ei se ajan kanssa varmaan parane tai muutu mihinkään, ja ennen lomaa tulee ehkä myös vielä lisää esitelmiä, joita pitäisi esittää. Ja siis minua ei kyllä haittaa, jos tavataan useammin.. Siis minulla ei ole mitään suunnitelmia, eli olen vapaa milloin vaan, ja osaan vaieta kuin muuri”, hän jatkoi ja yritti tavoittaa Hudsonin katsetta.

”Mutta se on kokonaan neiti Hudsonista kiinni, että miten neiti asian kanssa tekee”, lisättiin vielä huomaavaisesti vilpittömän hymyn kera. Ei Lazlo Vesto nyt voinut omaa apuaan tyrkyttää, vaikka mieli tekisikin. Pitäisi antaa muiden tehdä omat päätökset, jottei häntä voisi myöhemmin asiasta syyttää.

Mukavaa kyllä olisi, jos Hudson vielä pääsisi esiintymisjännityksestään yli kenen avustuksella tahansa. Lazlo Vesto nojautui hitaasti taaksepäin suoristaakseen näin selkänsä, jottei enää röhnöttäisi niin etukenossa pöydän yli vain, jotta voisi puhua hiljemmalla äänensävyllä Hudsonille muiden kuulematta.