Re: Loitsut ja huispaus – parempaa yhdistelmää saa hakea!
Lähetetty: 12. Tammikuuta 2018, 21:35
Ja he lähtivät. Tuvan ulkopuolelle kuitenkin vain päästiin, ja Harold ymmärsi Felixin takellellusta kysymyksestä, ettei ollut kai niiin selkeästi sanonut, että minne he olivat menossa ja että oliko hänellä aavistusta sopivasta loitsusta. Nuoremmat seurasivat kiltisti, kunhan vanhempi oppilas sanoisi, että mentäisiin? Tavallaan näin pitäisikin olla, mutta – Harold yritti parantaa tilannetta hymyllä. Ystävällisyydellä.
”Joo, käydään vaan kirjastossa” Harold vastasi hieman kysyvästi haroen hieman hiuksiaan (sauvaansa pudottamatta). Jos kysymystä ei olisi esitetty, tämä korpinkynsi ei olisikaan tajunnut, ettei ollut maininnut näitä asioita ääneen. Oli ollut vain niin itsestään selvää Haroldille se, että uusia loitsuja mentäisiin kirjaston kirjoista etsimään. Sitä paitsi, olihan takkutukka jättänyt Gregin kirjan oleskeluhuoneeseen, joten mitään suuria edistysaskeleita ei myöskään suotuisten tähtien asennon alla ulkoilmassa voinut tehdä tai muita poppakonstikeinoja, joiden uskoteltiin kumoavan tällaisia….. vahinkoja. Tosin, Harold ei ollut ihan varma, että minne Felix heidän oli nyt ajatellut menevän, jollei kirjastoon?
”Minusta siihen voisi koittaa myös sitä loitsua, jota professori Fowler tunneillaan käyttää joihinkin vähemmän onnekkaisiin yrityksiin. Koska jos loitsu korjaa sellaisia luomuksia, niin se ehkä sopii myös ihan onnistuneisiinkin. Siis palauttamaan ne alkuperäisiksi”, Harold esitti oman ehdotuksensa. Toki, hän olisi sen aiemminkin voinut sanoa, mutta… Miksi sanoa se nyt, jos sen voisi sanoa kirjastossakin? Kävellessä tapahtuvaan small talkiinkin sen olisi voinut ujuttaa. Se oli totta.
”Vai tiedätkö jo Felix joitain hyviä, kokeilun arvoisia, vastaloitsuja muodonmuutosloitsuihin?” Harold yritti pitää kysymyksen ihan yleisluontoisena, perusystävällisenä vilkaisten ohikulkeviin tupatovereihin, jotka selittivät jostain mikä oli todella suuri, ’ainakin näin iso’ käsiä samalla levitellen… Niin kuin Harold ei olisi ottamassa kantaa siihen, että olisiko Felix jo kohdannut professori Fowlerin ja tämän vastaloitsun vai ei. Oikeastaan Harold ei edes välittänyt ottaa kantaa. Virheitä sattui kaikille, ja niistä kyllä opittiinkin.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine
”Joo, käydään vaan kirjastossa” Harold vastasi hieman kysyvästi haroen hieman hiuksiaan (sauvaansa pudottamatta). Jos kysymystä ei olisi esitetty, tämä korpinkynsi ei olisikaan tajunnut, ettei ollut maininnut näitä asioita ääneen. Oli ollut vain niin itsestään selvää Haroldille se, että uusia loitsuja mentäisiin kirjaston kirjoista etsimään. Sitä paitsi, olihan takkutukka jättänyt Gregin kirjan oleskeluhuoneeseen, joten mitään suuria edistysaskeleita ei myöskään suotuisten tähtien asennon alla ulkoilmassa voinut tehdä tai muita poppakonstikeinoja, joiden uskoteltiin kumoavan tällaisia….. vahinkoja. Tosin, Harold ei ollut ihan varma, että minne Felix heidän oli nyt ajatellut menevän, jollei kirjastoon?
”Minusta siihen voisi koittaa myös sitä loitsua, jota professori Fowler tunneillaan käyttää joihinkin vähemmän onnekkaisiin yrityksiin. Koska jos loitsu korjaa sellaisia luomuksia, niin se ehkä sopii myös ihan onnistuneisiinkin. Siis palauttamaan ne alkuperäisiksi”, Harold esitti oman ehdotuksensa. Toki, hän olisi sen aiemminkin voinut sanoa, mutta… Miksi sanoa se nyt, jos sen voisi sanoa kirjastossakin? Kävellessä tapahtuvaan small talkiinkin sen olisi voinut ujuttaa. Se oli totta.
”Vai tiedätkö jo Felix joitain hyviä, kokeilun arvoisia, vastaloitsuja muodonmuutosloitsuihin?” Harold yritti pitää kysymyksen ihan yleisluontoisena, perusystävällisenä vilkaisten ohikulkeviin tupatovereihin, jotka selittivät jostain mikä oli todella suuri, ’ainakin näin iso’ käsiä samalla levitellen… Niin kuin Harold ei olisi ottamassa kantaa siihen, että olisiko Felix jo kohdannut professori Fowlerin ja tämän vastaloitsun vai ei. Oikeastaan Harold ei edes välittänyt ottaa kantaa. Virheitä sattui kaikille, ja niistä kyllä opittiinkin.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine