Mikä hätänä?

[Charlisa Marfan]

”En… en usko, että se johtuu siitä!” Jenny epäili, ”tarkoitan, että näytät ihan…” hän aloitti mutta vaihtoi lauseensa:
”Tarkoitan… en olisi arvannut!”
Arvoin kertoisinko Jennylle heidän haukkuneen ulkonäköäni, ja juuri koska tiesivät veelauteni. Tulin siihen tulokseen että Jennyyn voi luottaa.
"Jenny. Ne tiesi että oon puoliveela ja siitä ne tuli haukkumaaan mua rumaksi..." sanoin ääni vavisten.

”No… Se ei ole kauhean paha, mutta… ehkä se olisi hyvä puhdistaa ja laittaa siihen vaikka laastari…?” sanoi Jenny haavaa katsottuaan.
”Haluaisitko mennä käymään sairaalasiivessä?” Jenny ehti hädin tuskin kysyä kun ovelta kuului melua.
"Kirottu kakara! Kohta se saa nähdä kenen kanssa pelleilee!" tuttu ääni huusi.
"Ne on ne! Ne tuli takaisin!" parkaisin. Mitä Jenny tekisi? Olisiko hän tukenani?

[Jenny Todd]

Jenny kulmakarvat kohosivat varmaan miltei hiusrajaan asti, kun Charlisa kertoi, että ylempiluokkalaiset olivat tulleet haukkumaan tätä rumaksi juuri sen takia, että tämä oli puoliveela. Hän oli aina ajatellut, ettei nyt ainakaan puoliveeloja ole mitään tarvetta haukkua rumaksi. Charlisalla oli ihanat, pitkät, vaaleat hiukset ja tämä oli muutenkin pitkä ja solakka ja tällä oli hyvä iho, joten hän ei nähnyt, mistä ihmeen kohtaa tätä muka olisi voinut haukkua rumaksi. Eli kuten hän oli arvellutkin, ylempiluokkalaiset olivat varmaankin halunneet vain jonkun kiusattavaksi ja kaikkia erilaisia oli tietysti helppo kiusata ja kyllähän puoliveela tietysti pisti hiukan silmään.

”No mutta ethän sinä ole ruma! Ne tahtoivat luultavasti vain ärsyttää sinua!”, Jenny yritti sanoa, ”kyllähän kuka tahansa nyt näkee, että olet tosi nätti.” Jennyn oli pakko myöntää itselleen, että hänkin olisi ottanut itselleen tilaisuuden tulleen samanlaisen nätin, vaalean ihon. Pitkistä hiuksista hän tosin ei niin välittänyt, sillä ne olivat yleensä vain tiellä. Hän piti hiuksensa aina melko lyhyinä, mistä tietysti tuli aina välillä kommentteja poikamaisuudesta ja ties mistä, mutta hän ei yleensä välittänyt.

Jenny oli juuri kysynyt Charlisalta, tahtoisiko tämä ehkä käydä näyttämässä niskan haavaa sairaalasiivessä, kun luokan ulkopuolelta käytävästä kuului huuto, joka ei varsinaisesti vaikuttanut ainakaan kovin ystävälliseltä. Charlisa parkaisi, koska tämä ilmeisesti tunnisti äänten kuuluvan häntä jo aiemmin kiusanneille ylempiluokkalaisille.

Jenny juoksi nopeasti sulkemaan luokkahuoneen oven ennen kuin nämä ehtisivät sinne asti. Hän lukitsi sen ja pidätti hengitystään. Hänestä ei olisi mitään vastusta useammalle ylempiluokkalaiselle oppilaalle, jos nämä oikeasti tahtoivat tehdä jotakin ikävää. Hän tuskin pystyisi puolustamaan edes itseään, saatikka sitten vielä Charlisaa. Niinpä hän todella toivoi, että lukittu ovi pitäisi porukan loitolla.

”Älä huoli, ei ne varmaan pääse tuosta”, Jenny yritti rohkaista Charlisaa nyökäten kohti ovea, vaikka ei varsinaisesti ollutkaan kovin varma esteensä pitävyydestä.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine