Tylypahka AM

Anthony pisti itselleen ylös mentaalisen muistilapun selvittää ruoanlaittokerhon tilannetta. Hän oli melko varma, että se olisi äkkiä tehty ja tilanne olisi yhdellä sanalla kuvaten huono, mutta ainakaan hän ei sitten kertoisi myöhemmin Ravenille mitään väärää tietoa. Olisihan se noloa, jos oppilaskunnan puheenjohtaja sanoisi väärin.

Raven kertoi olleensa kahdessa koulun järjestämässä ja kahdessa oppilaiden järjestämässä kerhossa. Pakollinen etikettikerho kuulosti joltakin, mikä tuskin oli kiinnostanut Ravenia kovin paljoa, mutta Anthony pisti myös merkille, että tyttö jätti kertomatta, mitä ne oppilaiden järjestämät kerhot sitten olivat olleet. Luultavasti jotakin luvatonta. Kommentti tympeistä kursseista ja kerhoista sai Anthonyn hiukan ärsyyntymään. Kurssit nyt olivat joka koulussa mitä olivat – suurin osa niistä kuitenkin kuului pakolliseen opetussuunnitelmaan – ja heillä oli itse asiassa melko kattava kerhovalikoima, joten mitä ihmettä tyttö muka halusi? ”Näin räjäytät opettajasi” -kerhon? Tuliviskinvalmistuskerhon? Hän tiesi kyllä jo useamman muunkin henkilön, jotka varmasti innostuisivat sellaisista kerhoista. Hän oli juuri aikeissa esittää tytölle jatkokysymyksen tämän lopuista kerhoista, mutta tämä ehti ensin. Ilmeisesti tyttö kaipasikin shoppailukerho.

”Mmmm. Tässä lähellä on siis Tylyaho, kokonaan velhojen asuttama kylä”, hän vastasi hivenen vastahakoisesti, sillä Tylyahovierailut eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet mikään koulunkäynnin keskipiste.

”Sinne pääsee noin kerran kuukaudessa viikonloppuna”, hän lisäsi, vaikka oikeastaan Tylyahoviikonloppujen väli oli ehkä hieman alle kuukauden. Hänestä tuntui, että ne tuppasivat riippumaan melko paljon siitä, kuinka usein opettajat jaksoivat lähteä valvomaan heitä. Sitä ei tietenkään ikinä virallisesti sanottu missään, mutta hän oli Tylyahoviikonloppuina aina nähnyt vähintään yhden opettajan käyskentelemässä kylässä tai istuskelemassa jossakin pääkadun varren kahvilassa tai pubissa, selvästi tarkkaillen.

”Se ei kyllä sitten ole mikään kovin iso paikka”, hän katsoi vielä aiheelliseksi varoittaa tyttöä, ettei tälle aiheutuisi mitään suurta pettymystä ensimmäisenä Tylyahoviikonloppuna, ”se ei varsinaisesti ole mikään shoppailupaikka. Löytyy sieltä muutama vaatekauppa, mutta… ei mitään kovin isoa.” Häntä itseään tietysti kiinnosti lähinnä se, että kylästä onneksi löytyi kaksi varsin hyvinvarusteltua kirjakauppaa, jotka olivat aina valmiita tilaamaan lisää tuotteita, jos hyllyistä ei sattunut löytymään juuri sitä, mitä hän etsi.

”Ai niin, ja tarvitset siellä käymiseen vanhempiesi allekirjoittaman lupalapun, jos sinulla ei vielä ole sellaista. Niitä saa tuvanjohtajalta professori Cainelta”, Anthony lisäsi tajutessaan, ettei tytölle oltu välttämättä vielä annettu sellaista kotiin lähetettäväksi.

Raven pyöritteli taas hiuskiehkuraansa ja tarkkaili seiniä samalla kun odotteli Anthonyn vastausta. Hän kieltämättä piti linnan arkkitehtuurista, jos niin voisi sanoa. Siellä oli mukavan.. pimeää ja sellaista.. salamyhkäistä. Sopi siis hienosti hänelle. Kaiken lisäksi kaikki ne salakäytävät vain odotteli käyttäjää. Joitain niistä pitäisi ehkä muovata hieman uudelleen, mutta se ei häntä haitannut. Salakäytäviin liittyvä ylimääräinen työ ei olisi taakka. Pikemminkin kunnia ja ilo. Tyttö virnisti hieman itsekseen.

Tummapehkoinen kääntyi sitten takaisin Anthonya kohti kun tämä oletettavasti aloitteli monologiaan tästä Tylyaho-paikasta. Hän valmistui jo haukottelemaan. Kuunnellessaan toista, haukotus jäi kuitenkin puolitiehen. Tähän kylään pääsisi vierailemaan kerran kuukaudessa? Tytön mieli kirkastui. Sehän on jo aika usein! Toisaalta, nämä vanhat käppyräopettajat eivät varmaankaan juuri hänen aikanaan jaksaisikaan enää lähteä kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Ja se nyt olisi aivan liian pitkä aika. Typerät vanhat korput. Raven käänsi huomionsa takaisin kanssakävelijäänsä kun tämä alkoi puhua shoppailusta. Ravenin inhokkiasia. Yksi monista, siis!

Shoppailupaikka? Luuliko Anthony että hän halusi mennä sinne jotain mekkoja ostamaan? Ei todellakaan. Ensinnäkin, mekot, hyi. Toisekseen, shoppailu, hyi. Kolmannekseen, pilailupuodit, ne olivat se syy miksi hän ylipäätään halusi mennä siihen typerään pikkukylään. Hän oli jo tirskahtamassa Anthonyn äskeiselle lausunnolle, mutta seuraava lause pysäytti hänet kuin seinään. Anthony sanoi, että lähtemiseen tarvitsisi lupalapun. Eivät ne typerysvanhemmat ikinä sellaista suostuisi kirjoittamaan. Ainakaan hänelle. Jollekin toiselle ehkä.

Hän kurtisti kulmiaan, mutta jatkoi taas kävelyä. Raven oli aivan täysin varma, ettei saisi lupaa. Ikipäivänä. He tiesivät mitä hän halusi sieltä taikakylästä. Tai no, Albert ei ehkä tiennyt (tai halunnut hyväksyä tosiasioita), mutta Anelié kyllä varmasti mielellään valaisisi Ravenin isääkin asiasta, erityisesti niistä pilailutarvikkeista, joita hän sieltä haluaisi hakea.

Yhtäkkiä tämän päähän ilmestyi ajatus. Eihän se olisi ensimmäinen kerta kun hän olisi väärentänyt heidän allekirjoituksensa. Tai suvun leiman. Tai molemmat. Hetkeksi tyttö unohtui taas ajattelemaan vuosikausien parasta pilaa vanhemmilleen, kun hän auttoi Noellen siihen ihme jästikouluun vuodeksi. Se oli kyllä varmasti paras källi minkä kukaan Fortesque oli ikinä tehnyt, jossei hänen tätinsä ja setänsä ministeriövarkauksia laskettu. Ne olivat aika ihailtavia. Hänen ja Noellen kouluhuijaus oli kyllä ehkä vielä hiukkasen parempi.

Raven muisti sitten taas tupatoverinsa läsnäolon ja koki tarvetta vakuuttaa tämän siitä, että allekirjoitukset olisi helppo hankkia hänen vanhemmiltaan. Raven katsahti Anthonya nopeasti. Hän hymyili nätisti ja sanoi (yrittäen vaikuttaa luotettavalta): “Jaa, allekirjoitukset? Se ei ole ongelma. Kyllä minä ne allekirjoitukset saan... heiltä.. itseltään.”

Hän katsahti vielä Anthonya saatuaan lauottua valheen ilmoille. Hyvinkin nopeasti hän kuitenkin käänsi katseensa takaisin jalkoihinsa ja kieritteli hiuskiehkuraansa samalla kun mietti hiljaa itsekseen, josko kirje Elroylle tai Ivánille riittäisi suvun leima- asian hoitamisessa.

Hänen ajatuksensa keskeytti ymmärrys siitä, että ensin pitäisi saada se lappu. Joltain mieheltä. Joku Carlos se taisi olla sen miehen nimi, jolta se piti hakea. Raven virnisti taas itsekseen. Tästä tulisi mahtavaa. Hän pääsisi Tylyahoon ja Anelién ja Albertin ei tarvitsisi edes tietää!

“Joo. Tuota, minun pitää mennä. Lähettämään kirje. Vanhemmille. Tästä asiasta”, hän sanoi Anthonylle ja siloitteli vähän hamettaan ennen kuin viittoi käytävää eteenpäin osoittaakseen toiselle mihin suuntaan oli menossa. Ennen kuin lähti juoksemaan käytävää pitkin, kääntyi Raven vielä ympäri. Normaalisti, joku olisi varmaankin kääntynyt sanoakseen heipat. Onneksi kyseessä oli kuitenkin hän, eikä kukaan normaali kolmasluokkalainen.

"Niin tuota, milloinkas se seuraava kyläpäivä on? Ja missä se Carlos asustelee?"

//Olin pikkasen väsynyt kirjoittaessani tätä, pahoittelut jos jossain kohtaa pitää lukea lauseet pari kertaa. Nyt kun luen tätä uudestaan, tajuan että joissain kohdissa pitää itsekin miettiä pariin kertaan et mitäköhän mä tarkotin tällä xD. Mut jes!! Vihdoinkin jatkoa tälle. Ajattelin jos seuraavalla vuorolla saisin Ravenin ulos tästä, ellet jotenkin hämärästi onnistu hävittämään Anthonya sun seuraavalla vuorolla.

Anthonylta jäi selitystensä keskellä Ravenin virnistys huomaamatta – ja ehkä parempi niin. Hänellä oli vähän huono aavistus tytöstä jo muutenkin. Kaikki se kiinnostus salakäytäviin ja Tylyahoon luokkien ja kirjaston sijainnin sijaan! Sellainen ei vain lupaillut hyvää. Ja vielä hänen tuvassaan! Jos kyseessä olisi ollut Rohkelikko, häntä olisi ehkä kiinnostanut astetta vähemmän – niiltähän voisi aina vain vähentää pisteitä, kun ne löytäisi tekemästä jotain kiellettyä – mutta että toinen Luihuinen! Olihan hän joutunut vähentämään Luihuisilta pisteitä ennenkin, mutta se jotenkin sattui sydämeen tietysti aina muita tupia enemmän, koska ne olivat hänen vaivalla ansaitsemiaan pisteitä ja häntä kiinnosti, että Luihuinen voittaisi tupamestaruuden jälleen tänä vuonna. Joskus hänestä tuntui, että hän oli siinä asiassa tupansa ainoa.

Anthonyn saatua kuitenkin selityksensä valmiiksi lupalappuineen kaikkineen, tyttö hiljeni hetkeksi. Anthony vilkaisi tätä, ja jonkinlainen etukäteisaavistus valtasi hänet jälleen. Ennen pitkää tyttö kuitenkin kääntyi myös hänen puoleensa ja sanoi hymyillen, että allekirjoitukset eivät olisi ongelma. Jotenkin tämän vakuuttelu ei kuitenkaan saanut Anthonya täysin vakuuttuneeksi – joskin hänen luontoonsa tietysti kuului epäillä aina vähän kaikkea.

”No… hienoa…” hän vastasi lopulta jo hieman kyllästyneenä tytön asenteeseen. Hänen täytyisi varmaan alkaa tehdä jotain ekstratehtäviä nollatakseen tytön mahdollisesti aiheuttavat menetykset tuvan pistesaldossa.

Yhtäkkiä tyttö ilmoittikin, että hänen pitäisi lähteä esittelemään kirje vanhemmilleen Tylyahoasiasta. Eikä hän ollut ehtinyt vielä edes näyttää kasvihuoneita ja huispauskenttää! Ennen kuin hän ehti kuitenkaan järkytykseltään sanoa sanaakaan, tyttö oli lähtenyt jo juoksemaan osoittamaansa suuntaan pitkin käytävää. Tämän kääntyessä ympäri Anthony oletti täysin, että tämä ilmoittaisi palaavansa pian, mutta ei. Tyttöä kiinnosti vain, koska pääsisi shoppailemaan! Ja Carlos, mikä ihmeen Carlos? Anthony aivot raksuttivat hetken, kun hän pohti, mitä ihmettä tyttö oikein höpöttää. Carlo- …aivan, professori Caine. Anthony saattoi miltei tuntea suonen sykkivän ohimollaan.

”Professori Caine on tällä hetkellä varmaan tyrmissä, jossakin liemiluokista”, hän sai kuitenkin sanottua painottaen selvästi sanoja professori ja Caine, ”ja seuraava Tylyaho-päivä on tämän viikon sunnuntaina.” Hän melkein toivoi, ettei tyttö ehtisi saada lupalappua siihen mennessä vaan joutuisi odottamaan ostosreissuaan kotiin saakka. Koulua oli jäljellä enää alle kuukausi, niin mitä ihmettä joku saattoi niin kovasti vielä tässä kohtaa tahtoa Tylyahosta? Anthony ei ymmärtänyt lainkaan.

//Repeilin niin Carlokselle. xD Ja en nyt muista tarkkaan, että mille päivälle tämä peli sijoittuu, mutta varmaan toukokuulle 2016 kuitenkin, niin sovittakoon, että silloin oli vielä lukuvuoden viimeinen Tylyaho-päivä jäljellä. Sillä tuskin on nyt niin väliä enää tässä kohtaa. xD Mutta joo, hyvä, jos saadaan tämä vihdoin loppuun näin vuosi aloittamisen jälkeen! Voit varmaan pelata Ravenin tosiaan seuraavalla ulos niin Anthony voi jäädä kuin nalli kalliolle? :D//

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine