Tylypahka AM

"Se tuntui tosi hyvältä idealta silloin." Sebastian sanoi kurjana. Jos poika olisi tiennyt, että seuraukset ovat tälläiset, ei hän olisi suudelmaan. Tai siis, ei hän tietenkään nyt muutenkaan olisi näin selväjärkisenä, mutta sitä suuremmalla syyllä!
"Tiedätkö, silloin kaikki tuntui hyvältä idealta. Lucas olisi saanut minut varmaan lentämään koulun katolle jos olisi halunnut." Sebastian sanoi mietteliäänä. Olisikohan hän edes huomannut olevansa niin korkealla siinä tilassa? Ehkä hänen olisi pitänyt silloin koettaa voittaa lentopelkonsa! Ei siitä enää hyötyä tässä koulussa olisi ollut, mutta kuitenkin. Olisihan se kätevää, ehkä Sebastian olisi tänä vuonna päässyt pelaamaan rannalle huispausta. Mutta ei.

Sam ei selkeästi tuntunut uskovan, että Sebastianilla oli huono-olo. No, ei hänellä varsinaisesti huono-olo ollutkaan, kummallinen vain.
"Ei se varsinaisesti huono-olo ole. Ei mitään vatsatautia tai vastaavaa." Sebastian sanoi heilauttaen kättään. "Lähinnä sellainen, että vatsassa pyörii jotain.. perhosia ehkä?" poika sanoi nyreissään. "Parempi vain olla täällä tämä ilta, jos vaikka olo olisi huomenna parempi." Sebastian jatkoi. Hän oli jo syönyt tarpeeksi tältä illalta. Koulutyöt pitäisi vain hoitaa ja poika olisi valmis menemään nukkumaan.

Samantha kohotti hiukan kulmiaan, kun Sebastian sanoi, että idea oli tuntunut aikanaan tosi hyvältä. Niin varmasti viiden tuliviskipullollisen jälkeen. Sen jälkeen varmaan mantikorin hankkiminen lemmikiksi ja näyttelyn järjestäminen professori Westin varastetuista alusvaatteista tuntui hyvältä idealta. Itse asiassa hän saattoi hyvin kuvitella Lucaksen tekemään jälkimmäisen. Sen sijaan hänen oli vaikea kuvitella tämä suutelemassa Sebastiania Tylyahossa. Hänellä oli ollut toki omat epäilyksensä Sebastianista jo pitkään, mutta että Lucas… Tosin toisaalta, eihän sitä voinut nähdä varsinaisesti päällepäin. Lucas toki puhui paljon, mutta hänen käsityksensä mukaan tämä ei ollut ikinä aiemmin edes seurustellut yhdenkään tytön kanssa. Eikä sopinut tietenkään unohtaa, että koululla tosiaan oli liikkunut aikanaan melko villejäkin huhuja Lucaksesta ja joukkueen entisestä kapteenista Roy Whittemoresta.

”Eli... Lucas pelkäsi olevansa homo ja halusi testata sen?” Samantha kysyi kurtistaen kulmiaan, ”eikö hän vasta hiljattain alkanut seurustellakin sen Luihuisen lyöjän kanssa?” Tietysti kulissisuhteen käsite ei ollut Samanthalle täysin vieras, mutta jotenkin se tuntui hieman oudolta. Lucas oli vaikuttanut hänestä niin hermostuneelta, mutta toisaalta myös onnelliselta tyttöystävästään. Ja vaikkei hän ollutkaan mikään Lucaksen paras ystävä, niin sen verran hän tiesi, että näyttelijä tämä ei missään nimessä ollut. Tämän kasvoilta pystyi lukemaan kaiken vaikka kilometrin etäisyydeltäkin. Sitä paitsi, miksi valita kulissisuhteeseen suurta huomiota ja osittain myös paheksuntaa herättänyt vihollistuvan lyöjä?

Samantha huokaisi Sebastianin kuvaillessa hänelle oloaan. Hänen teki mieli pyörittää silmiään. Miten hänen veljensä saattoi olla niin tyhmä? Eikö tämä oikeasti tajunnut, että huono olo liittyi koko tapaukseen eikä ollut mikään siitä erillinen sattuma vai esittikö tämä vain tyhmää, jotta saisi olla rauhassa?

”No ei tietenkään ole vatsatautia, pöljä. Sinä olet hermostunut. Tuo kuulosta siltä, että sinua vaivaa jokin asia, ja se epäilemättä on tämä juttu. Ei mikään satunnainen vatsapöpö”, Samantha ilmoitti veljelleen. Ja tämän piti muka olla heistä kahdesta se vanhempi ja fiksumpi. Hänestä tuntui välillä, että hän sai leikkiä äitiä Sebastianille enemmän kuin heidän oikea äitinsä.

”Sinun pitäisi puhua asia selväksi Lucaksen kanssa. Hän on tehnyt tänään aika hyvää työtä oleskeluhuoneessa vahinkojen rajoittamisen kanssa. En usko, että sinun tarvitsee olla huolissasi muista”, hän yritti rohkaista Sebastiania, vaikka ei ollutkaan ihan varma, miten hyvää työtä Lucas oli tehnyt. Hänestä kuitenkin tuntui, että ainakin suurin osa Rohkelikoista uskoi mieluummin Luihuisten levittelevän päättömiä juoruja kuin että Lucas oli oikeasti suudellut Sebastiania Tylyahossa keskellä yötä. Joskus kuitenkin ilmeisesti totuus oli tarua ihmeellisempi.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

“Eei nyt ihan noinkaan. Kun minulle ei kelvannut tanssiseura, Lucas mietti, no, tiedäthän…” Sebastian sanoi kohauttaen harteitaan aavistuksen verran. “olenko minä homo. Ja hän nyt tuli testattua siinä kaupanpäälle.” Sebastian sanoi katsomatta siskoonsa. Asiasta oli… vaikea puhua. Ja tuntui oudolta, kuinka Sebastian tiesi, että hänen olonsa helpottuisi, jos puhuisi Samin kanssa asiasta suoraan, mutta… samalla se oli vaikeaa. Ehkä hän ei vain halunnut, että sisko ajattelisi Sebastianin olevan tyhmempi, mitä oli jo nyt? Ken tietää. Sebastianin tunteet olivat sekavat. Samantha varmasti ymmärtäisi Sebastiania paremmin, mitä moni muu ymmärtäisi. Pitäisihän sen olla päivänselvää, että asiasta olisi helpompi puhua Samanthalle kuin kovinkaan monelle muulle!

Samantha väitti kovasti, ettei Sebastianilla muka olisi vatsatautia. Ja pah. Olihan hänellä, aivan varmasti. Samin vinkki oli, että Sebastianin täytyisi puhua Lucakselle asiasta.
“En minä voi mennä puhumaan siitä. Asia oli loppuunkäsitelty. Eikä sitä tapahtunut.” Sebastian sanoi. Asiasta olisi turha enää mainita Lucakselle. Sebastian ei halunnut suututtaa ystäväänsä. Joten olisi parasta olla hiljaa.
“Joten, älä sinäkään sano mitään.” Sebastian sanoi siskolleen vakavana. Ei hänellä suurta pelkoa olisi, että Samantha juoruaisi juttuja eteenpäin tästä keskustelusta, mutta Sebastian oli sitä mieltä, että kannattihan asiasta varmuuden vuoksi sanoa.

“Ehkä minä sitten tulen. Kohta.” Sebastian mutisi. “Mene sinä vain ensin, ettei kaikki ajattele, että olet maanitellut minut pois täältä.” poika sanoi hiljaa.

Hämmentynyt ilme levisi Samanthan kasvoille, kun Sebastian korjasi, että Lucas olikin epäillyt Sebastiania homoksi. Lucas olikin tarkkasilmäinen. Ja toisaalta myös äärettömän tyhmä. Kuka ihme meni suutelemaan kaveriaan sellaisten epäilyksien kera?! Hänen aivonsa raksuttivat hetken tyhjää. Mitä ihmettä hänen kuuluisi sanoa? ”No vihdoinkin joku muukin tajusi sen”? Hän itse tosiaan oli aavistellut asiaa jo melko pitkään, mutta ei tietenkään ikinä ottanut sitä puheeksi, koska… no, sellaisen asian puheeksi ottaminen ei ollut kovin sopivaa. Hän kyllä luotti täysillä siihen, että Sebastian kyllä kertoisi sitten, kun… Tai siis kertoisi, jos asia olisi niin.

Samantha oli vieläkin hiljaa Sebastianin ilmoittaessa, että asia oli loppuun käsitelty eikä tämä menisi puhumaan Lucakselle. Ja ettei hänkään saisi sanoa mitään. Se tulisi olemaan vaikeaa. Pitäisikö hänen vain tyytyä kovistelemaan kapteenia kertomatta tälle suoraan, mistä kenkä puristi? Tosin teknisesti ottaenhan Sebastian oli kieltänyt häntä sanomasta mitään eli ehkäpä hän voisi vaikka kirjoittaa tälle kirjeen? Tai vielä parempaa, lähettää räyhääjän! Ajatus tuntui oudon tyydyttävältä, kunnes hän muisti, että se saapuisi kuitenkin aamiaiselle ja koko koulu kuulisi kaiken ja siinä menisi Lucaksen maineen lisäksi myös Sebastianin maine. Ei siis ehkä sittenkään räyhääjiä. Hän tunsi olonsa miltei pettyneeksi, sillä ei ollut koskaan saanut tilaisuutta lähettää räyhääjää.

”Joten… Oletko varma, että… Että…” Samantha aloitti, mutta puri sitten huultaan, koska ei ollut aivan varma, miten asettelisi tämän oikein nätisti ja hienovaraisesti. Mitä jos Sebastian oikeasti piti Lucaksesta? Siis oikeasti… piti piti. Se tietysti selittäisi, miksi Lucas oli asian kanssa ilmeisen sujut, mutta Sebastian sen sijaan märehti pientä pusua yksinään makuusalissaan ja kieltäytyi näyttäytymästä missään. Ja yritti vedota johonkin vatsatautiin, jota tällä ilmiselvästi ei ollut.

”Tarkoitan, että… oliko se sinulle niin… yhdentekevää?” Samantha lopulta sai kysyttyä siirtäen samalla hienotunteisesti katseensa Sebastianista tämän yöpöydällä lojuvaan surffausaiheiseen lehteen ja nappasi sen käteensä alkaen samalla selailla sitä. Hän ei tahtonut, että tilanne vaikuttaisi joltain kuulustelulta.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine