Tylypahka AM

Nagi oli aavistuksen pettynyt, kun Harold vastasi hänen kysymykseensä lyhyesti. Kun Nagi kysyi "Mitä kuuluu?" hän olisi mieluusti kuullut pidemmänkin selostuksen viime aikojen sattumuksista. "Ihan hyvin" tai "hyvin" kertoivat niin vähän, että vastaaja olisi yhtä hyvin voinut vastata vaikka "lehmä" tai "delfiini" ja se olisi kertonut yhtä paljon. Ajatuksistaan huolimatta Nagi hymyili Haroldille. Ainakaan Harold ei ollut tyyppiä, joka olisi sanonut "ihan hyvin", jos ei oikeasti tarkoittanut sitä. Kaikesta päätellen Haroldille kuului hyvää, vaikkei Nagi tiennytkään, millaista hyvää.

"Minullekin kuuluu hyvää", Nagi vastasi Haroldin vastakysymykseen, "siis tätä liemiesseetä lukuunottamatta." Poika loi hiukan syyllisen vilkaisun pergamenttiin, joka oli edelleen tyhjä.
"Olen opiskellut ison osan näistä asioista teoriassa jo viime vuonna, mutta en osaa niitä käytännössä. Muut aineet ovat enimmäkseen okei, koska muistan asiat."

Nagi katsoi Haroldia ja hänen kulmiensa väliin ilmestyi mietteliäs ryppy. Tiesiköhän Harold, että hän oli jäänyt luokalle kerran...? Nagi ei ollut maininnut asiasta, mutta tieto tuntui liikkuvan tässä koulussa vikkelään. Nagi itse ei ollut erityisen kiinnostunut kuulemaan juoruja elleivät ne liittyneet häneen itseensä. Hän ei rehellisesti sanottuna uskonut, että Haroldkaan olisi juoruilevaa tyyppiä. Ehkä Nagin pitäisi mainita Haroldille joskus, että oli oikeasti tätä vuoden vanhempi.

Harold ei ihan heti olisi uskonut, että Nagi olisi jo aiemmin opiskellut tämän vuodet teoriat etukäteen. Kaveri kun vaikutti aina aika rennolta ja Haroldin oli hieman vaikea kuvitella tuon pänttäämässä seuraavan vuoden asiat useasta eri aineesta päähänsä. Takkutukka tajusi kyllä itsekin, ettei kaikki ollut siltä miten näytti ja esimerkkinähän siinä oli tuo mahdollinen zombiapokalypsi. Hän ei varmaan päällepäin näyttänyt siltä kuin olisi kiinnostunut siitä, vaikka oikeasti olikin. Ehkä Nagi opiskeli mielellään huispauksen ja muun ohella, ja oli siksi päätynyt korpinkynteen?

Harold nyökkäsi ja yritti korvata hieman yllättyneen ilmeensä hymyllä, mutta asiaa ei kauheasti auttanut se, että Nagi näytti mietteliäältä. Ehkä olisi vain parasta antaa toisen vihdoin jatkaa esseetä, jos tuo sittenkin mielellään tekisi sen pois alta.
”Teoria on kyllä aika helppo painaa mieleen, kun kuuntelee tunneilla ja lukee muistiinpanot sekä kirjan, mutta käytäntö on kyllä asia erikseen”, Harold päätyi myötäilemään.
”Ja älä vain sano, että olet jo aloittanut lukemaan V.I.P. –kokeita varten! Luulen olevani pian ainoa korpinkynsi, joka ei ole vielä kunnolla aloittanut”, takkutukka vielä ilmoitti. Hän oli uskonut saavansa tuon asian tiimoilta vertaistukea ainakin Nagilta, mutta jos tämä oli jo aiemmin lukenut tämän vuoden asioita, niin hänellä oli jo hyvät lähtökohdat.

”Mutta hei, jos häiritsen sinua liikaa, niin sano vain ja voin yrittää jättää sinut rauhaan joksikin aikaa”, Harold sanoi hetken kuluttua puoliksi leikillään. Eihän hän kyllä oikeasti halunnut olla kaverin liemiesseen teon esteenä ja etenkin kun Harold jo tiesi millainen professori Caine osasi olla.

Nagi oli huomaavinaan Haroldin kasvoilla hieman yllättyneen ilmeen. Hän ei ollut lainkaan varma, tiesikö Harold kaverinsa jääneen luokalleen. Reaktio kertoi ehkä, ettei Harold tiennyt.
No, turha siitä on stressata, Nagi ajatteli. Ei ollut juurikaan väliä, tiesikö Harold hänen iästään, koska vuosi oli lyhyt aika.

Haroldin mainitessa V.I.P.-kokeista Nagi irvisti.
"En tosiaan, eiköhän minulla ole ihan tarpeeksi töitä näissä syksyn läksyissä", Nagi vastasi. "Aloitan kokeisiin valmistautumisen aikaisintaan keväällä."
Nagi silmäisi jälleen syyllisenä taikaliemiesseetään. Taikaliemet tulisivat tuottamaan vaikeuksia, jollei hän saanut itseään niskasta kiinni ennen kevättä.
"Hyvä tietää, että täällä on joku toinenkin, joka ei ole vielä aloittanut." Nagi huokaisi. "Edellisessä koulussani puolet luokkakavereistani oli aloittanut V.I.P.-kokeisiin valmistautumisen jo ennen joulua. Täällä on onneksi rennompaa. En jaksaisi käydä sitä stressaamista uudestaan läpi."

Kun Harold tarjoutui jättämään Nagin taikaliemiesseensä pariin, Nagi unohti jo lupauksensa ryhdistäytyä ennen kevättä. Hän katsoi Haroldia kuin hukkuva laivaa, joka on aikeissa kääntyä takaisin rantaan.
"Älä hulluja puhu", Nagi sanoi. "Et sinä häiritse! En jaksa tehdä tätä esseetä kuitenkaan tänä iltana, koska on liian myöhä. Teen tämän huomisaamuna."
Vaikka Nagi tiesi, että lupaus tehdä essee aamulla oli tuomittu epäonnistumaan, hän valitsi mieluummin Haroldin seuran kuin läksynsä. Ei kai ollut kovin vaarallista, jos hän jätti nämä yhdet läksyt tekemättä...?

Harold irvisti hieman Nagin toteamukselle, että oli hyvä juttu että oli toinenkin joka ei vielä ollut alkanut lukemaan niitä varten. Se kuulosti aika pahalta ja Harold toivoi, etteivät he kaksi saisi korpinkynnen surkeimmat tulokset. Se jos mikä olisi epämiellyttävää ja varmaan huomauteltaisiin siitä miten myöhään he kaksi olivatkaan aloittaneet sitä varten opiskelun. Huispaus kyllä söi myös vapaa-aikaa, mutta pitihän kavereidenkin kanssa olla. Takkutukka oli hieman pihalla siitä miksi jotkut olisivat jo ennen viidennettä luokkaa aloittaneet V.I.P. –kokeisiin valmistautumisen, muttei hän kyllä kauheasti tiennyt mitään Nagin edellisestä koulusta. Vain sen minkä kaveri oli toisinaan maininnut ja se vaikutti aika erilaiselta kuin tämä koulu.

Harold virnuili Nagille, kun tämä kertoi, ettei varmaan jaksaisi tehdä esseetä enää.
”Hyvä sillä pitääkin muistaa olla sosiaalinen kaikkien koulujuttujen ohella”, Harold yritti sanoa niin asiallisesti kuin pystyi ennen kuin virnisti leveästi. Oikeastaan hänen olisi varmaan ollut tosi vaikea jättää Nagi rauhaan, jos tämä oikeasti oli halunnut jatkaa esseetä. Vaikka Nagi olikin jo noussut istumaan, Harold suoristi jalkojansa hieman ennen kuin meni vuorostaan makaamaan matolle.
”Professoreiden pitäisi arvostaa enemmän sitä, että me huispaajat, korpinkynnet sekä 5. luokkalaiset pystymme kaikkien kiireiden ja koulutöiden ohella pitämään yllä ihmissuhteita”, Harold totesi tarkasteltuaan ensin korpinkynsien oleskeluhuoneen kattoa.

Nagi nyökkäsi, kun Harold totesi, että sosiaalisuus oli tärkeää opiskelun ohella. Nagi oli samaa mieltä. Hän piti ihmisistä toistaiseksi vielä enemmän kuin kirjoista. Ihmiset saattoivat olla epäloogisempia kuin oppikirjat, mutta oppikirja ei ihmisen tavoin osoittanut sympatiaa, eikä varsinkaan nauranut vitseille.

Nagi katsoi huvittuneena Haroldia, joka nyt vuorostaan oikaisi lattialle pitkäkseen. Tuntui melkein siltä, että tämä oli joku psykoterapeuttinen istunto, jossa psykologi istui ja kuunteli, kun divaanilla makaava asiakas vuodatti huoliaan. Psykologisista istunnoista Nagi tiesi yllättävän paljon, sillä hän oli joskus käynyt äitinsä kanssa niissä. Ikävä muisto sai hetkeksi Nagin hymyn hyytymään. Poika päätti lievittää sitä poistamalla asetelman, josta kyseinen muisto oli noussut. Hän oikaisi takaisin matolle Haroldin viereen makaamaan ja tuijotteli Korpinkynnen oleskeluhuoneen kattoon.

"Mmm, olen ihan samaa mieltä. Minusta koulun pitäisi jotenkin huomioida oppilaat, joilla on muitakin velvollisuuksia", Nagi vastasi Haroldille. "Huispaaminen ja opiskelu samanaikaisesti on aika rankkaa. En kadehdi niitä, joilla on vielä jotain muutakin tehtävää."

Nagi makasi hetken hiljaa paikallaan ja mietti, kertoisikohan hän sittenkin Haroldille ikänsä. Sillä ei ollut merkitystä muuten kuin jos Harold kysyisi, miksi hän oli jäänyt luokalleen. No, ehkä Harold ymmärtäisi, jos hän ei halunnut selittää.
"Olenko muuten maininnut sinulle, että olen jäänyt kerran luokalleni?" Nagi kysyi varovaisesti. Hän oli yleensä niin ulospäinsuuntautunut, että varovaisuus sai olon tuntumaan vieraalta. Mitä hän varoi? Ei ainakaan Haroldia, vaan ehkä ennemminkin ikävistä asioista puhumista ylipäätään. Elämä pysyi parempana, jos ajatteli myönteisiä asioita. Kuten huispausta. Ja tyttöjä. Ja ystäviä.
Harmittavaa kyllä, ne eivät olleet koko totuus, ja Nagi tiesi sen.

Harold nyökkäili Nagin puheille virnisteltyään hieman sitä, kun kaverikin meni pitkäksi matolle. Korpinkynsien oleskeluhuoneessa sitä pystyi tekemään herättämättä suurta huomiota, mutta ehkä muissa tuvissa asia olisi ollut hieman eri.
”Kerhot vievät myös paljon aikaa eli älä ihmettele jos myöhästyn ensi vuonna harjoituksista entistä enemmän”, Harold kertoi kaverillensa, sillä vaikka hän oli syksyn ajan vain parin kerran myöhästynyt harjoituksista, näytti alkuvuosi aika kaamealta. Hän oli kyllä onnistuneesti vältellyt suuremman vastuunottamista kerhojen puolelta, mutta ensi vuonna poika ei voisi enää käyttää samoja tekosyitä. Ennen pitkään Haroldin mielikuvituksella oli rajansa ja hänen omallatunnollaan myös.

Harold oli hieman yllättynyt Nagin kysymyksestä siitä, että oliko tämä jo kertonut Haroldille, että hän oli jäänyt kerran luokallensa. Takkutukka vilkaisi hieman sivusilmällä kaveriansa, sillä hän ei ollut tiennyt sitä. Ei sillä, että sillä olisi edes ollut mitään suurta merkitystä Haroldin mielestä.
”Ei, et ole”, Harold vastasi totuudenmukaisesti ja kääntyi oleskeluhuoneen matolla kyljellensä tukien päätänsä toiseen käteensä.
”Miten niin?” hän kysyi hieman rohkaisevasti virnistellen, sillä oletti Nagilla olevan vielä jotain. Eihän luokalle jääminen oikeastaan ollut mikään iso juttu, sillä olihan takkutukallekin ainakin nuorempana niin kovaan ääneen povattu huonoa tulevaisuutta, johon vahvasti olisi liittynyt luokalle jääminen. Tähän asti Harold ainakin oli siltä välttynyt, muttei se häntä olisi haitannutkaan.

"Äh, kunhan ajattelin", Nagi vastasi. "Vaikutit siltä, ettet tiennyt."
Nagi vilkaisi syrjäsilmällä Haroldia, joka virnisteli eikä tuominnut. Harold ei myöskään kysynyt syytä luokalle jäämiseen, vaikka Nagi olikin huomaavinaan pientä uteliaisuutta, koska Harold selvästi odotti Nagin jatkavan.
Nagi päästi syvän, helpottuneen huokauksen, koska oli huomaamattaan pidättänyt henkeä. Hän oli tyytyväinen päätökseensä vaihtaa koulua. Nagin edellisessä koulussa saman luokan kertaaminen olisi ollut nöyryyttävää. Korpinkynsiä pidettiin koulun älykkäimpinä, ja olisi ollut pyhäinhäväistys reputtaa luokka. Harold vaikutti siltä, etteivät häntä kiinnostaneet sellaiset ajatukset, mikä oli helpotus.

Nagi oli hetken vaiti. Hän tunsi tarvetta selittää Haroldille luokalle jäämistään. Ei ehkä siksi, että se oli hänen velvollisuutensa, koska hän oli tuonut asian esiin, vaan pikemminkin siksi, että ystävyys vaati sitä. Nagi tiesi hyvin, että jos hän pitäisi itsellään salaisuuksia, Haroldkaan ei koskaan kertoisi hänelle mieltään painavia asioita. Ja itse asiassa hän pystyi kutsumaan Haroldia kaverikseen, mutta ystävyyden tavoittelu tuntui vaativan jotakin enemmän.
"Jouduin olemaan viime vuonna paljon poissa koululta", Nagi totesi, edelleen tavallista pidättyväisemmin. "Äiti sairastui, joten jouduin käymään sairaalassa kouluviikoilla. Jäin jälkeen ja.... no, reputin kaikki kokeet."
"Sairastua" ei ollut ehkä ihan oikea sana kuvaamaan Lena Blackthornin itsemurha-aikeita ja masennusta, mutta se oli lähin sana, mitä Nagi pystyi siitä käyttämään. "Äitini on hullu" ei tuntunut oikealta sanavalinnalta tilanteeseen. Eihän hän nyt ainakaan aikonut pelästyttää Haroldia kuoliaaksi, kun hulluus saattoi olla periytyvää. Nagi päästi pienen virnistyksen kasvoilleen. Jos hulluus oli tarttuvaa, sen voisi ehkä tartuttaa Haroldiinkin.
Nagin ei tarvinnut alkaa kertoa äidistään Haroldille, koska Blackthornin perhe oli masentava tarina kerrottavaksi. Sitä paitsi, hän oli tyytyväinen siihen, että vaikka perhe oli rikkinäinen, Nagin perään (enemmän tai vähemmän) katsova isoäiti antoi paljon vapautta päättää itse.

Koska Nagi halusi keventää ilmaa, hän tarttui heidän edelliseen aiheeseensa ja päätti jatkaa keskustelua muista aiheista.
"Ainiin, mainitsit että kerhot vievät aikaasi", Nagi aloitti uudelleen ja käänsi päätään Haroldiin päin. "Mikä kerho on sellainen, että se vie sinulta kallisarvoista huispausaikaa?" Nagi esitti kysymyksensä virnistäen ja kepeästi, koska "kallisarvoisen huispausajan" tuhlaaminen oli tarkoitettu vitsiksi. Harold luultavasti ymmärtäisi, että vaikka Nagi oli kilpailuhenkinen, hän pystyi vitsailemaan huispausharjoitusten vakavuudelle.

Harold nyökkäili ymmärtäväisesti, kun Nagi kertoi että oli joutunut olemaan viime vuonna paljon pois koulusta. Toisinaan jo parin tunnin poissaolon jälkeen oli vaikea saada taas kiinni käsiteltävästä asiasta, mutta jos vielä useammin niin se olisi varmaan tosi haastavaa. Kaveri vielä jatkoi mainitsemalla miten hänen äitinsä sitten sairastui ja kuinka hän sitten reputti kaikki kokeet. Harold ei ihan pystynyt kuvittelemaan itseään vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta Nagin suhde äitiinsä olikin varmaan aika erilainen kuin Haroldin hänen vanhempiinsa.
”Aah, ymmärrän. Sepä ikävää”, takkutukka vielä totesi hymyillen vielä hieman ystävällisesti. Hän ei todellakaan ollut uskonut, että mitään tuon tasoista juttua hänelle nyt kerrottaisiin.

Harold ei ihan tiennyt mitä muuta vielä lisäisi, mutta Nagi onneksi vaihtoi puheenaiheen paljon miellyttävämpään. Harold virnisti kaverin ilmaukselle miettien sitten miten hyvin muotoilisi vastauksen yhtä hyvällä tavalla.
”Niin siis kallisarvoista huispausaikaani vie niin mahtava ja kaikin puolin henkeä salpaava koulun kokohistorian paras näytelmäkerho sekä fletkumatokerho, jonka vaatimattomana tavoitteena on hukuttaa minut velvollisuuksiin ja laittaa kaikki epävirallisimmat tapaamiset samalle päivälle kuin meidän korpinkynsien huikeat harjoitukset ovat”, Harold lausui niin arvokkaasti kuin osasi.

”Leikki sikseen. Luulen kyllä, ettei kapteeni kauheasti arvosta sitä jos myöhästyn huispausurani kannalta tärkeistä harjoituksista entistä useammin”, hän vielä jatkoi vilkaisten hieman virnuillen Nagia.
”Saat sitten luvan auttaa tekosyiden keksimisessä”, Harold lisäsi kurottautuen osoittamaan kaveriansa etusormellaan.

"Ai, olet näytelmäkerhossa", Nagi totesi yllättyneenä. "Olen kuullutkin siitä kerhosta. Eikö se ole sen puuskupuhin Keurongin vetämä? Siis sen, joka pelaa Puuskupuhin huispausjoukkueessa?"
Näytelmäkerhon Nagi pystyi melko hyvin ymmärtämään, mutta hän ei ollut ihan varma, pitikö fletkumatokerho ottaa vitsinä vai tosissaan. Oli ehkä parempi ottaa se puoliksi kumpanakin. Nagi tiesi kyllä, että Harold omisti fletkumadon, jonka nimi oli Korppu, mutta... fletkumatokerho? Fletkumadot kuulostivat vähän pitkäveteisiltä Nagin korvaan, joten kerhon perustaminen oli aika outo ajatus.
"Mitä fletkumatokerhossa tehdään?" Nagi kysyi leveästi hymyillen. Hänen äänessään ei ollut tippaakaan pilkallisuutta, mutta uteliaisuus kuulsi läpi. "Tai siis, mikä sellaisen kerhon tavoite on?"

"Luulen kanssa, että kapteenimme ei arvosta hirveästi, jos lintsaamme tai myöhästymme harjoituksista", Nagi myönsi Haroldille hiukan virnistäen. "Meillä on aika paljon tärkeitä pelejä tulossa, jos meinasimme päihittää viime vuoden mestarin Luihuisen ja toiseksi tulleen Rohkelikon. Sinulla on parempi olla hyvät tekosyyt! Ja nehän ovat, kun minä autan keksimisessä." Nagi virnisti entistä leveämmin.

Hetken Nagi näytti mietteliäältä. Hän keksi harvoin tekosyitä, koska oli yleensä siellä missä pitikin - ja jos hän oli poissa, syynä oli se, että hän oli jäänyt juttelemaan jonkun tapaamansa ihmisen kanssa, useimmiten tytön. Harmittavasti Harold ei kuitenkaan voinut vedota muihin kuin yhteen tyttöön, eikä huispausharjoituksissa voinut oikein muutenkaan vedota laatuaikaan tyttöystävän kanssa.
"Hmm, jos haluat oikein hyviä tekosyitä niin... päänsärkylääkkeen hakeminen sairaalasiivestä voi olla yksi, mutta siitä jää aika usein kiinni. Se, että opettajalla oli asiaa tunnin jälkeen on myös kuulemma aika toimiva, jos kapteeni ei jututa opettajaa. Ja luulen, että voit aina vedota siihen, että fanikerhosi jallitti sinut matkalla treeneihin....?"
Viimeisen tekosyyehdotuksensa jälkeen Nagi katsoi Haroldia silmät tuikkien. Fanikerho oli vitsi, mutta mistä sitä ikinä tiesi!

Nagi muistutti vielä seuraavista suuremmista otteluista ja Harold nyökkäsi. Kaveri kyllä onneksi lupautui auttamaan tekosyiden keksimisessä, vaikka takkutukka oli jo kuvitellut vähän toista. Korpinkynsillä oli kuitenkin myös toinen hyvä lyöjä eli ei varmaan haitannut niin paljoa, jos Harold useammin myöhästyisi huispausharjoitusten alusta. Poika käännähti takaisin selälleen matolle hieman katseli kattoon odottaen Nagin mahtavia tekosyyvaihtoehtoja.

”Joo, yhden hengen fanikerhoni!” Harold huudahti ja virnisti.
”Vaikuttaa kyllä siltä, että yhden hengen fanikerhoni tietää jopa minua paremmin milloin minulla on harjoitukset ja milloin mitäkin”, takkutukka jatkoi kääntyen Nagin puoleen. Se oli kyllä aikalailla totta, sillä hänen tyttöystävänsä yleensä tiesi milloin hänellä oli mitäkin ohjelmaa – toisinaan paremmin kuin asianomainen itse.

”En kyllä kehtaa Mariaan vedota. Hän ihan varmaan loukkaantuisi, jos en ole oikeasti viettänyt aikaa hänen kanssaan”, poika lisäsi hetken mietittyään ja pystyi jo kuvittelemaan millainen soppa siitäkin syntyisi. Tyttöystävä tietenkin olettaisi, että hänellä olisi joku toinen ja sitten sitä taas mentäisiin... Harold ei halunnut mitään tällaista, kun hän nyt oli vasta selvinnyt siitä Mac Fhionnlaighin kanssa olleesta jutussa.
”Mutta päänsärkylääkkeen hakeminen kuulostaa ihan kätevältä tekosyyltä, sillä en luule että kapteeni sitä käy tarkistamassa… Ellei sitten ole silloin mitkään huipputärkeät harjoitukset kyseessä tai jotain muuta”, Harold pohti vielä ääneen.
”Ääh, en kyllä saisi näyttää liian pahoittelevalta tai syylliseltäkään.”

”Mitä sinun fanikerholle muuten kuuluu?” Harold jatkoi leikkimielistä härnäilyä Nagin esille ottamalla aiheella. Olihan se vain hyvä, että toinen oli päässyt helposti tutustumaan muihin oppilaisiin, kun ei ole ollut koulussa niin kauaa. Haroldilla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta jotkin muut tuntuivat suhtautuvan siihen vähän kielteisemmin, minkä vuoksi Haroldkin oli siitä ennen pitkään kuullut. Juorut ja muut puheet levisivät toisinaan niin nopeasti tässä koulussa ja Harold ei halunnut edes ajatella sitä mahdollisuutta, että joku olisi kuullut heidän äskeisestä tekosyy –tehtaastaan ja kävisi kielimässä siitä Damienille.