Tylypahka AM

Klausin myönteinen vastaus meditaatiohetkeen sai ilahtuneen ilmeen kohoamaan parantajan kasvoille. Vaikka olivathan meditaatiohetken suomat hyödyt niin mainittavat, ettei hän keksinyt miksi kukaan olisi halunnut siitä kieltäytyäkään. Adrian oli myös mielissään siitä, ettei Klaus kokenut hänen huolenpitoaan painostavana, tai ainakaan myöntänyt sitä.

"Niin ei tietenkään, välillä on hyvä miettiä jotain muuta kuin töitä", Adrian myötäili Klausin ehdottaessa iltaa Tylyahossa. Adrianilla ei ollut mitään illanviettoa vastaan, vaikka hän olikin jättänyt alkoholin juomisen kokonaan jo useita vuosia sitten. Nuoruudessaan mies oli juhlinut tarpeekseen, ehkä hieman liikaakin.
"Lähden oikein mielelläni, kuulostaa hauskalta. En olekaan vielä ehtinyt juurikaan viettää aikaa muiden henkilökunnan jäsenten kanssa", Adrian pohti heidän saapuessa linnan pääoville.

"Ehkä voimme myös pitää joogatuokion yhdessä ennen illanviettoa", Adrian lisäsi.

Klaus oli hieman yllättynyt, kun Adrian tuntui suhtautuvan illanviettoon varsin myötämielisesti. Hän oli odottanut, että tätä eivät sellaiset maalliset ilot kauheasti kiinnostaisi, mutta ilmeisesti hän oli ollut väärässä. Ehkäpä parantaja olisikin ihan tutustumisen arvoinen. Klaus ei tosin ollut aivan varma siitä, miten joogatuokio sopisi yhteen baari-illan kanssa.

”Enpä tiedä, taipuuko McGregor enää kovin vaativaan joogaan, mutta voihan sitä aina yrittää”, hän kuitenkin yritti myötäillä, jotta ei täysin vesittäisi tätä mahdollista uutta ystävyyttä, ”on ainakin sitten ensiapu lähellä.” Hän oli melko varma, että ensiapua vanha taikuuden historian professori kaipaisikin, jos tämän pistäisi joogaamaan. Vanhus olisi sen jälkeen varmaan niin solmussa, etteivät varmaan edes partiolaiset osaisi auttaa tätä. Näky olisi kuitenkin varmasti siinä määrin huvittava, että jopa Klaus oli valmis kokeilemaan joogaamista hetken verran, jos siihen saataisiin professori McGregor mukaan.

Klausin onneksi he olivat päässeet jo linnan pääoville saakka, joten hän ehkä kohta pääsisi livahtamaan joko nukkumaan omaan huoneeseensa tai opettajainhuoneeseen keittämään kahvia. Hän ei ollut vielä aivan varma siitä, kumpi olisi parempi vaihtoehto.

”Voidaan keskustella O’Dwyerin ja McGregorin kanssa siitä illanvietosta vaikkapa sitten aamiaisella”, Klaus totesi Adrianille, vaikka hänellä ei ollutkaan minkäänlaista aikomustakaan saapua sinä aamuna aamiaiselle. Mutta eihän hän ollut sanonutkaan, että millä aamiaisella asiasta keskusteltaisiin. Asiassa tosin tuskin oli myöskään juuri muuta keskusteltavaa kuin ajankohta ja professori McGregorin aikataulu tosin oli järin tiukka. Tämän kaikki vapaa-ajan menot oli luultavasti solmittu kaapissa odottavien tuliviskipullojen kanssa eikä Ciaránkaan varmaan kieltäytyisi mukavasta illanvietosta loistavalla porukalla.

Klaus avasi kohteliaasti koulun pääoven ja viittasi kädellään Adriania astumaan sisään ensin. Hän alkoi jo olla miltei innoissaan tulevasta bileillasta työkavereidensa kanssa. Suurin osa koulun henkilökunnasta oli niin vaikea houkutella mukaan sellaiseen. Ties vaikka sairaalasiivestä löytyisi vielä lisääkin parantajia, jotka kiinnostuisivat tällaista vapaa-ajan ohjelmasta. Hän ei ollut koskaan ennen tajunnut kääntyä sinne päin, koska kuuleman mukaan koulun sairaalasiiven henkilökunta oli melko kiireistä oppilaiden teloessa itseään jatkuvasti mitä mielikuvitelmallisimmilla tavoilla.

"Jokainen voi tietenkin soveltaa joogaliikkeitä oman tasonsa mukaan", Adrian ehdotti. "Toivottavasti ainakaan sairaalasiipeen ei tarvitse lähteä joogan takia. Lisäksi, jooga on oivallinen apu vanhuuden vaivoihin. Minunkin isoisäni parantui luusyövästä aktiivisen joogaamisen ansiosta."
Jossain mielensä perukoilla Adrianista alkoi tuntua, ettei Klausia juurikaan kiinnostanut kuulla enempää joogan terveysvaikutuksista. Hän oli kuitenkin hyvillään, että toinen ei tyrmännyt joogahetkeä heti. Ehkä hänestä saisi vielä vakituisen joogaseuran.

Adrian astui sisään linnaan avoimesta ovesta kiittäen Klausia.
"Kuulostaa hyvältä, aamiainenhan on aivan kohta," Adrian vastasi hymyillen. "Minä taidankin lähteä tästä meditoimaan, nähkäämme siis aamiaisella."
Niiden sanojen saattelemana Adrian heilautti kättään hyvästiksi ja lähti astelemaan kohti sairaalasiipeä.

//peli varmaan päättyy tähän//

Klaus nyökytteli innokkaana Adrianin toteamukselle siitä, että jokainen voisi soveltaa joogaliikkeitä oman tasonsa mukaan. Hän itse esimerkiksi voisi istua sohvalla ja juoda kahvia. Olihan sekin eränlaista meditoimista ja eikös meditoiminen ja jooga ollutkin yksi ja sama asia? Adrianin väite luusyövästä joogan avulla parantuneesta isoisästä kuulosti ehkä hieman paksulta Klausin korvaan, mutta hän ei kuitenkaan huomauttanut siitä ääneen, tahtoihan hän toki mieluummin päästä nukkumaan kuin väitellä syövän parantumisen mekanismeista.

”Nähdään”, Klaus vastasi Adrianille ja heilautti myös tälle kättään hyvästiksi, kun parantaja lähti askeltamaan kohti sairaalasiipeä. Hän tunsi melkein syyllisyyden piston miettiessään, ettei kyllä mitenkään olisi muutaman tunnin sisällä aamiaiskunnossa. Mutta ehkäpä hän voisi sanoa kokeilleensa sitä meditoimista ja unohtuneensa sen pariin niin pitkäksi aikaa, että missasi aamiaisen. Mikä loistava selitys!

Klaus lähti tyytyväisenä suuntaamaan kohti omaa työhuonettaan – jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan. Koska hän ei opettanut vakituisesti, oli hänelle annettu varmaan jokin käyttämätön luutakomero. Huoneeseen mahtui vain juuri ja juuri sänky, pieni nojatuoli ja kahvipöytä sekä työpöytä, jonka käyttökerrat pystyi varmaan laskemaan yhden käden sormilla. Tällä hetkellä pääasia kuitenkin oli, että sieltä löytyi sänky, sillä Klausista tuntui siltä, että hän voisi nukkua vaikka koko loppupäivän.

((Kiitos pelistä! Tämä on nyt vihdoin minunkin viimeinen viestini tähän peliin ja ilmoitan tämän tästä kohtapuoliin päättyneisiin peleihin. :D))