Soppaa ja sydänsuruja

Valvoja: Tylypahkamafia

Avatar
Lucas Mac Fhionnlaigh
Eliittiä
Viestit: 165
Liittynyt: 1. Syyskuuta 2014, 20:48
Tupa: Rohkelikko
Viesti:

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Lucas Mac Fhionnlaigh »

”Sinä vain sanot niin. Millä perusteella itse muka kuvittelet, et-”, Lucas aloitti, mutta keskeytti sitten lauseensa kesken tajutessaan, mitä Sebastian vihjasi. Tai itse asiassa tarkemmin ajatellen ei ehkä vihjannut… mutta kuitenkin ehkä sitten vihjasi. Lucas nyrpisti hiukan nenäänsä pohtiessaan asiaa, mutta ei saanut siihen oikein mitään järkeä. Hänestä oli tuntunut aluksi siltä, että Sebastian oli vihjannut, että hän pitäisi Sylvanasta – mikä ei tietenkään ollut täysi mahdottomuus, mutta Sebastianin ei kuulunut vihjailla sellaista – mutta tarkemmin ajatellen tämä oli kuitenkin ottanut kantaa vain siihen, voisiko Sylvana pitää hänestä vai ei.

”Minä näen. Hänhän aina vain haukkuu ja nälvii ja… en tiedä… Sitten hän… hän… Jostain syystä O’Dwyer sanoi, että… että hän pitäisi minusta…” Lucas jatkoi taivutellen edelleen sylissään olevia sormiaan tietämättä, miten voisi sanoa asiansa, ”tarkoitan… miksi Sylvana olisi kertonut hänelle, ellei kyseessä ole joku typerä leikki tai juoni tai jotain muuta ihmeellistä luihuispeliä?” Hänen sormiensa liike pysähtyi, kun hän yritti itsekin miettiä jotain hyvää syytä, mutta ei keksinyt ainuttakaan.

”Ja sitten siellä pullonpyörityksessä. Minä… Hän… Varmasti sinäkin olet kuullut… Hän nyt pussailee kuulemma ketä sattuu… Käynyt varmaan läpi kaikki Luihuisen pojat ja päätti siirtyä seuraavan tupaan tai jotain…” Lucas jatkoi ja tunsi samalla, miten hänen ajatuksensa palasivat takaisin pullonpyöritykseen, suudelmaan ja Hestia sanoihin. Hän kellahti takaisin sängylle kyljelleen ja veti peiton päänsä yli, koska hänen poskensa alkoivat tuntua liian kuumilta.

”Minä olen idiootti”, hän mutisi katkeraan äänensävyyn peiton alta, ”ja säälittävä. Se oli varmaan joku Luihuisten typerä veto tai jotain ja minä…” Hän ei voinut jatkaa lausetta, koska ei halunnut myöntää, että oli ajatellut Sylvanan pussaamista jo ennen pullonpyöritystäkin. Eikä etenkään sitä, miten paljon. Sitä paitsi, hän kuulostasi jonkun typerän, romanttisen kirjan hahmolta, jos hän alkaisi höpöttää jotain ensimmäisistä suudelmista. Ei tietenkään sillä, että hän olisi koskaan lukenut mitään romanttisia kirjoja.
"Ja mä rakastun taas, oon tyhmä ja heikko. Kahleist vapaudun vaan jos tunteit yhtään ei oo."
Lucas Mac Fhionnlaigh, Rohkelikko, 6. luokka, huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni
Avatar
Sebastian Madison
Ylläpidon kätyri
Viestit: 965
Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:00
Tupa: Rohkelikko

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Sebastian Madison »

"Täytyy sanoa, että O’Dwyer on kerrankin oikeassa." Sebastian tuumasi. "Ehkä hänkin on hyvä lukemaan tyttöjä. Eikö hänellä olekin tyttöystävä?" Sebastian pohti. Sylvanasta tosin näki helposti, kuinka tämä piti Lucaksesta. Eihän normaalisti kukaan vaatimalla vaatinut, että joku tietty henkilö saattaisi jonkun sairaalasiipeen. Normaalisti pelkästään sairaalasiipeen pääseminen oli tärkeintä.

Sebastian kuunteli rauhassa Lucasia. "En minä ole kyllä kuullut Sylvanasta mitään juoruja." poika totesi. Ei hän ollutkaan. Ei sen puoleen, aiemmin häntä ei ollut edes kiinnostanut koko Sylvana.

"Et sinä ole idiootti! Miksi olisit?" Sebastian ei ymmärtänyt Lucaksen järjenjuoksua ollenkaan. Mikä hänestä teki idiootin? Sylvanasta pitäminen? Luihuisten veto kuulosti kyllä ihan siltä, mitä luihuiset tekisivät. Etenkin Lucakselle. Olihan Lucas heitä kohtaan varsinainen kiusankappale. Mutta koska Sylvana oli se, joka oli suudellut Lucasia, ei kyseessä voinut olla pila! Tai vaikka olisikin, se olisi ollut "pila" jonka Sylvana teki mielelläään. Enemmänkin kuin mielellään. Mutta sitä ei sopinut sanoa Lucakselle. Poikaparka oli jo niin surkean näköinen. Sebastian olisi vain halunnut taputtaa tätä päälaelle ja kertoa, että kyllä kaikki menee vielä hyvin. Se ei tosin olisi ollut kovin soveliasta. Lucas ei varmasti arvoistaisi.
Sebastian Madison || Yliopisto || Moderaattori
Avatar
Lucas Mac Fhionnlaigh
Eliittiä
Viestit: 165
Liittynyt: 1. Syyskuuta 2014, 20:48
Tupa: Rohkelikko
Viesti:

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Lucas Mac Fhionnlaigh »

”Eikä ole”, Lucas mutisi peiton alta kuullessaan Sebastianin sanovan, että O’Dwyer oli kerrankin muka oikeassa. Tämän tyttöystävään hän ei ottanut kantaa, koska sehän nyt oli yleistä tietoa eikä yksi tyttöystävä tehnyt miehestä mitään kaikkien tyttöjen asiantuntijaa. Eikä hän todellakaan uskonut, että tämä olisi Luihuisten typerien leikkien yläpuolella, vaikka kuinka olikin nyt muka opettaja. Se, että Sebastian ei ollut kuullut mitään juoruja, ei myöskään lohduttanut kauheasti, sillä tämähän saattoi hyvin valehdella. Ja vaikkei olisikaan valehdellut, niin eihän tämä tainnut pyöriä sellaisessa seurassa, jossa sellaisia juoruja kuuli. Tai sitten tämä ei vain ollut kiinnittänyt huomiota. Lucas tunsi ikävän piston sisällään tajutessaan, että hän oli ollut jo viime keväänä tarpeeksi kiinnostunut kiinnittääkseen huomiota. Olihan hän kuullut sellaisia juoruja varmasti muistakin tytöistä, mutta miksi hän muisti vain juuri Sylvanan?

”Ei, kyllä olen” hän vahvisti tämän tajuttuaan Sebastianille. Hän oli suurimman luokan idiootti. O’Dwyerin ”vuotamien” tietojen jälkeen hän oli leikitellyt ajatuksella, että ehkä ne olivatkin totta. Että ehkä Sylvana tosiaan piti hänestä. Että ehkä O’Dwyer tosiaan oli halunnut vain auttaa. Nyt sitä oli kuitenkin jotenkin vaikea nähdä enää niin. Jos hän ei voinut edes ajatella tyttöä menemättä sekaisin, niin miten tämä voisi muka… suudella häntä ja olla siitä ihan coolisti. Jos hän ei siis ollut vain yksi monista, mitä hän ilmeisesti oli. Lucas huokaisi. Hän oli niin syvällä, että voisi yhtä hyvin kertoa asian Sebastianillekin. Hän ei voisi vajota enää alemmas.

”Minä taidan… en tiedä… taidan olla… ehkä mahdollisesti…” Lucas aloitti ja veti peittoa hiukan alemmas päänsä päältä, ”…ihastunut häneen.” Sen sanominen ei oikeastaan tuntunut niin pahalta nyt, kun se oli sanottu. Silti hän jäi kuitenkin odottamaan Sebastianin reaktiota melkein henkeään pidättäen. Hän melkein odotti tämän nauravan. Hänen teki melkein itse mieli nauraa ja sanoa sen olleen pelkkä vitsi. Hän toivoi, että se olisi ollut pelkkä vitsi.
"Ja mä rakastun taas, oon tyhmä ja heikko. Kahleist vapaudun vaan jos tunteit yhtään ei oo."
Lucas Mac Fhionnlaigh, Rohkelikko, 6. luokka, huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni
Avatar
Sebastian Madison
Ylläpidon kätyri
Viestit: 965
Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:00
Tupa: Rohkelikko

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Sebastian Madison »

Viimein Lucas myönsi sen, että oli ihastunut Sylvanaan! Jo oli aikakin! Sebastian juhli mielessään kunnolla. Olihan asia ollut ihan selvä aiemmin, mutta tämän jälkeen Lucas ei voisi perua sanojaan. Sebastian ei kuitenkaan halunnut näyttää innostustaan. Olisihan se ollut hivenen epäasiallista. Lopulta Sebastian nyökkäsi.
"Ymmärrän kyllä. Sylvana on mukava ja nätti tyttö." Sebastian totesi. Sebastian alkoi kelailemaan päässään asioita miettien mitä sanoisi seuraavaksi. Hän halusi parantaa Lucaksen oloa, muttei halunnut myöskään kertoa Sylvanan tunteista suoraan. Sehän olisi Sylvanan luottamuksen pettämistä! Ei sillä, että Sebastian olisi välittänyt niin paljoa Sylvanan tunteista, mutta olihan se kohteliasta säilyttää salaisuus jos sinulle se oli kerrottu.

"En usko, että hän pelleilisi kanssasi. Miksi pelleilisi?" Sebastian totesi. "Okei, varmasti olisi hauska vitsailla rohkelikkojen kustannuksella, mutta ei Sylvana sellainen ole mielestäni." Sebastian pohdiskeli.

"Syö keittoa muuten!" Sebastian käski. Lucaksen olisi syötävä edes jotain. Muutakin kuin... suklaasammakoita.
Sebastian Madison || Yliopisto || Moderaattori
Avatar
Lucas Mac Fhionnlaigh
Eliittiä
Viestit: 165
Liittynyt: 1. Syyskuuta 2014, 20:48
Tupa: Rohkelikko
Viesti:

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Lucas Mac Fhionnlaigh »

Lucas vaikersi Sebastianin sanoille ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä. Koko juttu oli ehkä vielä nolompi nyt, kun Sebastiankin yritti selittää ymmärtävänsä kyllä, vaikka ei edes ollut mitään ymmärrettävää.
”No en nyt tiedä, sanoisinko häntä erityisen mukavaksi”, Lucas mutisi kädet edelleen kasvoillaan ja yrittäen kuumeisesti miettiä, oliko tyttö ikinä tehnyt tai sanonut mitään, mikä olisi luokiteltavissa mukavaksi. Hän ei keksinyt mitään. Jopa Underwood vain jatkuvasti valitti tytöstä ja nämä olivat sentään vielä olevinaan kavereita ja joukkuetovereita! Sitä paitsi, Sylvana vihasi rohkelikkoja varmaan vähintään yhtä paljon kuin hän vihasi luihuisia.

Lucas nousi kuitenkin jälleen istumaan ja katsoi Sebastiania kuin tämä olisi vähän tyhmä pojan sanoessa, ettei uskonut Sylvanan pelleilevän hänen kanssaan. Hän oli juuri aikeissa luetella Sebastianille muutaman hyvinkin pätevän syyn, kun jopa tämä itse tuli toisiin ajatuksiin ja myönsi, että luihuisista oli hauska vitsailla rohkelikkojen kustannuksella. Lucas katsoi tätä ”mitäs minä sanoin” –ilmeellä, kunnes poika yritti vedota siihen, ettei hänen mielestään Sylvana ollut kuitenkaan sellainen. Tästä johtuen Lucas joutui taas katsomaan Sebastiania alta kulmain kuin tämä olisi vähän yksinkertainen – mitä poika nyt selvästi taisi ollakin.

”Oletko koskaan kuunnellut, miten hän puhuu tai katsonut, miten hän käyttäytyy lähelläni? En usko, että hänestä on ainakaan kovin ikävääkään vitsailla kustannuksellani”, Lucas nurisi ennen kuin siirsi katseensa Sebastianin kehotuksesta tämän sylissä olevaan keittoon kuin olisi vasta nyt havainnut sen.
”Ei minulla ole näl-”, hän aloitti, mutta lause keskeytyi hänen vatsastaan lähtevään ääneen, jonka Sebastiankin varmaan tunnisti. Niinpä hän mutristi suutaan ja nosti turhautuneesti huokaisten tarjottimen syliinsä.

”Kiitos…”, hän mutisi ottaessaan lusikan käteensä, mutta irvisti sitten tungettuaan suuhunsa ensimmäisen lusikallisen keittoa. Se oli ihan kylmää. Hän kuitenkin nielaisi sen, mutta kurotti sitten automaattisesti kohti taikasauvaansa, osoitti keittoaan ja lausui loitsun. Kaikki kävi kovin äkkiä ja valitettavasti hän muisti ongelmat taikasauvansa kanssa vasta juuri sillä sekunnilla, kun keitto lämpenemisen sijaan pomppasi ylös kulhosta ja levisi puoliksi pitkin tarjotinta ja hänen käsiään.

”Hitto!” Lucas kirosi ärtyneenä ja paiskasi keittoa tippuvan taikasauvansa sängyn jalkopäätyyn. Ainoa onni onnettomuudessa oli se, että keitto sentään ei ollut lämmennyt, joten hänen kätensä sentään säästyivät palovammoilta.
"Ja mä rakastun taas, oon tyhmä ja heikko. Kahleist vapaudun vaan jos tunteit yhtään ei oo."
Lucas Mac Fhionnlaigh, Rohkelikko, 6. luokka, huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni
Avatar
Sebastian Madison
Ylläpidon kätyri
Viestit: 965
Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:00
Tupa: Rohkelikko

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Sebastian Madison »

Lucas ei selkeästi ymmärtänyt tyttöjä. Sebastianin oli vaikea keksiä miten selittäisi Sylvanan toimintaa niin, ettei mainitsisi Lucakselle kuitenkaan sitä, että Sylvana oli kertonut ihastuneensa Lucakseen!

Sebastian sai onnekseen lisäaikaa itselleen, Lucasken ottaessa vihdoin keiton! Olihan Sebastian tiennyt, että Lucaksella olisi nälkä.
Lucaksen maistaessa keittoa, Sebastian tajusi, että se taisi olla kylmää. Ainakin jos Lucaksen ilmeen pystyi päättelemään oikein. Ei poika noin paljoa irvistellyt normaalisti koulun ruualle! Sebastian oli juuri auttamassa Lucasia lämmittämään tämän keitoin, mutta Lucas oli nopeampi. Eikä siitä hyvää seurannut. Keitto roiskui ympäriinsä. Sebastian vaistomaisesti sipaisi hiuksiaan tarkistaakseen oliko niissä keittoa. Ei onneksi.
Sebastian otti taikasauvansa esille. "Kuuraannu" poika sanoi osoittaessaan kaatunutta keittoa ja Lucaksen sotkut olivat kadonneet.

"Tiedätkö, minä luulen, että Sylvana pitää sinusta, mutta hänen pitämisensä näkyy vain kiusantekona. Hän haluaa huomiotasi ja no, ärsyttäminen ainakin toimii." Sebastian totesi ystävälleen. "Et varmasti antaisi hänelle niin paljoa huomiota, jos hän kiltisti vain... olisi. Tiedätkö?" Sebastian pohti. "Haluatko muuten jotain muuta ruokaa? Voin hakea sinulle keittiöstä."
Sebastian Madison || Yliopisto || Moderaattori
Avatar
Lucas Mac Fhionnlaigh
Eliittiä
Viestit: 165
Liittynyt: 1. Syyskuuta 2014, 20:48
Tupa: Rohkelikko
Viesti:

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Lucas Mac Fhionnlaigh »

Lucas ei ehtinyt kauaa kirota taikasauvaansa, huonoa tuuriaan ja ympäriinsä lentänyttä keittoa, kun Sebastian jo oli tilanteen tasalla ja siivosi koko sotkun taikasauvansa heilautuksella. Harmistus tapahtuneesta toki oli ja pysyi, vaikka keitto hävisikin ja Lucas mulkoili sänkynsä jalkopäässä olevaa taikasauvaansa murhaavasti kuin se olisi ollut syypää koko sotkuun. Mitä se tietysti toki varmasti olikin, sillä kyllähän hän nyt loitsun oli osannut oikein!

Lucas tuhahti hivenen epäuskoisesti, kun Sebastian yritti vakuuttaa, että Hestia varmaan piti hänestä. Sinällään Sebastianin järkeilyssä ehkä olikin joku… järki, mutta toisaalta taas… Hän ei kuitenkaan ollut siitä aivan varma. Sitä paitsi, ei hän omasta mielestään antanut Hestialle niin paljoa huomiota, vaikka tämä ärsyttikin häntä.

”Enpä tiedä, Sebastian… Tuo kuulostaa vähän lapsen kasvattamiselta. Tai koiran”, hän mutisi samalla, kun laski tarjottimen yöpöydälleen ja kurottautui noukkimaan taikasauvansa takaisin käteensä sängynpäädystä ihan vain saadakseen jotain tekemistä, jonka turvin katsoa poispäin. Hän ei ollut varma, oliko Hestian vertaaminen pikkulapseen tai koiraan ihan sopivaa. Sebastianin mainitessa ruoasta hän kuitenkin muisti taas nälkänsä ja oli hetken melkein pahoillaan siitä, että oli lennättänyt keiton ympäriinsä.

”Mmmh”, hän mutisi pohtien asiaa ja veti samalla kätensä taas auki olevien hiustensa läpi, kuten hän usein tapasi tietämättään tehdä miettiessään jotain.

”Haluatko mennä Tylyahoon hakemaan jotain? Minä tarjoan”, hän lopulta sanoi nousten seisomaan sängyllään, otti yhden askeleen kohti sitä reunaa, jolla Sebastian ei istunut, ja hyppäsi sitten alas lattialle. Hänellä tosiaan oli nälkä. Ja suklaasammakkojakin pitäisi hankkia lisää. Eikä hän itse asiassa edes halunnut lisää keittoa äskeisen episodin jälkeen.
"Ja mä rakastun taas, oon tyhmä ja heikko. Kahleist vapaudun vaan jos tunteit yhtään ei oo."
Lucas Mac Fhionnlaigh, Rohkelikko, 6. luokka, huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni
Avatar
Sebastian Madison
Ylläpidon kätyri
Viestit: 965
Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:00
Tupa: Rohkelikko

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Sebastian Madison »

Lucas ei selkeästi halunnut kuunnella järkeä. Sebastian oli melko varma, että nyt kannatta lakata yrittämästä sillä kertaa. Sebastian tosin myös tiesi, että myöhemmin hänellä olisi hyvä mahdollisuus jutella Sylvanasta hivenen lisää. Ehkäpä hän ensi kerralla vinkkailisi Sylvanalle hiukan, että Lucas olisi saattanut mainita Sylvanan olevan ihan kiva tyttö. Oli miten oli, Sebastian oli päättänyt saada nuo kaksi yhteen jos se Lucaksesta iloisen tekisi.

"Tylyahoon?" Sebastian pohti hämmentyneenä ääneen. Hänellä oli vähän nälkä ja olisihan se hauskaa viettää vielä aikaa Lucaksen kanssa. Toisaalta ulkona syöminen oli hintavaa. Hyvät ruuathan sieltä sai. Ja Lucas vaikutti kaipaavan jotain seuraa. Ehkä Sebastian saisi varoiteltua siskonsa suuttumuksesta poikien ruokaillessa. Ainakin ajatukset olisivat jossain muussa aiheessa kuin Sylvanassa.
"Okei, mennään vaan. Mutta ei mitään kallista sitten." Sebastian sanoi hymyillen. Sebastian nousi ylös sängyltä. Hän tuskin ehitisi vaihtaa fiksumpiin vaatteisiin, mutta ehkä koulupuku menetteli. Ei se ainakaan ollut vaate pahimmasta päästä!
Sebastian Madison || Yliopisto || Moderaattori
Avatar
Lucas Mac Fhionnlaigh
Eliittiä
Viestit: 165
Liittynyt: 1. Syyskuuta 2014, 20:48
Tupa: Rohkelikko
Viesti:

Re: Soppaa ja sydänsuruja

Viesti Kirjoittaja Lucas Mac Fhionnlaigh »

Lucas kiskoi kenkiä jalkaansa jo ennen kuin Sebastian ehti vastata mitään, sillä olisihan se nyt ollut harvinaisen typerää kieltäytyä ilmaisesta ruoasta. Vaikka hänen isänsä olikin aina hokenut hänelle, että ilmaista ateriaa ei ollutkaan. Ja ehkä oli ihan tottakin. Sebastian vain tavallaan oli jo maksanut sen hinnan kuuntelemalla hänen valitustaan. Ja vielä joutumalla siivoamaan ympäriinsä lentäneen keiton, jonka tämä oli kovalla vaivalla vielä tuonut hänelle. Isä oli tainnut olla täysin oikeassa.

”No valitettavasti emme taida voida lähteä kauemmas”, hän vastasi, kun Sebastian hölmistyneenä toisti koulun läheisen kylän nimen. Lucas kaiveli jo kaapuaan matka-arkustaan ja yritti keskittyä Tylyahon ja ruoan ajattelemiseen, jotta ei ajattelisi enää Hestiaa. Siitä ei tuntunut seuraavaan mitään hyvää. Ei, häntä kiinnostivat nyt ainoastaan Tylyahon kuppilat ja ehkäpä Hunajaherttuan suklaahylly. Lopulta Sebastiankin myöntyi suunnitelmaan, mutta lisäsi vielä, ettei saisi olla mitään kallista. Lucas naurahti.

”Tylyahosta ei edes saa mitään kallista”, hän huomautti, sillä sieltä todella ei hänen mittapuunsa mukaan saanut mitään järin kallista. Ainakaan ruokapuolelta. Hänenkin täytyi kuitenkin myöntää, että jotkut kylän pikkupuodit olivat melko kiskurihinnoissa. Tylyahon kallein ruokapaikka sen sijaan taisi olla Kultainen Yksisarvinen eikä sekään ollut järin kallis, ainakaan ruoan laatuun nähden. Hän ei kuitenkaan kauheasti edes välittänyt sellaisesta hienostelusta vaan oli ajatellut enemmänkin Kolmea Luudanvartta tai muuta vastaavaa.

”Mutta joo, Kolme Luudanvartta varmaan käy?” hän varmisti sulkiessaan kaapunsa kiinnikkeet ja otti vielä hetken asiaa pohdittuaan kuitenkin hyödyttömän taikasauvankuvatuksensa sänkynsä jalkopäästä ja tunki sen kaapunsa taskuun. Ei niinkään sen vuoksi, että uskoi sille olevan mahdollisesti jotain käyttöä vaan lähinnä sen vuoksi, että tunsi olonsa jotenkin alastomaksi ilman sitä. Sen jälkeen hän suuntasi kohti makuusalin ovea unohtaen kokonaan varmistaa edes peilistä, näyttivätkö hänen silmänsä kovin paljon siltä, että hän oli itkenyt.

((Ja tämä oli varmaan Lucaksen osalta tässä. :D Kiitos pelistä. :) Sebu saa varmaan jotain fish&chipsejä sitten tai muuta kivaa. xD))
"Ja mä rakastun taas, oon tyhmä ja heikko. Kahleist vapaudun vaan jos tunteit yhtään ei oo."
Lucas Mac Fhionnlaigh, Rohkelikko, 6. luokka, huispausjoukkueen etsijä ja kapteeni
Viestiketju Lukittu