Tylypahka AM

Caine rypisti kulmiaan, kun Harold vihdoin avasi suunsa, sillä hän ei ollut oikein varma, mihin tämä vastasi kyllä. Tai ei. Tai anteeksi. Hän oli toivonut pojan olevan vähän enemmän yhteistyöhaluinen, mutta hän oli ilmeisesti ollut väärässä. Jotenkin tämän viimeaikaiset läksyt ja muu yleinen mielistely vain oli antanut ymmärtää, että poika olisi halunnut kuitenkin vielä jatkaa takaliemien kurssilla.

”Niin siis… kiitos… mutta kuten sanoin, ei ole mitään anteeksi annettavaa. Se ei ollut sinun vikasi eikä sinun tarvitse olla siitä pahoillaan… tai siis… tuntea siitä mitään syyllisyyttä”, Caine yritti selvittää pojalle asiaa toivoen jo, että voisi tehdä jonkun aikahypyn ja keskustelu olisi jo takanapäin. Tai ehkä vielä mieluummin niin, ettei hän olisi edes aloittanut sitä. Ei edes pyytänyt poikaa käymään. Koko juttu olisi varmaan kannattanut vain hiljaa lakaista maton alle.

”Mutta siis… Ajattelin, että… Jos sinulla on jokin idea, miten tämän… ongelman voisi ratkaista, niin… kuulisin mielelläni”, Caine lopulta sai sanottua siirtäen pallon välillä Haroldille. Eihän hän edes tiennyt vielä varsinaisesti, mitä hänessä poika niin kovasti pelkäsi. Hänellä oli tietysti aavistus siitä, että se liittyi jotenkin fletkumatoihin, mutta… eihän hän ollut edes tehnyt mitään fletkumadoille. Siis ainakaan pojan nähden. Hän pyrki pitämään sellaiset liemet mahdollisimman myöhäisillä kursseilla juuri sen takia, että osalle oppilaista sellainen oli ongelma. Mutta hyvänen aika nyt sentään, jos pelkkä fletkumadon lima oli näin suuri ongelma.

”Miten fletkumatoihin liittyvän ongelman voisi ratkaista?” Harold varmisti varovasti, sillä siihen hänellä kyllä oli valmis ratkaisu keksittynä. Sen esittäminen professorille olisi varmaan myös hyvä asia, sillä sitten ei tarvitsisi ehkä enää palata mörköjuttuun minkä poika oli jo enemmän tai vähemmän onnistuneesti työntänyt pois mielestään.

”Niin, siis professori… Yksinkertaisimmillaan sen voisi ratkaista siten, että seuraavilla liemien tunneilla ja kursseilla ei käytettäisi fletkumatoja hyväksi missään muodossa ja olosuhteissa. Vaikka niiden lima onkin erittäin hyvä sakeuttamisaine, kuten professori itse sanoi, niin se ei tarkoita etteikö sen sijaan voisi käyttää myös jotain muuta sakeuttamisainetta”, poika tiivisti idean pääytimen. Professori oli kuitenkin alussa myös maininnut haluavansa kuulla idean mielellään, niin Haroldin pitäisi varmaan esittää se kokonaisuudessaan.

”Ellei mikään muu sakeuttamisaine sovi kyseiseen liemeen olisi varmasti parasta, jos ne jotka eivät voi jostain henkilökohtaisesta syytä käyttää fletkumatojen limaa liemissä, eivät edes aloita kyseisen liemen valmistamista. Sen sijaan he voisivat tehdä jotakin muuta hyödyllistä”, poika lisäsi innokkaasti, sillä fletkumadoista puhuminen ja ratkaisujen etsiminen tähän ongelmaan oli erittäin mielenkiintoista etenkin, jos oli jo aiemmin perehtynyt siihen.

”Mutta jos tuollainen järjestelmä ei käy professorille, niin tässä yksittäistapauksessa voisin itse ainakin yrittää käyttää koulun fletkumatojen liman sijaan oman fletkumatoni liman. Taisin tosin jo kerran mainita professorille, etten kuitenkaan tiedä miten se pitäisi tarkalleen ottaen ottaa talteen ja puhdistaa”, Harold myönsi, sillä ehkä oman fletkumadon liman käyttäminen ei olisi yhtä tuskaisaa kuin koko elämänsä vangittuina eläneiden fletkumatojen liman käyttäminen.

”Muut ohjeet, joissa tarvitaan jotain muuta fletkumadoilta kuin vain limaa pitäisi eettisistä syistä asettaa hyvän moraalitajun omaaville oppilaille jonkin vaihtoehtoinen liemi keitettäväksi ja valmistettavaksi, sillä aikaa kun muut syyllistyvät fletkumatojen arvojen loukkaamiseen. Paras ratkaisuhan olisi jättää sellaiset liemet kokonaan tekemättä, mutta sitä professori ei varmaankaan halua”, Harold sitten vihdoin päätti kehitelmänsä ratkaisun esittelemisen. Hän oli kirjoittanut siitä jo jonkin verran flyereihin ja osaisi sen varmaan unissaankin ulkoa eli hänen ei oikeastaan tarvinnut kauheasti miettiä miten muotoilisi asian professorille ymmärrettävään muotoon.

Caine ei ollut aivan täysin varma, olivatko he ihan samalla sivulla, kun Harold varmisti, että kyse oli fletkumatoihin liittyvän ongelman ratkaisemisesta. Siitä huolimatta hän kuitenkin nyökkäsi hitaasti ja antoi pojan puhua. Mitä tahansa, jotta hänen ei tarvitsisi hetkeen puhua.

Valitettavasti pian hän kuitenkin jo katui päätöstään, kun Harold alkoi vaatimaan, ettei taikaliemien kursseilla käytettäisi fletkumatoja. Hänen teki mieli pyöräyttää silmiään, kun poika väitti, että fletkumadonliman tilalal voitaisiin käyttää jotakin toista sakeuttamisainetta. Tämä ei selvästi ymmärtänyt mitään liemenkeiton jalosta ja tarkasta taiteesta. Hänen teki mieli avata heti suunsa ja esittää vastalause tietämättömälle oppilasraukalle, mutta tämän puhetulva tuntui jatkuvan.

Cainen teki mieli pudistella päätään, kun hän kuunteli pojan ehdotuksia. Vai että oppilaat, jotka eivät voi henkilökohtaisista syistä käyttää fletkumatojen limaa, pitäisi laittaa tekemään jotain muuta. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, miten ihmeessä fletkumadonlima saattoi olla niin suuri ongelma. Ja muka vielä useammallekin kuin tälle yhdelle oppilaalle? Pieni, pirullinen ääni hänen päänsä sisällä kehotti häntä tarjoamaan näille ensi kerralla vaihtoehdoksi sammakonkutua tai jotain vielä pahempaa. Tappakoon siinä sitten viattomia, syntymättömiä sammakoita liemiensä eteen, jos fletkumatojen liman – jota saatiin täysin fletkumatoa vahingoittamatta ja jota ne erittivät joka tapauksessa vuorokauden ympäri – käyttäminen ei ollut muka vaihtoehto.

”Ja millä tavalla se sinun… oman fletkumatosi lima on parempi vaihtoehto kuin jonkun muun fletkumadon lima?” Caine lopulta kysyi nojaten leukaansa käsiinsä ja yrittäen näyttää mahdollisimman rauhalliselta ja pitää äänensävynsä neutraalina, vaikka todellisuudessa tämä koko keskustelu alkoi ottaa häntä päähän pahemman kerran. Hänellä ei todellakaan olisi aikaa alkaa opettaa jokaista järkensä menettänyttä oikukasta oppilasta keräämään fletkumatojen limaa oikealla tavalla. Liman puhtaus oli kuitenkin monissa liemissä tärkeää.

Caine hieroi hetken ohimoitaan, kun Harold mainitsi fletkumatojen arvojen loukkaamisen. Hän ei ollut enää yhtään varma, mihin tämä keskustelu oli menossa. Toki hän oli erittäin tietoinen siitä, että liemenkeitto ei ollut kaikkien alaa ja joka vuosi kursseilta löytyi aina oppilaita, jotka kovaan ääneen kieltäytyivät käyttämästä liemissään kalojen verta tai rupikonnien silmiä ihan vain voidakseen tuoda oman äänensä kuuluviin ja loistaa omassa ylivertaisuudessaan, mutta fletkumatojen lima… Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun se tuotti ongelmia.

”Kuten varmaan ymmärrät, en pysty noin vain muuttamaan liemireseptejä emmekä myöskään voi yksin koulussamme muuttaa opetussuunnitelmaa ja siihen kuuluvia liemiä, koska tämän oppiaineen tosissaan ottavilla oppilailla tulee olla asianmukaiset tiedot ja osaaminen, jotta he voivat läpäistä V.I.P.- ja S.U.P.E.R.-tutkinnot”, Caine lopulta sanoi laskien kätensä taas pöydälle ja korostaen ehkä hieman liikaa sanoja tosissaan ottavilla.

”Jos aiot itse jatkaa taikaliemien opiskelua, niin voit toki yrittää korvata fletkumadon liman ja mahdolliset fletkumatojen muut osat liemiresepteissä jollakin toisella ainesosalla tai voin antaa sinulle keitettäväksi sellaisilla oppitunneilla jonkin aivan toisen liemen, mutta ymmärrät varmasti, että en voi taata, etteikö esimerkiksi V.I.P. –kokeessa olisikin vastassa jokin sellainen liemi, johon täytyy käyttää fletkumatoa enkä usko, että tutkintolautakunta sellaisessa tapauksessa kuuntelee mitään selityksiä”, hän vielä lisäsi.

Hänellä ei tietenkään ollut mitään erityistä intoa tai tarvetta pakottaa poikaa käyttämään fletkumadon limaa tai yhtään mitään muutakaan ainesosaa liemissään. Itse asiassa se oli hänelle täysin yhdentekevää, koska poika ei selvästi muutenkaan ymmärtänyt taikaliemenkeittoa kovin hyvin. Hänen kuitenkin täytyi selvittää pojalle, että hän itse ei ollut vastuussa tutkinnoista ja siitä, mitä niissä tapahtuisi. Niihinhän suuri osa koulun opetuksesta kuitenkin tähtäsi ja läpäistyt tutkinnot liemistä olivat tarpeellisia useampiakin ammatteja varten.

Professorin tiedustelli miten juuri Haroldin fletkumadon lima oli parempaa kuin muiden fletkumatojen lima. Takkutukka ei ollut edes huomannut ilmaisseensa asian niin tökerösti, sillä hän ei tietenkään pitänyt Korppua mitenkään muita ylivertaisempana fletkumatona vaikka tuo osasikin jo yhtä ja toistakin.

”Ei minun fletkumadon lima ole parempaa kuin muiden... Tai siis ajattelen, että on ehkä hyvä käyttää sellaisten fletkumatojen limaa joiden kasvua olet itse seurannut ja elinolosuhteet todellakin tiedät ja tunnet. Ei sillä etteivätkö muiden koulussa tai missään muualla olevien fletkumatojen asema ja huolenpito olisivat kovinkaan järkyttävät”, Harold yritti parhaansa mukaan kommentoida professorin Cainen kysymystä oman esitelmänsä jälkeen.

Harold nyökkäsi hieman pettyneesti professorin kertoessa, ettei kyseinen idea voitaisi noin vain ottaa toimintaan. Poika kuitenkin malttoi vielä mielensä ja oli lisäämättä, että samoja neuvotteluja käytiin kyllä parissa muussakin taikakoulussa läpi joiden oppilaisiin hän oli itse kirjeitse ollut yhteydessä. Harold yritti parhaansa mukaan painaa kaiken professorin sanoman mieleen eikä siten huomannut miten toinen kyseenalaisti hänen suhteensa taikajuomien ja – liemien oppiaineeseen.

Haroldin pienoiseksi yllätykseksi professori Caine kuitenkin lisäsi vielä, että Harold voisi yrittää korvata fletkumadon liman ja fletkumatojen muut osat jollakin toisella ainesosalla. Jos hän siihen pystyisi ja sellaista harrastaisi tunneilla, niin ihan varmasti muiden kiinnostus tuota toimintatapaa kohtaan heräisi ja joskus tulevaisuudessa ei enää kukaan käyttäisi niitä alkuperäisiä fletkumatoisia aineksia. Takkutukka pystyi jo virnistämään tälle mielikuvalle, sillä juuri tällaisesta periaatetta hän oli hakenut takaa.

”Kyllä professori. Korvaan siis jatkossa fletkumatoja koskevat liemiainekset jollain muulla. Uskallan tosin väittää, että sitten joskus tulevaisuudessa tutkintolautakunta kyllä kuuntelee ja tajuaa itsekin, ettei ole enää järkeä vaatia fletkumatoja jollain tapaa loukkaavien liemien valmistamisen osaamista, sillä sitten ei kukaan enää suostu käyttämään fletkumatoja saatikka niiden limaa liemissään”, poika katsoi vielä tarpeeksi lisätä professorille, joka ei vaikuttanut olevan yhtä vakuuttunut kyseisestä asiasta.

”Ja se ei riitä, että minä – ja lisäkseni vielä moni muu – on seurannut koulumme fletkumatojen kasvua ja tuntee elinolosuhteet ja vakuuttaa, että ne ovat täysin asianmukaiset?” Caine vielä varmisti, kun Harold kertoi, että fletkumatojen elinolosuhteet pitäisi tuntea. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, että miksi juuri fletkumadot. Eihän poika vaatinut saada käydä joka ikisen kasvin kasvupaikallakaan tai huolehtinut siitä, missä viipaloitavat perhoset oikein olivat lennelleet. Sitä paitsi, millä lailla fletkumatoja voisi edes kasvattaa väärissä olosuhteissa? Roikottamalla niitä koukuista katossa?

Cainen onneksi poika näytti kuitenkin olevan kohtalaisen tyytyväinen siihen, että voisi jatkossa korvata fletkumatoperäiset liemiainekset jollakin muulla. Hyvä, että asiasta oli sentään joku iloinen, sillä Caine itse ei ollut kovin iloinen, koska lopputuloksena todennäköisesti olisi vain käyttökelvottomia taikaliemiä. Kovin monia maailmassa eivät kiinnostaneet fletkumadot erityisesti, mutta tietysti taikaliemienkin alalle mahtui muutama viherpiipertäjähippi, jotka käyttivät elämänsä tutkiakseen, voisiko ylipäätään eloperäisiä ainesosia taikaliemissä korvata jollakin muulla. Useimmat kokeilut olivat kuitenkin toistaiseksi hänen käsityksensä mukaan epäonnistuneet. Useimmat kokeilut myös tietysti suuntautuivat sellaisiin ainesosiin, joiden hankkiminen vaati tappamista tai muuta ikävää. Ei fletkumatoihin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa liman talteenotto.

Caine yritti pitää ilmeensä neutraalina, kun Harold yritti väittää, että tulevaisuudessa fletkumatojen käyttö taikaliemissä lopetettaisiin, koska kukaan ei suostuisi käyttämään niitä tai edes niiden limaa. Hänestä professori McGregorin raitistuminen kuulosti todennäköisemmältä, mutta sitä hän ei tietenkään sanonut ääneen.

”Aivan…” hän tyytyi toteamaan, vaikka ei ollutkaan oikein mistään samaa mieltä pojan kanssa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään intoa alkaa kiistellä tämän kanssa aiheesta sen enempää. Antoi pojan elätellä näitä keskenkasvuisia unelmiaan, jos tämä kerran niin tahtoi tehdä. Ei hän toki tahtonut nitistää aloittelevia poliitikonalkuja. Ehkä Haroldkin löytäisi myöhemmin elämässään jotain tärkeämpiä asioita ajettavakseen. Nyt häntä kuitenkin kiinnosti lähinnä päättää tämä keskustelu. Hän ei tosin ollut aivan varma, että oliko mörköasia nyt tällä selvä vai ei, mutta hän ei suin surminkaan tahtonut enää ottaa sitä puheenaiheeksi.

”Jos tällainen järjestely sopii sinulle, niin… minullakaan ei tosiaan ole mitään sitä vastaan”, hän vielä lisäsi nojautuen samalla hieman taaksepäin tuolissaan ja hymyillen hieman väkinäisesti. Poika toivottavasti ymmärtäisi, että keskustelu oli ainakin hänen osaltaan tällä erää päättynyt.

”Jos teillä ei ollut muuta, niin voin varmaan lähteä”, Harold oletti kysyvään sävyyn. Professori ei näyttänyt ottavan sen enempää kantaa fletkumatoasiaan, joka taisi olla ainoa mistä poika olisi voinut vielä puhua. Mutta hänen oli jo nyt hieman vaikea pitää kaikki professori Cainen kommentit selkeänä mielessään, sillä eihän Harold nyt voinut niitä ulkomuististaan ihan professorin katseen alaisena kirjata ylös. Se jos mikäkin olisi ollut epäilyttävää.

”Ai niin, jos professorilla on joskus aikaa ja kiinnostusta, niin koululla järjestetään fletkumatoja koskevia infoja joka kuukausi”, Harold vielä lisäsi liikahdettuaan hieman penkillä, vaikka oli aika varma siitä, että professori oli jo tietoinen kyseisistä tilaisuuksista. Parasta kuitenkin oli vielä mainita ne, sillä olisihan se enemmän kuin mielenkiintoista, jos itse professori Caine ehtisi joskus osallistumaan sellaiselle.

”Tänäänkin, mutta oli hyvä päästä keskustelemaan kanssanne fletkumadoista. Kiitos ja näkemiin”, Harold pyrki päättämään keskustelun niin muodollisesti kuin osasi. Hän kun tunsi edustaneensa enemmänkin koulun kaikkia fletkumatojen oikeuksien puolustajia kuin itseänsä, 15-vuotiasta Haroldia. Hän vielä nyökkäsi professorille hyvästiksi ennen kuin nousi ketterästi seisomaan astellen sitten aika tyytyväisenä – itseensä sekä keskustelun kulkuun – ovea kohti, josta sitten poistuikin tyrmien käytävälle.
//Kiitos tosi paljon mörköpelin [joka sitten muuttuikin fletkumatopeliksi :'D ] peliseurasta!!

Caine nyökkäsi Haroldille tyytyväisenä siitä, että poika selvästi ymmärsi, että keskustelu oli ohi. ”Ei ollut muuta”, hän vielä vahvisti, vaikka hänestä tuntuikin pahasti siltä, että se varsinainen ongelma – mörköasia – jäi melko pitkälti käsittelemättä. Häntä ei kuitenkaan yhtään huvittanut enää palata siihen. Eikä myöskään mielellään fletkumatoihin. Joihin kuitenkin jouduttiin palaamaan vielä, kun poika mainitsi fletkumatoja koskevista infotilaisuuksista. Caine muisti kyllä nähneensä joskus mainoksen aulan ilmoitustaululla, mutta ei ollut silloin kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, koska oli ajatellut sen olevan joku oppilaiden vitsi. Ilmoitustaululla oli nähty oudompiakin ilmoituksia.

”Mmmh. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Yritän ehtiä joskus paikalle”, Caine vastasi Haroldille yrittäen kuulostaa siltä kuin tarkoittaisi sanojaan. Todennäköisesti häntä ei kiinnostaisi fletkumatoinfot sitä vertaa, että hän vaivautuisi paikalle – tai jos kiinnostaisi niin ehkä lähinnä tarkastusmielessä. Että oliko kyseessä joku propagandatilaisuus, jossa yritettiin suunnitella jotain fletkumatojenvapautusiskuja vai oikea infotilaisuus.

”Näkemiin”, Caine vastasi kohteliaasti Haroldin melko muodollisiin sanoihin ja katsoi, miten poika nousi nopeasti ylös tuolista ja suuntasi kohti ovea. Luojan kiitos. Hän ei ollut enää edes varma, oliko keskustelu parantanut vai pahentanut tilannetta, mutta oikeastaan häntä ei edes kiinnostanut. Hän ei kuitenkaan ollut tehnyt pojalle varsinaisesti mitään, joten hänen työpaikkansa tuskin olisi uhattuna, vaikka mörkötarinat jatkaisivat leviämistään koululla. Etenkin, kun otti huomioon, että itse henkilövastaavan viran ollessa kyseessä ratkaisun tekisi varmasti koulun rehtori ja hän ja Chino olivat sentään ihan hyvissä väleissä. Eivät ehkä mitään bestiksiä, mutta… enemmänkin ehkä rikostovereita.

Haroldin suljettua oven perässään Caine nojautui taaksepäin tuolissaan ja hieroi hetken ohimoitaan sormillaan. Hän todella toivoi, ettei Benson fletkumatokavereineen aiheuttaisi mitään ongelmia koululla. Hänellä ei millään olisi aikaa alkaa selvittää sellaisia. Tai kiinnostusta. Mies huokaisi ja koetti kiinnittää huomionsa taas takaisin liemiesseiden pariin.

//Kiitooos. Oli aika fletkumatoisaa. :D//