Tylypahka AM

Chloe nyökkäsi Lauralle, kun tyttö kertasi suunnitelman. Hän paloi halusta aloittaa jo, eikä Laurakaan onneksi odotellut turhia. Pian yksi karvainen kuono ilmestyi mökin alta ja alkoi seurata Lauran pitelemää korua. Chloe henkäisi.
"Se on niin söötti!" hän kuiskasi. "Saako näitä ottaa lemmikiksi?"
Toisen haiskun ilmestyessä Chloe kuitenkin muisti, mitä he olivat alun perin tulleet tekemään ja sätti itseään siitä, että oli alkanut ihastella haiskuja. Chloe meni mökille, kumartui ja alkoi hivuttautua ryömien sen alle.

"Täällä on aika pimeää!" Chloe huikkasi mökin alta Lauran kysymykseen. "En näe yhtään haiskuja, mutta --" Chloe keskeytti äkkiä, kun joku näykkäisi häntä sormesta.
"AU!"
Kun silmät tottuivat pimeään, Chloe näki säikähtäneen haiskun, joka näytti siltä, että voisi puraista uudelleen. Ehkä haiskut eivät olleetkaan ihan niin söpöjä ja kilttejä kuin hän oli kuvitellut, ja Laurallakin kuului olevan vähän vaikeuksia. Chloe kaivoi taikasauvansa haiskun valmistautuessa näykkäisemään häntä uudelleen ja lausui pikaisen hämäytysloitsun. Haisku näytti hetken typertyneeltä, ja Chloe ryömi syvemmälle mökin alle.
"Sori kaveri", Chloe mutisi ohittaessaan hämäytetyn haiskun. "Pysy hetki poissa tieltä."

Päästessään syvemmälle mökin alle Chloe huomasi keskellä jotakin kiiltävää.
"Taisin löytää jotain!" hän kiljaisi Lauralle ja hivuttautui lähemmäs.

Chloe puhui haiskujen ottamisesta lemmikiksi ja Laurastakin asia kuulosti aluksi ihan kivalta, kunnes ne eivät enää olleet enää niin kilttejä.
"Nämä haiskut eivät ole kovinkaan yhteistyökykyisiä!". Hän huutaa.
Ne näykkivät kokoajan korua ja tyttö joutui kokoajan nostamaan kättään.
"Näkyykö mitään?" Hän kysyy


Laura lähti kävelemään koru kädessään lähemmäs mökkiä ja sieltä kipitti kolmaskin haisku.
"Voi ei!"Tyttö parahtaa. "Mitä minun pitäisi tehdä? Heitänkö tämän korun jonnekin puskaan ja toivon, että haiskut menee perässä?"
Hetken mietittyään Laura päättää toteuttaa suunnitelmansa vastausta odottamatta.

Koru lentää kauniissa kaaressa puskaan heti haiskut perässään.
"Noh, toimii ainakin hetken.. Eriasia on, että kuinka kauan." Tyttö toteaa.

"Taisin löytää jotain!" Mökin alta kuuluu.
Laurakin kumartuu katsomaan, muttei näe mitään.
"Hyvä, onko se pikarin palanen?

Chloe epäröi nähdessään haiskujen pesäkolossa kiiltävän metallikappaleen. Se ei vaikuttanut yhtään aarteelta. Kai tämä edes oli se, mitä he olivat hakemassa? Chloe haravoi katseellaan pesää, jossa oli muitakin metalliesineitä. Haarukka. Sulkakynän teriä. Lusikka. Punnussarjan punnus. Mutta ei mitään aarteelta näyttävää, paitsi metallipala, jossa oli hienon näköistä kaiverrusta.

Chloe ei käsittänyt, mitä varten palanen olisi ollut aarre, mutta otti sen silti ja sulloi taskuunsa. Oli parasta häipyä ennen haiskujen paluuta pesään. Yksi haiskunpurema riitti hyvin tälle päivälle, vaikka haiskut söpöjä olivatkin. Sivukorvalla Chloe kuuli Lauralla olevan vaikeuksia, muttei keskittynyt siihen sen enempää. Tärkeintä oli varmaan päästä ulos ennen kuin haiskut palaisivat pesään.

Chloe ryömi mökin reunalle, hivuttautui mökin alta ja suoristautui. Hän pudisteli pahimpia tomuja kaavustaan ja kohotti katseensa Lauraan, jolla ei enää näyttänyt olevan korua käsissään. Pikainen vilkaisu haiskuihin paljasti, että haiskut olivat ilmeisesti vieneet korun tai Laura oli heittänyt sen niille.
"Joo, aarre löytyi.... luulisin", Chloe vastasi Lauralle. "Mistä ihmeestä tiesit, että se on pikarinpalanen?"
Chloe oli hämmentynyt. Oliko jossain sanottu, että aarre oli juuri pikarinpalanen, vai oliko Laura kuullut muilta aarteenetsijäryhmiltä? Chloe otti palan esiin ja pyöritteli sitä käsissään. Nyt valoisassa palanen näytti jopa vähän arvokkaaltakin. Ehkä se tosiaan oli heidän etsimänsä aarre.

Chloe katsahti vielä Lauraa ja sitten haiskuja, jotka olivat lähteneet kiikuttamaan tytön heittämää korua kohti pesäänsä.
"Oletko varma, ettet halua koruasi takaisin?" Chloe kysyi tytöltä. Haiskut tuskin luovuttaisivat korua takaisin suosiolla, mutta hämäytysloitsulla niitä voisi ainakin harhauttaa.

Laura tutkaili huolestuneena haiskuja jotka tuhosivat paraikaa hänen koruaan ja lähestyivät uhkaavasti.
"Hus, menkää pois!" Tyttö yritti torua haiskuja.
Se ei ilmeisesti toiminut, sillä haiskut suuntasivat koru mukanaan kohti mökkiä ja Chloea.
"Chloe! Varo, ne tulevat", Laura huudahti.


Chloe oli löytänyt aarteen, mutta selkeästi ihmetteli mistä Laura tiesi, että aarre oli pikarinpalanen.
Tyttö ei ollut varma kehtasiko kertoa, että oli osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella kuunnellut toista ryhmää, joka oli jo löytänyt aarteen, sillä sehän oli huijaamista.
"No, minä satuin kuulemaan tai itseasiassa kuuntelin osittain tarkoituksellisesti yhtä toista ryhmää, kun he puhuivat kirjastossa aarteesta.." Laura sanoi hieman vaivaantuneena.

Mökin alta kuului pientä nahistelua, olivatkohan haiskut huomanneet palasen puuttuvan vai aiheuttiko koru riidan?
"Meidän on varmasti parasta lähteä äkkiä pois ennekuin nuo haiskut tajuavat tulla etsimään pikarinpalasta täältä.. Ei siitä korusta ole enään mitään jäljellä, enkä minä sitä mihinkään tarvitse," Tyttö sanoi, kun Chloe kysyi haluaisiko Laura korunsa takaisin.

"Ai niin se olikin! Hyvä tietää, koska nyt ainakin tiedetään, että tämä on aarre eikä mikä tahansa roju", Chloe vastasi Lauralle, kun tämä selitti, mistä oli kuullut pikarinpalasesta. Chloe ei pitänyt Lauran selitystä huijauksena eikä muutenkaan epärehellisyyden osoituksena. Jos joku puhui kirjastossa niin kovaan ääneen, että sitä pystyi salakuuntelemaan, ei kyseessä ollut huijaus laisinkaan. Kirjastonhoitajat olivat huomauttaneet Chloelle monesti liian kovasta äänestä, sillä Chloella oli melko kova ääni ja varsinkin äänekäs nauru. Oli ihmeellistä, että ryhmä aarteenmetsästäjiä oli onnistunut puhumaan kovalla äänellä kirjastossa. Onneksi he olivat kuitenkin tehneet sen, koska nyt Lauran ansiosta Chloekin tiesi, millaista aarretta heidän piti etsiä. Olisipa Laura kertonut palasista aiemmin!

Kun Laura ehdotti poistumista, Chloe nyökkäsi. Tyttö loi silmäyksen haiskuihin, jotka olivat jo kadonneet Lauran korun kanssa mökin alle. Oli harmi, että Laura oli joutunut luopumaan korustaan aarteenmetsästyksen vuoksi. Chloe vilkaisi ruskeahiuksista tyttöä, joka vakuutti, ettei tarvinnut korua.
"Voin antaa sinulle jonkun omistani jos tahdot?" Chloe ehdotti sädehtivästi hymyillen. "Koska muuten minusta tuntuu pahalta, että jouduit uhraamaan korusi tämän aarteenmetsästyksen vuoksi. Ja älä huoli, äitini on malli, joten minulla on varmaan muutama koru, joita en ole edes käyttänyt pitkään aikaan."

"Mutta ehkä meidän pitäisi tosiaan palata linnalle ja miettiä, mitä teemme tämän aarteen kanssa. Jos tämä on pala jostakin isommasta, voisi olla hauskaa etsiä muitakin paloja", Chloe jatkoi. Hän otti pari askelta linnaa kohti ja vilkaisi vielä mökin alta luimuilevia haiskuja. Ne olivat edelleenkin hirveän söpöjä, mutta kamalan pahansisuisia. Saisikohan jonkun niistä kesytettyä, jos kävisi mökillä ruokkimassa niitä...?

((Tämä peli taitaa olla pian loppu? Lukuvuosikin alkaa loppua, joten on hyvä saada tämä viime vuonna aloitettu aarteenmetsästys päätökseen. :D))

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine