Tylypahka AM

Sebastian pohti Lucasin kertomusta ystävänpäivätansseista. Ei tapaus nyt niin pahalta kuulostanut.
"Mutta hei, kai nyt Aimee ymmärsi tilanteen? Luulisi, että hän olisi loukkaantunut enemmän jos olisit jättänyt Royn yksin erosuruihin?" Sebastianin oli vaikea uskoa, että Aimee olisi hyväksynyt tilannetta, jossa Lucas jäisi tämän kanssa pitämään hauskaa ja jättäisi ystävänsä pulaan.

Sebastian ei taaskaan ehtinyt kysyä lisäkysymyksiään joulutansseihin liittyen, sillä Lucas ilmoitti, että Haroldin lahja oli saapunut! Tosin... kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Lahja ei ollutkaan ihan oikea, kuten olisi voinut kuvitella.
"Ei ole totta. Tuostakos kirjasta Harold ilahtuisi!" Sebastian sanoi nauraen. Haroldille pitäisi keksiä uusi lahja ja se tulisi olemaan vaikeaa. Aikaa ei ollut paljoa ennen juhlia eikä Sebastianilla ollut aavistustakaan mistä Harold voisi pitää. Paitsi fletkumatokirja olisi ollut loistava.
"Äh. Onko sinulla ideoita mitä muuta hänelle voisi antaa?" Sebastian kysyi naurunsa loputtua. Hän halusi Haroldille hyvän lahjan.

Sebastian leikkasi vielä pari oksaa pois ja tuli siihen tulokseen, että hänen reunansa alkoi varmaan olemaan valmis. Tämän jälkeen Sebastian viskasi saksensa alas ja meni itse perässä. Katsellessaan puuta, se näytti niin fletkumadolta kuin oli mahdollista.
"Luulen että olemme tämän kanssa valmiita." Sebastian tokaisi Lucasille.
"Miksi muuten välität niin paljon niistä luihuisista? Ärsyttää ne osaa mutta..." Sebastian kohautti harteitaan. "Onko jotain erityistä syytä, miksi välität niiden mielipiteistä?"

”Mmmh. Enpä tiedä”, Lucas vastasi Sebastianille jatkaen oksien leikkelyä tietämättä enää itse asiassa edes mitä oli leikkaamassa, ”toivon, että hän ymmärsi. Mutta se ei tarkoita, että hän erityisemmin tahtoisi mennä kanssani uudestaan. Ja… tiedäthän… hän yritti edellisissäkin juhlissa kaveerata kovasti Luihuisten kanssa ja vaikutti hieman närkästyneeltä, kun minä ja Roy emme halunneet.” Hän ei varsinaisesti itsekään uskonut Aimeen niinkään suuttuneen siitä, että hän oli jättänyt tämän yksin auttaakseen Royn yli surullisesta tapauksesta, mutta hän oli kyllä pistänyt merkille, että tyttö ei ollut arvostanut sitä, miten he olivat sanailleet juhlissa Lucan ja muutaman muun luihuisen kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut alun perin varsinasiesti tarkoittanut sanoa sitä Sebastianille, sillä tiesi, että tämä tuomitsisi sen.

Lucaskaan ei voinut olla nauramatta, kun Sebastian alkoi nauraa pienelle kirjamokalle. Kieltämättä se oli hiukan hauskaa. Hän saattoi melkein kuvitella Haroldin kauhistuneen ilmeen, jos he olisivat vain paketoineet kirjan tälle vilkaisematta ollenkaan sen sisältöä. Se olisi ollut hirveää! Harold olisi varmasti vihannut heitä lopun elämäänsä. Miten siinä kohtaa olisi voinut edes selittää, että kyseessä oli ollut puhdas erehdys? Hänelle olikin oiekastaan melko samantekevää, vaikka he eivät keksisikään pojalle kovin hyvää lahjaa tilalle kunhan he eivät vai antaneet fletkumatoliemikirjaa lahjaksi. Toistaiseksi hänellä ei ollutkaan oikeastaan mitään ideaa, joten hän vain pudisteli päätään vastaukseksi Sebastianille.

Pian toinen poika tuli kuitenkin siihen tulokseen, että puu alkaisi olla valmis ja heitti omat saksensa maahan laskeutuen itse perässä sekä ilmoittaen maasta käsin, että puu todella oli valmis. Lucas ei ollut asiasta aivan niin varma, mutta jos Sebastian kerran niin sanoi, niin eipä hänellä ollut enää sen suurempaa intoa puuta leikellä. Fletkumato ei kuitenkaan ollut ollut mitenkään erityisen vaikea muoto saavuttaa. Niinpä hänkin leijutti omat saksensa takaisin maahan ja laskeutui sitten itse varovasti perässä onnistuen pääsemään maahan asti, vaikka hänen otteensa meinasikin yhdessä kohtaa livetä, kun Sebastian yllättäen kysyi, oliko hänelä jotain erityistä syytä välittää Luihuisten mielipiteistä.

”Minä en välitä niiden mielipiteistä. En vain pidä siitä, miten niiden on aina ilmaistava mielipiteensä minulle ääneen”, hän ilmoitti Sebastianille pudottautuessaan alimmalta oksalta maahan, ”mitä ikinä teenkin tai sanon niin niiden on aina päästävä kommentoimaan.”

"Aaaaaa!" Sebastian totesi Lucasin selventäessä tilannetta. "Ymmärrän." Sebastianin oli kuitenkin vaikea uskoa, että Russell olisi siltikään vihainen Lucasille, tai haluton lähtemään tämän kanssa tansseihin. Tosin jos Russell kaveeraisi uudestaan luihuisten kanssa, voisi olla parempi, ettei Lucas veisi tätä tansseihin. Tanssiaisissa syntyisi melko varmasti tappelu. Ainakin jos Russell haluaisi kaveerata tiettyjen luihuisten kanssa.

Lucasin vastaus sai Sebastianin miettimään Lucasin kommenttia siitä kuinka luihuiset kommentoivat kaikkea Lucasin puuhaamista. Sebastian oli kyllä melko varma, ettei poika puhunut totta sen suhteen, ettei välittänyt mielipiteistä. Sebastian katsoi puuta ja sitten Lucasia. Pojasta tuntui, että oli parasta jättää aihe hetkeksi tähän.
"No, onko tämä tarpeeksi fletkumato makuusi?" Sebastian kysyi. "Toivottavasti Coates ei tuhoa tätä tällä kertaa.".

Hetken päästä Sebastian päätti kokeilla kepillä jäätä.
"Tiedätkö, voisi olla ihan mielenkiintoista mennä tansseihin Sylvanan seurassa." Sebastian totesi ja katsoi sivusilmällä Lucasin reaktiota. "Tai siis, osaahan hän olla kiusankappale, mutta ainakaan ei tule tylsää sen tytön seurassa."

”Mmm, eiköhän se menettele”, Lucas totesi otettuaan muutaman askeleen taaksepäin ja tarkasteltuaan puuta paristakin eri kulmasta. Totta puhuen puu olisi ehkä voinut näyttää enemmänkin flektumadolta, mutta hän ei oikein tiennyt, mistä sitä olisi kannattanut alkaa parantelemaan. Sitä paitsi hän ei pitänyt suunnasta, johon hänen ja Sebastianin keskustelu tuntui olevan menossa. Se muistutti häntä hieman liikaa eräästä toisesta keskustelusta, jonka hän oli käynyt juuri hiljattain kokkojuhlissa.

”Tuskin hän uskaltaa”, hän totesi Sebastianille tämän esittäessä huolensa Coatesista, ”luulen, että hän pelkää nyt olevansa taidetta ymmärtämätön moukka.” Tai niin hän ainakin oli kovasti yrittänyt uskotella professorille samalla, kun oli haastatellut tätä pihatalkoista. Oli kyllä suorastaan hämmentävää, miten erilaiset näkemykset heillä saattoi olla taiteen suhteen. Mitä hienoa puissa olisi ollut, jos niistä olisi vain sattumanvaraisesti napsinut joitakin oksia pois? Heidän tupapuunsa olivat olleet paljon näyttävämpiä.

”Mitä?!”, Lucas havahtui mietteistään, kun Sebastian yhtäkkiä ehdotti, että hän pyytäisi Sylvanaa parikseen joulutanssiaisiin, ”minulla on itsesuojeluvaisto! Voisin yhtä hyvin pyytää parikseni professori Westiä!” Hän ei tiennyt, mistä Sebastian oli saanut naurettavan ideansa – ellei O’Dwyer ollut puhunut tällekin – mutta poika ei selvästi ymmärtänyt, mitä mieltä Hestia hänestä oli. Tämä oli tehnyt varsin selväksi, että piti häntä aivottomana idioottina.

”Sitä paitsi minun nimenomaan täytyy saada joku muu pari, jotta Sylvana ei saa tietää, ettei minulla ole vielä paria”, hän valisti Sebastiania. ”Tai O’Dwyer”, hän vielä lisäsi, jottei kuulostaisi siltä kuin Sylvana olisi jotenkin erityinen. Hän ei tahtonut, että kukaan muu koululla alkaisi enää levitellä mitään outoja huhuja.

”Jos menisin hänen kanssaan, niin ei kyllä varmasti olisi tylsää, mutta en myöskään usko, että rehtori arvostaisi sitä”, hän huomautti aavistuksen ärtyneen sävyn hiipiessä ääneensä, ”mikset itse pyydä Sylvanaa, jos se kerran olisi niin mielenkiintoista? Tulisit varmaan hänen kanssaan paremmin toimeen kuin minä.”

Lucaksen reaktio Hestiasta ja tansseista ei antanut Sebastianille täysin sitä, mitä poika olisi halunnut. Lucaksen reaktio ei antanut selvää viittausta siihen, oliko tämä kiinnostunut Hestiasta vai ei - etenkaan Hestian viittaaminen professori Westiin ei ollut kovin imartelevaa tyttöä kohtaan.

"Häh? Miten se O’Dwyeria liikuttaa kenen kanssa menet tansseihin?" Sebastian kysyi vähän hämmentyneenä. Underwoodin ja Ironwoodin sekaantumisen Sebastian ymmärsi - ainakin jos osui oikeaan heidän suhteensa kaikissa tunnejutuissa.

"Hmm.. Ehkäpä pyydänkin. Tai kun ei sinkkukerhostani näköjään tule mitään." Sebastian totesi koettaen kuulostaa rennolta. Sebastiania jännitti hieman Lucaksen vastaus. Hän toivoi, että Lucaksen reakto siihen, että Sebastian pyytäisi Hestiaa tansseihin, paljastaisi kutakuinkin Lucaksen tunteet tyttöä kohtaan. Sebastian halusi varmistuksen, että tietäisi kannattaisiko näitä kahta koettaa edes saada yhteen. Jos se Lucaksen puolelta olisi mahdotonta... No, sitten Hestialle pitäisi toimittaa hyvin huonot uutiset. "Jatketaanko seuraavaan puuhun?" Sebastian kysyi vielä.

Lucas huokaisi turhautuneesti. Vaikka Sebastian oli heistä kahdesta se vanhempi ja toivottavasti myös viisaampi, niin aina välillä hänestä tuntui siltä kuin hän olisi joutunut selittämään asioita uudestaan ja uudestaan kuten kolmivuotiaalle. Hänestä asia oli oikein yksinkertainen, mutta Sebastian-raukan tuntui olevan hieman vaikea ymmärtää. Ilmeisesti hänen tulisi vielä kerran juurta jaksain selittää, mikä homman ongelma oli.

”Minähän sanoin, että minun pitää saada joulutanssiaisiin pari, koska sanoin Sylvanalle ja O’Dwyerille, että minulla on jo joku tyttö tanssiaisiin. Silloin, kun he tekivät pilaa asiasta. Joten jos minulla ei olekaan paria tanssiaisissa, he saavat tietää, että valehtelin ja, että minulla oikeasti ole ketään”, hän kuitenkin yritti selittää Sebastianille, mielestään jo ainakin miljoonatta kertaa, ”ja ei, en voi pyytää Sylvanaa tai O’Dwyeria tai yhtään ketään muutakaan Luihuisesta siksi, koska silloinkin he saisivat tietää, että valehtelin.”

Hän toivoi, että viimeistään nyt Sebastian tajuaisi jutun juonen. Sitä hän ei kuitenkaan saanut koskaan tietää, sillä pojan seuraavat sanat liittyivät aivan toiseen asiaan. Lucas seisahtui niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan Sebastiania epäuskoisena.

”M-mitä? Et sinä voi oikeasti pyytää Sylvanaa”, hän sanoi ennen kuin ehti ajattelemaan sanojaan sen kummemmin. Niiden päästyä ulos hänen suustaan hän kuitenkin tajusi, miltä se varmasti oli kuulostanut ja katsoi äkkiä poispäin yrittäen vakuuttaa itselleen, että ikävä tunne hänen rinnassaan ei liittynyt Hestiaan tai tanssiaisiin vaan johonkin ihan muuhun.

”Tai siis… Tarkoitan… On olemassa paljon tyttöjä, jotka mielellään menisivät sinun kanssasi. Sylvana vihaa Rohkelikkoja”, hän yritti korjata sanomisiaan, sillä olihan Hestian mielipide Rohkelikoista melko yleisesti tunnettu. Hän katsoi kuitenkin parhaaksi tarttua myös Sebastianin tarjoamaan keskeytykseen ja osoitti jo seuraavaa puuta kysyen, olisiko se sopiva leijonapuuksi.

Sebastian hurrasi mielessään. Lucas oli käytännössä ilmoittanut hänelle, että kyllä tällä jotain kiinnostusta oli Hestiaa kohtaan. Sebastianin olisi tehnyt mieli huomauttaa, että melko paljon Hestia vietti heidän kanssa aikaa, ottaen huomioon sen, että tyttö vihasi rohkelikkoja, mutta poika päätti antaa asian olla. Yksi askel kerrallaan.
"Mm. Olet varmasti oikeassa." Sebastian sanoi pohdiskelevasti. "En kyllä keksi kenen kanssa sitä menisi tansseihin. Ehkä pitäydyn sinkkukerhossani." Sebastian sanoi ja virnisti.

Sebastian nyökkäsi hyväksyvästi Lucaksen puuvalinnalle. Sebastian ei itse ehtinyt edes miettiä, mikä puu olisi ollut hyvä. Ja muutenkin, Lucaksen hommaahan oli päättää mikä puu oli paras. Olihan hän taiteellinen johtaja.
Sebastian nappasi sakset maasta ja lähti kohti seuraavaa puuta.

Lucas tunsi olonsa helpottuneeksi, kun Sebastian totesi, että hän oli varmasti oikeassa. Totta kai hän oli oikeassa. Hänhän oli aina oikeassa. Tai ainakin melko usein. Tai ainakin toisinaan. Sebastian ei vaikuttanut kuitenkaan kovin vakuuttuneelta siitä, että tälle riittäisi tanssiaisseuraehdokkaita. Pojan täytyi olla vähän tyhmä, sillä hän olisi osannut nimetä koska tahansa ainakin kourallisen tyttöjä, jotka olisivat innosta kiljuen lähteneet Sebastianin pariksi. Mutta ilmeisesti poika tahtoi joko leikkiä vaatimatonta tai sitten vaihtoehtoisesti vain tosiaan oli hieman tyhmä.

”Voit toki pitäytyä kyllä sinkkukerhossasikin, mutta jos muutatkin mielesi ja haluatkin parin tanssiaisiin, niin kerro minulle. Minulla on muutama hyvä ehdotus”, hän ilmoitti pojalle, jonka rinnalla asteli jo kohti seuraavaa puuta, yrittäen unohtaa puheet Hestiasta ja luihuisista ylipäätään. Kyllä, hän keskittyisi nyt täysillä leijonapuuhun, jotta siitä tulisi jopa vielä parempi kuin alkuperäisestä. Edellinenhän oli tavallaan ollut vasta koevedos. Kenraaliharjoitus. Tästä leijonapuusta tulisi sen sijaan täydellinen.

Lucas odotti hetken Sebastianin jälkeen ennen kuin alkoi kiipeämään puuhun. Matkalla hän vilkaisi kohti tummaa taivasta ja toivoi, että he saisivat edes rohkelikkopuunsa valmiiksi ennen kuin joku opettaja huomaisi heidät. Häntä ei huvittanut jäädä uudestaan kiinni samasta asiasta.

//Ja tämä on varmaan lopetukseni, jos Sebastian ei halua enää jatkaa? :D Tällainen hieno häivytys, pojat jää sinne tuhoamaan puita. xD//