Tylypahka AM

"Ensi viikolla kaikki käy loistavasti! Sano vain milloin tulen paikalle!" Yukiko sanoi innoissaan. Mahtavaa! Pian hän voittaisi Izumin sydämen itselleen!

Ja eikä aikaakaan kun Izumi saapui! Yukiko tunsi perhosten lentelevän vatsassaan. Kuinka komealta Izumi näyttikään. Olihan Yukiko hänet jo aiemmin nähnyt, mutta kyllä Izumi oli ihan erinäköinen, kun poika oli vapaa-aikaa viettämässä. Jotenkin rennompi. Yukiko katsoi Izumia hymyillen onnellisesti. Hän saisi koko iltapäivän viettää Izumin kanssa. Yhdessä!

Kuitenkin muut alkoivat suunnittelemaan miten he etsisivät aarretta. Ja Satout suunnittelivat, että porukka hajotetaan, eikä Yukiko saisi olla Izumin kanssa samassa ryhmässä!
"MITÄ?" kiljahti Yukiko. "Ei käy! Minä ja Izumi ollaan samassa ryhmässä!" Miksi ihmeessä Satout halusivat Yukikon ja Izumin eroon? Kyllähän molemmat tiesivät Yukikosta ja Izumista! Eivät he olleet voineet unohtaa. Se oli mahdotonta. Kanaekin oli väittänyt olleensa Izumin kanssa, ihan vain kiusallaan. Ja no, tuskin Kanae olisi enää ihanstunut Izumiin, sillä tottakai tyttö olisi mennyt itse Izumin ryhmään ihan samalla innolla mitä Yukiko menisi. Ellei sitten... ei kai vaan? Ei kai hänen uusi ystävänsä pettäisi häntä?

”Olen samaa mieltä”, Izumi nyökytteli, kun Shizuka ehdotti, että porukan kannattaisi hajaantua. Se oli varmaankin ihan hyvä ehdotus, sillä viisi silmäparia tuskin etsi mitenkään erityisen paljon kahta tai kolmea silmäparia paremmin. Sitä paitsi liian isolla porukalla saattaisi jopa jäädä jotain tärkeää huomaamattakin. Ei tietenkään sillä, että Izumia oikeastaan olisi kiinnostanut vihjeen löytyminen kuin korkeintaan uteliaisuudesta. Hän ei uskonut, että luvattu palkinto oli kovin hyvä ja toisaalta hänestä tuntui, että vihjeen etsiminen tällä tavalla tuskin johtaisi mihinkään tuloksiin.

Izumin teki mieli naurahtaa, kun Satoun sisaruksista toinen teki jo ryhmäjaon. Hän ei uskonut, että se menisi ikimaailmassa läpi. Ja hän tiesi olevansa oikeassa, kun Yukiko ideasta kuultuaan kiljaisi äänekkäästi ja vaati, että saisi olla hänen kanssaan samassa ryhmässä. Kuinka odotettua. Hän oli melko varma, että mikään mahti maailmassa ei saisi Yukikoa suostumaan Kanaen ehdottamaan ryhmäjakoon, sillä tämä mitä ilmeisimmin oli paikalla vain siksi, koska hänkin oli.

”Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä”, Izumi kuitenkin vastasi yrittäen pidätellä nauruaan. Yukikon kauhistunut ilme oli kuitenkin melko huvittava, vaikka Satout tuskin voisivatkaan tehdä mitään, kun tyttö ei vain yksinkertaisesti seuraisi häntä ja Chouta järvelle päin.

Se oli siis sovittu. Ensi viikolla pekingin ankkaa yhdessä Yukikon kanssa. Chouta hieman jännitti kokkaaminen Yukikon kanssa. Mistä ihmeestä he puhuisivat? Tottakai Yukiko haluaisi puhua ummet ja lammet Shikistä, mutta entäs jos Izumijutut loppuisivat kesken? Ei Chou tiennyt mitään meikeistä tai muodista. No, ainakin kokkaushetkestä tulisi jännittävä.

Satout ehdottivat, että ryhmä jakaantuisi kahteen. Shiki ja Chou sekä Satout ja Yukiko. Chousta ryhmäjako tuntui vähän hassulta. Mikseivät Satout halunneet häntä joukkoonsa? Olisiko Shizuka sittenkin vielä vihainen kesästä? Oli vähän hassua kuitenkin, että Yukiko otettaan Shizukan ja Kanaen ryhmään, mutta ehkä he ajattelivat, että Shiki-san pystyisi paremmin keskittymään aarteenetsintään kun Yukiko ei ollut mukana roikkumassa. Ei Chou kyllä ymmärtänyt miten muka sisarukset ajattelivat onnistua siinä, ettei Yukiko roikkuisi Shiki-sanissa.

Chouta hieman hymyilytti Yukikon järkyttynyt reaktio. Yllättäen tyttö itse sanoi, että hän etsisi Shikin kanssa aarretta.
"Minulle kyllä käy, että Yukiko-chan etsii kanssamme." Chou totesi. Hankalampaa etsiminen olisi varmasti, mutta ei Chou halunnut Yukikon mieltäkään pahoittaa.

Shizuka nyökkäili myöntävästi Kanaen ehdotukselle ryhmistä. Järven ranta olikin vähän romanttisempi paikka treffeille kuin linnan edusta. Ja siellä oli ainakin yleensä rauhallisempaa, mikä sopi kahdenkeskiseen hetkeen täydellisesti. Tämähän sujui hienosti - kunnes Yukiko kovalla äänellä protestoi ryhmäjakoja vastaan. Toisaalta Shizuka olikin odottanut vastaavaa reaktiota.

"Eikö Noto-senpai halua olla meidän kanssamme samassa ryhmässä?" poika kysyi, yrittäen parhaansa mukaan näyttää murtuneelta asiasta. Shizukan tapauksessa tosin ilmeestä ei tullut mitenkään ylimitoitettu, mutta hänen omalla mittapuullaan siitä saattoi edes jotenkin lukea jonkinlaista epätyytyväisyyttä Yukikon äänekkäistä vastalauseista, mikä sai nyt riittää. Tuskin tytön syyllistäminenkään riittäisi, mutta pitihän sitä ensin yrittää.

Chou lupaili jo Yukikon liittämistä heidän ryhmäänsä. Tyttö oli kyllä aivan liian kiltti. Juuri siksi hän tarvitsikin Kanaen ja Shizukan apua! Ja Chou ja Izumihan tulisivat saamaan romanttiset järvenrantatreffinsä, jos se vain oli Satoun sisaruksista kiinni. Oli vain sääli, etteivät he päässeet auttamaan sivusta tunnelman luonnissa mitenkään, koska Yukikon poissa pitämisessä olisi varmasti tarpeeksi tekemistä.

Kanae ei ollut mitenkään yllättynyt, kun Yukiko kiljui vastalauseensa hänen kaavailemalleen ryhmäjaolle. Niin hän oli odottanutkin tapahtuvan. Olisi itse asiassa ollut oudompaa, jos tyttö ei olisi yrittänyt pistää hanttiin. Sen sijaan häntä hieman harmitti, että Chou itse yritti löydä kapuloita rattaisiin hänen ja Shizukan suunnitelmaan sanomalla, että Yukiko voisi etsiä hänen ja Izuminkin kanssa. Kun nimenomaan ei voinut. Onneksi sentään edes hänen veljensä näytti heti olevan tilanteen tasalla ja kysyi surullisen näköisenä, eikö Yukiko tahtonut olla heidän kanssaan.

”Se on niin epäreilua, että olet aina vain Izumin kanssa!”, hän yhtyi valitukseen mutristaen huuliaan mahdollisimman pettyneen näköisenä, ”minä ja Shizukakin tahdomme joskus viettää aikaa kanssasi.” Tämä oli tietysti vale, mutta Yukikon syyllistäminen oli varmasti oiva keino saada tämä suostumaan heidän mukaansa lähtemiseen.

”Sinulla on aina niin hauskat jutut ja kaikkea”, Kanae jatkoi, vaikka se tuntuikin vakealta eikä hän ollut aivan varma, menikö hänen juttunsa kohta jo niin yli, että kaikki tietäisivät sen olevan valetta. Samalla hän mietti sitä, miten he tosiaan joutuisivat kuuntelemaan Yukikon juttuja ihan liikaa, jos he saisivat tämän ryhmäjaon onnistumaan. Ja hehän saisivat. Mutta ehkä se olisi pieni hinta Izumin ja Choun auttamisesta. Näiden olisi parempi käyttää aika hyödykseen hänen ja Shizukan uhrauksen jälkeen.

”Toki sinullakin on, Chou, mutta me nyt olemme samassa tuvassa ja näemme muutenkin paljon useammin”, Kanae vielä lisäsi huomatessaan Choun näyttävän ehkä hieman pettyneeltä ryhmäjakoon. Tai entä jos tämä ei halunnutkaan olla kaksin Izumin kanssa…? Ei, se oli mahdotonta, tyttöhän oli käytännöllisesti katsoen sanonut olevansa ihastunut Izumiin.

Yukikon yllätykseksi Satout vaikuttivat oikeasti siltä, että halusivat Yukikon ryhmäänsä. Tämä sai Yukikon sanattomaksi hetkeksi.
"En ole ollut Izuminkaan kanssa pitkään aikaan!" Tyttö lopulta tokaisi. Se oli totta. Kyllähän hän Izumia näki päivittäin, mutta ei Yukiko saanut yhteistä aikaa pojan kanssa. Yukikon onneksi Chou antoi luvan tulla hänen ja Izumin ryhmään. Yukiko olisi voinut hurrata mielessään.
"Olen pahoillani kaverit." Yukiko sanoi kääntyen Kanaen ja Shizukan puoleen "Taidan tällä kertaa mennä Izumin ja Choun mukaan. Mutta voisimme vaikka huomenna mennä yhdessä kahville!" Yukiko ehdotti tyytyväisenä. Ehkä Shizukalla olisi ideoita, miten Yukiko voisi iskeä Izumin. Yukiko ajatteli, että poika varmaan tietäisi jotain. Olihan hänen pakko olla edes jossain väleissä Izumin kanssa. Hehän olivat kuitenkin olleet samalla vuosikurssilla ja kaikkea.

Izumi ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt itkeä vain nauraa, kun Chou ilmoitti, että tälle käviis kyllä hyvin, että Yukiko etsisi heidän kanssaan. Oikeastaan hänen teki mieli taputtaa Chouta päälaelle. Aina niin kiltti ja suloinen tyttö. Vaikka mistäpä hän sitä tosin tiesi, vaikka tyttö olisi oikeasti ollut hyvääkin pataa Yukikon kanssa. Nämähän olivat peräti halanneet ja aikoivat nyt ilmeisesti kokatakin yhdessä. Joskin kumpikin oli vaikuttanut ehkä varsin paljon Yukikon aloitteelta.

Kun Kanae ja jopa Shizukakin alkoivat kuitenkin marista, eikö Yukiko tahtonut olla näiden kanssa samassa ryhmässä, Izumi jäi katsomaan sisaruksia vähintäänkin ymmällään. Hän ei varsinaisesti tiennyt, mitä mieltä Shizuka Yukikosta oli, mutta sen hän tiesi, että Kanae ei ikätoveristaan liiemmin pitänyt – eikä tämä ollut koskaan yrittänyt kauheasti peitelläkään sitä. Nyt tyttö sen sijaan valitti, että tahtoi kuulla Yukikon hauskoja juttuja. Izumi melkein pyöritti silmiään. Satouilla selvästi oli jokin yhteinen agenda, joka oli jostain kumman syystä saada Yukiko omaan ryhmäänsä ja hänet ja Chou toiseen ryhmään. Hän ei ollut aivan varma, kumpi mahtoi olla näiden ykköstavoite ja kumpi vain seurausta toisesta. Yhtä kaikki, hänestä tuntui, että se ei tulisi onnistumaan, sillä Satout joutuisivat ilmeisesti tyytymään vain kahvihetkeen seuraavana päivänä.

”No kyllähän sinä oikeastaan olet viettänyt minun kanssani enemmän aikaa kuin Satou-sanin ja Satou-kunin kanssa”, Izumi huomautti lähtien sisarusten peliin mukaan. Hän ei tiennyt näiden tarkoitusperistä, mutta hän voisi kyllä leikkiä mukana, jos saisi sillä tavoin Yukikon ulos omasta etsintäporukastaan. Ja suurta plussaa tietysti olisi vielä, jos hän saisi muodostaa ryhmän kahdestaan Choun kanssa. Hän ei edes muistanut, koska oli viimeksi ollut tytön kanssa kahden.

Chou katsoi hämmentyneenä ystäviään. Oli kovin kummallista, kuinka Satout oikein tappelivat Yukikon seurasta! Yleensä kukaan ei tapellut Yukikon seurasta. Yukikolle ei yllättäen kuitenkaan Satoun sisaruten seura kelvannut juuri nyt, vaan tarjosi näille kahviseuraansa myöhemmin. Se tuntui Chousta ihan reilulta vaihtoehdolta, jos Satout halusivat viettää aikaa Yukikon kanssa. Saivathan Satout sitten edes viettää jonkun aikaa Yukikon kanssa! Izumi oli silti sitä mieltä, että Yukiko voisi viettää aikaa Satoun sisarusten kanssa. Chou ei uskonut, että edes Izumi saisi tytön päätä kääntymään, oli tilanne mikä tahansa. Vaikka hän oli Izumi, Yukikon elämän suuri rakkaus.

Shizuka myötäili Kanaen kommentteja nyökkäillen, nyökkäysten muuttuessa erityisen ponteviksi viimeisen lauseen kohdalla. Hänkään ei missään tapauksessa halunnut Choun luulevan, etteivät he halunneet viettää aikaa hänen kanssaan. Jos heillä ei olisi ollut hienoja, suuria suunnitelmia, hän olisi ehdottomasti halunnut olla Choun kanssa samassa ryhmässä. He tosin ehtisivät viettää aikaa Chounkin kanssa myöhemmin, kun tyttö ja Izumista olisi jo tullut onnellinen pariskunta. Kahvihetki Yukikon kanssa oli sen sijaan jotain mitä Shizuka ei todellakaan toivonut tapahtuvan. Hän päätti kuitenkin jättää lauseen kokonaan kommentitta - hänellä oli kuitenkin jo valmiiksikin paljon sanottavaa, ja näin kova puhuminen normaaliin verrattuna oli henkisesti varsin uuvuttavaa.

"Ryhmät olisivat ihan epätasaiset, jos senpai menee Shiki-kunin ja Komura-sanin kanssa," poika huomautti. "Emme tiedä, millaisia vihjeitä löydämme, joten meidän kannattaisi jakaa ryhmät taitojemme mukaan tasaisesti. Koska meillä on kaksi muodonmuutosten opiskelijaa ja kaksi yrttitiedon opiskelijaa, olisi järkevää jakaa yksi kumpaakin molempiin ryhmiin", hän jatkoi tasaisella äänensävyllä, aivan kuin ei olisi keksinyt koko ideaa juuri äsken. Kuinka hieno yhteensattuma, että aineet jakaantuivat näin kätevästi!

Looginen selitys ei kuitenkaan välttämättä riittäisi, ei Yukikon tapauksessa, joten oli parasta yrittää keksiä vielä jotain muuta. Hänen teki mieli vain laittaa käsi Yukikon olkapäälle ja taluttaa hänet pois väkisin, mutta se herättäisi liikaa huomiota. Varsinkin, jos hän olisi ensin koskemassa tyttöä. Ehkä, jos Kanae tekisi ensimmäisen kontaktin, hän voisi vain seurata perässä. Mutta ehkä sitä ennen oli parasta kokeilla vielä jotain muuta.

"Sitä paitsi, Shiki-kun on Korpinkynsi, joten vihjeen ratkaisu on varmasti hänelle helppoa. Shiki-kunilla ja Komura-sanilla ei siis olisi ongelmaa vihjeen kanssa. Noto-senpaikin on erittäin nokkela, joten olisi vain reilua, jos hän auttaisi meitä", poika vielä lisäsi, toivoen, ettei liika mielistely kuulostaisi liian epäilyttävältä Yukikon korviin. Hän ei todellakaan ajatellut olevansa tyhmempi kuin Yukiko, mutta totuuden vääristely ei sinänsä ollut hänelle ongelma. Häntä ei juuri haitannut, vaikka sen takia hänet nähtäisiinkin tyhmänä.

Kanaen kärsivällisyys alkoi pikkuhiljaa loppua, kun Yukiko vieläkin jaksoi taistella vääjäämätöntä vastaan. Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa, oliko tämä ollut Izumin kanssa pitkään aikaan vai ei ja hänen teki mieli kiljua se ääneen. Tilanteen pitämiseksi rauhallisena hän kuitenkin jätti sen tekemättä ja kuunteli sen sijaan, kun Yukiko ehdotti kahvituokiota hänen ja Shizukan kanssa. Ei tulisi toteutumaan. Kanae oli juuri aikeissa ilmaista sen ääneen, kun Shizuka ehtikin avata suunsa ensin, mikä olikin varsin hyvä asia, sillä tällä tuntui olevan selvästi parempia argumentteja kuin hänellä. Kanae nyökytteli ponnekkaasti mukana, sillä pikkuveljen järkeilyt olivat no, järkeviä.

”Totta, kaksi muodonmuutosten opiskelijaa samassa ryhmässä olisi silkkaa tuhlausta”, hän huomautti, ”mekin haluamme yhden ryhmäämme. Miettikää, jos vihjeen löytämiseen vaikka tarvitsee muodonmuutostaitoja.” Hän ei keksinyt kyllä okeastaan mitään tilannetta, jossa vihje saattaisi löytyä vain muodonmuutosten avulla, mutta sillä ei tässä kohtaa ollut juurikaan väliä. Sen sijaat sanat sanoessaan hän otti samalla muutaman askeleen kohti Yukikoa jääden seisomaan tämän toiselle puolelle siten, että Shizuka oli toisella puolella. Jos tyttö ei lähtenyt heidän mukaansa hyvällä, niin sitten pahalla. Hän ei ollut tullut häviämään tätä taistelua.

”Shizuka on oikeassa, meidänkin ryhmämme tarvitsee jonkun fiksun. Minä ja Shizuka olemme liian tyhmiä. Tiedäthän, se on geeneissä”, Kanae nyökytteli, vaikka sanojen sanominen kävikin koville, sillä kyllä hän nyt itseään aina Yukikoa fiksumpana piti, vaikka tiesikin, ettei ollut mikään älykkö. Jos kuitenkin Shizuka oli valmis lähtemään tälle tielle, niin sitten oli hänkin. Hän loikin veljeensä merkitsevän katseen Yukikon katsoessa muualle, jotta poika muistaisi, mitä he olivat sopineet.