Tylypahka AM

Yukiko kuvitteli nähneensä jotain myötätuntoa valvojaoppilaan kasvoilla - mutta ilmeisesti turhaan. Valvojaoppilas ilmoitti, ettei tiennyt mistä Yukiko puhui. Niin varmaan. Tämä ei varmaan vain halunnut myöntää itselleen, että kyllä hänellä oli ainakin joskus sellainen ihastus ollut. Sen jälkeen valvojaoppilas vielä sanoi, että Yukikon pitäisi löytää joku uusi Izumin sijaan jos tämä ei puhuisi Yukikolle! Mutta... eihän se ollut mahdollista! Yukiko nousi äkkiä ylös pöydästä.
"Tosirakkaudesta ei luovuta noin vain!" Yukiko kivahti ja lähti marssimaan pois suuresta salista. Hän oli menettänyt kiikarit. Ne hän varmasti saisi takaisin. Kai nyt edes heidän tuvanjohtajansa ymmärtäisi Yukikon rakkautta! Izumia hän ei menettäisi. Nyt Yukikon vain täytyi keksiä, miten saisi tarkkailtua paremmin Izumin ruokailuja. Onneksi Yukikolla oli vielä aikaa.

Oli melko ilmeistä, että rohkelikkotyttö ei ollut otollista yleisöä hänen parisuhdevinkeilleen, sillä tämä vetikin yhtäkkiä kunnon kilarit ja marssii mielenosoituksellisesti ulos Suuresta Salista. Tämän viimeiset sanat jäivät kaikumaan Anthonyn päähän saaden hänen kätensä puristumaan nyrkkeihin. Häntä ärsytti se, miten tyttö sai hänet muistamaan taas kerran oman, surkean tilanteensa ja miten tämä vielä käyttäytyi kuin hän ei voisi mitenkään ymmärtää tämän suurta rakkautta. Hänenkin teki hetken mieli marssia nokka pystyssä ulos salista, mutta onneksi hän lopulta tuli järkiinsä.

Jos jotkut salissa eivät vielä olleet huomanneet hänen sananvaihtoaan rohkelikkotytön kanssa, niin nyt ainakin kaikki katsoivat. Osa näytti uteliailta, osa katsoi häntä paheksuen ja osa taas näytti osaaottavilta. Anthony ei halunnut edes tietää, mistä nämä kuvittelivat riidassa olleen kysymys. Niinpä hän lähti nopeasti kävelemään takaisin omalle paikalleen Luihuisten tupapöytään, kiikarit turvallisesti kaapunsa taskunsa. Hänen täytyisi muistaa antaa ne myöhemmin professori McGregorille. Hän toivoi, ettei tämä antaisi niitä liian helpolla takaisin tytölle.

//Ja se taisi olla THE END//