Kevätpiknik
Valvoja: Tylypahkamafia
- Chou Komura
- Taikuri
- Viestit: 31
- Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:02
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
Molemmilla Satoun sisaruksilla oli mennyt lukuvuosi hyvin. Ja molemmat jäivät vielä jatko-opiskelemaankin! Aivan kuten Chou. Ja aivan kuten Chou, myös Kanae jäi opiskelemaan yrittitietoa. Toki Chou jäi opiskelemaan myös kotitaloutta enemmän, mutta kotitalous oli oppiaine, jota Chou opiskeli ihan muuten vaan. Chou nautti kokkaamisesta joten olihan se oppiaineenakin varsin mukava.
"Mm. Myös minä jään opiskelemaan yrttitietoa." Chou sanoi hymyillen. Oli mukavaa, että joku tuttu oli samassa oppiaineessa. "Olisin myös halunnut taikaeläinten hoitoa, mutta yrttitiedosta on varmasti enemmän hyötyä ruuanlaitossa."
Shiki-san saapui paikalle... kuten myös Noto-senpai. Chouta mietitytti näiden kahden suhde. Shiki-san oli sanonut, että nämä eivät olleet yhdessä, mutta nämä kaksi näyttivät tulleen lähes samaan aikaan paikalle, joka voisi olla merkki salasuhteesta. Ehkä Chou utelisi asiasta tarkemmin Noto-senpailta piknikin jälkeen.
Noto-senpai ja Kanae eivät oikeastaan koskaan olleet hyvissä väleissä. Chou ei ollut täysin varma milloin näiden riita oli alkanut, mutta viimeistään tuskallisella lentomatkalla Englantia kohti. Kanae oli väittänyt olevansa varsin läheisissä väleissä Shiki-sanin kanssa josta Noto-senpai ei ollut tietenkään pitänyt. Ilmeisesti Kanae oli valehdellut, mutta mistäpä sitä totuutta tiesi.
Shizuka onneksi päätti yrittää keskeyttää tytöt kysymällä ankasta. Chou kauhistui. Eihän hän ollut tajunnut ottaa veistä mukaan! Chou oli kuvitellut, että Satout toisivat veitsen ankkaa varten, Shiki-san kun oli väittänyt Kanaen pyytäneen sitä.
"Tarvitsemme veitsen!" Chou ilmoitti. "En ottanut mukaan, kun luulin että minun pitää tuoda vain ankka. Anteeksi!"
"Mm. Myös minä jään opiskelemaan yrttitietoa." Chou sanoi hymyillen. Oli mukavaa, että joku tuttu oli samassa oppiaineessa. "Olisin myös halunnut taikaeläinten hoitoa, mutta yrttitiedosta on varmasti enemmän hyötyä ruuanlaitossa."
Shiki-san saapui paikalle... kuten myös Noto-senpai. Chouta mietitytti näiden kahden suhde. Shiki-san oli sanonut, että nämä eivät olleet yhdessä, mutta nämä kaksi näyttivät tulleen lähes samaan aikaan paikalle, joka voisi olla merkki salasuhteesta. Ehkä Chou utelisi asiasta tarkemmin Noto-senpailta piknikin jälkeen.
Noto-senpai ja Kanae eivät oikeastaan koskaan olleet hyvissä väleissä. Chou ei ollut täysin varma milloin näiden riita oli alkanut, mutta viimeistään tuskallisella lentomatkalla Englantia kohti. Kanae oli väittänyt olevansa varsin läheisissä väleissä Shiki-sanin kanssa josta Noto-senpai ei ollut tietenkään pitänyt. Ilmeisesti Kanae oli valehdellut, mutta mistäpä sitä totuutta tiesi.
Shizuka onneksi päätti yrittää keskeyttää tytöt kysymällä ankasta. Chou kauhistui. Eihän hän ollut tajunnut ottaa veistä mukaan! Chou oli kuvitellut, että Satout toisivat veitsen ankkaa varten, Shiki-san kun oli väittänyt Kanaen pyytäneen sitä.
"Tarvitsemme veitsen!" Chou ilmoitti. "En ottanut mukaan, kun luulin että minun pitää tuoda vain ankka. Anteeksi!"
- Izumi Shiki
- Taikuri
- Viestit: 27
- Liittynyt: 9. Maaliskuuta 2014, 11:27
- Tupa: Korpinkynsi
Re: Kevätpiknik
"Tiedän, tiedän... Näin yhden tupatoverini ja hänellä oli asiaa ja se oli kuulemma kiireellistä ja..." Izumi antoi lauseensa lopun häipyä ilmaan ja kohautti harteitaan. Kai Kanaekin sentään sen verran ymmärsi, ettei hän voinut lukuvuoden viimeisenä päivänä hylätä kaveria ja huikata perään, että 'puhutaan ensi vuonna'. Hän ei viitsinyt lisätä, että olisi kyllä saapunut paikalle jo aikaisemmin, jos olisi tiennyt, että Chou oli kulkenut koko koulun läpi pekingin ankan kanssa. Jälleen. Ajatus sai hänen suupielensa kaartumaan taas hiukan ylöspäin.
Izumin hyväntuulisuus loppui lyhyeen, kun hän yhtäkkiä kuuli takaataan äänen, joka yleensä sai hänet kiihdyttämään askeliaan ja katoamaan mahdollisimman nopeasti jonkin kulman taakse. Nyt hän oli kuitenkin keskellä pihamaata eikä hänellä ollut mitään pakoreittiä. Mitä ihmettä Yukiko teki täällä?! Hän oli nimenomaan kysynyt Kanaelta, oliko Yukikokin kutsuttu ja tämä oli vakuuttanut, että ei. Hän oli ymmärtänytkin, että Kanae ja Yukiko eivät tulleet keskenään. Izumi irvisti, kun tyttö tervehti häntä kutsumalla komistukseksi. Miten kukaan saattoi ärsyttävän lisäksi olla vielä niin imelä ja mauton yhtä aikaa?
"Hei... Noto-senpai", Izumi lopulta vastasi tytölle tämän jatkaessa höpötystä skonsseista ja luokalle jäämisestä. Tukiopetuksen tullessa puheeksi Izumi miltei naurahti ääneen. Hän mieluummin hyppäisi koulun järveen painimaan jättiläiskalmarin kanssa kuin viettäisi päiviä Yukikon kanssa kirjastossa. Etenkin, kun hän tiesi, että tätä ei kiinnostanut opiskelu pätkän vertaa.
"Tiedätkö, luulen kyllä, että sinun täytyy etsiä joku muu tutoroimaan itseäsi. Valitettavasti en usko, että minulla on ensi vuonna aikaa", Izumi totesi Yukikolle kuulostamatta lainkaan siltä, että oli asiasta pahoillaan. Hän ei olisi ihmetellyt, vaikka tyttö olisi jättäytynyt luokalleen tahallaan vain ollakseen hänen kanssaan samalla luokka-asteella! Sellainen temppu ei varmasti tytön tuntien olisi mitenkään tämän yläpuolella.
Izumi vilkaisi Chouta, joka näytti katsovan heitä jotenkin pohtivasti. Toivottavasti tämä ei taas saisi päähänsä jotain seurusteluhuhuja. Hän ei todellakaan tahtonut, että kukaan lisäsi enää vettä Yukikon myllyyn. Kun tyttö totesi, että he tarvitsisivat veitsen, Izumi huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän istahti alas piknikpeitolle Choun viereen ja nappasi peitolta käyttämättömänä olleen syömäpuikon sekä koulupuvun housujen taskustaan taikasauvansa. Nopean muodonmuutosloitsun jälkeen hänen käsissään komeili syömäpuikon sijaan veitsi. Sen terän terävyys ehkä jätti hieman toivomisen varaa, eihän hän kuitenkaan mikään muodonmuutosten virtuoosi varsinaisesti vielä ollut, mutta kyllä sillä varmasti yhden ankan saisi leikattua.
"Olkaatte hyvä", hän sanoi ojentaessaan veistä Choulle.
Izumin hyväntuulisuus loppui lyhyeen, kun hän yhtäkkiä kuuli takaataan äänen, joka yleensä sai hänet kiihdyttämään askeliaan ja katoamaan mahdollisimman nopeasti jonkin kulman taakse. Nyt hän oli kuitenkin keskellä pihamaata eikä hänellä ollut mitään pakoreittiä. Mitä ihmettä Yukiko teki täällä?! Hän oli nimenomaan kysynyt Kanaelta, oliko Yukikokin kutsuttu ja tämä oli vakuuttanut, että ei. Hän oli ymmärtänytkin, että Kanae ja Yukiko eivät tulleet keskenään. Izumi irvisti, kun tyttö tervehti häntä kutsumalla komistukseksi. Miten kukaan saattoi ärsyttävän lisäksi olla vielä niin imelä ja mauton yhtä aikaa?
"Hei... Noto-senpai", Izumi lopulta vastasi tytölle tämän jatkaessa höpötystä skonsseista ja luokalle jäämisestä. Tukiopetuksen tullessa puheeksi Izumi miltei naurahti ääneen. Hän mieluummin hyppäisi koulun järveen painimaan jättiläiskalmarin kanssa kuin viettäisi päiviä Yukikon kanssa kirjastossa. Etenkin, kun hän tiesi, että tätä ei kiinnostanut opiskelu pätkän vertaa.
"Tiedätkö, luulen kyllä, että sinun täytyy etsiä joku muu tutoroimaan itseäsi. Valitettavasti en usko, että minulla on ensi vuonna aikaa", Izumi totesi Yukikolle kuulostamatta lainkaan siltä, että oli asiasta pahoillaan. Hän ei olisi ihmetellyt, vaikka tyttö olisi jättäytynyt luokalleen tahallaan vain ollakseen hänen kanssaan samalla luokka-asteella! Sellainen temppu ei varmasti tytön tuntien olisi mitenkään tämän yläpuolella.
Izumi vilkaisi Chouta, joka näytti katsovan heitä jotenkin pohtivasti. Toivottavasti tämä ei taas saisi päähänsä jotain seurusteluhuhuja. Hän ei todellakaan tahtonut, että kukaan lisäsi enää vettä Yukikon myllyyn. Kun tyttö totesi, että he tarvitsisivat veitsen, Izumi huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän istahti alas piknikpeitolle Choun viereen ja nappasi peitolta käyttämättömänä olleen syömäpuikon sekä koulupuvun housujen taskustaan taikasauvansa. Nopean muodonmuutosloitsun jälkeen hänen käsissään komeili syömäpuikon sijaan veitsi. Sen terän terävyys ehkä jätti hieman toivomisen varaa, eihän hän kuitenkaan mikään muodonmuutosten virtuoosi varsinaisesti vielä ollut, mutta kyllä sillä varmasti yhden ankan saisi leikattua.
"Olkaatte hyvä", hän sanoi ojentaessaan veistä Choulle.
Izumi Shiki, Korpinkynsi, muodonmuutoksien jatko-opiskelija (A1)
- Yukiko Noto
- Jäsen
- Viestit: 22
- Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:02
- Tupa: Rohkelikko
Re: Kevätpiknik
Yukikoa harmitti hiukan muiden vaihto-oppilaiden vastaanotto. Normaalisti aina kun Yukiko pääsi Tokioon ja etenkin Shibuyaan, kaikki tytöt tulivat pörräämään hänen ympärilleen. He vaihtoivat jopa halauksia! Nyt vastaanotto oli hiukan... kylmä. Kanaen Yukiko ymmärsi. Heillä ei oikein natsannut yhteen. Mutta että Izumikin! Se jos mikä oli väärin.
"Izumi, enkä ole jo tarpeeksi monta kertaa pyytänyt sinua kutsumaan minua vain Yuki-chaniksi?" Yukiko sanoi ja hymyili valloittavaa hymyään.
Yukikon suunnitelma ei mennyt tosin kuten hän toivoi. Ilmeisesti Izumilla ei ollut aikaa opettaa häntä. Myös Kanae totesi ettei tukiopetus muka pelastaisi häntä. Väärässä oli! Yukiko melkein paljasti ovelan suunnitelmansa luokalle jäämiselle, mutta ennätti sulkea suunsa ajoissa. Eihän Izumi saanut tietää, että hän oli jättäytynyt luokalle vain tämän takia!
"Noh, ainakin tapaamme tunneilla! Kuulin, huhua, että jäit opiskelemaan muodonmuutoksia! Ja no... niin teen minäkin! Ehkä voimme olla pari jokaisella tunnilla!" Yukiko hölötti hymyillen edelleen hurmaavasti. Miten Izumi voisi sanoa ei? Yukiko oli melko ylpeä siitä miten oli saanut tietää Izumin pääaineen. Yukiko oli ottanut pienen korpinkynnen sivummalle ja maksanut tälle rahaa tiedoista. Ja no, Yukiko oli myös saanut niitä. Tämä oli ollut paljon helpompaa kuin kiikareilla vakoilu!
Tilanne sai kuitenkin ikävän käänteen. Izumi meni auttamaan tuota hölmöä puuskupuhtyttöä. Yukikon mieli mustui - mutta vain hiukan. Hän saisi Izumin tällä piknikillä, se oli varmaa! Myös Yukiko istahti piknikpeitolle.
"Mitä suunnittelitte kesällä? Meinasitteko mennä kesäleirille?" Normaali keskustelu oli Izumin mieleen, Yukiko tiesi sen. Ja mikäs oli sen normaalinpaa kuin puhua alkavasta kesälomasta, eikö niin?
"Izumi, enkä ole jo tarpeeksi monta kertaa pyytänyt sinua kutsumaan minua vain Yuki-chaniksi?" Yukiko sanoi ja hymyili valloittavaa hymyään.
Yukikon suunnitelma ei mennyt tosin kuten hän toivoi. Ilmeisesti Izumilla ei ollut aikaa opettaa häntä. Myös Kanae totesi ettei tukiopetus muka pelastaisi häntä. Väärässä oli! Yukiko melkein paljasti ovelan suunnitelmansa luokalle jäämiselle, mutta ennätti sulkea suunsa ajoissa. Eihän Izumi saanut tietää, että hän oli jättäytynyt luokalle vain tämän takia!
"Noh, ainakin tapaamme tunneilla! Kuulin, huhua, että jäit opiskelemaan muodonmuutoksia! Ja no... niin teen minäkin! Ehkä voimme olla pari jokaisella tunnilla!" Yukiko hölötti hymyillen edelleen hurmaavasti. Miten Izumi voisi sanoa ei? Yukiko oli melko ylpeä siitä miten oli saanut tietää Izumin pääaineen. Yukiko oli ottanut pienen korpinkynnen sivummalle ja maksanut tälle rahaa tiedoista. Ja no, Yukiko oli myös saanut niitä. Tämä oli ollut paljon helpompaa kuin kiikareilla vakoilu!
Tilanne sai kuitenkin ikävän käänteen. Izumi meni auttamaan tuota hölmöä puuskupuhtyttöä. Yukikon mieli mustui - mutta vain hiukan. Hän saisi Izumin tällä piknikillä, se oli varmaa! Myös Yukiko istahti piknikpeitolle.
"Mitä suunnittelitte kesällä? Meinasitteko mennä kesäleirille?" Normaali keskustelu oli Izumin mieleen, Yukiko tiesi sen. Ja mikäs oli sen normaalinpaa kuin puhua alkavasta kesälomasta, eikö niin?
- Kanae Satou
- Taikuri
- Viestit: 31
- Liittynyt: 21. Huhtikuuta 2015, 23:52
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
"Oh! sinäkin!" Kanae hihkaisi innostuneena, kun Chou kertoi jäävänsä myös opiskelemaan yrttitietoa. Oli mahtavaa saada sinne joku kaveri. Etenkin kun hänen kielitaitonsa nyt oli mitä oli! Tyttö nyökytteli Choun selittäessä, miksi oli valinnut juuri yrttitiedon, mutta ei viitsinyt kertoa, että oli itse päätynyt yrttitietoon siksi, että se oli ollut ainoa oppiaine, jonka arvosanoilla hänen oli kannattanut edes yrittää anoa jatko-opiskelupaikkaa.
Choun ilmoittaessa, että he tarvitsivat veitsen, Kanae harmitteli, ettei ollut tajunnut tosiaan ottaa sellaista mukaan, mutta ilmeisesti hätä ei ollutkaan tarpeellinen, sillä Shiki istahti piknikpeitolle ja muutti yhden peitolla olleista syömäpuikoista veitseksi. Kuten saattoi odottaakin pojalta, joka ainakin Kanaen tietolähteiden mukaan aikoi jäädä koululle jatko-opiskelemaan muodonmuutoksia.
Yukiko ei kuulostanut kauhean ilahtuneelta, kun Shiki oli kieltäytynyt antamasta tälle tukiopetusta, mutta pian tyttö ilmoittikin jäävänsä koululle opiskelemaan muodonmuutoksia. Tietysti. Jos Kanae oli onnistunut saamaan asian selville varsin helposti, niin ilman muuta Yukikokin oli kuullut... Hänen kävi miltei sääliksi Shikiä, olihan Yukiko varsin ärsyttävä. Sitä hän tosin ei ymmärtänyt, miten ihmeessä Yukiko oli oikein valittu muodonmuutoksiin. Ei tietenkään sillä, että hän olisi tiennyt paljoa tytön todellisista kyvyistä, mutta hän oli aina ajatellut tämän kyllä olevan tyhmä kuin saapas ja muodonmuutoksia pidettiin vielä vaikeimpana taikuuden alana.
Kanaen teki mieli naurahtaa ääneen, kun Yukiko kyseli - muka viattomasti - muiden kesäsuunnitelmia. Hah! Kuvitteliko tämä Shikin vain luettelevan tytölle koko kesän aikataulunsa, jotta tämä voisi seurata häntä. No, tätä peliä voisi pelata kaksikin!
"Minä ainakin olen suunnitellut vaikka mitä ohjelmaa!" Kanae valehteli asetellessaan piknikille viittä lautasta ja mukia ruokailuvälineineen, "menemme Shizukan kanssa takaisin Japaniin ja sitten käymme Fukuokassa - siellä on todella hyvää ruokaa ja nähtävää ja vaikka mitä - ja sitten jatkamme sieltä aina Okinawalle asti - olen aina halunnut käydä Okinawalla - ja sitten..."
Kanae jatkoi tarinointiaan niin monesta ruoasta, nähtävyydestä ja kaupungista kuin vain ikinä eteläisestä Japanista muisti ja kääntyi sitten katsomaan Shizukaa: "Eikö vain? Mitä sinä haluat nähdä?"
Choun ilmoittaessa, että he tarvitsivat veitsen, Kanae harmitteli, ettei ollut tajunnut tosiaan ottaa sellaista mukaan, mutta ilmeisesti hätä ei ollutkaan tarpeellinen, sillä Shiki istahti piknikpeitolle ja muutti yhden peitolla olleista syömäpuikoista veitseksi. Kuten saattoi odottaakin pojalta, joka ainakin Kanaen tietolähteiden mukaan aikoi jäädä koululle jatko-opiskelemaan muodonmuutoksia.
Yukiko ei kuulostanut kauhean ilahtuneelta, kun Shiki oli kieltäytynyt antamasta tälle tukiopetusta, mutta pian tyttö ilmoittikin jäävänsä koululle opiskelemaan muodonmuutoksia. Tietysti. Jos Kanae oli onnistunut saamaan asian selville varsin helposti, niin ilman muuta Yukikokin oli kuullut... Hänen kävi miltei sääliksi Shikiä, olihan Yukiko varsin ärsyttävä. Sitä hän tosin ei ymmärtänyt, miten ihmeessä Yukiko oli oikein valittu muodonmuutoksiin. Ei tietenkään sillä, että hän olisi tiennyt paljoa tytön todellisista kyvyistä, mutta hän oli aina ajatellut tämän kyllä olevan tyhmä kuin saapas ja muodonmuutoksia pidettiin vielä vaikeimpana taikuuden alana.
Kanaen teki mieli naurahtaa ääneen, kun Yukiko kyseli - muka viattomasti - muiden kesäsuunnitelmia. Hah! Kuvitteliko tämä Shikin vain luettelevan tytölle koko kesän aikataulunsa, jotta tämä voisi seurata häntä. No, tätä peliä voisi pelata kaksikin!
"Minä ainakin olen suunnitellut vaikka mitä ohjelmaa!" Kanae valehteli asetellessaan piknikille viittä lautasta ja mukia ruokailuvälineineen, "menemme Shizukan kanssa takaisin Japaniin ja sitten käymme Fukuokassa - siellä on todella hyvää ruokaa ja nähtävää ja vaikka mitä - ja sitten jatkamme sieltä aina Okinawalle asti - olen aina halunnut käydä Okinawalla - ja sitten..."
Kanae jatkoi tarinointiaan niin monesta ruoasta, nähtävyydestä ja kaupungista kuin vain ikinä eteläisestä Japanista muisti ja kääntyi sitten katsomaan Shizukaa: "Eikö vain? Mitä sinä haluat nähdä?"
Kanae Satou, 18 vuotta, japanilainen vaihto-opiskelija ja yrttitiedon jatko-opiskelija
- Shizuka Satou
- Jäsen
- Viestit: 21
- Liittynyt: 8. Kesäkuuta 2015, 11:37
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
Chou ilmeisesti oli jäämässä opiskelemaan yrttitietoa kuten Kanaekin, mikä oli Shizukan mielestä varsin hyvä uutinen. Oli hyvä, että Kanaella oli valmiiksi ystävä samassa aineessa. Vaikka Chou olikin vähän... kömpelö, hän saattoi olla hyväkin yrttitiedossa, mistäs sen tiesi. Ruoanlaitossa hän ainakin oli Shizukan mielestä ilmiömäinen, ja kai se auttoi yrttienkin kanssa? Ja Kanae tulisi varmasti tarvitsemaan kaiken tarjolla olevan avun, vaikkei sitä tulisi hänelle ääneen sanoakaan.
Chouta enemmän Shizukaa hämmästytti Yukikon jääminen jatko-opiskelemaan. Hänen suorastaan kävi sääliksi Izumia, joka joutuisi olemaan samassa oppiaineessa tytön kanssa, mutta tosiaalta asia ei kyllä kuulunut hänelle. Shizuka katseli, kun Izumi muunsi yhden syömäpuikoista veitseksi. Oli näköjään ihan perusteltua, että Izumi oli hyväksytty opiskelemaan muodonmuutoksia.
Kanaen suuret suunnitelmat tulivat Shizukalle täysin yllätyksenä, mutta yllätystä onneksi tuskin kukaan olisi päältäpäin huomannut. Hän nyökki sujuvasti vahvistaakseen Kanaen tarinan, arvelleen itsekseen suurimman osan siitä olevan kehuskelua Yukikon ärsyttämiseksi. Japaniin menosta heillä olikin ollut puhetta, mutta ei mistään näin laajasta.
"Kagoshiman taikaeläinpuiston," Shizuka vielä lisäsi Kanaen kysyttyä hänen mielipidettään, vaikka Kanae olikin jo luetellut suurin piirtein kaikki mahdolliset käyntikohteet. "Siellä on muutama laji, jotka ovat harvinaisia täällä." Sen lisäksi Shizukaa kiinnosti lähinnä Kanaenkin mainitsemat paikallisherkut - englantilainen ruoka oli toki syötävää, mutta ei vetänyt lainkaan vertoja heidän synnyinmaansa ruokalajeille - sekä ostoksilla käynti, vaikkakin hänen ostoksensa nyt yleensä rajoittuivat kirjojen ja sarjakuvien tapaiseen viihteeseen.
Chouta enemmän Shizukaa hämmästytti Yukikon jääminen jatko-opiskelemaan. Hänen suorastaan kävi sääliksi Izumia, joka joutuisi olemaan samassa oppiaineessa tytön kanssa, mutta tosiaalta asia ei kyllä kuulunut hänelle. Shizuka katseli, kun Izumi muunsi yhden syömäpuikoista veitseksi. Oli näköjään ihan perusteltua, että Izumi oli hyväksytty opiskelemaan muodonmuutoksia.
Kanaen suuret suunnitelmat tulivat Shizukalle täysin yllätyksenä, mutta yllätystä onneksi tuskin kukaan olisi päältäpäin huomannut. Hän nyökki sujuvasti vahvistaakseen Kanaen tarinan, arvelleen itsekseen suurimman osan siitä olevan kehuskelua Yukikon ärsyttämiseksi. Japaniin menosta heillä olikin ollut puhetta, mutta ei mistään näin laajasta.
"Kagoshiman taikaeläinpuiston," Shizuka vielä lisäsi Kanaen kysyttyä hänen mielipidettään, vaikka Kanae olikin jo luetellut suurin piirtein kaikki mahdolliset käyntikohteet. "Siellä on muutama laji, jotka ovat harvinaisia täällä." Sen lisäksi Shizukaa kiinnosti lähinnä Kanaenkin mainitsemat paikallisherkut - englantilainen ruoka oli toki syötävää, mutta ei vetänyt lainkaan vertoja heidän synnyinmaansa ruokalajeille - sekä ostoksilla käynti, vaikkakin hänen ostoksensa nyt yleensä rajoittuivat kirjojen ja sarjakuvien tapaiseen viihteeseen.
Shizuka Satou, pokerinaamainen vaihto-oppilas Japanista
- Chou Komura
- Taikuri
- Viestit: 31
- Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:02
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
Ilmeisesti koko vaihto-oppilasryhmä oli jäämässä jatko-opiskelemaan! Chou oli iloinen. Tällä kertaa luvassa ei ollut yhtään ikäviä hyvästejä. Ei Noto-senpai Choun parhaimpia ystäviä ollut, mutta kyllä Chouta olisi harmittanut, jos tämä olisi lähtenyt.
"Muodonmuutoksia sinäkin?" Chou kysyi vaikuttuneena. "Minuakin kiinnostaisi ne, mutta no... en oikein pärjää niissä. Mutta ne olisivat niin hyödyllisiä tulevaisuudessa.." Chou sanoi. Se oli totta. Etenkin sählääjä-Choun näkökannassa. Jos hän kotiäitinä hukkaisi jotain, mikä varmasti tulisi tapahtumaan, muodonmuutosloistujen avulla hän saisi uuden esineen itselleen. Tulejo loitsukin tuotti Choulle lieviä hankaluuksia, joten sitäkään Chou ei viitsinyt sen kummemmin käyttää.
Chou kiitti Shiki-sania tämän antaessa veitsen Choulle.
"Joten.... kuka haluaa... pekingin ankkaa" Chou sanoi ja tuhahti viimeisen sanan jälkeen. Hän ei enää koskaan tekisi pekingin ankkaa. Ei niin koskaan.
Noto-senpai alkoi kyselemään muiden kesäsuunnitelmia. Ja niitähän Satoun sisaruksilla oli. Paljon.
"Eee, Okinawalle? Siellä olen aina halunnut käydä.." Chou sanoi mietteliäänä. Olisikohan hänen siskollaan tarpeeksi rahaa? Choun vanhemmat eivät tyttöjen osuuksia matkasta kustantaisi, mutta jos molemmat tytöt saisivat itse maksettua matkan... Ehkä sitten. Onneksi kotimatka alkaisi pian. Chou ei malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan suunnitelmista. Siskokin innostuisi.
"Minä varmaan olen paljon kotona. Vanhemmilla ei ole kauheasti aikaa kuskailla meitä ympäriinsä. Ja no, onhan se kiva viettää aikaa siskoni kanssa. Emme ole nähneet taas pitkään aikaan."
"Muodonmuutoksia sinäkin?" Chou kysyi vaikuttuneena. "Minuakin kiinnostaisi ne, mutta no... en oikein pärjää niissä. Mutta ne olisivat niin hyödyllisiä tulevaisuudessa.." Chou sanoi. Se oli totta. Etenkin sählääjä-Choun näkökannassa. Jos hän kotiäitinä hukkaisi jotain, mikä varmasti tulisi tapahtumaan, muodonmuutosloistujen avulla hän saisi uuden esineen itselleen. Tulejo loitsukin tuotti Choulle lieviä hankaluuksia, joten sitäkään Chou ei viitsinyt sen kummemmin käyttää.
Chou kiitti Shiki-sania tämän antaessa veitsen Choulle.
"Joten.... kuka haluaa... pekingin ankkaa" Chou sanoi ja tuhahti viimeisen sanan jälkeen. Hän ei enää koskaan tekisi pekingin ankkaa. Ei niin koskaan.
Noto-senpai alkoi kyselemään muiden kesäsuunnitelmia. Ja niitähän Satoun sisaruksilla oli. Paljon.
"Eee, Okinawalle? Siellä olen aina halunnut käydä.." Chou sanoi mietteliäänä. Olisikohan hänen siskollaan tarpeeksi rahaa? Choun vanhemmat eivät tyttöjen osuuksia matkasta kustantaisi, mutta jos molemmat tytöt saisivat itse maksettua matkan... Ehkä sitten. Onneksi kotimatka alkaisi pian. Chou ei malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan suunnitelmista. Siskokin innostuisi.
"Minä varmaan olen paljon kotona. Vanhemmilla ei ole kauheasti aikaa kuskailla meitä ympäriinsä. Ja no, onhan se kiva viettää aikaa siskoni kanssa. Emme ole nähneet taas pitkään aikaan."
- Izumi Shiki
- Taikuri
- Viestit: 27
- Liittynyt: 9. Maaliskuuta 2014, 11:27
- Tupa: Korpinkynsi
Re: Kevätpiknik
"Enkö minä ole jo tarpeeksi monta kertaa sanonut, että se ei olisi mitenkään sopivaa, Noto-senpai", Izumi yritti hymyillä takaisin Yukikolle, mutta hymy saattoi jäädä ehkä enemmän kuin hieman teennäiseksi. Hän ei aikonut tehdä Yukikon suhteen minkäänlaisia myönnytyksiä, sillä tämä taisi ilman muuta olla juuri niitä naisia, jotka veisivät koko käden, jos niille antaisi pikkusormen. Sitä paitsi, hänestä olisi oikeasti tuntunut todella oudolta nimittää tyttöä Yuki-chaniksi, vaikka tämä kuinka tahtoisi tultavansa puhutelluksi niin.
Izumin tekohymy kuitekin valahti, kun Yukiko ilmoitti jäävänsä myös opiskelemaan muodonmuutoksia. Miten ihmeessä? Muodonmuutosten opettajakaan ei hänestä ollut mitenkään erityisen lepsu. Hän ei todellakaan ollut tiennyt, että Yukikolla oli jotain lahjoja alalta. Hänen pitäisi muistaa ennen Yukikoa sanoa opettajalle tahtovansa työskennellä yksin tai vähintään etsiä joku muu pari ennen uuden lukuvuoden alkua, jos muodonmuutosten jatko-opiskelu vaati parityöskentelyä.
"Se on hieno pekingin ankka. Näyttää herkulliselta", Izumi sanoi Choulle, joka tuhahti kysyttyään ketkä tahtoivat pekingin ankkaa. Tällä kertaa hänellä oli kasvoillaan ihan aito hymy, sillä hän yritti pidättää naurua pohtiessaan, lankeaisiko Chou vielä kolmannen kerran pekingin ankan ansaan, jos hän yrittäisi. Ankka kuitenkin näytti oikeasti varsin hyvältä, hän oli pistänyt sen merkille jo edellisellä kerralla, kun Chou oli vienyt ankan kotitalouden opettajalle.
Yukikokin istahti piknikpeitolle ja kyseli sitten muiden kesäsuunnitelmista. Izumi muistutti itseään siitä, ettei mainitsisi mitään omistaan, sillä hän ei todellakaan tahtonut Yukikon seuraavan häntä koko kesää. Tosin tuskin tämä sentään Ruotsiin asti lähtisi hänen perässään... Ikäväkseen Izumin piti kuitenkin huomata, ettei hän voinut olla asiasta täysin varma. Yukikolta saattoi odottaa kyllä mitä tahansa.
Kanae alkoi kuitenkin selittää ummet ja lammet jostakin matkastaan eteläiseen Japaniin ja Shizukakin mainitsi Kagoshiman taikaeläinpuiston, jolloin Izumi nyökytteli päätään ja totesi itsekin, että siellä olisi hienoa käydä. Chou näytti innostuvan ajatuksesta Okinawasta, mutta toisaalta, kukapa ei olisi. Hän ei ollut oikeastana itsekään käynyt siellä, sillä sellaiset lomamatkat eivät varsinaisesti kuuluneet hänen perheensä agendaan. Choukin kertoi, ettei tämän vanhemmilla ollut paljoa aikaa kuskata siskoksia ympäriinsä.
"Niin, sinullahan on kaksoissiko", Izumi totesi enemmänkin kuin ehkä kysyi. Chou oli useampaankin otteeseen puhunut siskostaan, joka ei ollut lähtenyt Englantiin vaihto-opiskelemaan.
Izumin tekohymy kuitekin valahti, kun Yukiko ilmoitti jäävänsä myös opiskelemaan muodonmuutoksia. Miten ihmeessä? Muodonmuutosten opettajakaan ei hänestä ollut mitenkään erityisen lepsu. Hän ei todellakaan ollut tiennyt, että Yukikolla oli jotain lahjoja alalta. Hänen pitäisi muistaa ennen Yukikoa sanoa opettajalle tahtovansa työskennellä yksin tai vähintään etsiä joku muu pari ennen uuden lukuvuoden alkua, jos muodonmuutosten jatko-opiskelu vaati parityöskentelyä.
"Se on hieno pekingin ankka. Näyttää herkulliselta", Izumi sanoi Choulle, joka tuhahti kysyttyään ketkä tahtoivat pekingin ankkaa. Tällä kertaa hänellä oli kasvoillaan ihan aito hymy, sillä hän yritti pidättää naurua pohtiessaan, lankeaisiko Chou vielä kolmannen kerran pekingin ankan ansaan, jos hän yrittäisi. Ankka kuitenkin näytti oikeasti varsin hyvältä, hän oli pistänyt sen merkille jo edellisellä kerralla, kun Chou oli vienyt ankan kotitalouden opettajalle.
Yukikokin istahti piknikpeitolle ja kyseli sitten muiden kesäsuunnitelmista. Izumi muistutti itseään siitä, ettei mainitsisi mitään omistaan, sillä hän ei todellakaan tahtonut Yukikon seuraavan häntä koko kesää. Tosin tuskin tämä sentään Ruotsiin asti lähtisi hänen perässään... Ikäväkseen Izumin piti kuitenkin huomata, ettei hän voinut olla asiasta täysin varma. Yukikolta saattoi odottaa kyllä mitä tahansa.
Kanae alkoi kuitenkin selittää ummet ja lammet jostakin matkastaan eteläiseen Japaniin ja Shizukakin mainitsi Kagoshiman taikaeläinpuiston, jolloin Izumi nyökytteli päätään ja totesi itsekin, että siellä olisi hienoa käydä. Chou näytti innostuvan ajatuksesta Okinawasta, mutta toisaalta, kukapa ei olisi. Hän ei ollut oikeastana itsekään käynyt siellä, sillä sellaiset lomamatkat eivät varsinaisesti kuuluneet hänen perheensä agendaan. Choukin kertoi, ettei tämän vanhemmilla ollut paljoa aikaa kuskata siskoksia ympäriinsä.
"Niin, sinullahan on kaksoissiko", Izumi totesi enemmänkin kuin ehkä kysyi. Chou oli useampaankin otteeseen puhunut siskostaan, joka ei ollut lähtenyt Englantiin vaihto-opiskelemaan.
Izumi Shiki, Korpinkynsi, muodonmuutoksien jatko-opiskelija (A1)
- Yukiko Noto
- Jäsen
- Viestit: 22
- Liittynyt: 27. Joulukuuta 2013, 11:02
- Tupa: Rohkelikko
Re: Kevätpiknik
Yukiko pudisti päätään Izumin väittäessä, ettei hänen olisi sopivaa kutsua Yukikoa Yuki-chaniksi. "Voi sinua höpsöä!" Yukiko kikatti. Hän saisi Izumin kutsumaan vielä itseään Yuki-chaniksi. Jonain päivänä.
Yukiko vilkaisi Izumia tämän kehuessa Choun pekingin ankkaa. Izumi hymyili... liian iloisesti. Samaa hymyä Yukiko ei ollut nähnyt Izumilla ikinä, kun tämä hymyili Yukikolle. Se sai tytön mustasukkaiseksi. Hymyiliko Izumi todella Choulle vai hymyilikö Izumi pekingin ankalle? Ehkä Yukikon olisi pitänyt viedä itse Izumille pekingin ankka. Mutta mistäpä Yukiko olisi tiennyt, että Izumi haluaisi pekingin ankkaa? Ei sitä syöty koulussa.
"Chou-chan? Opettaisitko minua tekemään pekingin ankkaa syksyllä?" Yukiko kysyi viattomasti. Jos Izumi söisi samalla hymyillä Yukikin pekingin ankkaa, ei Yukikolla olisi syytä huoleen. Muuten... Chou pitäisi raivaa pois hänen tieltään!
Muiden kertoessa suunnitelmiaan Yukiko nyökkäili innokkaasti. Ainoa kenen menoista tyttö oli oikeasti kiinnostunut, ei sanonut mitään. Harmi. Mutta ehkä Izumi halusikin itse tulla yllättämään Yukikon!
"Minä vietän koko kesän Shibuyassa. Tulkaa vain tervehtimään jos satutte Tokioon." Yukiko sanoi yrittäen tavoitella Izumin katsetta. Hän halusi esitellä Izumin ystävilleen, etenkin Marille. Tämä olisi niin kateellinen Yukikon löydöstä! Yleensä Mari löysi parhaat pojat, mutta nyt Yukiko voittaisi tämän. Kuka poika muka olisi paremman näköinen kun Izumi? Juuri niin, ei kukaan!
Yukiko vilkaisi Izumia tämän kehuessa Choun pekingin ankkaa. Izumi hymyili... liian iloisesti. Samaa hymyä Yukiko ei ollut nähnyt Izumilla ikinä, kun tämä hymyili Yukikolle. Se sai tytön mustasukkaiseksi. Hymyiliko Izumi todella Choulle vai hymyilikö Izumi pekingin ankalle? Ehkä Yukikon olisi pitänyt viedä itse Izumille pekingin ankka. Mutta mistäpä Yukiko olisi tiennyt, että Izumi haluaisi pekingin ankkaa? Ei sitä syöty koulussa.
"Chou-chan? Opettaisitko minua tekemään pekingin ankkaa syksyllä?" Yukiko kysyi viattomasti. Jos Izumi söisi samalla hymyillä Yukikin pekingin ankkaa, ei Yukikolla olisi syytä huoleen. Muuten... Chou pitäisi raivaa pois hänen tieltään!
Muiden kertoessa suunnitelmiaan Yukiko nyökkäili innokkaasti. Ainoa kenen menoista tyttö oli oikeasti kiinnostunut, ei sanonut mitään. Harmi. Mutta ehkä Izumi halusikin itse tulla yllättämään Yukikon!
"Minä vietän koko kesän Shibuyassa. Tulkaa vain tervehtimään jos satutte Tokioon." Yukiko sanoi yrittäen tavoitella Izumin katsetta. Hän halusi esitellä Izumin ystävilleen, etenkin Marille. Tämä olisi niin kateellinen Yukikon löydöstä! Yleensä Mari löysi parhaat pojat, mutta nyt Yukiko voittaisi tämän. Kuka poika muka olisi paremman näköinen kun Izumi? Juuri niin, ei kukaan!
- Kanae Satou
- Taikuri
- Viestit: 31
- Liittynyt: 21. Huhtikuuta 2015, 23:52
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
”Kagoshiman taikaeläinpuisto?” Kanae toisti hieman epäuskoisena kuullessaan veljensä vastauksen, ”Shizuka, ei niissä olevia eläimiä voi syödä!” Hän oli odottanut kuulevansa Shizukalta listan eteläisen Japanin perinneruokia tai jotain kuppinuudelimakuja, joita sain vain sieltä, mutta että taikaeläinpuisto… Hän ei ollut arvannut, että veli oli siirtynyt jo gourmet-ruokien pariin. Hän ei kuitenkaan uskonut, että takaeläinpuistoista sai ostettua mitään kovin erityistä syötävää. Eikä etenkään siellä olevia taikaeläimiä. Täytyi tosin myöntää, että hän itsekin oli joskus miettinyt, miltä dirivaakku maistuisi. Dirivaakun puuttuessa pekingin ankka kuitenkin sai kelvata.
”Minä otan!” Kanae ilmoitti ojentaen lautastaan kohti Chouta, jotta tämä voisi leikata hänelle palan. Hän ei ollut itse asiassa varma, oliko hän koskaan syönyt pekingin ankkaa, mutta se näytti ihan hyvältä, joskaan se ei tietenkään kuulunut mihinkään kaikkein perinteisimpiin piknikruokiin. Kanae ei kuitenkaan ollut mitenkään nirso ruokien suhteen.
Pian Chou kommentoi kuitenkin Kanaen matkatarinaa kertoen halunneensa aina käydä Okinawalla, mutta että viettäisi varmaan lomansa kotona siskonsa kanssa. Kanae kärsi miltei huonoa omaatuntoa matkatarinansa sepittämisestä, mutta onneksi tunne oli erittäin hetkellinen. Hänen teki mieli naurahtaa ääneen, kun Yukiko kehotti heitä käymään tervehtimässä tätä, jos sattuisivat Tokioon. Ihan kuin kukaan menisi vapaaehtoisesti tapaamaan tyttöä! Lomalla! Hän ja Shizuka ainakin pysyisivät kaukana Tokiosta tänä kesänä. Tosin Izumilla nyt todennäköisesti oli enemmän varottavaa kuin heillä.
”Minä otan!” Kanae ilmoitti ojentaen lautastaan kohti Chouta, jotta tämä voisi leikata hänelle palan. Hän ei ollut itse asiassa varma, oliko hän koskaan syönyt pekingin ankkaa, mutta se näytti ihan hyvältä, joskaan se ei tietenkään kuulunut mihinkään kaikkein perinteisimpiin piknikruokiin. Kanae ei kuitenkaan ollut mitenkään nirso ruokien suhteen.
Pian Chou kommentoi kuitenkin Kanaen matkatarinaa kertoen halunneensa aina käydä Okinawalla, mutta että viettäisi varmaan lomansa kotona siskonsa kanssa. Kanae kärsi miltei huonoa omaatuntoa matkatarinansa sepittämisestä, mutta onneksi tunne oli erittäin hetkellinen. Hänen teki mieli naurahtaa ääneen, kun Yukiko kehotti heitä käymään tervehtimässä tätä, jos sattuisivat Tokioon. Ihan kuin kukaan menisi vapaaehtoisesti tapaamaan tyttöä! Lomalla! Hän ja Shizuka ainakin pysyisivät kaukana Tokiosta tänä kesänä. Tosin Izumilla nyt todennäköisesti oli enemmän varottavaa kuin heillä.
Kanae Satou, 18 vuotta, japanilainen vaihto-opiskelija ja yrttitiedon jatko-opiskelija
- Shizuka Satou
- Jäsen
- Viestit: 21
- Liittynyt: 8. Kesäkuuta 2015, 11:37
- Tupa: Puuskupuh
Re: Kevätpiknik
"Oneechan..." Shizuka mutisi hieman nolostuneena. "En minä niitä ajatellut syödä..."
Vitsi kyllä kalahti aivan oikeaan nilkkaan. Ehkä hänellä ei ollut muita syytettävänä kuin oma itsensä siitä, että hänen ajateltiin aina miettivän vain ruokaa. Eihän se toki kovin kaukana todellisuudesta ollutkaan. Mutta kyllä hänkin osasi välillä ajatella vaikkapa koulua, tai tulevaisuutta, tai...
"Karaokessa... olisi myös kiva käydä", hän sitten sanoi harkitsevaisen hitaasti. "Pitkästä aikaa."
Hän ei ehkä näyttänyt siltä, mutta hän piti laulamisesta. Varsin paljonkin. Olisi itse asiassa varsin hauskaa mennä karaokeboksiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa, vaikkakin hänestä tuntui, että Yukiko saattaisi vallata mikrofonin ja laulaa epätoivoisia rakkauslauluja Izumille koko varatun ajan. Yukikon kanssa mikistä taisteleminen ei varmaankaan olisi kovin mukavaa.
"...ja kakkubuffetissa", hän lisäsi vielä. Japanissa ollessan hän ei ollut koskaan vieraillut samassa buffetissa kahta kertaa peräkkäin, ja hyvästä syystä. Häntä tuskin olisikaan otettu avosylin vastaan enää toisella käyntikerralla. Hänellä ei myöskään ollut ongelmia myöntää pitävänsä kakuista, vaikkeivät ne ehkä olleetkaan ihan miehekkäimpiä mahdollisia ruokia. Mutta kakut olivat ruokaa, varsin hyvänmakuista sellaista jopa, ja syö-niin-paljon-kuin-jaksat-buffetit, olivat ne sitten kakkuja tai mitä muuta tahansa varten, tarkoittivat paljon ruokaa halvalla. Shizuka nyökkäsi hyväksyvästi Izumin kommentille ankan ulkonäöstä, ja ojensi myös lautasensa kohti Chouta. Kotona vanhempien kanssa... sekään ei kuulostanut yhtään hullummalle suunnitelmalle. Paitsi hänen ja Kanaen tapauksessa, tietenkin.
Vitsi kyllä kalahti aivan oikeaan nilkkaan. Ehkä hänellä ei ollut muita syytettävänä kuin oma itsensä siitä, että hänen ajateltiin aina miettivän vain ruokaa. Eihän se toki kovin kaukana todellisuudesta ollutkaan. Mutta kyllä hänkin osasi välillä ajatella vaikkapa koulua, tai tulevaisuutta, tai...
"Karaokessa... olisi myös kiva käydä", hän sitten sanoi harkitsevaisen hitaasti. "Pitkästä aikaa."
Hän ei ehkä näyttänyt siltä, mutta hän piti laulamisesta. Varsin paljonkin. Olisi itse asiassa varsin hauskaa mennä karaokeboksiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa, vaikkakin hänestä tuntui, että Yukiko saattaisi vallata mikrofonin ja laulaa epätoivoisia rakkauslauluja Izumille koko varatun ajan. Yukikon kanssa mikistä taisteleminen ei varmaankaan olisi kovin mukavaa.
"...ja kakkubuffetissa", hän lisäsi vielä. Japanissa ollessan hän ei ollut koskaan vieraillut samassa buffetissa kahta kertaa peräkkäin, ja hyvästä syystä. Häntä tuskin olisikaan otettu avosylin vastaan enää toisella käyntikerralla. Hänellä ei myöskään ollut ongelmia myöntää pitävänsä kakuista, vaikkeivät ne ehkä olleetkaan ihan miehekkäimpiä mahdollisia ruokia. Mutta kakut olivat ruokaa, varsin hyvänmakuista sellaista jopa, ja syö-niin-paljon-kuin-jaksat-buffetit, olivat ne sitten kakkuja tai mitä muuta tahansa varten, tarkoittivat paljon ruokaa halvalla. Shizuka nyökkäsi hyväksyvästi Izumin kommentille ankan ulkonäöstä, ja ojensi myös lautasensa kohti Chouta. Kotona vanhempien kanssa... sekään ei kuulostanut yhtään hullummalle suunnitelmalle. Paitsi hänen ja Kanaen tapauksessa, tietenkin.
Shizuka Satou, pokerinaamainen vaihto-oppilas Japanista