Tylypahka AM

Jennyn mielestä Haroldin oli pidettävä kiire, jos hänen aikomuksenaan oli muuttaa hänet joksikin. Se ettei kesälomilla saanut taikoa oli aika masentava fakta pojankin mielestä ja hän ei missään nimessä haluaisi rikkoja sääntöjä. ”Niin. Ehkä on parempi, etten sittenkään taio sinua sammakoksi. Olisi aika sääli, jos joutuisit viettämään koko kesän hyppelehtien paikasta toiseen”, yritti vakavalla naamalla pähkäillä ääneen, vaikka päätyi myös kuvittelemaan miten kantaisi Jenny-sammakon oleskeluhuoneeseen, junaan, kotiin ja moniin muihin paikkoihin.

Kuului lehahdus, jonka jälkeen takkutukka näki kuinka yksi pöllö laskeutui punahiuksisen rohkelikkotytön olalle ja työnsi tälle kirjettä. Tyttö luki kirjeen läpi ja ilmoitti, että hänen pitäisi lähteä nyt, sillä hänen apuansa tarvittiin. Harold jäi katselemaan jonkin aikaa pöllöä ennen kuin sitten tajusi toivottaa hyvää kesälomaa jo loittonevalle tytölle. Toiset kuitenkin olivat niin nuoria, että heille oli varmaan ihan sama toivottiko joku vanhempi puolituttu hyvää kesälomaa vai ei.

”Aion varmaan mennä joksikin aikaa tyttöystäväni luokse ja sitten olen hieman miettynyt, että osallistuisinko koulun järjestämään kesäleiriin vai en”, poika kertoi hiuksiansa haroen. ”Ja tietenkin pitää myös koulukirjoja lukea, kun v.i.p. –kokeetkin olisivat ensi vuonna”, takkutukka muisti lisätä, sillä ei ollut aivan kaikille tutuille tuosta suunnitelmasta maininnut. Jotkut puuskupuhit ja rohkelikot eivät ihan näyttäneet ymmärtävän, että Harold haluaisi saada hyviä arvosanoja siitä, vaikkei poika kuulunutkaan niihin korpinkynseihin, jotka olivat koko ajan nenä kiinni kirjoissa.

”Oletko sinä aikeissa mennä kesäleirille vai onko muita suunnitelmia kuten jatkaa huispauksen harjoittelua?” poika kysyi oikeasti kiinnostuneena pikkuiselta jahtaajalta. Oikeastaan hän itsekin haluaisi päästä pelaamaan huispausta vapaa-ajalla, mutta jästikortteli täynnä jästejä ei ollut oikea paikka pelaamaan huispausta yksiksensä. Toivottavasti kuitenkin kesäleirillä pelattaisiin paljon huispausta, jotteivat taidot tosiaankaan ruostuisi loman aikana.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

Jenny näytti kieltään Haroldille tämän sanoessa, ettei ehkä taikoisikaan häntä sammakoksi. Sammakot sinänsä eivät olleet hänestä mitenkään epämiellyttäviä eläimiä, mutta olisi tosiaan varmasti vaikeaa selittää sitä vanhemmille, ja vielä vaikeampaa viettää koko kesä sammakkona. Hänellä oli niin paljon suunnitelmiakin kesälomaa varten! Erityisesti huispauksen harjoittelu varmasti osoittautuisi sammakkona hankalaksi.

Jenny ei voinut kuitenkaan olla katsomatta vanhempaa tupatoveriaan hieman ihaillen tämän puhuessa tyttöystävästä ja V.I.P.-kokeista. Tämä vaikutti niin aikuiselta! Hänen omat V.I.P.-kokeensa häämöttivät vielä jossakin niin kaukana tulevaisuudessa, että niitä ei tarvinnut edes miettiä vielä eikä hänellä ainakaan ollut mitään poikaystävää, jonka kanssa voisi viettää kesää. Ei sillä, että hän olisi toki sellaista tällä hetkellä kaivannutkaan. Ei vaikka, hän olikin parin luokkatoverinsa kanssa ystävänpäivän alla varjostanut erästä kolmasluokkalaista korpinkynsipoikaa, johon toinen näistä oli ihastunut. Valitettavasti tämä kuitenkin oli mennyt tanssiaisiin jonkun toisen tytön kanssa ja hänen kaverinsa ihastus oli sammunut siihen.

”En, mutta aion harjoitella kyllä huispausta!”, Jenny vastasi Haroldin kysymykseen kesäleiristä, ”ja menemme varmasti isäni ja veljeni kanssa katsomaan myös jonkin kunnon huispausottelun. Siitä tulee varmasti mahtavaa nyt, kun olen itsekin päässyt pelaamaan oikeassa joukkueessa!” Isä tosiaan oli luvannut viedä sisarukset katsomaan huispausottelua ja isän tuntien kyse olisi varmaankin Lipilinnan lepakoiden ottelusta. Huispauksen harjoittelu sinänsä tosin voisi jäädä melko ankeaksi kesän aikana, sillä he eivät saaneet edes hänen serkkujensa kanssa kasaan kuin kahden hengen joukkueet.

”Jääkö sinulle kaiken opiskelun lomassa yhtään aikaa harjoitella huispausta?” hän kysyi tulevalta joukkuetoveriltaan hieman huolestuneena. Lento ei tietenkään varsinaisesti ollut sellainen taito, mikä noin vain unohtui, mutta olihan monen kuukauden tauko harjoitteluun aina vähän ikävä asia, kun syksyllä pitäisi taas aika pian olla ottelukunnossa. Seuraavana lukuvuonna he varmasti voittaisivat mestaruuden!

”Aivan varmasti siitä tulee! Tiedätkö jo keiden välistä huispausottelua aiotte mennä katsomaan?” Harold kysyi jahtaajalta, sillä vaikkei hän ollut kovinkaan kiinnostunut eri huispausjoukkueista se tuntui olevan aika monelle erittäin tärkeä asia. Takkutukalla itsellään ei ollut pienempänäkään ollut mitään suosikkiurheilujoukkuetta saatikka mitään muuta mitä olisi kannattanut.

Se että Jenny tuntui huolestuvan siitä, ettei Haroldilla saattaisi olla aikaa huispaukselle, huvitti poikaa aikalailla. Takkutukka antoi kätensä kulkea takkujensa läpi ennen kuin hän sai mietittyä miten vastaisi tuohon yllättävään kysymykseen mahdollisimman vakavasti. ”No tietenkin jää! Enhän muuten olisi Korpinkynsi”, vastasi leveästi tulevalle huispaustoverillensa. ”Mutta kun on tunneilla kuunnellut ja läksyt ahkerasti tehnyt, niin ei tarvitse seuraavana vuonna enää yhtä paljon työtä tehdä kuin jotkut muut joutuvat”, jatkoi yrittäen sen enempää miettimättä taputtaa toisen päälakea, sillä Jenny oli sopivan lyhyt ja eikä seisonut kovin kaukana.

”Sovittiinko muuten sillä tavalla, että pidettäisiin huispausjoukkueen kesken kokous sitten vielä junassa, kun kuulin vähän sellaista juttua Chrisiltä”, varmisteli tytöltä. Jenny tuntui muistavan paljon paremmin erinäisiä asioita kuin joukkueen entinen lyöjä, jos tytön todistuksen arvosanoja oli uskominen.

”Oli kyllä hyvä ehdotus alkaa jo tässä vaiheessa miettiä millaisia strategioita voisi mahdollisesti käyttää”, Harold kehui vielä mahdollista kokousta, vaikkei ollut järin innoissaan siitä että joutuisi varmaan seuraamaan ensi vuoden koelentoja. Niitä oli vain niin ikävä katsoa, sillä tiesi miten paljon toiset jännittivät ja saattoivat mokata juuri liiallisen jännittämisen vuoksi. Takkutukka oli siinä suhteessa onnekas, ettei joudu itse lentämään niissä.

”Lipilinnan lepakot!” Jenny kertoi Haroldille innoissaan, ”tiedätkö heidät? Isäni on kotoisin Pohjois-Irlannista ja kasvatti minusta ja veljestänikin kannattajia. Tosin pidän itse myös Henkipään harpyijoista. Olisi niin mahtavaa pelata joskus siinä joukkueessa itse.” Jenny oli jo pitkään ihaillut pelkästään naisista koostuvaa joukkuetta. Vaikka joukkue ei ehkä ollutkaan liigan parhaita, ei se myöskään missään nimessä ollut huonoimpia ja hän haaveilikin siitä, että voisi ehkä joskus pelata joukkueessa.

Jenny oli melko tyytyväinen, kun Harold vakuutti, että tälle jäisi aikaa myös huispauksen harjoitteluun. Sen sijaan hänen huulensa hiukan mutristuivat, kun poika taas taputti hänen päälakeaan, mutta ei kuitenkaan yrittänyt väistää. Sen sijaan pojan kysymykselle hän nyökkäili ponnekkaasti.

”Kapteeni tahtoo, että koko muukin joukkue tapaisi sinut ja tietysti pitää jo vähän mietti ensi vuoden strategiaa, koska monilla on mahdollisuus harjoitella ainakin yksinään kesänkin aikana”, hän vastasi vilkaisten samalla kelloaan, kun kerran junasta oli tullut puhe. Se näyttikin alkavan olla jo melko paljon. Jenny tähyili suuntaan, jossa alun perin olivat olleet hänen luokkatoverinsa, mutta nyt nämä olivat ilmeisesti jo lähteneet junalle päin.

”Pitäisiköhän meidän jo lähteä junalle päin?” hän kysyikin Haroldilta rullaten samalla todistuksensa nätisti rullalle ja laittaen sen laukkuunsa. Koska hänen matka-arkkunsa oli jo valmiiksi pakattu, ei hänen tarvinnut kuin enää itse kävellä junaan olkalaukkuineen.

Jenny kertoi että kapteeni tahtoi myös muiden joukkueen jäsenten näkevän Haroldin, mistä poika ei ollut kovin yllättynyt. Olihan se jo ollut aika selvää, että muut huispausjoukkueen jäsenet haluaisivat päästä arvioimaan uutta lyöjää. Eiväthän kaikki joukkueen jäsenet edes olleet nähneet takkutukan lentävän saatikka huispaavan. Haroldhan oli jo saanut hieman erikoiskohtelua siinä mielessä, ettei joutunut osallistumaan syksyllä järjestettäviin koelentoihin.

”Sitä vähän ajattelinkin”, takkutukka vastasi olematta moksiskaan siitä. Useamman arvioivan katseen alaisena oleminen ei ollut myöskään kovin uutta, sillä korpinkyntenä ja etenkin takkuisena sellaisena Harold erottui helpostikin massasta joutuen sitten arvioinnin kohteeksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Sillä aikaa kun pikkuinen jahtaaja vilkaisi kelloa, pojan pari tuttua kävi vielä moikkaamassa, joille takkutukka toivottikin hyvää kesälomaa pörrötettyään ensin leveästi virnistäen heidän hiukset uuteen uskoon.

”Kai sitä voisi joo, että aivan varmasti ehditään”, vitsaili hieman Jennylle, kun tämähän kuitenkin oli tytön toinen matka vasta tuolla junalla. Lähtien kuitenkin jo suuntaaman kohti junaa vilkaisten kuitenkin jonkin matkan päästä olkansa yli, jotta näkisi missä mahdollisesti pikkuinen jahtaaja viipyili. Tyttö tosin olikin vielä aika lyhyt, joten Harold vanhempana ja pitempänä tajusikin sitten odottaa tyttöä ennen kuin kävelisi tämän vieressä.

”Ja hyvin olet viihtynyt täällä koulussa?” takkutukka kysyi vielä perinteisen kysymyksen, jonka useammat tuntuivat kysyvän niin ensiluokkalaisilta ja muutenkin uusilta kasvoilta. Harold kun tiesi ettei korpinkynsillä ollut minkäänlaisia tupiin perustuvia riitoja minkään muun tuvan kanssa kuten esimerkiksi rohkelikoilla ja luihuisilla oli, mutta aina oli hyvä varmistaa että uudetkin viihtyivät koulussa.

”Onko kukaan koskaan myöhästynyt junasta?” Jenny kysyi uteliaana Haroldilta, kun tämä sanoi, että olisi parempi lähteä, jotta he varmasti ehtisivät. Hänestä ei vaikuttanut täysin mahdottomalta, että joku raukka joskus jäisi jälkeen junan lähtiessä eikä ainakaan koululle päin tultaessa ollut pidetty minkäänlaista nimenhuutoa. Kauheaa, jos junasta myöhästyneet joutuisivat vaikkapa viettämään koko kesälomansa koululla.

”Olen! Olin vähän peloissani, kun koulu alkoi, mutta kaikki Korpinkynnet ovat olleet tosi ystävällisiä ja useimmat oppiaineet mielenkiintoisia. Ja olen saanut myös paljon kavereita muistakin tuvista. Pelkäsin vähän, että en saisi ollenkaan kavereita ja joutuisin vain hengaamaan veljeni kanssa”, Jenny irvisti ajatukselle siitä, että joutuisi viettämään veljensä seurassa kaikki päivät. Hän oli sinällään kyllä ihan hyvissä väleissä tämän kanssa, mutta ei kestäisi kyllä jatkuvasti tämän seurassa pyörimistä.

”Mutta ei ole tarvinnut! Niin ja sitten pääsin tietysti vielä huispausjoukkueeseenkin!” tyttö jatkoi selitystään samalla, kun käveli Haroldin rinnalla kohti juna-asemaa. Hän oikeastaan jo odotti ihan innolla seuraavan lukuvuoden alkamista, kun ei enää olisi pieni ekaluokkalaineen vaan jo kakkosluokkalainen! Se tuntui niin paljon vanhemmalta ja fiksummalta. Sitten hän voisi auttaa uusia ekaluokkalaisia alkuun koululla.

”On varmaan”, Harold vastasi virnuillen tytön kysymykseen ja pystyi kuvittelemaan mielessään, miten jotkut rohkelikot yrittäisivät juoksemalla saada junaa kiinni, mutta aivan varmasti jotkut olivat joskus myöhästyneet junasta. Ei sillä että vain rohkelikot olivat niitä, mutta heillä tuntui olevan eniten itseluottamusta siihen, että ehtisivät kyllä junaan.

”Sehän on hyvä juttu!” takkutukka huudahti ehkä hieman liiankin kovaan ääneen ympärillä olevien oppilaiden kääntyvistä katseista päätellen. Jenny tuntuikin olevan sosiaalinen, minkä poika oli huomannutkin mutta se oli vain mukava lisä kirjavaan korpinkynteläisten joukkoon. Harold ei vain oikein pystynyt ymmärtämään niitä oppilaita, jotka mielellään olivat vain omien tupalaistensa seurassa.

Poika pääsi hyvin tunkeutumaan pienoisen oppilasryhmän läpi junan luokse vilkaisten aina välillä taaksensa pikkuisen jahtaajan vuoksi. Se nyt vielä puuttuisi että hän kadottaisi Jennyn ja mahdollisesti myöhästyisi korpinkynnen huispausjoukkueen kokoontumisesta, kun ei kerran tiennyt missä päin junaan se aiottiin pitää. Ei juna kuitenkaan kovin pitkä ollut, mutta myöhästymistä ei varmaan katsottaisi kovinkaan hyvällä, kun paikalla oli sentään vain muita korpinkynteläisiä.

”Tiedätkö muuten missä päin junaa se kokous on?” Harold kysyi Jennyltä päästyään junan vierelle. ”Chris ei sitten tainnut mainita mulle missä päin se pidetään”, hän jatkoi hieman virnuillen samalla kun astui junan sisälle. Ellei se kokous ihan toisessa päässä junaa pidettäisi, poika oli aika varma siitä, että he ehtisivät hyvinkin kokoukseen.

Jenny ei ollut aivan varma, tahtoiko hän tietää enempää, kun Harold vastasi, että varmasti joku oli joskus myöhästynyt junasta. Toisaalta pojan vastaus oli kuulostanut myös sellaiselta, ettei tällä kuitenkaan ollut ainakaan tiedossa ketään nimenomaista ihmistä, joka olisi myöhästynyt, joten aiheesta tuskin olisikaan juuri enempää keskusteltavaa. Ikävä kyllä. Hän olisi mielellään kuullut jonkin tosielämän tarinan siitä, mitä junasta myöhästyville kävi.

Jenny tunkeutui laiturilla parveilevien oppilaiden joukon läpi helposti pidemmän ja vanhemman pojan vanavedessä. Ihan hyvä niin, koska hänellä olisi muuten saattanut olla vaikeuksia päästä junalle saakka. Myöhästyminen kokouksesta ei olisi hyvä asia. Hän oli joukkueen nuorin, joten hänen piti jatkuvasti olla todistelemassa muille, ettei ollut kuitenkaan liian nuori.

”Aa! Viidennessä vaunussa. Solmivat kuulemma korpinkynnen kravatin oikean vaunuosaston ovenkahvaan”, Jenny kertoi Haroldille astuessaan myös sisään junaan, ylpeänä siitä, että tiesi jotain, mitä vanhempi poika ei tiennyt. Kapteenin idea oikean vaunuosaston merkitsemisestä kravatilla oli kyllä ollut loistava, sillä nyt ei tarvitsisi käydä availemassa kaikkien viidennen vaunun osastojen ovia. Kyllä korpinkynnet osasivat.

Jenny onneksi ties, missä vaunussa kokous pidettäisiin ja kertoi miten oikean vaunuosaston tunnisti. Kravatilla sen merkitseminen oli kyllä Haroldin mielestä aika nerokas juttu ja hän oli aika ylpeä siitä, että pääsisi oikeasti pelaamaan juuri niin älykkäiden ihmisten kanssa huispausta. ”Nerokasta”, poika vielä totesi jahtaajalle ja antoi tämän suunnistaa edellä kohti viidennettä vaunua.

Jos kokous ei kestäisi kauhean kauaa, hän voisi vielä käydä etsimässä joitakin kavereitansa muista vaunuosastoista ja lyöttäytyä heidän seuraan, sillä kesäloman aikana tulisi ikävä ainakin joitakin. Strategian hiominen ja muu asioiden päättäminen veisi varmaan tosin aika paljon aikaa, vaikka niitä kaikkia ei toivottavasti ihan viimeistä piirua myöten läpikäytäisi.

Heistä kahdesta pitempänä takkutukka sitten havaitsikin ensimmäisenä yhden kravatin olevan solmittuna vaunuosaston ovenkahvaan, muttei viitsinyt pilata pikkuisen jahtaajan ilon jos tämä oli ottanut tehtäväkseen löytää oikea vaunuosasto ennen Haroldia. Kohteliaisuuden nimissä poika kuitenkin avasi vaunuosaston ennen Jennyä, jotta tämä voisi pujahtaa sisälle ennen häntä. Ties vaikka he sittenkin olivat myöhästyneet tai muutenkin viimeisimpiä, niin sitten pikkuinen jahtaaja ei kokisi oloansa niin surkeaksi, kun Harold oli viimeisimpänä astunut sisälle vaunuosastoon.

Takkutukka sulki oven itsensä perässä varmistaen kuitenkin, että se oli oikeastikin kiinni eikä kukaan asiaan vihkiytymätön ollut paikalla. Heti oven suljettuaan Harold kuitenkin avasi sen vielä uudelleen paikalla olevan huispauskapteenin pyynnöstä ja kurottautui ottamaan kravatin irti kahvasta ennen kuin sulki oven toistamiseen, tällä kertaa viimeisen kerran.

//Kiitän peliseurasta niin Sueta kuin myös Jennyä! :)

Haroldin todetessa, että kravatti-idea oli nerokas, Jenny nyökytteli päätään innoissaan ja ylpeänä, vaikka idea ei ollut hänen omansa ollutkaan. Kyllähän sitä toki sai olla ylpeä tupatovereistaankin. Hän lähti suuntaamaan kohti viidettä vaunua Haroldin seuratessa perässä ja vaunuun päästyään alkoi tähyillä, minkä vaunuosaston ovessa roikkuisi kravatti. Hän huomasi sen vasta lähestulkoon kohdalla, mutta niin ilmeisesti Haroldkin.

Poika avasi vaunuosaston oven Jennylle ja tyttö asteli sisään tervehtien joukkuetovereitaan, joiden kasvot olivat jo ehtineet tulla varsin tutuiksi, vaikkei hän ollutkaan joukkueessa ollut vielä kovin kauaa. Vaunussa vallitsi rauhallinen puheensorina ja Jenny suuntasikin heti vaunuun päästyään esittelemään todistustaan toiselle joukkueen vanhemmista jahtaajista, joka nyökytteli hänelle hyväksyvästi. Haroldin otettua kravatin pois ovenkahvasta ja suljettua oven, vaunu kuitenkin hiljeni ja Jenny jäi muiden joukkuelaisten tapaan katsomaan odottavasti, mitä kapteenilla olisi suunniteltuna ensi vuoden varalle.

//Ja the eeeeend. :D Kiitokset minunkin puolestani!//