Tylypahka AM

Colinin mielikuvitus lähti laukkaamaan, kun hän kuuli baarin ja majatalon huoneiden siivoamisesta. Osittain tämä ehkä joutui omista mielleyhtymistä, jotka kytkivät ne tosi luontevasti isekai-sarjoihin, mutta myös siihen, mitä majatalot ja baarit symboloivat. Salaisten tapaamisten lisäksi ne tuntuivat olevan rakkauden kehto.
”Siivoatko myös pariskuntahuoneita?” Colin kysäisi. Tarkemmin ottaen hän halusi selvittää, minkälaisia huoneita oli tässä niin kutsutussa ”oikeassa elämässä”, koska tiesihän sitä jo vähän, mitä mangoissa, webtooneissa ja muissa oli.

Jones kysyi mankasta tai sillä siivoamisella, mikä sai Colinin hyppäämään toiseen ajatusketjuun ja aiheeseen!
”Mankallako? Ei sillä tietenkään siivota! Ajattelin, että se on hyvä luomaan tunnelmaa ja musiikkia”, hän selvensi omaa ajatuskulkua.

”Näittekö kuinka iso ja kolkko tila tuo on? Tosi hyvä pohja ja tarpeeksi paljon tilaa liikkua”, Colin vielä selvensi ja viiletti parin askeleen verran takaisin kohti pukuhuoneen oviaukkoa.
”Aivan täydellinen tanssipaikka, vai mitä!” hän tarkensi ja vaihtoi virkkeen lopussa japanin kieleen kääntyen vielä vilkaisemaan muita kohden.

Armstrong irvisti mielessään kun Henry korosti, että heillä joutuu siivoamaan. Armstrong ei oikein keksinyt miten parantaisi omaa tilannettaan. Joko hän olisi snobi kotitontuilla tai sitten hän olisi sika joka ei siivoa. Kumpikaan ei ollut kovinkaan... haluttu vaihtoehto! Onneksi Colin jatkoi majatalosiivouskyselyä. Armstong pystyi vain tiputtamaan aiheen.

Colin sanoi, ettei mankalla siivottu vaan kuunneltiin musiikkia. Armstrong katsoi Colinia hetken ilmeettömästi. Musiikkia?! Nythän piti siivota... kyllä, musiikki toi tunnelmaa, mutta siivoaminen oli kuitenkin nyt etusijalla. Ellei...
"Minä voin kyllä soittaa teille musiikkia kun siivoatte." Armstrong ehdotti. Colinista kylpyhuone oli myös iso ja kolkko ja... hyvä tanssitila?! Osaishan Armstrong soittaa tanssimusiikkiakin, mutta poika alkoi epäilemään, tiesikö Colin, mitä tässä oli tarkoitus tehdä? Armstong vilkaisi Henryä kysyvällä katseella. Tajusiko tämä mitä Colin meinasi? Olihan Henry nyt kuitenkin Colinin tupatoveri... vaikka eipä se tupatoveruus mitään kertonut.
"Enpä oikein tanssimisesta tiedä kun lattia kuitenkin on liukas ja kaikkea.." Armstrong sanoi vähän epävarmasti. "Onhan se kuitenkin kylpyhuone.."

Henry katsoi Colinia pitkään, kun tämä kysyi, siivosiko hän myös pariskuntahuoneita. Millainen kysymys se nyt oli? Mikä oli pariskuntahuone? Ja mitä väliä sillä oli? Hänestä tuntui, että kysymykseen sisältyi jokin piilomerkitys, jota hän ei ihan tajunnut.

“Siis… suurin osa huoneista on kyllä kahden hengen huoneita”, hän aloitti lopulta hitaan varovasti, “mutta… emme kyllä vaadi majoittujilta mitään todistusta… pariskuntaisuudesta.” Kuinka oudolta se olisikaan kuulostanut!

Henry nyökkäsi itsekseen, kun Colin totesi, ettei mankalla tietenkään siivottaisi avan tämä oli tahtonut vain taustamusiikkia siivoamiseen. Hän ei siis ollutkaan aivan ulapalla laitteen käyttötarkoituksista. Ja ominaisuuksista.

Henry oli samaa mieltä siitä, että allashuone oli vaikuttanut melko isolta, mutta kolkkoudesta hän ei tiennyt. Sitä paitsi miten kolkkous teki hyvän tanssipaikan? Hänestä hyvän tanssipaikan piti olla mukava ja kodikas! Ja sieltä pitäisi löytyä kyllä vähintään haitari ja viulu. Ja eikö kaakelilla tanssiminen kuulostanut muutenkin vähän vaaralliselta?

“Siinä tapauksessa minä voin soittaa ja te siivota”, Henry ilmoitti Jonesin ovelasti tarjoutuessa soittamaan hänen ja Colinin siivotessa. Ovelaa, mutta ei tarpeeksi ovelaa, ettei hän olisi tajunnut ilmiselvää yritystä livahtaa siivoamishommasta kuin koira veräjästä!

“Mutta eikö meidän pitänyt siivota eikä tanssia?” hän lisäsi, “ja eikö Suuri Sali ole jo tarpeeksi hyvä tanssipaikka, jos tanssia haluaa? Parempi lattiakin.” Hän ei sanonut, että turvallisempi lattia, sillä hänestä tuntui, ettei Colin luultavasti välittänyt sellaisista seikoista. Jones kuitenkin puki sanoiksi sen, mitä hän oli ajatellut. Henry antoi mielessään tälle henkisen fist bumpin ja jäi odottamaan Colinin vastausta.

Muut olivat tosi innokkaita soittamaan, mikä yllätti Colinin positiivisesti. Jos mankka ei halunnut soittaa CD:tä, niin ehkä toiset!
”Joo, siis täällä”, Colin aloitti ja viiletti pukuhuoneen yhdestä päästä taas toiseen, ”on yksi Bangtan Sonyeondan CD. Siistiä, että osaatte soittaa näitä!” Asianmukaisesti Colin tietenkin myös kiitti japaniksi, vaikka pakko myöntää, että BTS olikin korealainen bändi ja soitti KPOPia. Mutta mitä nyt pienistä. Ei hän olisi Colin, jos hän juttelisi koreaa – tai ainakin sama japania puhuva Colin.

Ensimmäinen tulija kuitenkin ehdotti Suurta salia kyseenalaistaen siten tätä tanssipaikkaa.
”Enpä oikein tanssimisesta tiedä kun lattia kuitenkin on liukas ja kaikkea”, Joneskin pohti. Colinista tämä ei ollut este.
”Kaduillakin on joskus märkää, kun ollaan siellä tanssittu. Lavat ovat myös joskus aika liukkaita. Se vain edellyttää enemmän tasapainoa ja sitä improvisointia, jos sittenkin käy niin, että on lattianrajassa tai kaatuu”, Colin selvensi.

”Eikä tämä nyt ole niin liukas! Katsokaa vaikka”, Colin ehdotti ja ponnahti taas pukuhuoneen ovea kohti ja sieltä kylpyhuoneen puolelle. Oven luota hän teki yhden puolijuoksuaskeleen ja hyppäsi eteenpäin. Tarkoituksena oli ihan vain kokeilla, että oliko täällä nyt liukasta vai ei. Hän itse oli vahvasti mieltä, ettei. Ponnahduksen aikana t-paidan helma nousi ja paljasti vihreän capreja ylhäällä pitelevän vyön ja sitten taas laskeutui alas ja painui kyykkyyn, kun Colin joutui kädellä apua ottaen kyykistymään hyppynsä jälkeen.

Oli ehkä vähän liukasta. Ei liukastaliukasta, mutta ei nyt niin kovin karkeaa ja liikettä syövää alustaa. Tästä huolimatta Colin oli pysynyt pystyssä, tullut enemmän kyykkyyn ja eteenpäin kuin oli aikonut, mutta ei se haitannut.

Nyt myös Henry tarjoutui soittamaan. Tämä ei ollut hyvä. Tai oli! Armstrong piti siitä, että joku muukin halusi soittaa ja tarjoutui tekemään sitä orkesterin ulkopuolella, mutta Henry oli toistaiseksi heidän valttikorttinsa siivouksessa. Henry oli ainoa joka osasi jotakin!
"Bangtan.... Sonyeondan?" Armstrong toisti kulmiaan kurtisellen. Mikä sekin oli? Ja miksi Colin luuli, että he osaisivat Henryn kanssa soittaa CD:itä? Juttu meni ihan yli äyräiden. "Oletko kuullut..?" Armstrong katsoi Henryä kysyvästi. Armstrong ei ollut. Armstrong olisi soittanut jotain muuta. Luultavasti vain rämpytellyt ukulelea omaksi ilokseen.

Seuraavaksi Colin alkoi selittää liukkaista paikoista joissa on tanssittu. Joo, olihan muuallakin liukasta, mutta kylpyhuoneliukkaus oli ihan eri asia kuin jonkun märän kadun liukkaus. Ja ennen kuin Armstrong ehti estää... Colin lähti vetämään eteenpäin. Ilmeisesti tanssimaan. Tosin Armstrongista Colinin toiminta näytti enemmän.. riehumiselta. Tai ei, ei riehumiseltakaan. Rohkelikkojen seiskat riehuivat. Colin vain... meni. Colinin toimintaa oli nyt ylipäätään vaikea sanoinkuvailla.
"Ööö... kuin Quill nyt näyttää... tanssivan, pitäisikö meidän aloittaa altaan peseminen? Minun pitäisi ehkä ehtiä vielä toiseen paikkaan tämän jälkeen." Armstrong sanoi Henrylle. Takaraivoissa edellen kulki ajatuksest siskosta ja tämän mahdollisesta heilasta.

Armstrong kulki pukuhuoneesta pois ja etsi katseellaan pesuaineet, joita ei yleensä ollut kylpyhuoneessa. Poika meni niiden luo ja kyykistyi niiden eteen ja alkoi tutkimaan etikettejä.
"Tässä lukee, että tämä pesee ja desinfinoi kylpyammeen" Armstrong sanoi muille tutkiessaan sinistä purnukkaa.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

Henry kurtisti hieman kulmiaan Colinin maininnalle jostain painijasta. Mikä kuulosti hieman erikoiselta sivuammatilta muusikolle - vai oliko musiikki sittenkin sivuammatti? Armstrongin katseesta ja kysymyksesta päätellen tämäkään ei ollut kuullut kyseisestä painija-musiikosta. Henry kohautti olkapäitään vastaukseksi. "No, jos siinä on nuotit, niin voin kokeilla..." hän totesi. Nuottien painattaminen CD:n kansilehtiseen ei hänen käsittääkseen ollut erityisen yleistä, mutta ehkä painijoille oli.

CD kuitenkin ilmeisesti unohtui, kun Colin alkoi selittää, miten liukkaus ei olisi ongelma ja miten kylpyhuoneen lattia ei edes oikeasti ollut niin liukas. Sanojensa vakuudeksi tämä vielä syöksähti kylpyhuoneen puolelle juoksuaskeleen ja hypyn kera. Henryn katse siirtyi automaattisesti hieman ohi Colinista. Hän ei halunnut nähdä, kun tämän pää murskautuisi kaakelilattiaan. Siitähän voisi vaikka saada painajaisia tai jotain ja nukkuminen oli musiikin lisäksi ainoa asia, jossa hänellä todella oli lahjoja.

Kun kallonmurskaantumisääntä ei kuitenkaan kuulunut, uskalsi Henry katsoa taas. Colin oli kyykyssä lattianrajassa, mutta kuitenkin elossa. Ja tämän pääkin vaikutti ehjältä. Ainakin ulkoisesti. Henry päästi ulos hengityksen, jota ei ollut edes huomannut pidätelleensä, kun Armstrong puhutteli häntä.

"...onko tuo tanssi?" hän kysyi kurtistaen hieman kulmiaan ja vilkaisten taas Colinia. Rohkelikolla oli kuitenkin pointti. Altaan peseminen pitäisi aloittaa, jos täältä tahtoi joskus pois.

"Joo... mihin sinun pitää ehtiä? Onko koulussa muitakin altaita?" Henry kysyi seuraten poikaa kylpyhuoneeseen tuotujen pesuaineiden luokse alkaen itsekin tutkia aineita.

"Tämä 'räjäyttää lian'", Henry ilmoitti siteeraten toista purkkia, "kuulostaa hauskemmalta. Ja nopeammalta. ...joskaan ei ehkä siistimmältä."

Kyykyssä Colin piti ilmeensä hallittua riemua esittävänä, jottei tätä pientä virhettä paljastuisi kaikelle kansalle. Hän etsi katseellaan muita kuin kameroihin tottuneet idolit konsanaan. Harmittavasti kovin suurta huomiota Colin ei saanut osakseen. Voi toki olla, että tämä oli vain intro.
”Ei täällä ole nyt niin liukasta!” Colin tiedotti muille.

Vahvistaakseen tätä sanomaa hän teki vielä pari hyppyä ja liikettä, jotka oli opetellut pari viikkoa sitten Leilalta. Okei. Ensiksi tämä oli ihan hauskaa. Toiseksi tämä oli hyvää kertausta. Mutta kolmanneksi ja neljänneksi, musiikki olisi ollut mukava lisä ja pienoinen huomiokaan ei pahitteeksi. Tästä syystä Colin jättikin sen suuremmat esittelyt ja taidonnäytteet liukkaalla lattialla vähemmälle.

Colin läksi kulkemaan takaisin tukijoukkojen luo. Aiemmin oli ollut puhetta vielä musiikin soitosta ja tanssista, mutta nyt huomion oli saanut jotkut siivousvälineet. Oikeastiko?
”Haluutteko oikeasti siivota?” hän päätti vielä varmistaa. Sitähän olisi ties mitä kaikkea mielenkiintoisempaa ja kivampaa tekemistä. Sitä paitsi, eihän opettajien kuullut edes käydä täällä, joten ne eivät edes tietäisi missä kunnossa tämä paikka oli ennen… ja kuka nyt vedessä altaan kuntoa sukeltelee katsomassa?

"Nuotit." Armstrong vastasi Henrylle automaattisesti. "Nuotit kaipaavat järjestystä. Kuulin, että eilen meidän nuorimmaiset pitivät soittotreenejä ja jättivät ne pitkin luokkaa.." Armstrong tiesi, että Henry varmasti ymmärtäisi, jos Armstrongin piti päästä laittamaan nuotit järjestykseen. Eipähän ollut ensimmäinen kerta, kun Armstrog vietti aikaansa musiikkiluokassa siivoten. "Huonolla tuurilla sinne on myös jätetty eväitä lojumaan.. en halua enää kertaakaan joutua siivoamaan pilaantunutta katkarapuvoileipää sieltä liian myöhään.."

Armstrong vilkaisi Henryä kun tämä halusi räjäyttää likaa. Siis oikeasti, räjäyttää? Se kuulosti hiukan.. vaaralliselta. Siltä, että päivän päätteeksi ammeessa olisi reikä.
"En ole nyt ihan varma räjähtävästä... jos ammeessa on päivän päätteeksi reikä, meillä menee koko yö siihen että yritämme korjata sen.." Armstrong sanoi ja vilkaisi Colinia, joka tuli paikalle.
"Kyllä. Minä haluan hoitaa tämän homman loppuun ja kunnolla, jotta voin tehdä muutakin kuin viettää aikaa täällä." Colin ei ehkä ymmärtäisi nuottien ja musiikkien perään, saati sitten Harrietin ja Travisin vahtaamisen perään, joten turha olisi selitellä tätä sen kummemmin.

"Ooh, minäkin voin tulla mukaan", Henry vastasi Armstrongille tämän mainitessa nuoteista ja eväistä, "jos siellä on katkarapuvoileipiä, syön ne mieluummin ennemmin kuin myöhemmin." Armstrongia ehkä ällötti pilaantuneen katkarapuleivän siivoaminen, mutta tämä ei taatusti ikinä ollut koettanut syödä sellaista.

Lianräjäyttävän puhdistusaineen Henry laski hieman vastahakoisena takaisin lattialle, kun Armstrongin mielestä se kuulosti huonolta idealta. Eikä tämä ollut täysin väärässä.

"Olet varmaan oikeassa... Ylimääräinen reikä ammeen pohjassa ei ole varmaan kauhean käytännöllinen. Ja tuhlaisia kauheasti vettäkin", hän myöntyi.

Pian Colinkin saapui paikalle tanssiharjoituksistaan ja kysyi, tahtoivatko he tosissaan siivota. Henry oli juuri aikeissa vastata, että kyse ei varsinaisesti ollut halusta, mutta Armstrong ehti ennen häntä. Ja ilmeisesti tällä oli halua. Henry kohautti olkapäitään.

"Onko meillä vaihtoehtoa?" hän huomautti, "en pysty sovittamaan aikatauluuni enää yhtään jälki-istuntoa lisää." Hänestä oli kyllä alun alkaenkin väärin, että myöhästymisistä ja tekemättömistä läksyistä edes sai antaa jälki-istuntoa. Miten se oli hänen vikansa, jos hän ei herännyt ajoissa? Tai oli liian tyhmä läksyihin?

"Ja katkarapuleivät eivät odota! Tai ehkä odottavat, mutta mitä kauemmin odottavat, niin sitä suurempi on ruokamyrkytysriskikin", hän totesi alkaen löysätä kravattiaan. Eipä tässä kai muu auttanut kuin riisua ja käydä töihin.

Vaikutti siltä että toiset tulijat halusivat oikeasti siivota – tai ainakin tehdä työn. Colin katseli kaksikkoa lievästi yllättyneenä, mutta jälki-istunto oli kyllä hyvä pointti ja muut jutut kuulostivat myös hyviltä.
”Uu, kuinka usein sä oot ollut jälki-istunnossa?” Colin kysyi ensimmäiseltä tulijalta kiinnostuneena. Jotenkin hän kuvitteli, että tässä jälki-istuntojen lukumäärän taustalla pitäisi olla jotain mielenkiintoisia syitä.

”Ja hei tiiättekö, että käykö täällä edes joku sensei tai joku muu?” Colin päätti vielä varmistaa hetkisen kuluttua. Japaninkielinen sana eksyi puheenparteen ihan vahingossa. Hän oli vielä sen verran uusi koululla, ettei tiennyt näistä asioista – missä kaikkialla opettajat ja muu henkilökunta käy ja ei käy – kaikkea.
”Kun oon ollut täällä jo pitemmän aikaa ja te ootte ainoita, jotka tuli tänne”, puuskupuh vielä lisäsi. Jos mietti, että tässä oli kulunut jo hyvä tovi, niin kovin erityistä halukkuutta opettajilla ei tainnut olla tulla tänne. Sitä paitsi hänelle ei edes ollut sanottu mitään, miten täällä pitäisi siivota tai mitään muutakaan. Ehkeivät opettajatkaan tienneet. Ja joissain koulussa vain riitti, kun sanoi opettajille, että oli tehnyt parhaansa. Colin oli tässä tekemässä parastaan.

Vaikka Colin olikin tullut lähemmäs ja oli keskustelemassa, oli hän vielä aika vakuuttunut siitä, että omaan työjakoon kuului tanssiminen. Ilman yleisöä vähän nihkeää, ilman musiikkia entistä nihkeämpää, ilman peilejä nihkeintä ikinä.