Tylypahka AM

Mylesin auttaminen alkoi. Arabellekin tuli lähemmäs paikalle, kun oli saanut kuulla Mylesin toteamiset tilanteesta. Armstrong hymyili hiukan.
"No, jos tulit tekemään jouluaskarteluita niin suosittelen joo, että nouset ylös lattialta. Pöydällä askartelu on ergonomisempaa." Armsrtong totesi Mylesille. Ja siinä samassa, parantaja Dahl antoikin jo käskyjä, että Armstrong olisi toinen, joka Mylesin nostaisi ylös. Armstong kyykistyi Mylesin luo käskyn käydessä ja tarjosi tälle käsivarttaan tueksi. Ei Armstrong ollut täysin varma siitä, oliko tämä nyt se ihan "oikea" apu mitä Myles tarvitsi - pitäisiko ennemmin tehdä jotain jaloille tai pitäisikö tämä yksinkertaisesti nostaa ylös - mutta poika luotti siihen, että Myles kertoisi itse, jos Armstrong teki jotain väärin. Toisaalta, jos ei kertoisi, niin näkisipähän Armstrong sen sitten itse, ettei Myles pääse ylös. Mylesille itselleen se varmaan olisi nolompaa, joten luotto siihen, että Myles kertoisi mitä tehdä, oli kova!

Elliot seurasi edelleen katseellaan väkijoukkoa luihuispojan ympärillä, kun Lazlo totesi, että paikalla oli jo Dahl, joka varmasti selvittäisi asian. Elliot vilkaisi nopeasti Lazloa. Niinhän se kai olikin, mutta outoa silti, ettei valvojaoppilas-Lazlo tahtonut lähteä auttamaan, kun tämä aina niin kovasti oli apuaan tarjoamassa. Tosin eihän se ollut ystävänpäivänä koskenut Jaydeniakaan…

“Mmmh”, Elliot lopulta hymähti ja kääntyi takaisin pöytään päin, koska alkoi tuntua ikävältä tuijottaa, kun toinen oli levällään lattialla. Lazlo oli varmasti kuitenkin ihan oikeassa siinä, että Dahl ja muut saisivat pojan ylös.

Niinpä Elliot yritti suunnata huomionsa takaisin lohikäärmekirjaan, jonka oli ollut aikeissa paketoida. Hän kurkotti säkistään lahjapaperirullan. Se oli (rohkelikon-) ja joulunpunainen ja sen poikki laukkasi pieniä poroja mistelinoksien lomassa. Saatuaan taiteiltua rullan auki hän alkoi sovittelemaan kirjaa lahjapaperin päälle nostaen välillä katseensa Lazloon.

“Joten… teetkö sinä joulukortteja vai?” hän kysyi uudestaan, kun hiljaisuus kävi liian tukalaksi. Tällä kertaa hän sai sentään lauseensa loppuun asti.

Lazlo katseli hetken ajan tuotosta ja päätti sitten jatkaa. Ihan sama, vaikka saksen kärjet osoittivat väärään suuntaan. Hän leikkasi kartonkia reunaa kohti niin, että ylimääräiseksi ja täten tarpeettomaksi osoittautunut kartongin pala tipahti pöydälle. Sakset leikkasivat vielä kerran ilmaa ennen kuin Lazlo huomasi päässeensä kartongista yli. Saksien virtaviivainen jälki pienoisen oikun jälkeen näkyi selkeästi tuotoksessa. Pitäisi jatkaa siitä, mitä oli alun perin suunnitellut, eikä antaa saksien ja ulkoisten ärsykkeiden päättää, minkälainen lopputulos tästä tulisi.

”Joten… teetkö sinä joulukortteja vai?” Elliot kysyi.
Lazlo kohotti katseensa makuusalitoveriinsa ennen kuin vastasi.
”Kyllä. Se olisi ainakin tarkoituksenani”, hän vastasi. Käänsi tämän jälkeen kartonkia kädessään ja pyrki saamaan äskeistä oikkua korjattua leikkaamalla tällä kertaa oikein. Silmät seurasivat kriittisesti, miten sakset jatkoivat matkaansa kartongissa ja söivät itsellensä omaa tietä läpi vastuksen kankeuden ja kömpelyyden.

”Näillä saksilla on vain tosi outo leikata ööö tällaista ainesta”, Lazlo vielä totesi. Ylijäämäksi meneviä palasia tippui pöydälle sitä mukaa, kun korttipohjan muoto tarkentui. Vielä pari lävistävää reikää ja sitten pohja olisi valmis.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine