Tylypahka AM

Joskus Jayden mietti miten ihmeessä oli päätynyt samoihin piireihin Elliotin ja Sophien kanssa. Nämä välittivät kovasti miten muut pukeutuivat ulos kun taas Jaydenia ei suoraan sanottuna kauheasti kiinnostanut. Jos Lazlolla oli hyvä ilman pipoa niin siitä vain! Ja jos juuri saapuneella pojalla oli hyvä ilman kenkiä niin siitä vain! Pienen flunssan paransi koululla aivan liian äkkiä! Siitähän ei saanut edes kunnolla lomaa! Jästikoulussa flunssan kanssa olisi saanut löysäillä mielinmäärin. Täällä vaan nappasit jonkun parantavan liemen ja hupsista vaan sitä oltiin kunnossa. Mälsää.

Jayden kätteli pientä oppilasta joka esitteli itsensä José Da Silvaksi.
"Jayden Lewis, koulun coolein tyyppi" Jayden sanoi virnistäen. "Ja tässä on Elliot Mason joka on myös aika cool. Ja Sophie Fortune ja Lazlo. Hauskaa, että pääsit tulemaan!"

Jayden naurahti Josén huomauttaessa, että sentään tällä oli pipo. Piikikäs pikkukaveri. Tässä tyypissä voisi olla potentiaalia olla siisti tyyppi muutaman vuoden sisään. Mielessään Jayden harmitteli, ettei tulisi näkeämään tätä tyyppiä muutaman vuoden päästä.

"Sophie tiesi kertoa, että yksi haiskunpesä löytyy rehtorin mökin alta." Jayden kertoi kaikille. "Tiedän myös, että rehtorin mökin maaperä pitäisi tutkia, joten minusta meidän kannattaisi tarkistaa, mahtaisiko haiskuja löytyä sieltä. Jos ne vaikka pilaa sen maaperän." Jayden ilmoitti kaikille koettaen kuulostaa tosi fiksulta. Niin fiksulta, ettei Lazlo tajuaisi, että tässä oli jotain mätää.

Vai haiskunpoikasia… ja kattia kanssa. Itse asiassa sehän olisi saattanut olla katinpoikasia. Eivätkö ne tupanneet asustelemaan usein villiintyneenä jossain talojen alla? Valitettavasti haiskujen pesimäpaikat eivät kuitenkaan olleet nyt Elliotin huoleenaiheista suurin vaan Lazlon pukeutuminen oli. Hän katsoi poikaystäväänsä kuin pettynyt äiti katsoisi taas pahoja tehnyttä poikaansa, joka yritti keksiä typeriä selityksiä.

“Näytänkö siltä, että minua kiinnostaa, sopiiko se asukokonaisuuteen vai ei? Hankkisit sitten sellaisen pipon, joka sopii!” hän ilmoitti erittäin epätyytyväisen kuuloisena, “ellei sinusta ole tärkeämpää näyttää hyvältä kuin olla jäätymättä hengiltä.”

Ennen kuin Elliot ehti jatkaa juttuaan, oli Lazlo kuitenkin kääntynyt jo saarnaamaan korpinkynsipojalle, jolle Sophiekin saarnasi. Sanonta ‘pata kattilaa soimaa’ tuntui olevan tässä tilanteessa vahvana. Elliot ei edes tiennyt, miten olisi huomauttanut Lazlolle, että tällä ei ollut kyllä mitään saumaa valittaa toisten säähän sopimattomasta pukeutumisesta, kun ei itsekään sitä osannut.

Hän katsoi vähintäänkin kauhuissaan korpinkynsipoikaa, kun tämä selitteli jotain Brasiliasta. Brasilia ja Englanti oli hiukan eri asia sään puolesta! Ainakin niin pitkälle kuin Elliot tiesi.

Jayta ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan pojan erittäin puutteellinen pukeutuminen, ja Elliot pyöritteli hieman silmiään tämän esitellessä itsensä koulun cooleimmaksi tyypiksi - ja hänetkin aika cooliksi. Niin varmaan. Hän kuitenkin pisti merkille, että Sophi eja Lazlo eivät ilmeisesti olleet cooleja. Eikä Jay vieläkään osannut ilmeisesti lausua Lazlon sukunimeä. Mutta ehkä hänen piti vain olla tyytyväinen siihen, että tämä osasi edes etunimen.

“Kai te tiedätte, että tuollaisesta voi tulla vaikka paleltumia! Etenkin jalkoihin”, Elliot huomautti ja vilkaisi sitten Lazlon puoleen, “ja käsiin.” Ja tuuli vielä lisäsi riskiä! Vaikka asteissa ei oltukaan pakkasen puolella, tuuli teki kylmyydestä todella purevaa! Elliot veti omaa pipoaan syvemmälle päähänsä. Paleltumastahan saattoi seurata jopa kuolio.

Näitä miettiessä Elliotilta meni melkein ohi Jayn selitys rehtorin mökin maaperästä. Haiskut pilasivat maaperää? Mitä ihmettä, Jay?! Elliot katsoi Jayta sen näköisenä, että oliko tämä seonnut lopullisesti, mutta ei viitsinyt alkamaan väittää vastaankaan, koska… no, idioottien kanssa ei kannattanut yleensä kinastella. Niinpä hän tyytyi vaan katsomaan Jayta toinen kulma kohotettuna. Ja aikoivatko he antaa Lazlon ja Josén kylmettää itsensä?!

Sophie katsoi Josea silmät pyöreänä. Englanti ja Brasilia nyt ovat ihan eri lämpövyöhykkeellä. Tyttö kohotti kulmiaan. "Olen samaa mieltä Elliotin kanssa, saat paleltumia. Pahimmillaan sun jalat paleltuvat, menevät kuolioon ja ne amputoidaan" Kärjistäminen toimii, eikös vain? Sophie katsoi Josea ja kuunteli Jayn esittelyn. Jahas, en ole sitten kai cool. Kiitos.

Tyttö kuitenkin hymyili, vaikka tiesikin ettei haiskut tuhoa maaperää varsinaisesti. Ne vain kaivaa kuopan ja piilottaa kaiken kimaltavan. "Voidaan lähteä katsoon olisko siellä mitään... mutta ehdotan että Lazlo ja Jose käyvät pukemassa jotain päälle. Mä en halua valituksia siitä kuin he kaksi hihhuloivat ja palelluttavat itsensä" Sophie katsoi poikia. "Se olisi teidän omaksi parhaakseen..." Oikeasti Sophie oli valmis vihjaamaan Elliotinkin muualle, jotta voisi etsiä Jayn kanssa kahdestaan haiskuja.

"Onko meillä Jay mitään kiiltävää millä voidaan houkutella haiskut esiin?" Sophie katsoi Jayta kysyvänä.

Poika kertoi, että oli jostain Brasi-paikasta ja oli tottunut siellä olemaan ilman kenkiä. Niin, mutta nyt oltiin täällä. Lazlon mielestä selitys ei ollut kovinkaan pätevä, sillä oli hänkin tottunut esimerkiksi pukeutumaan eri tavalla kotona ja sitten koulussa oli tämä ainainen koulupukupakko. Sitä paitsi koulun säännöissäkin mainitaan kengistä! Toisin kuin piposta.

Jayden kuitenkin ystävällisesti päätyi hoitamaan esittelyt, ja näin Lazlo saikin varsin diskreetisti tietää kyseisen herran nimeksi Da Silva. Lisäksi makuusalitoveri kertoi, ettei rehtorin mökin maaperä ole ihan kunnossa. Lazlo katsahti Jaydeniin välttääkseen taktisesti poikaystävänsä katsetta.

Jaydeniin vilkaisu ei kuitenkaan onnistunut, kun Elliot vielä jatkoi huomautteluaan. Da Silvalle kohdistuva huomauttaminen oli kyllä ihan paikallaan, mutta Lazlo itse ei oikein mieltänyt hyväksi tunnetta, joka levittyi silloin, kun Elliot vielä jatkoi poikaystävänsä asun kritisoimista. Lazlo kyllä jo tiesi, ettei näyttänyt hyvältä. Karistaakseen näitä tuntemuksiaan pois hän sipaisi sormillaan hiuksiaan vähän paremmin korviensa saa, vaikka äkkinäinen tuulenpuuska halusikin paiskata hiussuortuvat vain takaisin vasten silmiä.

Tilannetta ei yhtään parantanut se, että Sophiekin päätti pitkästä aikaa olla taas valvojaoppilas ja jatkoi vääränlaisesta pukeutumisesta puhumista. Ehdottipa jopa vaatteiden päälle puentaa, vaikka todellisuudessa Lazlolla ja Da Silvalla olikin jotain päällä.

”Siis meillähän on jo jotain päällä”, Lazlo sanoi puolustuksekseen ja lisäsi, ”eikä mun paleltuminen ole kenenkään muun syy kuin mun.” Mieluummin sitä jäätyisi kuin näyttäisi naurettavalta, mutta jos Elliotin ensireaktio oli jo tällainen… Lazlo ei ihan halunnut tietää, että minkälainen se olisi vielä pidemmällä aikavälillä. Totta puhuakseen Da Silvan oikeasti myös pitäisi laittaa ne kengät jalkaansa. Jos ei omia, niin sitten vaikka näyttämövarastosta löydetyt.

”Mutta ehkä on vain paras, että lähden Da Silvan mukaan, koska siis”, Lazlo kääntyi pojan puoleen, ”jos et löydä omia kenkiä, niin ainakin meillä teatterikerholla on näyttämövarastossa joitain kenkiä, joita varmaan saa lainata. Tietty sitä voisi myös muodonmuuttaa jostakin sopivan kokoiset kengät, sillä koulun säännöissähän myös sanotaan, että pukukoodiin lukeutuu myös kengät.”

Samalla hän voisi myös päättää, että aikoisiko vielä pitäytyä tässä asukokonaisuudessa vai ei.

”Ja ööö sori Elliot.”

"Os críticos," José tuhahti muille. "No haetaan sitten kengät sieltä varastosta ku ei mulla oo omia. Turha tähän on koko iltaa käyttää" hän sanoi Lazlolle. José oli kuitenkin salaa tyytyväinen, että hänelle luvattiin kengät lainaan. Ainoa ongelma olisi, että nyt hän ei välttämättä saisikaan mahdollista haiskua ensimmäisenä näppeihinsä. José ei tiennyt haiskuista juuri mitään muutan kuin sen, että ne olivat loistavia etsimään erinäisiä esineitä. Niimpä hänellä ei ollut mitään lisättävää keskusteluun mahdollisista haiskuista mökin alla ja siitä, aiheuttivatko ne ongelmia vai ei.

Ainoa, mitä José halusi, oli hakea kengät ja Lazlolle kenties pipo mahdollisimman äkkiä ja palata etsimään sitten otuksia.
"Vamos homo cara!" Hän huikkasi Lazlolle pyytäen tätä tulemaan mukaansa ja lähti kävelemään takaisin kohti linnaa ripein askelin. Pieni viivytys ei häntä lannistaisi. Ongelmia hänen tuli nyt välttää varsinkin Elliotin tapauksen jälkeen. Se ei vain tuntunut olevat hänen vahvin osaamisalueensa.

Ja sitten tapeltiin pukeutumisesta. Tuleeko paleltumia, täytyykö pukea. Niinpä niin. Jayden kuunteli puolella korvalla. Onneksi José tuli tässä pukeutusmiskiistassa edes vähän vastaan! Lazlo ei oikein sanonut juuta tai jaata. Tässä menisi vielä koko päivä, ainakin jos Lalzo jättäisi piponsa pukematta. Joka oli hyvin mahdollista. Etenkin jos Lazlolla oli huomionhakupäivä. Enemmän häntä kiinnosti Sophien kyseli haiskujen syöteistä. Jayden katsoi Sophieta pitkään.
"Sinä olet tyttö. Sinulla on varmasti jotain kiiltavaa mukana, eikö vain..." Jayden jätti lauseen kesken. Häneltä meinasi lipsahtaa Sophien vihaama lempinimi. Sitä ei sopinut käyttää. Ei etenkään kun Sophie oli AINOA jota kiinnosti haiskut eikä vaatteet! "...kuvankaunis, upea, Sophie?" Jayden jatkoi hiukan kysyvästi.

"Me tarvitaan lisäksi lapio. Että voidaan kaivaa tuota maaperää helposti. Ja joku kunnon lapio, että varmasti päästään maan läpi..." Jayden sanoi pohtien. Kasvihuoneelta todennäköisesti saisi lapioita mutta... olisiko kasvihuone auki sunnuntaisin? Jayden ei ollut ihan varma, mitä yrttitiedon kurssilla nyt käsiteltiin. Alruuna-aikoihin kasvihuone ainakin oli auki aina!
"Luulen, että pitä isompi kuoppa me saadaan, sitä paremmin me päästään kurkkimaan haiskun pesään ja esittelemään niille kiiltäviä asioita."

Elliot oli tyytyväinen siitä, että Sophie uskalsi sanoa ääneen sen, mitä hän oli vain ajatellut. Kuulosti kyllä Sohpien sanomana Elliotinkin korvaan vähän kärjistetyltä ja liioittelulta, mutta… olihan se ihan mahdollista! Ja niinhän lapsiakin aina vähän peloteltiin hieman liioitetuilla uhkakuvilla. Ja Lazlo ja José nyt ainakin käyttäytyivät kuin lapset.

Elliot nyökytteli hyväksyvästi, kun Sophie sanoi, että Lazlon ja Josén pitäisi käydä pukemassa jotakin lämpimämpää päälleen. Hänestä tuntui ikävältä komennella poikaystäväänsä kuin lasta, joten hyvä, että Sophie teki sen hänen puolestaan.

Ilmeisesti Lazlo myös kuunteli Sophieta paremmin kuin häntä - itse asiassa Lazlo tuntui kuuntelevan kaikki muita paitsi häntä - sillä tämä myöntyi lopulta lähtemään hakemaan Josélle lisää vaatteita teatterikerhon varastosta, vaikka väittikin hieman vastaan siihen, ettei heillä ollut muka mitään päällään. Hän toivoi, että Lazlo tajuaisi sitten samalla hakea sieltä varastosta myös jotain itsensä päälle.

Lazlon pyytäessä Elliotilta anteeksi hän kohautti vähän olkapäitään.

“Kunhan haet sieltä varastosta sitten jotain itsellesikin. Ja laitat sen takin kiinni. Täällä on kauhea tuuli”, hän totesi ennen kuin lisäsi vielä: “ja se ei vain sinun asiasi, jos palellut.”

José onneksi tuntui suostuvan kenkäjuttuun, vaikkakin sai kenkienhaun vaikuttamaan kovin työläältä. Mutta ehkä olisi sitten kannattanut laittaa kengät jalkaan alunperinkin! Elliotin huulet mutristuivat, kun hän kuuli tämän portugalinkielisen huikkauksen seasta sanan, jota ei oikein arvostanut, mutta koska kaksikko oli jo lähteny kävelemään takaisin kohti linnaa, ei hän tahtonut tehdä siitä mitään numeroakaan enää.

Elliot pyöräytti silmiään, kun Sophie kysyi Jaylta jostakin kiiltävästä. Miksi Sophie oikein luuli Jayta? Fiksuksi? Hyvin valmistautuneeksi? Rikkaaksi? Jos Jaylla oli ollutkin jotain kiiltävää kesän jälkeen, niin tämä oli varmasti jo käyttänyt sen kaiken ostaakseen pusuja koulun tytöiltä. Mutta hän ei tietenkään sanoisi sitä ääneen Sophien kuullen, koska Jay tappaisi hänet.

Mutta kuten hän odottikin, Jaylla ei ollut mitään kiiltävää. Tadaa, hän oli ollut oikeassa. Eikä sitä lapiotakaan, jota tämä tiesi tarvittavan. Tadaa!

“…oletko varma, että haluamme esitellä niille kiiltäviä asioita? Mitä jos niitä on paljon ja ne… villiintyvät?” Elliot kysyi hieman huolestuneen kuuloisena. Hän ei varsinaisesti uskonut, että rehtorin mökin alla oli haiskuja, mutta jos oli ja jos ne villiintyisivät, se ei välttämättä olisi hyvä asia.

Sophie oli tyytyväinen kun Lazlo sanoi lähtevänsä Josen matkaan. Molempien pitäisi palata takaisin päiväkotiasteelle ja harjoitella pukeutumista siellä, mutta tätä Sophie ei sanoisi ääneen. Se olisi todella ilkeää, ja varmasti jompi kumpi loukkaantuisi. Luultavammin Lazlo, joka vetäisisi nenään pussillisen herneitä, tai vaikka useammankin pussillisen jos tilanne vaatisi.

Sophie katsoi Jayta huvittuneena ja mietti hetken. "On mulla mun kaulakoru... mutta ei muuta kiiltävää" Tyttö hymyili Jaylle, tuo oli vain niin söpö intoilessaan. Tytön hymy levisi Jayn kehuessa, ja punastuisi, ellei olisi niin kylmä että posket olisivat muutenkin jo punaiset.

"Ainahan me voidaan kokeilla kasvihuoneita, mutta eikö haiskujen pesä ole lähinnä sellainen... kuoppa? Että välttämättä emme tarvitsemme lapiota, sitä paitsi mitä jos osumme haiskuun?" Se olisi kamalaa, haiskuparka! Sophie käänsi katseensa Elliotiin, kun tuo puhui haiskujen villiintymisestä.

"Silloinhan ne tulee esille, kun vaistoavat tai näkee jotain kiiltävää. Meidän pitää vain olla nopeampia" Sophie totesi viisaana.

Okei. Eli ensiksi herra Da Silvalla on vain yhdet kengät… ja nyt hänellä ei yhtäkkiä ole omaa paria? Lazlo ei ollut ihan varma, että oliko ymmärtänyt tätä asiaa nyt oikein, mutta olihan sitä nyt vielä koko matka kouluun asti aikaa selvittää tämä tapaus.

Lazlo nyökkäsi poikaystävänsä sanoille, koska oli harvinaisen tietoinen itsekin siitä, että oma asukokonaisuus oli jo nyt täysin tuhoon tuomittu. Etenkin sitten, kun hän sulkisi takin tai painaisi päähän jonkun näytelmävaraston pipon. Tonttulakkia hän ei päähänsä kyllä pistä!
”…tai tuvasta”, hän tarkensi. Sieltä suurimmalla todennäköisyydellä olisi edes jotain vähän paremmin sopivaa. Jos vain ottaisi jonkun toisen takin. Ehkä sellaisen, joka näyttäisi vielä ihan ok:lta, kun sen sulkee. Sitten Elliot saisi ehkä hieman paremman fiiliksen.

”Ja se ei vain sinun asiasi, jos palellut”, poikaystävä vielä muistutti ja sai Lazlon puremaan alahuultaan.
”Jooh, sori. Otan jotkut sormikkaat ja yritän ööö olla huolellisempi”, hän lupautui. Totta puhuakseen Elliot olikin varmaan oikeassa. Kun ystävänpäivä discoinensa taas lähestyi, niin kuinka kamalaa olisikaan, jos kädet olisivat ihan surkeassa jamassa. Elliot ei silloin niin haluaisi pitää kädestä tai edes mennessä yhdessä sinne ja se tanssiminenkin sitten ja…

Lazlo olisi jäänyt pohtimaan asiaa varmaan ikuisuuksiin, ellei herra Da Silva olisi huikannut jotain ja muistuttanut samalla, että niitä kenkiäkin piti lähteä hakemaan. Okei, niitä vaatteitakin.
”Aa, joo. Olen tulossa”, Lazlo vastasi ja kääntyi sitten ympäri kohti tätä tuulentuivertamaa ylämäkeä, joka halusi heiluttaa kaulahuivin ihan miten sattui. Toinen oli näemmä aika nopealla tahdilla liikkeellä, mikä olikin ihan hyvä. Vähemmän kärsimystä jaloille ja noh… eräiden sormille.

”Ja siis oliko sinulla nyt jossain omat kengät vai ovatko ne siis kadonneet?” Lazlo yritti vielä varmistaa. Jos ne olivat kadonneet, niin tämän valvojaoppilaan pitäisi esittää katoamisesta pari lisäkysymystä. Ihan vain kaiken varalta. Sitä ei ikinä tiedä, että mitä jotkut koulussa kohtaavat.

Kävellessään jo kohti linnaa José kuuli vielä juuri ja juuri kun Elliot muistutti Lazloa, että paleltuneet kädet eivät ole vain hänen oma ongelmansa. Häntä nauratti hieman kun hän painoi tuulta vasten ylämäkeen. Muut paikalla olleet olivat selvästi hyviä kavereita keskenään, mutta jostain syystä se ei ollut häirinnyt Joséa, mikä oli kai hyvä. Pian hän jo kuuli takaataan Lazlon, joka lähestyi ja saavutti häntä.

Ensimmäisenä Lazlo uteli, oliko hänellä kenkiä vai oliko ne kadonneet. José päätti mennä suoraan asiaa.
"Kaikkien perheet ei oo niin rikkaita. Omistan vaan yhdet kengät, mustat nahkamaiharit ja mun makuusalitoverit toisinaan dissaa muo siitä. Mä en kuitenkaan usko, että ne ois varastanu mun kengät, sillä harva varmaan haluaisi herätä aamulla niin, että nenästä lykkää ulos julmetun pitkää karvaa", hän aloitti tarinansa.

"Kuitenkinn, mä oon päättänyt, että kun mä kesät kuitenkin viihdyn ilman kenkiä niin ne maiharit oli paras vaihtoehto. Mitä luultavammin oon joko itse hukannut ne, tai sitten tontuton sivonnut ne luullen niitä roskiksi," hän jatkaa hieman häpeilevän surullisella äänellä. "Mutta ei, mulla ei nyt juuri ole kenkiä ollenkaan. Oon tottunut olemaan myös talvisin ilman kenkiä niin ajattelin että selviän. Olin ensin ajatellut laittavani kengät, muttei niitä löytynyt," José päätti vuodatuksensa.

Hänellä oli jotenkin tyhjä olo. Hän oli juuri vuodattanut köyhyydestään Tylypahkan julkkispojalle, vaikka kukaan muu ei tiennyt siitä. Mikä häneen oli mennyt?? José kääntää katseensa ripeästi poispäin toisesta ja häpeää, kurkkua kuivaa. Eikai HÄN voi itkeä?? Ei se on varmasti vain flunssa, hän yrittää uskotella itselleen...

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine