Tylypahka AM

Susie kuuli turhankin tutun äänen lausuvan oman nimensä ja käänsi katseensa Sophieen. Oliko siskon aivan pakko tulla kirjastoon samaan aikaan? “Sophie...” Susie tervehti vähemmän ilahtuneesti siskoaan tarkastellen tuota katseellaan. Sisko kertoi hakevansa lisää lukemista, johon Susie nyökkäsi vain hyvin pienesti.

Susie käänsi katseensa sitten jälleen uuteen kirjastonhoitajaan, jonka nimenkin nyt vihdoin sai tietoonsa tuon esittäytyessä siskolle. “Joten... tämä on ensimmäinen työpäivänne täällä, neiti Blackquill?” Susie kysyi tuolta hymyillen, olihan tuo maininnut Susien olevan ensimmäinen asiakas. “Mitä olette pitänyt koulusta? Ja kirjastosta?” hän jatkoi kohtalaisen iloiseen sävyyn hörpäten jälleen teetä vastausta odotellessaan.

Sophie katsoi uutta kirjastonhoitajaa ja hymyili iloisesti. "Susien ansiosta meillä ei ole puolta kirjastoa makuusalissa..." Sophie vilkaisi siskoaan ja kurtisti kulmiaan. Näki kyllä, ettei Susie ollut nyt niin ilahtunut. Vaivaakohan tuota jokin?

Uusi kirjastonhoitaja näytti kiinnostavalta. Tai sellaiselta, että Sophie voisi harkita juttelevansa enemmänkin. Suurin osa koulun henkilökunnasta oli vaikeasti läheistyttävän oloisia (paitsi iki-ihana Professori Cheshire) mutta tämä... Tässä kirjastonhoitajassa oli jotain ystävällistä ja lempeää. Sophie käänsi myös katseensa siskoonsa, hymyillen onnellisena kun tuo puhui oikeasti. Jollekulle muulle siis kuin Sophielle. Joten, vastoin normaaleja käytäntöjä, Sophie oli hiljaa ja odotti siskonsa kanssa vastausta.

Violetta nyökkäsi hymähtäen puheelle kirjastonpuolikkaasta makuusalissa. Mukavaa, että joku oli täsmällinen ja antoi myös muille lukuaikaa. Tämä ensin tavattu Susien Fortune vaikutti myös puheliaammalta kuin olisi alkuun arvannut. Violetta päätti pitää juttua yllä.

"No, on kyllä aivan hauskaa olla täällä taas, vaikka paljon on tietysti myös muuttunutkin," hän sanoi ja vilkaisi sivusilmällä kylttiä joka tiedotti t-kirjoista. Vieras ja omituinen keksintö. "Mutta enköhän minäkin pian opi, kun koulussa kerran ollaan."
Hän huomasi toisen tytön, Sophien, kurtistavan kulmiaan. Olikohan jotain erikoista tapahtunut?

"No, mitä tupaan kuuluu?" Violetta kysyi muina noitina. "Vieläkö joku on saanut etikkakylpyjä?"

(Etikkakylvyt siis: https://www.pottermore.com/explore-the- ... ommon-room)

Susie huomasi kyllä siskonsa silmien kurtistelun, mutta jätti sen huomioimatta. Kurtistelkoon ihan niin paljon kuin tahtoi, ihan sama Susielle. Sen sijaan hän keskittyi kuuntelemaan kirjastonhoitajan vastausta ja nyökkäilemään sopiviin kohtiin sitä kuunnellessaan. Kirjastonhoitaja vaikutti ihan mukavalta henkilöltä kyllä (ei Susie varmaan muuten olisi tuolle puhumaan päätynyt).

Kirjastonhoitajan sitten kysyessä mitä tupaan kuului, kohautti Susie olkiaan ja katsahti siskoonsa vähän kysyvään sävyyn. Ei Susie tiennyt mitään muista ihmisistä, Sophie enemmän niiden kanssa oli... eli Sophie olisi parempi henkilö tähän vastaamaan. Varmaan.

Sophie piti kirjastonhoitajasta, entinen puuskupuh vieläpä! Sophie vilkaisi Susieta ja naurahti, kääntäen katseensa sitten kirjastonhoitajaan. "Tupaan kuuluu hyvää, meillä on ihan hyvä tilanne tupakilpailun kanssa" Sophie selitti.

"Eikä kukaan ole saanut edes etikkakylpyjä, omat tupalaiset muistaa ja tunkeilijatkin on pysynyt loitolla..." tyttö naurahti ja vilkaisi syrjäkarein Susieta. Miksi tuo vaikutti jotenkin vaikealta?

"Oletteko tekin entinen puuskupuh, kun kerran tiesit, neiti Blackquill?" Sophie kallisti päätään ja hymyili aurinkoisesti.

"Olen kuin olenkin, " Violetta naurahti. "Onnittelut menestyksestä." Hän olisi ehkä halunnut sanoa vielä jotain muutakin, mutta vilkaisi varoen ovelle. Eihän tässä nyt puolueelliseksi pitänyt ruveta.

Hän katsoi teekuppiin, joka oli jäänyt pöydälle. "Haluaako.." hän pysähty hetkeksi miettimään. Millä nimellä hän kutsuisi neiti Fortunea, jos ei halunnut sanoa mitään ulkonäöstä? Sehän oli nuorille yleensä arka paikka. "Teetä?" hän kysyi katsoen Sophieta silmiin. "Paljonko teillä on muuten ikäeroa, ihan uteliaisuudesta vain kysyn."

Susie katseli oman kuppinsa sisältöä Sophien jutellessa kirjastonhoitajan kanssa ja tuon tarjotessa teetä myös siskolle. Kun kirjastonhoitaja kysyi sitten tyttöjen ikäerosta, siirtyi Susien katse jälleen tuohon (pikaisesti Sophieta vilkaistuaan siinä välissä).

“Ei meillä ole kuin ihan minuutteja eroa... ollaan kaksoset”, Susie sanoin lausuen viimeisen sanan vähän kitkerään sävyyn ja vilkaisi jälleen siskoaan, ennen kuin käänsi katseen jälleen teekuppiinsa. Sus ei pitänyt valehtelemisesta ja sitähän se oli, aina kun hän päätyi puhumaan kaksosuudesta. Olisiko kovin epäkohteliasta lähteä pois tilanteesta? Susien katse alkoi hakeutumaan ovelle päin.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine