Tylypahka AM

Esme nyökkäsi.
"Niin. Kello on jo reilusti yli hiljaisuuden, ja minun pitää jatkaa opiskeluja huomenna. -Jos siis se tähtikartta löytyy."

Esme astui kierreportaisiin. Oleskeluhuoneessa oli tyhjää. Olivatkohan juhlat jo lopussa, nyt kun Lyrakin oli menossa nukkumaan vai oliko hänet heitetty ulos lemmenjuomasotkun paljastuttua? Vai oliko hän edes paljastunut? Esme ei muistanut tarkkaan. Jotain hälinää oli ollut, kun neiti Jackson oli lähtenyt kuljettamaan häntä kohti sairaalasiipeä. Esme ei tiennyt, halusiko hän Lyralle vaikeuksia takiaan. Eihän se hänen vikansa ollut, että juuri Esme meni hullaantumaan täysin väärään poikaan, johon oli syksyllä ollut pikkuisen ihastunutkin. Toivottavasti mahdollisimman moni jättäisi tänä iltana asiansa sotkematta.

Silloin Esmen mieleen tuli Elliot. Hän oli nähnyt pikkuveljensä nopeasti juhlissa. Silloinhan... Voi apua.
Esme kääntyi säikähtäneenä Lyran puoleen.
"Satutko muistamaan, keille kaikille annoit suklaata?" hän kysyi kalpeana.

"Voin auttaa sinua tähtikarttasi etsimisessä" Lyra tarjoutui ja haukotteli hieman. Päivä oli tosiaan ollut väsyttävä. Ilta oli ollut vähän raskas loppua kohden.

Näinkö rankkaa oli olla teinien kanssa? Lyra ei tiennyt oliko tämä normaalia, mutta olisi kyllä palannut vanhempiensa luo enemmän kuin mielellään. Miksi hänen piti asua täällä? Kävisi mieluummin kotoa käsin.

"Mmh... aika monelle, miten niin? Kaikki näytti voivan hyvin, paitsi sinä... " Lyra katsoi Esmeä pohtivana. "Oletko varma että voit hyvin? Näytät kalpealta..." tyttö laski kätensä Esmen olkapäälle ja näytti myötätuntoiselta.

"Kiitos, mutta odotetaan nyt aamuun. Ehkä kotitonttu tai joku on jo löytänyt sen."

Esme huokasi.
"Pikkuveljeäni vain mietin. Entä jos hän sai lemmenjuomaa? Elliot on vasta yksitoista." Hän hieroi ohimoitaan. "Miksi sinä edes alun alkaen jaoit niitä konvehteja?"

Tätä kysymystä Lyra oli odottanut kauhulla. Niin, miksi hän oli jakanut niitä konvehteja? Saadakseen ystäviä? Vähän nolo vastaus. Kokeillakseen lientä? Se kuulostaisi vain karulta. Jos vain valehtelisi...

Lyralla oli pieni ongelma. Tekisi hän mitä vain, Esme luultavammin inhoaisi häntä. Eikä hän halunnut sitä. Jos vaihtaisi puheenaihetta... ovelasti. Joo, hyvä idea.

"Eikö ystävänpäivänä kuulu jakaa jotain?" Lyra katsoi Esmeä silmät viattomina ja suurina. "Veljelläsi on varmasti kaikki aivan hyvin"

Esme katsoi Lyraa vinosti. Hän ei ollut kuullut ennen suunnilleen kaikkia vastaantulijoita koskevasta jakamisperinteestä, mutta saattoihan se olla joku vähemmän tunnettu tapakin. Lyra kun taisi muutenkin olla jostain vähän eri planeetalta...
"Ehkäpä" Esme mutisi. "Mutta..."
Hän rypisti otsaansa. Kehtaisiko hän aloittaa hiillostamista? Eikö se ollut valvojaoppilaiden tai opettajien tehtävä? Toisaalta, Esmehän tässä oli sairaalasiipeen joutunut.
"Meinaan että kaunis ajatus... Mutta tiesitkö sinä, että ne oli terästetty lemmenjuomalla?" "-Kun sait ne kerran äidiltäsi?" hän lisäsi vielä nopeasti

Esme ei tykännyt Lyrasta. Lyra päätteli sen jo Esmen ilmeestä, aivan samanlainen kuin kaikilla muillakin kun hän yritti olla kiva. Hirveä soppa muutamasta hassusta konvehdista.

"En tiennyt että niissä on lemmenjuomaa" Lyra valehteli ja sai itsensä taas näyttämään ja vaikuttamaan puhtoiselta enkeliltä. "Eikä varmaan tiennyt äitikään, hän on vähän sellainen höhlä nyt kun työstää sitä uutta kirjaa" Lyra höpötteli.

"Tiesitkö, että mars ja venus on tänä vuonna todella oudossa kulmassa, ne vaikuttaa tänä vuonna todella paljon muun muassa skorpioneihin ja vaakoihin" Lyra istahti samalla sängylle ja katsoi Esmeä.

Yuna nousee portaita pitkin ylös makuusaliin ja avaa oven. Tarvitsee vielä jotain, sillä aikoo mennä viettämään aikaa Susien kanssa. Oven avattuaan Yuna havaitsee Esmen ja Lyran. Astuu sisään huoneeseen ja sulkee oven takanaan.

"Hei" tervehtii muita kohteliaasti hymyillen ja menee omalle matka-arkulleen ja nappaa sängyltä lähes pakatun repun. Haluaa vain mahdollisimman nopeasti Susien luo. Laittaa reppuun vielä kirja, vihkon ja pari kynää kirjoittamista varten.

"Mistä te puhutte täällä?" kysyy vieläkin hymyillen. Katsoo toisia päin ja hehkuu onnellisen näköisenä. Hehkuu vain ja ainoastaan oman rakkaan tyttöystävänsä ansiosta <33 Katsellessaan toisia alkaa avaamaan hiuksiaan ja pohtimaan vaatteiden vaihtamista

(( Tulipa kökkö, mutta onpahan nyt tätäkin tullut tätäkin testattua xDD))

Esme ei tiennyt, olisiko Lyran sanomista pitänyt uskoa. Mistä rouva Turner olisi tietämättään voinut saada lemmenjuomasuklaata? Hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun joku avasi oven ja Yuna astui sisään onnellisen näköisenä. Esmen helpotukseksi hän ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään kalpealta tai pahoinvoivalta.

"Ööh, keskustellaan vaan illasta" Esme sanoi tyytyväisenä, että hänen ei tarvinnut jatkaa horoskooppikeskustelua, joiden todenperäisyyttä hieman spekuloi. "Eikö niin?" hän katsoi kysyvästi Lyraan.

Lyra oli jo kyselemässä Esmen horoskooppia kunnes Yuna tuli sisään. Yuna näytti todella iloiselta, eikä Lyra muistanut nähneensä häntä discossa. Ainakaan hän ei ottanut konvehtia. Harmi sinänsä, Lyraa olisi kiinnostanut tietää miltä Yuna näyttää palvoessaan tyttöystäväänsä.

"Joo, me juteltiin illasta. Ja kerroin kuinka äitini on huomannut marsin ja venuksen olevan tänä vuonna oudossa kulmassa ja näin ollen vaikuttaen skorpioneihin ja vaakoihin todella paljon" Lyra selitti onnellisena kun oli kaksi ihmistä, jotka kuuntelee. Kukaan harvemmin ei jaksanut kuunnella Lyran selityksiä.

"Millainen ilta sulla oli?" Lyra katsoi Yunaa ja hymyili aurinkoisesti.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine