Tylypahka AM

Lazlo antoi veden valua ja tippua pisaroiden virtana takaisen yhdeksi suureksi lammeksi, joka lopulta muodosti kylpyhuoneen yhden ison altaan. Käsien iho oli jo pehmentynyt, vaikka eivät ne alun perin kovin kovia olleetkaan. Foxin puheet taas eivät tuntuneet muuttuneen.

Lazlo oli huomauttamassa rauhallisuudesta. Se osui kuin nappi silmään. Hänkin halusi rauhoittua! Mutta sitten sama tyttö selitti ja jatkoi vielä vähän kyseenalaisimmista asioista. Kyseenalaisimmista harrastuksista, niin kuin Lazlo muka olisi tullut tänne harrastelemaan jotain muuta. Lazlo naurahti.
”Mutta”, poika aloitti itsepintaiseen sävyyn, kunnes sitten Foxin viimeisten sanojen merkitys kolahti tajuntaan. Hänkö muka tyrkky? Mitä? Häh? Lazlo vaikeni hetkeksi ja tarkasteli käsiään. Oikean kämmenen iho oli paranemaan päin, mutta että oikein tyrkky?

Haha. Jotain oli pahasti pielessä. Niin se oli. Niin se oli oltava.
”Siis mitä?” Lazlo kysyi ja antoi epätietoisuuden väistyä kasvoiltaan.

”Tai siis.. haha.. en minä oikeasti ole kiinnostunut”, jatkettiin ja nojailtiin kädellä vähän altaan reunaan, ”tekemään mitään öööö sellaista tiedäthän.. sinun kanssa. Ei pahalla.” Pienoinen ystävällinen virne kohosi huulille. Reuna tuntui kylmältä, mutta onneksi vesi lämmitti. Paremmin kuin ne tyhmät ajatukset, jotka väistämättä yrittivät kohota mieleen, vaikka ne oli jo tuomittu liian nopeasti laukkaavan mielikuvituksen tuotteiksi. Ajattele vähemmän, kylve enemmän.

Jos Lyn ei olisi ollut alasti, hän olisi luultavasti juuri siinä vaiheessa noussut altaasta ja mennyt hakkaamaan päätään kylpyhuoneen seinään.

"Idiootti!" hän manasi. "En minä puhu siitä, että sinä ja minä tehtäisiin jotain - siis niin kuin sinun mielestäsi - tai siis että sinä... Tai siis niin kuin että sinä - öö - niin kuin tavallaan..." Voihan Merlinin yhteenkasvaneet varpaankynnet, mitä ihmettä Lyn muka selitti? Hän veti henkeä ja aloitti alusta. "Siis tarkoitan, että minä en tarkoita, että sinä tarkoittaisit, että sinä haluaisit mukamas minun kanssani tänne altaaseen", hän sanoi rauhallisesti - vau, hän ei tajunnutkaan että tässä tilanteessa oli mahdollista rahoittua - ja aivan täysin selkeästi. Nyt mitään väärinymmärryksen mahdollisuutta ei taatusti enää ollut.

"Siis kun kyllähän minä olen huhut kuullut. Niin että jos sinä haluat tuoda poikaystäväsi tänne, niin se on oma asiasi, mutta ennen kuin sukellatte yhdessä altaaseen, voisit pikkuisen vilkuilla ympärillesi, koska minä en kyllä halua olla missään kimppakivatekemisissä teidän kanssa."

Herra Silverstein soi itselleen hymyn, kun tyttö esitti ainakin jonkinlaisia ajattelun merkkejä. Ei siis sillä, etteikö neiti Fox muutenkaan ajattelisi! Ei näin vaan vaan!! sillä tavalla, että tämä nyt öö käsitti tilanteen. Ja ennen kaikkea osasi puhua vähän tavallisemmin, ei liian korkealta tai vain syytössanoilla.

Wow. Lazlo osasi vastata tähän puolittaisen häkellyksensä vuoksi vain yhdellä sanalla: ”Joo.” Hän ei oikeasti ollut tahallaan täällä samaan aikaan Foxin kanssa. Hyvä, kun nyt molemmat tiesivät asian.

Sen pidempää jatkoehdotusta Lazlo ei päässyt tekemään saati esittämään, kun Fox jatkoi ja mainitsi huhut. Se punainen vaate, jolla rohkelikkotornissa oli jo vahvasti huiskutettu ja jota pakoon tämä valvojaoppilas oli lähtenyt. Hitto. Eikö kylvyssäkään voi olla rauhassa näiltä huhuilta? Selvästi ei, kun Fox jostain kumman syystä halusi vielä jatkaa asiasta.. fiktiivisen poikaystävästä, jonka kanssa Lazlo halusi tehdä kolmistaan kivaa.

Hiton hiton hitto. Tavallaan nauratti koko ajatus ja tavallaan ei. Lazlo sortui hetken vaikenemisen jälkeen ensimmäiseen. Poika kallisti päätään taakse ja yritti miettiä epämääräisten naurahdustensa aikana, että miten Fox edes kuvitteli sellaisen onnistuvan.

Kovin pitkälle ajatukset eivät voineet vain edetä, koska yhtälöstä puuttui se poikaystävä. Jos siis tarkoitettiin oikeaa poikaystävää eikä poika ystävää. Huhuissahan Elliot oli se, joka…. siis johon hän olisi eeeeehkä ihastunut, mutta….

”Hahaharmi vain, ettei minulla ole ketään”, Lazlo sai sitten lopulta naurultaan sanotuksi ja siirsi käsivarttaan sen verran, että voisi laskeutua vähän syvemmälle altaaseen. Oikeastaan, kuuman veden sijasta, jokin kylmä vasten kasvoja, olisi ehkä vähän enemmän ööö virkistänyt tai olisi ainakin ollut ajatuksen tasolla ihan hyvä.

”Siis…. en seurustele.” Vielä. Niin, vielä.

Ja taas se vain nauroi.

Lyn kallisti epäuskoisena päätään. Ha ha ja haa vain. Mitähän niin hauskaa tässä muka oli? Toivottavasti ei ainakaan se, että Lyn olisi mukana kuvioissa. Koska SE jos mikä olisi loukkaavaa.

"Siis..." Lyn yritti epätoivoisesti tajuta, että mitä hittoa nyt oikein tapahtui. "Sinulla ei ole ketään joten halusit tänne minun kanssani?" hän kysyi ja jatkoi sitten seuraavalla mahdollisella vaihtoehdolla antamatta toiselle tilaisuutta vastata. "Sinulla on joku säätö mutta ei poikaystävää ja halusit tulla sen säädön kanssa tänne?" Mitähän siinä tapauksessa piti tehdä... Oi, olisikohan säätö mustasukkainen, kun Lyn olikin ollut paikalla! Sehän selittäisi. Kohta ovi avautuisi ja joku poika tulisi sisään, mutta Lazlollapa olikin jo seuraa. Niin sen täytyi olla.

Mutta ovi ei avautunut. Lazlon huulet vain raottuivat hieman. Mitä? Hänellä ei ole poikaystävää, koska hän ei seurustele, mutta kuitenkin joku säätö? Siis mitä Fox oikein on kuullut tai siis ajatteli tai siiis… tänne säädön kanssa, miksi?

”Siiis”, Lazlo aloitti venyttävästi ja yritti olla pulpahtamatta veden pinnan alapuolelle, ”ei ole olemassa mitään säätöä.” Okei, tuo kuulosti nyt väärältä. Vähän liian surulliselta ja valheelliselta, jos otettiin huomioon se, mitä tämä valvojaoppilas yritti esittää kaikille kuittailijoille.

”Tai on kyllä, mutta ei me nyt sillä tavalla ööööö säädetty?” Lazlo korjasi sanojaan ja kallisti vähän päätään. Joo. Oikeasti se olikin aikamoista säätöä, mutta ei sellaista säätämistä, että siitä jotenkin päätyisi yhteen seurustelusuhteeseen. Muunlaista säätämistä, mikä kylläkin sai hymyn kohoamaan huulille.

”Ja en kyllä täällä tekisi…”, Lazlo vielä aloitti, mutta vaikeni. Nyt kun oli miltei sanomassa, ettei tekisi täällä ’yhtään mitään’, niiin okei. Pakko myöntää, vaikutti tämä ehkä ihan ok settingiltä (ainakin riisumisen suhteen).

Lynistä tuntui, että huuru alkoi väistyä. Hän näki Lazlon selvemmin, erotti tämän kasvonpiireitäkin pikkuhiljaa, ja häntä huoletti, että pian hän tulisi näkyville myös.

"Öh", hän sanoi. Mitä hittoa nyt oikeasti. Pojalla ei ollut säätöä mutta vähän oli mutta he eivät kuitenkaan tänne tulisi? Siis häh. "Niin että mitä varten sinä sitten tänne minun kanssani tungit?" Lyn kysyi. Eihän tässä ollut mitään järkeä.

Siltä varalta, että vastaus liittyisi kuitenkin johonkin säätämiseen Lynin kanssa, hän saman tien kysymyksensä jälkeen kyyristyi ja liukui vedessä kohti säätöpaneelia. Tänne pitäisi saada vaahtoa ja vähän äkkiä. Hän tutkaili vipuja hetken - hän oli käyttänyt valvojaoppilaiden kylpyhuonetta jo useamman kerran, vaikka titteli oli vielä niin tuore, ja hän oli testannut vaahtoakin... Missä ihmeessä se nyt oli... Vihdoin hän hoksasi hyvän näköisen vivun ja väänsi siitä.

Ei, Fox ei sittenkään ollut ymmärtänyt. Asia pitäisi muotoilla selvin sanoin, eikä niin korisevasti kuin se äännähdys, jonka Lazlo oli kuulevineen jostain. Mutta siis Fox, nyt oikeasti.

”Siiis”, Lazlo aloitti ja suoristi selkäänsä, ”vahingossa.” Vahinko mikä vahinko, ja sitä paitsi hänhän oli jo sanonut siitä kerran. Pienoinen kylmyys väreili ihoa vasten. Ellei Fox sitten ollut kuunnellut. Tarkoitus ei ollut päätyä neiti Foxin kanssa samaan nakukylpyyn valvojaoppilaiden altaaseen. Saman tuvan valvojaoppiluus ei tarkoittanut sitä, vaikka rohkeaa se olisikin.

”En huomannut sitä varattu-kylttiä tai mitään muutakaan”, poika vielä lisäsi ja hymähti. Tosin ei hän kyllä huomannut Foxin vaatteitakaan missään? Josta voisi päätellä, että... Lazlo palautti katseensa Foxin suuntaan ja joo, ei näyttänyt ihan siltä, että tytöllä mitään päällä olisi.

Siis mitä! Miten? Häh? Ei saanut katsoa, mutta… hitto. Lazlo oli pilannut sen. Sulavasti, mutta ehkä vähän tönkösti Lazlo siirsi katseensa pois. Vaikka rauhallinen ulkokuori pysyikin yllä, ei poika enää ollut ihan varma siitä, että mitä oli tekemässä.

Vahingossa? Siis ihan vain vahingossa? No hitto. Sittenhän tämä koko härdelli oli ihan turhaa, ei tästä olisi tarvinnut mitään showta vetää ja -

Miksi Lazlon ilme yhtäkkiä muuttui niin oudoksi?

Ja miksi Lyniä paleli?

Hän katsoi alas ja kirkaisi niin kovaa että olisi kuvitellut peilin särkyvän. Hän oli näköjään sittenkin valinnut väärän vivun. Allas ei suinkaan ollut täyttynyt vaahdolla, vaan vesi oli alkanut poistua altaasta. Lyn asetteli käsiään rintojensa peitoksi ja kyyristyi yhä vain pienemmäksi peittääkseen muut paikat, mutta hänellä ei ollut juuri mitään millä peittää, eikä hän keksinyt muuta kuin astua hitaasti syvemmälle altaaseen, jotta sen hitaasti vähenevä vesi yhä ylettyisi edes hänen napaansa saakka.

"Mene pois, mene pois!" hän kiljui hysteerisenä.

Fox puolestaan tiesi mitä teki, ja Lazlon korvat saisivat kärsiä. Poika irvisti ja puri huultaan. Se nyt ainakin oli _vahinko_ ja mistä hän olisi tiennyt, että… vesi nyt vain tuolla tavalla… häviäisi kaiken höyryämisensä jälkeen. Jäljelle jäi vain kylmää ja ihan liian intiimiä neiti Foxia, jos jätti huomioimatta sen, että Fox kiljui ja käski mennä pois.

Lazlo tosissaan vilkaisi ylös. Jopa oikeasti ylös, sillä siinä missä hän aiemmin oli uinut, oli se mikä tuntui nyt jäävän koko ajan hänen yläpuolelleen. Pian kokonaan tavoittelemattomissa. Hän yritti suoristautua täyteen, kokonaan keskiverron alle jäävään, pituuteensa ja yritti saada jotain otetta altaan reunasta. Reuna pliis, älä lähde kauemmaksi.

Kunnianhimoinen kurotus johti siihen, että pari sormea jäi ja osui altaan kuivettuneelle reunalle… Sitten jalalla vähän töitä ja hitto sormet ei kestä. Lazlo ei ollut edes tajunnut sen olevan hänen huonompi käsi kuin vasta sitten, kun pulpahti uudestaan kokonaan alas. Lähes pohjaan ja sitten uudestaan veden pinnan halki. Matalampana kuin aiemmin.

”Yritän, yritän koko ajan!” Lazlo huudahti vielä selvennykseksi, sillä ei… hän ei pelannut aikaa. Ei jukoliste pelannut — missä ne portaat nyt olivat?!

Kamalaakamalaakamalaa! Lyn kipitti vajoavan pinnan perässä kohti altaan keskikohtaa - miten vesi olikin alussa huvennut niin hitaasti mutta nyt koko ajan nopeammin ja nopeammin - ja se tarkoitti, että hän lähestyi jatkuvasti Lazloa.

"No yritä kovemmin!" Lyn huusi. Lazlon ääni nimittäin kuulosti niin kauhistuneelta, että hän jopa uskoi tämän puhuvan totta. Ja hän ei todellakaan halunnut joutua ihokosketuksiin toisen valvojaoppilaan kanssa... Voi Merlinin viiksivaha sentään, tämä ei ihan oikeasti voinut olla todellista - Lynillä ei ollut rihmankiertämää vartaloaan peittämässä, ja hän oli varma, että ei ollut Lazlollakaan.

Tällä hetkellä Lyn kuitenkin valitsi mieluummin piilossa pysymisen kuin pitkän etäisyyden, sillä yhä hän ajatteli, että oli Lazlon vastuulla ratkaista tilanne. Niinpä hän seuraili vajoavaa vedenpintaa Lazloa kohti kädet rinnoillaan ja jalat tiiviisti ristissä.